Teinilabra

Kommentti: Elämän valttikortit

Elämä on tie. Kirjoituksen alkuun sijoitettu latteus viitoittaa tarinan jatkoa: Onneksi elämä ei ole suoraviivainen moottoritie, vaan mutkitteleva ja kaksisuuntainen. Se mahdollistaa aidot kohtaamiset esimerkiksi sukupolvien välillä. Me vanhemmat voimme tarjota lapsillemme taloudellista ja kulttuurista perintöä. Lapset antavat tietämättään vaihturiksi tulevaisuudenuskoa.

Ekonomiliiton hallitus kokoontui eilen pohtimaan osaltaan liiton uutta strategiaa. Jos ihan rehellisiä ollaan, edunvalvontajärjestön parhaat hitit ovat kasari- ja ysärikamaa. Sefe-schlagerit eivät ole Z-sukupolven iPod-yhteensopivia. Elämän valttikortit ovat loppuun pelatut.

Tai niin uskoin kunnes muutin mieleni. Edunvalvontajärjestön hallituksen jäsenenä olen todellisella epämukavuusalueellani. Mutta eilen ymmärsin viihtyväni siellä. Oli upeaa ymmärtää, että koko hallitus sitoutui uuden strategian luomiseen jäsentensä ja potentiaalisten jäsentensä eduksi.

Todettiin, että uudellakin strategialla tulee olla sen verran painoarvoa (ja sivuja), että kun sillä lyö, se sattuu. Mutta strategia on pystyttävä presentoimaan jäsenkunnalle ja sidosryhmille innostavasti ja ymmärrettävästi. Sen on herätettävä intohimoja.

Strategiatyössä on mukana laajalti jäseniä, luottamushenkilöitä ja liiton henkilökuntaa. Substanssia piisaa. Kahden tunnin leffa pitää valmistuttuaan myydä katsojille minuutin trailerilla. Siinä juoni vasta punnitaan.

Kirjoittaja harrastaa kohtaamisia.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Something, somewhere, sometime

Minulle ei kerrottu, että somen avoimet ovet olivat heiluriovet. Nyt otsassani on vekki.

Some ei ratkaissut presidentinvaaleja vuonna 2012. Sen momentum oli ja meni. Seuraavalla kierroksella kuuden vuoden päässä hype syntyy jossakin muualla.

Some-avoimuus on meidän setä- ja täti-ihmisten hommaa. Meillä on ikkunat auki joka suuntaan. Esittelemme vaatekaappimme, paikkatietomme ja poliittiset suuntauksemme. Täysi-ikäisyyttä lähestyvät teinin seuraavat omasta avoimuudestaan hurmaantuneita vanhempiaan säälinsekaisin tuntein.

Teinit ovat syntyneet avoimeen maailmaan. Heidän ei tarvitse tanssia kaadetun muurin raunioilla. Heille sosiaalinen media ei ole massamedia vaan pienen piirin sisäinen, taktinen ase. He eivät tuota sisältöä koko maailmalle. He ymmärtävät keskittyä omaan lähipiiriinsä. He tietävät, että maailman valloitetaan pienissä paloissa. He tietävät vanhempiaan paremmin, mistä Leonard Cohen puhuu:

“I'm guided by the beauty of our weapons.

First we take Manhattan, then we take Berlin.”

Kirjoittaja luulee olevansa avoin.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Wilma

Muistan, miten odotin kultaisella 80-luvulla täysi-ikäistymistä. Ajokortti oli Ulvilassa, Kokemäenjoen itäpuolella asuvalle ovi avaraan maailmaan. Tai edes Poriin. Neitsytmatkani isolle kirkolle oli unohtumaton: Muistan kuin eilisen, miten Uusikoivistontiellä autostereoista raikasi David Bowien Modern love.

Vanhempi poikani täyttää ensi viikolla 18 vuotta. Hän käy autokoulua, mutta ajokortin saamisella ei tunnu olevan mikään kiire. Miksi olisikaan? Bussilla pääsee. Kesällä sitten kavereitten kanssa festareille isän autolla ;) Täysi-ikäisyys ei enää käy syyksi edes baarielämän aloittamiselle. Ennen baariin uskallettiin kaverin tai veljen papereilla pari kuukautta ennen suurta syntymäpäivää. Nykyisin kaksikaan vuotta ei ole poikkeus.

Uusi syy odottaa täysi-ikäistymistä on tässä:

Koko perhe odottaa yhtä hartaasti päivää, jona vanhempien ei tarvitse selitellä koulun tietojärjestelmään oman lapsen poissaoloja. Onni kohtaa kymmenen päivän päästä.

Kirjoittaja on alaikäisten poikien huoltaja.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Lannistumaton Luke

Minusta on tullut kyyninen paska. Eikä tämä tästä jatkossa ainakaan parempaan suuntaan mene.

