Antti from Singapore

Kommentti: Ruoho on vihreämpää myös Kaakkois-Aasiasta katsottuna

Olin taannoin Hong Kongissa workshopissa, jossa pari-kolmekymppiset sikäläiset, singaporelaiset ja kuala lumpurilaiset keskustelivat, mitä kotipaikoista puuttuu. Oli kiintoisaa kuulla, miten vihreää aidan takainen ruoho on kolmella eri kielellä.

Tässä yhteenveto heidän marinoistaan. Ei tarvitse aina kuunnella vain omien kitinöitä.

Kaikki on niin kaupallista

Näissä kaupungeissa maksimiin laskelmoitu kaupallisuus heijastuu niin musiikkiin kuin putiikkeihinkin, jotka ovat kuin yhdestä muotista ja sijaitsevat useimmiten hengettömissä ostareissa, joissa viihtyisän kahvilan virkaa pitää Starbucks-johdannainen. Kokeilua ei juuri kokeilla.

Näiden lasikolossien katveessa niin singaporelaiset kuin hongkongilaisetkin haaveilevat kiehtovista alueista pikkuputiikkeineen. Pilvenpiirtäjien välissä kun ei ole hurmaavia kujia tahi kuppiloita.

Monipuolinen musiikki

Koska harva on kiinnostunut kehittämään areenoita muille kuin suurimmille kansansuosikeille, vain kanton-pop, malesialaishitit tai länsimaiset isot biisit kukoistavat.

Karrikoidusti sanottuna muusikoista lypsetään kaikki irti unohtaen musiikki. Hong Kongissa levytyssopimus tarkoittaa parin vuoden naistenlehtirumbaa ja vauvanruokamainoksissa esiintymistä. Pienet levy-yhtiöt loistavat poissaolollaan. Singaporessa taas paikallinen musiikkiskene on lähes olematon - mikä on yllättävää, kun puhutaan vain hiukan Suomea pienemmästä väestöstä.

Unelmissa arts&design district

Tällaiset niin sanotut hip-alueet taitavat olla niin sanottua länsimaista hapatusta (kuten kaikki tämä muukin), mutta jokainen haaveili alueesta, jossa ruohonjuuritekeminen kukoistaisi. Kaupungeista kuulemma uupuu puitteet paikalliselle kokeilulle ja marginaalikulttuurille. Siispä luovuuskin on alamaissa. Toivomuslistalla oli myös kirpputorikulttuuri ja puisto, jossa voisi ihan vain oleskella (ehkäpä pussikaljoitella?). Nykyiset viheralueet eivät tällaista edusta. Elämä on suunniteltu tapahtumaan arkkitehtien havainnekuvissa.

Menestyjinä premium-brändit

Yhdestä suusta kaikki totesivat, että selkeitä menestyjiä ovat kovakatteiset premium-brändit, koska niillä on varaa vuokriin ja valtaväestö katsoo ihaillen niiden suuntiin. "Everything's about prestige", kuten joku sen hyvin kiteytti.

Kaikki tämä lienee totta, vaikka etenkin Hong Kongissa tätä on vaikea uskoa, koska paikallinen filmituotanto on maailmankuulua ja kaupunki näyttää pintapuolisesti kiehtovammalta kuin Blade Runner. Mutta kun jättää listoilta pois kaupunkien hyvät puolet, niin sitä huomaa, että huikeankin mestan saa kuulostamaan aika ikävältä. Ja hienointa on tietty huomata, että aidan takaisen vihreän sävyn syvyys on varsin universaali ilmiö.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen Creative Group Head

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Oman alansa Apple – aikamme yleisin toteutumaton idea

Hauskaa kyllä, Vassinen pullautti eilen pinnalle tismalleen saman ajatuksen kuin mitä olin juuri tahollani kirjoittanut. ‘Oman alansa Apple’. Eli tässä samoilla höyryillä levennän mittakaavaa vielä inasen verran.

Steve Jobs oli mies yhtä ikoninen kuin Kurt Cobain tai Nelson Mandela. Hänen henkilöhahmonsa ja yrityksensä on valanut intoa meistä moniin.

Ei siis ihme, että moni on

a) sisäisesti julistanut, että "aiomme olla oman alamme Apple."

b) kuullut markkinointiapuriltaan "tehän voisitte olla oman alanne Apple"

Itse olen ollut mukana moisissa keskusteluissa reilusti toistakymmentä eri kertaa. Monen workshopin vakiokamaa.

Ajatuksen yleisyys suhteessa toteutuneisuuteen tässä pistääkin silmään.

Se on nimittäin universaali ilmiö. Jos Suomessa on haluttu olla oman alansa Appleja, niin ei liene ylläri, että Kaakkois-Aasiassakin asialla on intoiltu yhtälailla.

Keittiömatemaatikon arvio: Olen kuullut 'oman alansa Apple' -julistusta alakanttiin sanoen 5 eri yhteydessä niin Suomessa kuin Singaporessakin. Kaltaisiani markkinointiheppuja riittää taas alakanttiin sanoen parikymmentä Suomen kokoista markkinaa kohden. Oman alansa Appleja on siis näin arvioiden vähintään 5x20=100 per 5 miljoonainen kansa. Läntisessä maailmassa on taas alakanttiin arvioiden 500 miljoonaa ihmistä. Näin ollen oman alansa Appleja on maailmassa ainakin 10 000.

10 000 oman alansa Applea.

En tosin pysty kylmiltäni nimeämään 20 yritystä, jotka moiset tunnusmerkit täyttäisivät. Hmm.

'Oman alansa Apple' lienee aikamme yleisin idea. Siitä on helppo innostua.

Ja kuten moniin ideoihin, myös siihen liittyy toteutus, valitussa suunnassa pitäytyminen ja todellisten arvojen olemassaolo ja vaaliminen. Sitä myöten kyseessä on myös eräs yleisimmin toteutumattomista ideoista. Itse en ainakaan ole osallisena yhdessäkään Apple-vertauksia herättävässä hankkeessa.

Veikkaan, että jokaisessa puolitiehen jääneessä 'oman alansa Apple' -hankkeessa on nähtävissä yhteisiä tekijöitä. Miettikäämme niitä tahoillamme, vastaukset eivät ole vaikeita. Rikulla joitain vissiin jo olikin. Toisaalta. Tarviiko sitä nyt olla oman alansa joku muu. Tampereen Senssi oli jo diskojen Mersu.

Kirjoittaja on TBWA\SIngaporen Creative Group Head.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Singaporen mainosalan parhaat puolet

Olen joskus kirjoittanut, mitkä asiat Suomessa ovat paremmin kuin Singaporessa. Mutta mitä Singaporen luovissa aloissa ihailisin Suomesta käsin?

Projektien kansainvälisyys

Vaikka useimmat singaporelaiset asiakkaat ovat paikallisia pankkeja, ostareita ja kiinteistöfirmoja, sijaitsevat myös monen KV-firman alueelliset päämajat täällä. Siispä töitä tehdään Intiaan, Hong Kongiin, Indonesiaan, Vietnamiin, Malesiaan, Thaimaahan ja Koreaankin. Täkäläiset suhtautuvat arkipäiväisellä rutiinilla laajoihin APAC-kampanjoihin ja globaaleihin töihin. Eivätkä ne projektit ole kansallisia piperryksiä vaikeampia, usein päinvastoin: samanlaisia ideoita, mutta enemmän aikaa tehdä.

Paikallisten suunnittelijoiden taso

Tämä on ollut positiivinen yllätys. Useat alan seniorit ovat David Drogan koulimaa suunnittelijasukupolvea. Voisi melkeinpä sanoa, että muutama merkittävä luova johtaja on jättänyt jälkensä singaporelaiseen suunnittelukulttuuriin.

Singaporen Saatchilla kannuksensa ansainnut Droga opetti ideoinnin tärkeyden. Ainakin 20 (tarinan mukaan 60, mutta njoo) ideaa pitää olla, sitten vasta puhutaan. Jotkut yrittävät pitää siitä yhä kiinni.

Samaisen putkan entinen regional ECD Craig Davis opetti monelle tavoitteiden asetannan tärkeyden. Jos aiot olla paras, niin päätä niin. Ja muutama on niin päättänyt.

Oma lukunsa on jo eläköitynyt sir Ian Batey, jonka ikonista työtä Singapore Airlinesin parissa allekirjoittanutkin on jo muutaman vuoden jatkanut. Tuntuu, että kaikki ovat olleet Bateyn vaativassa hovissa jossain vaiheessa uraansa.

Lisäksi alueen scam-kuninkaat, Roger Makakit yms, ovat opettaneet tälle sukupolvelle ideoiden toteuttamista. Siksi suunnittelijat ovat kovia itseään kohtaan ja työn tekninen jälki on usein ihailtavaa.

Hyviä tekijöitä ympäri maailman

Alueen toimistossa on myös rivisuunnittelijoita jos jostakin maasta. Täkäläisten taitureiden lisäksi useat ulkomaan ihmeet ovat huikeita. Jokainen saa siis oppia monipuoliselta tekijäjoukolta, kaikilla tasoilla.