Vanhempi poikani pelasi eilen koulun joukkueessa kaukalopalloa. Edellisenä iltana hain hänet saba-treeneistä. Hän ajatteli matkalla ääneen, mahdetaanko moisessa lajissa käyttää polvisuojia. Hän kun ei ollut koskaan lajia kokeillut.

Hän soitti kaverilleen suojia lainatakseen, mutta puhelu katkesi alkuunsa.

”Tulipas Kallelta nopeet luurit. Varmaan vahinko.” (viiltävintä kommentissa oli iloisesti nouseva intonaatio)

Tässä kohden kaiken kokenut isä olisi ajatellut toisin: ”Kalle ei halua vastata minulle. Hänellä on tärkeämpi keskustelu jonkun toisen kanssa. Hän on jostain syystä suuttunut minulle.”

Pojasta polvi on lannistumattomampi. Lapseni soitti välittömästi uudelleen edelliseen numeroon ja Kalle vastasi. Homma hoitui.

Kyyninen isä olisi jäänyt ilman polvisuojia. Hänen energiansa olisi kulunut väärien ja turhien johtopäätösten tekemiseen. Tänään hänen polvensa olisivat ruvella. Voi perse.

Kirjoittaja on tammikuun kyynikko.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Taakka

Vaikka otantani on varsin ohut, olen ollut huomaavinani, että valtaosa lukiolaisista pitää suosikkiaineinaan historiaa ja yhteiskuntaoppia. Maaperän luulisi olevan muokattu yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle otolliseksi, mutta tästä huolimatta nuorison poliittinen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus on laimeaa.

Ylellä oli positiivinen avaus oikeaan suuntaan, kun yksi viimeisimmistä presidenttipaneeleista televisioitiin Järvenpään lukiosta. Odotin mielenkiinnolla teini-ikäisten opiskelijoiden kysymyksiä keski-iältään eläkeikää lähestyviltä kandidaateilta. Mutta niin oli nuori sopeutuvainen. Ehdokkaiden ei ollenkaan tarvinnut sopeuttaa itseään kohderyhmälleen sopivaksi, sillä opiskelijat olivat keski-ikäistäneet itsensä poliittisesti korrektiksi harmaaksi massaksi.

Vaikka tiedän, että nuorisomme on monessa asiassa vanhempiaan konservatiivisempaa, koen oloni epämukavaksi pillifarkuissani. Nuoriso on ulkoistanut kapinan vanhemmilleen. On siinä taakkaa kannettavaksi. Neuvolassa ei kerrottu, että vanhemmuuden elinkautisesta ei armahdeta 18-vuoden istumisen jälkeen. Ei vaikka käytös olisi ollut miten moitteetonta tahansa.

Kirjoittaja on kapinallinen keski-ikäinen pieru.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Tosi-tv muokkaa reaalimaailmaa

Olen seurannut eilen ennakkoäänestyksellä käynnistyneitä presidentinvaalejamme kauhunsekaisesti. Moni äänioikeutettu on kertonut julkisesti taktikoivansa ensimmäisellä kierroksella ja äänestävänsä oman suosikkinsa sijasta sitä ehdokasta, jonka toivoo häviävän toisen kierroksen.

Aikuiset ihmiset valitsevat maan päämiestä kuin BB-voittajaa.

Ei vaalikamppailu muutenkaan juuri eroa tositeeveestä. Tällä viikolla olemme saaneet kuulla Timo Soinin harrastaneen seksiä (foto ois kiva ylläri) vaimonsa kanssa (toivottavasti ehkäisy oli kunnossa) ja Eva Biaudet'n miehen yhden parkkisakon (75 e) menneen joskus ulosottoon. Paavo Lipponen (feat. Päivi Lipponen) hennaa hiuksiaan vain siksi, että uimavesi värjää ne. Harmaiksi?

Kuuden vuoden kuluttua tv-viihteen kuumin hitti lienee Haluatko tasavallan presidentiksi -reality. Kun tämän päivän teinit tarttuvat vallankahvaan, he varmasti muuttavat äänestyksen maksulliseksi ja lisäävät maksimaalisen tuoton toiveissa puoltoäänien rinnalle häätöäänet.

Kirjoittajalla on vain yksi ääni.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Joulun arvo

Joulu on lahjattomalle kuin pikkujoulu absolutistille. Selittelyä ja tekosyitä.

Onko joulu täydempi kun sen käärii maatumattomaan paperiin? Jos lahjapuseron repii kääreistä jouluaattona, lämmittääkö se 40 prosenttia enemmän kuin välipäivien alennusmyynneistä ostettuna?