Singaporessa on enemmän kovia tekijöitä kuin paikkoja. Siksi moni mandariinia puhuva singaporelainen lähtee hakemaan nostetta uralleen Kiinasta. Eräs puolituttu lähti Guangzhouhun ketjutoimiston ECD:ksi, mutta ei viihtynytkään ja joutui Singaporeen palatessaan tyytymään copywriterin rooliin kilpailijalla. Ironista on, että samanaikaisesti valtio haalii maahan lisää erityisesti luovia johtajia läpihuutohelpoilla työluvilla.

Yrittäjyys vie designia ja liikeideoita eteenpäin

Viimeiseksi mainitsisin yrittäjyyden. Firman perustaminen on helppoa ja yrittäjiä arvostetaan. Kilpailun kasvaessa designin merkitys korostuu – ja se taas näkyy täällä niin kuppiloissa, kaupoissa kuin katukuvassakin.

Kirjoittaja on TBWA\SIngaporen Creative Group Head.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Aasialaiset brändit eivät halua erottua, vaan kuulua joukkoon

Maailmantalouden painopisteen kallistuessa itään, herää kysymys, milloin liitoksissaan natiseva Eurooppa ja Yhdysvallat lakkaavat näyttämästä suuntaa bisnesluovuudessa ja siirtyvät altavastaajan asemaan Kiinan ja Intian marssittaessa toinen toistaan ällistyttävämpiä ideoita markkina-areenalle. Tapahtuuko lännen puolustuskannalle siirtyminen jo seuraavan sukelluksen myötä, jos sukellus on riittävän näyttävä ja mahalaskuinen?

Kiinasta ja Intiasta ei tietty kannata edes puhua samassa virkkeessä, mutta mielelläni jakaisin erään luovuuteen liittyvän havainnon täältä kiinalaisemmasta osasta Aasiaa. Siinä missä eräät maailman arvokkaimmista yrityksistä tulevat jo Kiinasta, tuntuu, että alueen bisnekset tulevat vielä pitkään tukeutumaan volyymiin ja perslihaksiin.

Tällä suunnalla psyykeen ja kulttuuriin nimittäin tuntuu olevan kovakoodattuna joukkoon kuulumisen tarve erottautumisen sijasta. Tämä heijastuu aasialaisiin brändeihin. Yritykset eivät halua olla suunnannäyttäjiä, vaan kuulua joukkoon. Esimerkiksi hotellien suurin haave tuntuu olevan se, että ne tulisivat hyväksytyksi samaan joukkoon Ritz Carltonin kanssa. Suurin kohteliaisuus olisi sanoa hotellinjohtajalle: "Onneksi olkoon, olet saavuttanut tismalleen saman tason". Ja kyllä shampanjapullot poksahtelisivat.

Vahvoista omista juurista ja jopa epäluuloisesta (ja nykyään huvittuneesta) suhtautumisesta länttä kohtaan huolimatta täkäläisessä kulttuurissa edelleen halutaan ottaa mallia Euroopasta ja olla kuin monet jo olemassa olevat länsimaiset yritykset. Tavoitteet asetetaan olemassa olevan läntisen mittapuun mukaan. Viimeisen 200 vuotta miltei kaikki uudet hienoudet ovat kuitenkin sieltä tulleet.

Tämän seuraamisen ja "benchmarkaamisen" trendin päättyminen ei häämötä Aasiassa ainakaan meikäläisen näköpiirissä, mutta toisaalta moinen ajattelu haihtui Suomestakin varsin ripeästi. 15 vuotta sitten olimme vaiheessa, jossa ajattelimme, että "ei uskoisi, että tämä Waltari Suomesta, nehän laulavatkin englanniksi – nehän ovat ihan kansainvälistä tasoa". Tämän joukkoon kuulumisen tarpeen korvasi ylpeys kotimaisesta originnelliudesta, siis omasta tavastamme tehdä asioita. Ja enää kellekään ei riitä, että olemme "kansainvälistä tasoa" ie. kopio jostain muusta. Eihän?

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen Creative Group Head

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Suomalaiset, nuo luksuksen suurkuluttajat

Mietin toisinaan luksusta ilmiönä – se kun on valtava juttu tällä suunnalla maailmaa. Monessa Aasian kiinalaisviritteisemmässä kolkassa se on kromia, lasia, 5-pennin headcandi-housea, Bugatti, näköala pilvenpiirtäjästä ja Hermeksen huivi. “It’s all about prestige”, niin kuin täällä sanotaan.

Täkäläinen ‘prestige’ ei välttämättä sytytä suomalaista, ja nöyrään kulttuuriimme kuuluu jopa luksuksen vierastaminen. Siitä huolimatta meillä on omat luksuksen muotonsa - ja suurimman niistä olen huomannut vasta kauempaa katsoen.

Eiranmummoluksus

Kyseessä on siis se suomenruotsalaisuuden ihailu, jonka lieveilmiö on haukilahtelaiset, jotka nimeävät jälkikasvunsa vierasperäisesti ja sanovat asuvansa Westendissä.

Seiskajulkkisluksus

Se on sitä, kun fitnessjulkkis ajaa limusiinilla Turun yössä pinkki karvastetson päässä. Nivon samaan kategoriaan myös Glo-hotellin koksujatkot.

Luomuluksus

Vaikka kyseessä on kromin ja lasin antiteesi, lasken osan lähiruokafiilistelystä ja itse poimituilla suppilovahveroilla leijumisesta luksukseksi. Tänä syksynä Facebook olikin väärällään näitä muodikkaasti höyryäviä sienipiiraskuvia. Itse varmastikin tekisin tätä, jos voisin.

Mökkiluksus

Vähiten luksukseksi mielletty ala-allegoria on kuitenkin mökkiluksus. Täältäpäin maailmaa katsottuna tämä meille niin arkinen asia on nimittäin melkoinen erityisoikeus. Mökki on kakkosasunto. Veden äärellä. Mökillä käyvät vain ne, joilla on aikaa ja rahaa lähteä pois kaupungista useita kertoja vuodessa. Se on kuin singaporelainen voisi suhauttaa joka toinen viikonloppu Balille. Omaan surffimajaan. Tällainen elämäntyyli on varsin tavoittamattomissa edes hyvätuloiselle singaporelaiselle.

Onko siis erikoista huomata viettävänsä luksuselämäntyyliä? Oletko älynnyt matkailevasi paljon, kun vietät valtaosan viikonlopuistasi möksällä? Kuvittelepa mielessäsi oma mökkisi pihapaljulla. Ja mainosteksti alle.

“Luxuriate in your very own sanctuary, enjoying the finer things in waterfront living. Savour tantalizing local culinary masterpieces such as HK-bleu, while comfortably cocooned in your private Jacuzzi, handcrafted using exquisite wooden materials. Life more exclusive you’ve ever imagined.”

Noinhan se menee. Havainnekuva olisi seuraava: Vaihdetaan vain kaljat järvessä shampanjacooleriin ja kuistilla kitaraa soittava kaveri viulua avoselkäisessä iltapuvussa soittavaan naikkoseen. Avot, ja täkäläinen kadehtii.

Huomaammeko siis ollenkaan, että meillä on käsissämme jotain aika ainutlaatuista?

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen Creative Group Head

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Mitä annettavaa suomalaisella on Aasian mainosmarkkinoilla?

Olen toisinaan miettinyt, mitä suomalaisissa markkinointiveijareissa on sellaista, mitä aasialaisessa tekijässä ei useinkaan ole. Muutamia meikäläisiä kun näillä nurkilla jo pyörii.

Teemme ehkä pieniä kampanjoita sisäsiittoiselle markkinalle – käyttäen käsittämätöntä kieltä ja kulttuurireferenssejä, jotka eivät aukea kenellekään. Mutta siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi suomalainen osaaminen on varsin kilpailukykyistä Aasian suunnalla.

Suomalaisella on usein paljon kokemusta alla

Alan tuotantosykli on Suomessa nopea - tätä edesauttavat pienet budjetit ja matalat hierarkiat. Siksi suomalaisessa portfoliossa on huomattavan paljon töitä – ja työt ovat monipuolisia, koska emme ole yhtä siilottuneita kuin useat muut markkinat. Ja volyymi + taito = väistämättäkin muutama hyvä työ.

Johtamiskokemusta saavat muutkin kuin johtajat

Matalien organisaatioiden ja titteleitä ihannoimattoman kulttuurin ansiosta Suomessa joutuu ottamaan vetovastuuta miltei jokaisella tasolla. Aasiassa näin ei ole, siksi vastuunkanto ja kokonaisuuksien hahmottaminen ei tule moneltakaan seniorisuunnittelijalta tai edes projektipäälliköltä luonnostaan.

Maalaisjärki

Suomalainen tietää, milloin säännöt ja prosessit ovat pettäneet ja joutavat romukoppaan. Se on poikkeavaa ajattelua vaikkapa Singaporessa. Vaikka vain epäortodoksiset korjausliikkeet voisivat estää karilleajon, usein pitäydytään vain protokollan seuraamisessa ongelmanratkaisun sijasta.