Lahjoja ja kortteja on ihana saada; niitä on vielä ihanampi antaa. En kuitenkaan osta joululahjoja. Miksi muistaisin läheisimpiäni velvollisuudentunteesta vain yhtenä päivänä vuodessa? Tosin parempi edes yksi varmasti ajastettu kuin 364 epävarmaa ja toteutumatonta päivää.

Miksi tavara myydään joulun jälkeen puoleen hintaan, mutta hyväntekeväisyys on aina täysihintaista? PLAN-kummilasta ei saa Viattomien lasten päivän välipäivämarkkinoilta puoleen hintaan. Toivottavasti se on merkki siitä, että ihmisyys ei ole koskaan alessa.

Joulun arvo on ihmisissä.

Kirjoittaja on arvokas.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Kuulun kohderyhmään

Untuvikkona mainonnansuunnittelija 80/90-lukujen vaihteessa nauroimme kollegoitten kanssa Taucher Young & Rubicamin upottavilla nahkasohvilla, että emme kuuluu yhdenkään mainostamamme tuotteen kohderyhmään.

Ehkä juuri tästä syystä saimme työhön tullessamme perehdyttämispaketin, johon kuului olennaisena osana Taucherin Sininen kirja. Valitettavasti tämä katekismukseen verrattava mainosuskon kulmakivi on päässyt minulta hukkumaan. Muistan kuitenkin siitä tämänkaltaisen psalmin:

”Vaikka itse luetkin iltaisin italialaisia sisustuslehtiä, muista, että puolitoista miljoonaa suomalaista katsoo televisiosta tangomarkkinoita. Juuri tämä tuulipukukansa saattaa kuulua kampanjasi kohderyhmään.”

En käytä vieläkään tuulipukua, en katso liioin tangomarkkinoita. En tosin lue italialaisia sisustuslehtiäkään. Mutta vihdoin tunnen kuuluvani miltei kaikkiin mahdollisiin kohderyhmiin.

Lapseni ovat 16- ja 17-vuotiaat. Unelmoin vain pariskunnille räätälöidyistä matkoista. Sivusilmällä vilkuilen perhematkoja. Vihdoin voisin hankkia kaksipaikkaisen auton, paitsi että kun ajokortin pian saava poikani lainaa sitä kuitenkin, siinä pitää olla tilaa myös kavereille. Pikaruoka on ihan kelpo vaihtoehto fine diningille. Koiranruokamainoksetkin kiinnostavat tyhjän pesän syndroomaan valmistautuvaa: Olisiko vihdoin aika hankkia lemmikki?

Elämän mylly on rikkonut nuoruuden ehdottomuuden kuoren. Tehnyt siihen rakosia, joista markkinointiviestin on helppo livahtaa sisälle. En ole siitä pelkästään pahoillani. On lohduttavaa kuulua joukkoon.

Kirjoittaja on keski-ikäinen.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Kenen vuoro tehdä työt?

Joulukuun Kuukausiliitteessä oli Seija Sartin juttu työstä. Tai siitä, että puolet suomalaisista työikäisistä ei tee työtä. Toimittajan lailla minua hämmentää se, miten työssä ollessa odotetaan lomaa, eläkettä tai sapattivapaata. Minun kelpaakin hämmästellä, sillä kuulun Sartin kuvailemiin sankarityöntekijöihin.

Vanhempieni ikäluokka oli sodanjälkeisen Suomen rakentajasukupolvea. Päivät käytiin työssä kodin ulkopuolella, illalla rakennettiin perheelle talo ja puutarha. 30–50-luvuilla syntyneillä työmoraaliin yhdistyivät kädentaidot, joilla korvattiin perityn vaurauden puuttuminen.

Heidän 60–80-luvuilla syntyneillä lapsillaan oli turvattu lapsuus hartiapankki- tai lähiökerrostalossa. Kädentaitoja lasten ei tarvinnut opetella, sillä työnsankarivanhemmat tekivät kaiken eteen. Lapsille jäi aikaa harrastaa ja sivistää itseään. Nyt aikuisiksi kasvaneina he ovat ulkoistaneet kotityöt einestiskeille ja mökkitalkkareille.

Seuraavaa, 90-luvulla syntyneiden sukupolvea ei tunnu kiinnostavan ainakaan työ. Heillä on isän maksama HD-TV ilman sen suurempia ponnistuksia. Miksi kuunnella v*ttumaista pomoa jossain v*tun konttoriloukossa joskus v*tun aamulla? Tällä hetkellä työelämään etabloituvat eivät ole koskaan joutuneet sitoutumaan aikaan eikä paikkaan.

Ilkeämme silti yhä tarjota epätyypilliselle sukupolvelle tyypillisiä työsuhteita.

Meille, joille työ on elämä, on vaikea ymmärtää sukupolvea, jolle elämä on työ.

Kirjoittaja on työn sankari.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: 10 – kuin unelma

Joskus 80-luvulla olin hyvä lukiolainen. Keskiarvo oli lähempänä kymppiä kuin ysiä. Laudatureja pukkasi yo-kirjoituksista aina toiselle käden sormille asti. Niillä näytöillä akateeminen maailma oli minulle avoin.

Oma historiani on tehnyt minusta huonon kasvattajan. Arvostan lapsiltanikin koulumenestystä. Tiedän, että olen väärässä. Tiedän, että pelkällä kirjaviisaudella ei näillä markkinoilla menestytä.

Menestyjä on sopiva sekoitus tervettä itsetuntoa, sosiaalisuutta, esiintymiskykyä ja kansainvälisyyttä. Nykyteineillä on kiitettävästi näitä kaikkia. Mutta koska niitä on vaikea mitata absoluuttisesti, haluan nähdä todistuspapereissa myös vähintään kohtuullisia numeroita.

Mikä minua vaivaa? En ole työhaastattelussa katsonut koskaan yhdenkään hakijan todistusta, mutta haluan nähdä ne omilta lapsiltani. Toiset meistä eivät näe metsää puilta. Minä en näe elämää numeroiden takaa.

Kirjoittaja tekee itsestään suuren numeron.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Suuri numero

Isäni on kuulunut kirjakerhoon varmaan 50 vuotta. Verenperintönä kokeilin itsekin jäsenyyttä joskus 90-luvulla. Kokeilu jäi pariin vuoteen. Lapseni ovat todistettavasti lukeneet kirjoja, käyneet kerhoa, mutta kirjakerho on heille tuttu vain historiankirjoituksista.

En usko, että kirjakerhojen epäseksikkyydessä on kyse vain niiden tarjoaman tuotteen vanhentuneesta käyttöliittymästä. Haaste on enemmänkin nuorten sukupolvien sitoutumiskammosta. He eivät halua kuutta ilmaista tuotetta vastineeksi muutaman täysihintaisen ostamisesta. He tietävät, ettei ole olemassa ilmaisia lounaita. Nuori ihminen pärjää päivän syömättäkin.

Vanhemmat ostavat lentolipun ajoissa, koska luulevat saavansa sen halvemmalla. Nuoret ostavat sen samasta syystä viime tinkaan. Ja jos he jäävät ilman, ainahan voi mennä junalla tai seuraavana viikonloppuna.

Maailma muuttuu nopeammin kuin ihmiset. Nuoret ovat kuin maailmalta tullut korskea vieraslaji tapetiksi muuttuneen flooran ja faunan keskellä. Ketterinä he sopeutuvat uuteen maailmaan vanhoja ja kangistuneita paremmin. He voivat hyvin sillä, mikä putoaa vanhempien rattailta. Nuoret eivät kuitenkaan elä vanhempiensa suomilla armopaloilla. Päinvastoin. He tietävät, että me aikuiset arvostamme täysin vääriä asioita. Mutta päinvastoin kuin vanhemmat lapsilleen, he eivät tee toisen sukupolven vääristä valinnoista suurta numeroa.

Kirjoittaja on pudonnut kärryiltä.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Kärpästen herra

Aika tuntuu pysähtyneen.

Olin Ulvilan-Kullaan peruskoulun yläasteen 9. luokalla vuonna 1981. Kolme vuosikymmentä sitten nuorten mediakulutus oli verrattain konservatiivista. Vaihtoehtojen puuttuessa katsoimme perjantai-iltaisin Dallasia yhdessä vanhempiemme kanssa.

Omille lapsilleni perjantai ei ole dallaspullan tuoksuinen perheperjantai. Mutta jotakin yhteistäkin meillä on. Peruskoulun viimeisen vuoden kirjallisuuslista ei tunnu muuttuneen 30 vuodessa mihinkään: Kärpästen herra, Sieppari ruispellossa (mielellään Saarikosken hähmäisenä suomennoksena) ja Tuntematon sotilas.

Varmaan ihan kelvollisia kirjoja, mutta minun mielestäni niiden paikka olisi historian tunnilla. Jos opusten luettamisen tarkoituksena on innostaa nuoret kirjallisuuden ystäväksi, pahaa pelkään, että toive ei toteudu. Tuskin teinien korvanapeissakaan laulaa Katri-Helenan puhelinlangat.

Kirjoittaja on myös lukija.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Jotain rajaa

Olen ollut mukana lanseeraamassa markkinoille runsaasti keskustelua aiheuttanutta uutuusjuomaa. TILT-energiajuomat ovat markkinoiden ensimmäiset ikärajoitetut tuotteet.