Harrastuneisuus

Loistavasta tasostaan huolimatta aasialaisissa portfolioissa loistavat poissaolollaan henkilökohtaiset projektit. Ei kaikilla, mutta usein. Monet haluavat tehdä vain “oikeanlaisen portfolion”. Osasyynä voi olla myös se, että nuorilla (ja vanhoilla) ei ole juurikaan vapaa-aikaa hankkeilleen. Eikä omia projekteja juurikaan arvosteta – ajanhukkaa moinen häröily. Suomalaisen taidoista taas puolet ammentuu työkokemuksesta, toinen puoli jostain aivan muusta.

Suomalainen huumori on irtonaista

Vaikka oma mielenmaisemamme saattaa tuntua hyvinkin arkiselta, on kulttuurien välinen ero huikea. Ei sillä, etteivät aasialaiset olisi toisinaan häikäisevän nerokkaita omalla tavallaan. Töistä vain usein puuttuvat ne muutamat selittämättömällä tavalla hurmaavat WTF-työt. Suomalainen on mielellään typerä ja epälooginen. Rosoinen sielukkuus on virkistävää etenkin Singaporessa, jossa oikein tekeminen on kaiken a ja o.

Suomalaiset ovat etunojaisia ajattelijoita ja kovia kyseenalaistajia

Se on valtava etu ympäristössä, jossa itsenäinen ajattelu ja kyseenalaistaminen ei ole perinteisesti ollut hyve. Moni suomalainen on tottunut kehittelemään omia teorioitaan, toimintamalleja, workshopeja ja työkaluja. Tällaiselle ajattelulle on todellakin kysyntää myös maamme ulkopuolella.

No mitäs eroa suomalaisilla sitten on vaikkapa ruotsalaisiin tai australialaisiin? Aika vähän. Ehkä nöyryys. Muuten olemme kaikki samalla viivalla.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen Creative Group Head.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Design-kansan tulehtunut suhde designiin

Muutama viikko sitten Bob Helsingin blogissa oli kirjoitus, joka sai miettimään kansakuntamme suhdetta designiin.

Jokaisen maan markkinointitotuudet ja median puhesävy piirtävät kuvaa kansan oletetusta mielenmaisemasta. Suomessa tämä on sitä pihtiputaan mummo -suodattimen läpi katsomista sekä epädesignin tekemistä, olemmehan toppahanskainen kansakunta, jolle talousuutinen = irtisanomisuutinen.

Singaporessa markkinointitotuus puolestaan maalaa muotokuvaa sijoittajakansasta, joka pitää helposta ja suurieleisestä klovnihuumorista (tosin en ole nähnyt kenenkään nauravan sille). Joka maan markkinointikulttuuri lienee väärällään omia uskomuksiaan.

On ollut virkistävää työskennellä singaporelaisessa työympäristössä, jossa keskusteluihin ei nouse pihtiputaan mummo eikä ole kehäkolmosen ulko- eikä sisäpuolta. Suomalaisille tämä pieni kehätie on nimittäin osoittautunut melkoiseksi mahdollisuudeksi nostaa design-keskusteluissa aikaa vieviä vastakkainasetteluargumentteja pöydälle. Kehä III -kortti katsotaan jopa ihan kelvolliseksi pointiksi.

Näinhän ei kaikkialla ole. Ei ole “design-vastakkainasetteluja”. Design ei olekaan synonyymi “mainoskivoille touhuille”, joita maan Punavuoressa (muttei muualla) asuva porukka tekee ymmärtämättä mitään “tosielämästä”. Sana design voikin tarkoittaa jotain ihan muuta, esim. hienoa ja mietittyä, tasapainoista ja innostavaa.

On sääli, että suomalaisten markkinoijien päähän on päässyt pesiytymään ajatus, jossa design = elitismi ja siksipä valintoja pitää tehdä designin ja epädesignin välillä. Siitäkin huolimatta, että olemme kansanomaisen design-ajattelun uranuurtajia.

Tämä vastakkainasettelu on sekä Hesarin keskustelupalstan tasoista ajatuksenjuoksua että yleisyytensä takia harvinaislaatuinen kansallinen taakka. Miten monessa muussa maassa tällaista design-epädesign –jännitettä edes esiintyy?

Tuntuu, että kaikkialla muualla on ymmärretty, että ei hyvännäköisyys ole syy, miksi ihminen jättää ostamatta. Tai että tarjoushallisävy olisi ainoa, joka porukkaan tepsisi.