Kahden teinin vanhempana ja tutkimusten lukijana tiedän, että energiajuomien käyttäjistä hyvin suuri osa on alle 18-vuotiaita. Ideana oli tuoda markkinoille vastuullinen juoma, jossa juomien piristepitoisuudet ovat Eviran suosituksen mukaisia. 12-vuotiaan juomassa pitoisuudet ovat puolet aikuisten versiosta, 7-vuotiaiden versiossa kofeiinia ei ole lainkaan. Iltapäivälehden tällä viikolla tekemässä nettikyselyssä 96 % vastaajista halusi energiajuomille ikärajat.

Kuten elokuvissa tai videopeleissä, kaupalle tarjoutuu nyt mahdollisuus myydä asiakkailleen viranomaisten hyväksymiä tuotteita. Huoltajat voivat valvoa, että jos oman lapsen on ihan pakko energiajuomaa juoda, hän juo omalle ikäryhmälleen sopivaa versiota.

Kaiken luulisi olevan hyvin. Mutta ei. Kukkahattutädit kauhistelevat sitä, että markkinoille tarjotaan vastuullista vaihtoehtoa. Hatut näkevät uutuuden porttiteoriana kohti kovempia aineita. Tunnustimme tuotetta lanseerattaessa sen faktan, että maailmaa ei voi muuttaa täydelliseksi. Uhkapelejä pelataan ja energiajuomia juodaan. Halusimme muuttaa sitä hiukan paremmaksi, vaikka ennustimmekin kriittisen vastaanoton.

Siksi viestintäpanostuksista 90 % kohdistettiin jo ennen lanseerausta kriisiviestintään.

Kirjoittaja on vastuullinen.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Umpeenkuroutunut kuilu

Kun olin teini, en olisi voinut kuvitella käyväni isäni vaatekaapilla. Eikä päinvastoin. Sukupolvien välillä oli Grand Canyon.

Ajat ovat nyt toiset. Poikani saattavat hyvinkin lainata minun paitojani. Makumme ovat kiusallisen yhteneväiset. Se kertoo enemmän omasta ikuisen nuoruuden tavoittelusta kuin poikieni vanhoillisesta mausta.

Elämme aikaa, jossa lapset kasvavat nopeammin aikuiseksi kuin heidän vanhempansa.

Kirjoittaja on ikuisesti nuori.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: In da Ghetto

Vanhempi poikani oli kavereittensa kanssa syyslomalla Tukholmassa. Kaksi yötä laivalla ja päivä Tukholmassa. Kysyin pojan kotiin palattua, että mitäs Tukholmaan.

“Eipä päivässä ehtinyt mitään.”

Koska kaupunki on 17-vuotiaallemme hyvin tuttu, ajattelin hänen esitelleen sitä asiantuntijan elkein kavereilleenkin. Suotta ajattelin.

“Ostettiin sellanen 16 matkan remsa ja mentiin bussilla suoraan satamasta kummitädin luo, saatiin siellä aamupalaa, se lähti töihin, sitten nukuttiin yhteen tai kahteen, käytiin vuokraamassa Hemmakvällista pari leffaa ja sitten olikin jo kiire laivalle.”

Luin muutama vuosi sitten tutkimuksesta, jossa suomalaiset lapset kertoivat elämänsä parhaista hetkistä. Vesipuistovierailuja ja aurinkolomia tärkeämmäksi nousivat kauppamatkat isän tai äidin kanssa. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Arki on tärkeämpi kuin juhla. Vesirajan alla sijaitseva C4-ghettohytti on todempi kuin yläkannen A.

Nuorille elämä on Euroshopper. Miksi heidän kurkustaan yritetään kaataa väkisin alas skumppaa?

Kirjoittajalle juhla on arkea.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Timanttituija 275-300 cm

Olen nihkeä isä. Olen ihan kassalla. En ymmärrä.

Ostimme joskus markka-aikana porttimme pieleen viisi tuijaa tilanjakajaksi. Kaikki taimet mahtuivat yhteen pieneen paperikassiin. Hong Kongin tarjous taisi olla, jotta viiden tuijan taimikassi 50 markalla. Yhden ikivihreän hinta oli siis noin euron. Mutta eipä taimi ollut koollakaan pilattu. Nykyään moista miniatyyrikokoa näkee vain jouluistutuksissa.

Reilu vuosikymmen myöhemmin pensaat ovat kasvaneet niin suuriksi, että viime sunnuntaina en yltänyt tekemään jokasyksyistä latvojen typistystä ilman A-tikkaita.

Moni kotipuutarhaa rakentava haluaa nykyisin kerralla valmista. Piha päällystetään rullanurmikolla ja näköesteeksi roudataan kolmimetrisiä havuja. Kuulinpa eilen, että luonnonmukaista pihaa haluaville on tarjolla myös rullattua metsänpohjaa sammalineen, puolukoineen ja kanervineen. Enää kivien päälle ei tarvitse kaataa piimää sammaloitumista vauhdittaakseen.

Kävimme eilen toisen lapseni kanssa henkevää keskustelua. Hän kokee, että juuri hänen vanhempansa ovat erityisen tiukkoja kotiintuloaikojen suhteen. Voi olla näin. Hyvä jos on näin. Olemme kasvattaneet hänet vaippaan paskovasta taimesta 16-vuotiaaksi ja tunnemme hänet läpikotaisin. Jos hän olisi ovesta valmiina putkahtanut muiden kasvattama vaihto-oppilasteini, kasvattaisimme häntä velvollisuudesta. Omaa lastamme kasvatamme rakkaudesta.

Kirjoittaja on nihkeä isä ja ymmärtää sen.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Yksi mega-ateria vai viisi mikroa?

Mietin omia lapsiani tulevaisuuden itsenäisinä kuluttajina. Ilmastonmuutos, uudet energiamuodot, digitalisaatio, etätyö, globalisaatio ja slow life määrittävät tulevaisuuden kuluttamista.Ryhmään kuuluminen näyttäisi olevan nuorille kuluttajille aiempaa tärkeämpää. Vielä tärkeämpää on kuulua oikeaan ryhmään. Tärkeämpää kuin ryhmän koko on sen laatu. On luonnollista kuulua useaan toisista riippumattomaan mikroryhmään. Yksilöllisyys on megatrendi.

On niin kasaria, että Depeche Moden Music for the Masses –albumia myytiin aikanaan yli viisi miljoona kopiota. Musiikkimyynnissä kultalevyraja on muutamassa vuodessa puolittunut. Onko kysymys äänitemyynnin vähenemisestä vai kulutuksen pirstaloitumisesta?

Kirjoittajan trendinenässä on tukkoisuuden tuntua.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: One style fits all

Tiistaina laivan lähtöä odotellessani poikkesin Götgatanin teinimuotihelvetissä. Ostin itselleni farkut ja pojilleni T-paidat. Löysin vanhemmalle pojalle hänen käyttämänsä L-koon, mutta nuoremman suosimaa S-kokoa en omin avuin löytänyt. Kysyin myyjältä apua.

Visuaalisesti viehättävä asiakaspalvelija arveli, että S saattaa olla minulle aavistuksen pieni, sillä malli on slim fit ;) Vastasin, että paita menee 16-vuotiaalle pojalleni. Myyjän silmät suurenivat entisestään hämmästyksestä:

”Siis ostat pojallesi lahjaksi!?! Oletko varma, että hän pitää juuri tästä mallista? Tuotetta ei voi vaihtaa kuin tässä myymälässä.”

Sanoin, että en ole varma, mutta uskoisin tuntevani lapseni maun. Yleensä he pitävät tuliaisistani. Myyjä katsoi minua ihailunsekaisesti:

”Teitä suomalaisia monesti kadehtii. Uskallatte olla niin persoonallisia.”

Kirjoittaja on kadehdittu suomalainen.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Kuluttajakäyttäytymisen personal trainerit

Luulisin tietäväni keskivertokuluttajaa enemmän brändinrakennuksesta. Jos totta puhutaan, tunnen paremminkin sen historian.

Pojillani on lukion koeviikko. Koulu on muuttunut sitten omien vuosieni, mutta käsittääkseni kokeisiin olisi yhä syytä valmistautua. Valmistautuminen ei ole kuitenkaan helppoa. Eilen lukuajasta kilpaili havaintojeni mukaan 4-5 yhtäaikaista online-mediaa. Kaverit olivat somessa, kuuntelivat Spotifyta, kännykkä tärisi, Urho-TV:n jääkiekkolähetys sulautui YLEn Mestarien liigaan. Miten näille kavereille kohdistaa markkinointiviestintää, kun ainaisen monimediakuluttamisen lisäksi toinen silmä harhailee tenttikirjassa?

Monesti sanotaan, että nykyteinit ovat konservatiivisempia kuin vanhempansa. Se on päivänselvää. He altistuvat päivässä niin monelle viestille, että on helpointa turvautua johonkin esivalittuun. Henkilökohtainen tyyli imetään mediasta, mutta ulospäin näkymättömässä arkielämässä vanhemmista on tullut mediaähkyn turruttamien lastensa kuluttajakäyttäytymisen personal trainereita.

Teini on sitä, mitä hänen vanhempansa syö. Teini syö vanhempiensa kädestä. Vai onko se sittenkin päinvastoin? Kenen idea oli alun perin ostaa jääkaappiimme kevytlevitteen sijasta voita?