Design-kykymme on vahvuutemme, mutta tulehtunut suhteemme designiin on yksi isoimpia "händikäppejämme" niin kuin bisniskielellä tupataan sanoa. Kuinkahan pitkään aiomme olla maailman ainoa alue, jossa energiaa menee tällaisiin keskusteluihin

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija, joka juuri käytti energiaansa juuri siihen itseensä.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Luksus ei olekaan luksusta

Muutama päivä sitten Hesari kysyi päivän kysymyksessään, sopisiko Mari Kiviniemelle Louis Vuittonin käsilaukku? Tämä liittyi Glorian päätoimittajan Sami Sykön kommenttiin, jonka mukaan hän täydentäisi pääministerin kotimaista tyyliä kansainvälisillä huippubrändeillä. Itse en alkuperäiseen juttuun ole päässyt käsiksi, joten tyydyn huutelemaan irrallaan asiayhteydestä.

Niin pääministerinä kuin rivimiehenä pysyisin kaukana kansainvälisistä “huippubrändeistä”, nämä kun ovat ns. luksusbrändejä. Niissä on meille hyvin vähän samaistuttavaa.

Viimeisten vuosikymmenien aikana luksuksen merkitys on muuttunut melkoisesti, ihan jo siksi, että sana saa hyvin erilaisia merkityksiä eri puolilla maailmaa.

Mikäli haluat säilyttää uskosi juuri Louis Vuittonin kaltaiseen “kansainväliseen luksukseen”, neuvon olemaan matkustamatta Aasiaan viikkoa pidemmäksi ajaksi. Hintsusti matkustaneena itsellä ensimmäinen tunne Singaporen pääostoskadulla oli ällistys nähdessäni valtavia Louis Vuittonin ja Pradan kauppoja vieri vieressä. Ajan myötä en kuitenkaan ole voinut välttyä huomaamasta, että etenkin kiinalaiseen kulttuuriin – ja maailman pian suurimpaan luksusmarkkinaan – liittyvä vaurauden haaliminen sekä statuksen osoittaminen antaa luksukselle hieman erilaisia merkityksiä.

Jonossa asioille.

Se, mitä Suomessakin luksuksena myydään ei olekaan luksusta. Se on koko kansan pakkomielle. Haluttavuuden sijaan luksus on alkanutkin näyttäytymään tietyt ulkoiset tunnusmerkit täyttävänä, tunnelmaltaan tyhjänä teknisenä suoritteena, jota kohti pyritään verenmaku suussa. Se tuotetaan oikeanlaisella lavastuksella, valaistuksella, hinnoittelulla, musiikilla (klassinen / jazz) ja pintamateriaaleilla (lasi, kulta, marmori, nahka, kallis puu) ja sitä on helppo saada tahdoton kansalainen jonottamaan. Sillä myydään kaikki autot, asunnot, matkat, lennot, ruoat, juomat ja jopa käsipyyhkeet. Joka asiayhteydessä muistetaan mantran lailla toistaa jokin sanoista: Exclusive, Premium, Indulgent, glamorous, VIP tai Luxurious.

Nämä pyyhkeet eivät olleetkaan ihan kaikkia varten, et-ettää.

Kun tätä samaa tavaraa tulee joka tuutista, niin luksus alkaa tuntumaan maailman epähienoimmalta, mukahienostuneelta ja sieluttomimmalta epäkulttuurilta. Luksus on tosi kornia.

Viimeisin asia, mitä Louis Vuittonin käsilaukulla kannattaakin tehdä, on osoittaa, että me suomalaiset emme olekaan ihan mitä tahansa metsäläisiä. Jos haluamme näyttää, etta kyllä mekin olemme tyylikkäitä, niin kannattaisi katse suunnata ihan muualle kuin näihin “huippumerkkeihin”. Olen ylpeä, että harva tällainen merkki on rantautunut Suomeen. Se kun on semmoinen takapajula, johon ei edes Burger King ja Hooters halua. Ja kahvikin juodaan kupista, ei lasista.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen eksklusiivinen premium-suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Mainosalan saattohoito-ohjeet

Moikkamoi taas. Vuosi vaihtui ja se onkin viimeinen kokonainen ennen mayojen ennustamaa maailmanloppua. Elämme siis viime hetkiä tehdä viimeiset viilaukset työtapoihimme – emmehän halua pohjoisen sivilisaatiomme jättävän jälkeensä keskinkertaisia muinaisjäänteitä.

Viimeinen rypistys luonnistuu parhaiten uuden vuoden lupauksen muodossa. Löydä mieleisesi!

– Tänä vuonna "ei se toiminut 90-luvullakaan" ei ole argumentti. Haluamme arkeologien löytävän asioita, jotka eivät toimineet vuonna 2011.