Kirjoittaja katsoo yhtä kanavaa kerrallaan.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Toimiva käyttöliittymä

Nuorten elämänpiiri on kiusallisen laaja. He eivät tunne rajoja kuten vanhempansa.

Siinä missä me vanhemmat olemme turisteja maailmalla, lapsemme ovat usein turisteja kotonaan. Muistan, miten nuorena tunsin kotiseutuni joka kadun kuin omat taskuni. Tunnen ne yhä.

18-vuotiaana jo Tukholma oli minulle Amazing Race. Miten löytää metro, miten ostaa lippu Ropstenin asemalta T-centraleniin?

Lapsilleni Tukholma on pala kakkua. Haaste löytyy kotinurkilta. He maalaavat niin isolla pensselillä, että kotiseudun yksityiskohdat jäävät huomioimatta. Siinä kun me vanhemmat tarvitsemme älypuhelimemme applikaatiota löytääksemme thai-ravintolan Wienissä, lapsemme tarvitsevat sitä löytääkseen kotiin naapurilähiöstä.

Meillä on lastemme kanssa sama elämä, mutta eri käyttöliittymä.

Kirjoittaja ei ole aina yhteensopiva ympäröivän maailman kanssa.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Haasteelliset uusioperheet

Monen yrityksen markkinoinnin kohderyhmänä on aktiiviset lapsiperheet. Homogeenisena pidetty kohderyhmä on kuitenkin muuttunut. Ennen riitti, kun puhuteltiin perhettä yhtenä, yksillä aivoilla ajattelevana kokonaisuutena. Nyt pitää menestyäkseen osata puhutella jokaista perheenjäsentä yksilönä.

Uskaltaisin ilman sen suurempaa tutkimusnäyttöä väittää, että perheiden päätöksenteon pirstaloituminen on tyypillinen suomalainen ilmiö. Monien kansainvälisten ketjumainostajien lokalisoidut mainokset ovat suomalaisen kohderyhmänsä mielestä lapsellisia. Suomalaiset lapset kokevat itsensä itsenäisiksi päätöksentekijöiksi yllättävän nuorena. Ja me vanhemmat hyväksymme sen, että lapsemme tietävät, mikä heille on hyväksi.

Jos minun perheelleni halutaan myydä jotain, se ei ole onnistunut vuosiin, mikäli meitä on käsitelty kollektiivisena päättäjänä. Olemme markkinointimielessä uusioperhe: kaikilla on oma taustansa, omat tapansa, omat sidoksensa, oma elämänsä. Perhe on kupla, jonka sisässä sen jäsenet elävät pienemmissä kuplissa. Markkinoijan tehtävä on löytää perheen mielipidevaikuttaja ja antaa hänen käsiinsä perheen sisäisen markkinoinnin materiaali. Yllättävän monessa perheessä mielipidejohtaja on perheen lapsi.

Eikä siinä vielä kaikki. Joka neljännessä-viidennessä perheessä päätökset tehdään koiran ehdoilla.

Kirjoittaja on joskus lastensa vietävissä.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Aikansa lapset

Brändit ovat oman aikansa, paikkansa ja kulttuurinsa tuotteita. Pystyvätkö ne puhuttelemaan tämän päivän teinejä, jotka vaikuttavan olevan kiinnittyneitä aikaan, paikkaan ja kulttuuriin vain kevyesti?

Edellisesti lauseessa on paino sanalla vaikuttavat. Todellisuudessa sukupolven taittuessa Y:stä Z:aan olemme kokeneet yhden historiamme suurimmista mullistuksista. Lapsemme ovat ensimmäistä kertaa konservatiivisempia kuin vanhempansa. He eivät järkytä vanhempiansa radikalismilla, jollei sellaiseksi lasketa kaikkialle yltävää vastuullisuuden vaadetta.

Toinen lapsistani osti viime viikolla itsellensä uudet housut ja iloitsi, että 70 %:n alennuksen jälkeen ne olivat maksaneet alle 30 euroa. Sanoin, että mitä siinä riekut; monesta ketjuliikkeestä housut saa normaalihinnoillakin kolmella kympillä. Sain osakseni hitaan katseen, osaa ottavan hymyn ja rautalangasta väännetyn perustelun:

“Ei halpaketjuista voi ostaa. Eihän niiden hinnoilla tekijä ole voinut saada itselleen kuuluvaa palkkaa. Jos lähtöhinta on sata euroa, alennus on pois kaupan – ei tekijän – osuudesta.”

Kirjoittaja on joskus ennen alentunut ostamaan monestikin 30 euron farkut.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Kosa

K niin kuin Kommunikaatio vai niin kuin sukupolvien välinen Kuilu?

Olen oppinut kirjoittamaan alakoulussa kaunolla, sittemmin opiskeluaikoina tekstaten. Olen oppinut kirjoittamaan kirjeitä paperille ensin käsin, sittemmin kirjoituskoneella. Osaan kirjoittaa sähköpostikirjeitäkin. Kirjoitan oppieni mukaan kokonaisia sanoja, kokonaisia lauseita, käytän välimerkkejä ja lopetan useimmiten lauseen pisteeseen tai kysymysmerkkiin.

Yritän kommunikoida teinieni kanssa. Puhun kasvotusten - jos onnistun heitä näkemään. Omaan lapseensa törmääminen on yhtä harvinaista kuin neliapilan löytäminen. Lähetän heille tekstiviestejä. Yleensä tarkoitukseni on tiedustella: missä he mahtavat olla, koska he tulevat kotiin, ei sattuisi nälkä olemaan.

Saan vastauksiakin. Luettelen tähän yleisimmät: K, I ja …

Oletan, että K tarkoittaa OK, homma hoidossa, don´t worry, tullaan kun ehditään. I kait tarkoittaa Ihan. Ihan puolestaan voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Yleensä se on merkki siitä, että lapsi on elossa.

… on vaikeampi. Luulen, että … on uusi emt.

Kun näille viestii, pitääkö ottaa käyttöön heidän aseensa vai turvautua omiinsa.

Onkohan L´Oréalin mainososastolla ajateltu rekisteröidä ”Koska olet sen arvoinen” -sloganin kylkeen KOSAa? Tai pelkkää K:ta?

…

Kirjoittaja on sen arvoinen.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Tinakenkätyttö

1980-luvun alku oli mainostajalle helppoa aikaa. Ainakin meillä Ulvilassa kohderyhmät olivat selkeät. Oli fiftarit ja punkkarit. Yksi Helsingissä käynyt kaveri kertoi silmät ymmyrskäisenä vilaukselta näkemästään diskohileestä. Lahdessa oli Suosikin mukaan muutama modi.

Kun Jenkki nosti Teddy & Tigersin purkkamainokseensa, menestys oli melko helppo ennakoida. Ainakin puolet tykkäisi.

Nyt on toisin. Jossain vanhempiensa työkiireiden keskellä lapsemme ovat kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Henkisen kasvun vuosinaan euroteinimme ovat kylpeneet itsetunnolla vitaminoidussa vedessä. Heistä on kasvanut joukko yksilöitä, jotka pitävät siitä, mistä haluavat. Eivät siitä, mistä pitää pitää.

Muutama päivä sitten töistä kotiin tullessani yläkerrasta raikasi muutaman A-juniorin miehekäs kuorolaulu. Biisi oli Kaija Koon Tinakenkätyttö. Kertsin tauottua tiedustelin syytä oksennukseen. Vastaus oli ytimekäs:

”Tää on niin hyvä.”

Hyvä.

Kirjoittaja on kuin Koo harmaalla paperilla.

Teinilabra löytyy osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/teinilabra/ ja syötelukijalla http://www.marmai.fi/rss.xml?section=teinilabra.

Teinilabra

Kommentti: Vicodin

Viime lukukaudella tarkastelin blogikirjoituksissani oman ikäisiäni – parhaan myyntipäivän ohittaneita – markkinoinnin kohderyhmänä. Tänä vuonna ryhdyn stalkkeriksi. Tutkailen kärpäsenä katossa, miten teinit käyttäytyvät. Koelaboratorio on kotonani: kaksi lukiolaispoikaa.

Teineille on tyypillistä, että he eivät anna armoa. Päätökset tehdään nopeasti, eikä niistä ei ole valitusoikeutta. Kun heidän vanhempansa sopeutuivat ympäröivän maailman odotuksiin, teinit muokkaavat maailmasta itsensä kaltaisen. Jos pitkä matematiikka ei ensimmäisellä kurssilla kiinnosta, se vaihdetaan seuraavalla kurssilla lyhyeen. Koko vuoden historiankirjat luetaan ennakkoon kuin dekkarit. Nuoret eivät puske läpi harmaan kiven. He kiertävät sen ja noukkivat lähistöltä itseään miellyttävät jalokivet.

Myös median rytmi on heille erilainen. Jos joku TV-sarja innostaa, he eivät odota kakkososaa seuraavaan viikkoon. He katsovat samantien koko tuotantokauden netistä. Heitä puhutellakseen suomalaisen särkylääkebrändin on turha panostaa ohjelmayhteistyöhön. He tuntevat paremmin lääkkeiden amerikkalaiset kuin suomalaiset kauppanimet. Heille Gregory House on suurempi rokkitähti kuin Ville Valo.

Kirjoittaja on kirjoittaja, joka miettii lastenhuoneiden tulevaa käyttöä.