– Emme tuota raporttien muodossa mihinkään johtamatonta roskaa. Matalien hierarkioiden maassa kukaan ei voi olla niin etääntynyt lopputuloksesta, etteikö osaisi tittelistään huolimatta kantaa vastuuta "siis ihan oikeasti" -aspektista. Toinen käsi savessa all night long! Nyt dreijataan semmoisia ruukkuja, että kukaan ei edes mayoista puhu sen jälkeen! Se oli suomalaisten ennustama maailmaloppu!

– Jos tittelissäni mainitaan kirjaimet j, o, h, t, a, j tai a, näytän suuntaa tai keksin jonkun huomaamattomamman kirjainyhdistelmän, esim. laskunlähettäjä tai vouti. Vuonna 2011 ei seilata ympyrää! Haluamme, että historioitsijat puhuvat suurista johtajistamme. Ehkä ehdimme vielä pystyttää patsaitakin parhaille.

– Rakentakaamme torni, josta ihmettelemme Helsingin yli kovaan ääneen joka aamu, miten voi olla, että alamme siiloista ei olla vielä 2011 päästy yli. Johan ne samat on tiedetty ainakin 6 vuotta. Tai 16. tai 60. Kun helmikuussa ajanmukainen käsitteistö on viimein kaikkien hallussa, keskitymme ainoastaan tarkastuksiin. Tänä vuonna muutos ei vie aikaa kuin 30 päivää! Tätä muutosta symboloivaa monumenttia sitten ihmetellään vuonna 5000 – miten ne ihan viime tipassa saivat aktinsa kuntoon ja silti sivilisaatio hävisi?

– Emme kohkaa inkrementaalisista muutoksista ikään kuin joku ulkopuolinen ne huomaisi. Emme myöskään edellytä, että kukaan haluaisi maailmanlopun kolkutellessa ovella käyttää energiaansa toimiin, jotka ovat kuin heiluttelisi patonkia porttikongissa tai heittäisi banaanin olohuoneeseen. "Se on suuri askel meillä sisäisesti" ei tänä vuonna tarkoita, ettäkö tällä askeleella olisi merkitystä markkinalla. We are not babies => do not take baby steps!

– Hiekoittakaamme muiden älyttömiltä kuulostavia suunnitelmia yliloogisilla aivoituksilla ainoastaan, jos olemme itse tehneet joskus jotain typerämpää. Hymistely ei säily edes meripihkassa.

– Jos olen hankala ihminen, muistan, että hankala = huono. Tämä on viimeinen mahku olla iso ihminen! Jättäkäämme jälkeemme riittävästi suurisydämistä ihmeteltävää.

– Ymmärrämme, että "löydä" on tyhjä sana, jota ei tulisi käyttää mainonnassa, varsinkaan joka toisessa asiayhteydessä. Siispä keskitymme ainoastaan konkreettisiin väittämiin – ne aukeavat vielä sukupolvienkin päästä.

Itse lupaan olla päiväntasaajan tienoilla pitamässä aisoissa kaikkea potentiaalista kilpailua, tästä tulee hyvä vuosi!

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Suomalainen alaisuus on valttia

Aasia on nostanut päänsä jo tovi sitten ja vaikuttaa varsin viriililtä. Mutta eräs seikka estää täkäläisiä yrityksiä olemasta niin ylivoimaisia kuin valtaisat voimavarat antaisivat uskoa.

Hierarkiat.

Suomessa yritysten toiminta on pääpiirteittäin välitöntä ja johto helposti lähestyttävää sekä keskusteluhalukasta. Portinvartijoita on, mutta ei ylenpalttisesti. Väliportaita on usein yksi tai nolla.

Aasiassa taas juhlitaan hierarkioita. Aasiassa on edelleen valloillaan ajatus johtamisesta (ja “alaisuudesta”), jossa ihmiset ovat koneen osia. Ja prosessi on usein tärkeämpi kuin lopputulema. Se ei ole yrityskulttuureissa, se on tässä kulttuurissa. Ja sitä myöten kaikkialla.

Kuten tiedämme, käytännössä harva asia tarvitsee neljän eri portaan hyväksynnän. Täälläpä tarvitsee. Karrikoiden tietty, mutta perä on vinha. Useiden kanssaturistien ja paikallisten kanssa asiasta keskustelleena ja kymmeniä yrityksiä katselleena, se vaikuttaa olevan yleistäkäläinen tapa toimia. Pomon pomon pomon pomon pomot.

Mikä tämän vaikutus sitten on yritysten ja sitä myöten kokonaisten alueiden kilpailukykyyn? Mitä enemmän väliportaita, sitä enemmän mahdollisuuksia väärinkäsityksille ja yksisilmäisyydelle. Yksi ihminen lisää ketjussa ei suinkaan tarkoita lisäarvoa, vaan lisämahdollisuutta ajaa miinaan. Tämän uskon olevan universaali asia, mutta hierarkiaa kumartavassa kulttuurissa sen merkitys kasvaa.

Täkäläisessä kulttuurissa idea ei ole tehdä sitä, mihin uskoo, vaan tehtävä on yrittää arvata, mitä pomo haluaa. Omien mielipiteiden takana ei seistä, vaan päätöksiin viitatataan sanomalla "pomo pitäisi tästä", "pomo saattaa raivostua, jos teemme näin ja näin". Päätökset perustuvat arvaukselle ja pomon pelolle, vaikka pomo olisi todella mukavakin. Voi pomoparkaa. Lisäksi joka asteen pomo kokee oman pomonsa aivan yhtä etäisenä arvausten kohteena. Sitten tämä kertaa X prosessin mittaan, riippuen organisaation koosta. Tuntuu, että tällä puolella maapalloa pelataan mailman suurinta rikkinäistä puhelinta, pelaajia on miljoonia.

Pomoa ei myöskään kyseenalaisteta. Kaikki, mitä pomo sanoo, kirjataan to do -listaan, riippumatta siitä, ymmärsikö pomo kaiken oikein. Pomolle ei suoraan sanota, että "tuo oli virheellinen ajatus". Voi pomoparkaa. Pomo ei ole henkilö, jonka kanssa keskustellaan. Pomon kanssa tavataan kerran viikossa, tapaamisia jännitetään ja niitä valmistellaan pitkään. Tuottavan työn sijasta aika ja energia käytetään siis tuon esityksen valmisteluun – ja sen varmisteluun, että pomo tykkää.

Sitten ollaankin tehty jo kovasti töitä ja ylitöitä ja millainenkos paketti sieltä tuutista sitten tupsahti ulos? Ei sillä niin väliä, mutta prosessi toteutui ja kaikilla on ollut kiire. Voi pomoparkaa.

Tätä hieman väritettyä taustaa vasten täytyy sanoa, että suomalainen johtajuus, “alaisuus” ja suhtautuminen hierakioihin, jota vielä toista vuotta sitten en pitänyt mitenkään mainitsemisen arvoisena meriittinä, ei olekaan saman luokan itsestäänselvyys kuin luulin. Se lienee eräs todellinen valttimme. Uskon vakaasti, että se auttaa meitä tekemään parempaa duunia nopeammin ja vähemmällä porukalla.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Käpyinen kuva Suomesta

Törmäsin viikko sitten videoihin, joita oli tehty Suomen markkinointitarkoituksiin. Suomalaiseen geeniperimään lienee kovakoodattuna taito näyttäytyä ulospäin käpyisimmällä mahdollisella tavalla.

Vaikka suomalaiset huolehtivat liiaksi, mitä muut meistä ajattelevat, niin voisimme alkaa miettiä koliseeko viestimme vai ei.

Muistan nähneeni joskus julisteen:”Varusmies, kaikkia ei ehkä kiinnosta.” Sama pätee intoomme kertoa itsestämme. Suomen markkinointi on historialtaan sisäsyntyistä. Esiinnymme omista lähtökohdistamme miettimättä vastaanottajan maailmankuvaa. Mitä he näkevät päivittäin omassa ympäristössään? Mikä tekee heihin vaikutuksen? Ja mikä ei.

Singaporen presidentin valtiovierailun kunniaksi tässä eräs näkemys, miten hahmotella singaporelaista ihastuttava video. Sen enempää kysymättä haluaako kukaan heitä miellyttää :)

Singaporelainen maku on hyvin simppeli. Se on ylemman keskiluokan "luksusta" ja helppoa eksotiikkaa. Tätä edustaa Pariisi, Rooma, Louis Vuitton, ja BMW. Suomesta revontulet ja premium-tasoiset Lapin majat takkoineen ja taljoineen. Myos lumihotelli.

Videoon kuuluvat seuraavat asiat, näyttävimmällä mahdollisella tavalla kuvattuna:

Metsät, luonto, tuhannet järvet, lumi ja lumiset puut, joulupukki, joulupukki, joulupukki, joulupukki (tätä ei voi painottaa liikaa), revontulet, sauna, vuodenajat, keskiyön aurinko, koulutus, tasa-arvo, monikielisyys, idylli, kaunis kesämökki, hiihtomajan takkatuli, kuuma kaakao ja rantakahvila. Helppoa.

Moni pitää listaa kornina, mutta tosiasiassa nuo ovat kovia juttuja. Ei tässä tarvitse pyörää keksiä uudelleen. Enemmän keskittyisin siihen, mitä osia tähän pyörään ei kuulu. Ei, vaikka jotkut meistä niin kivoilta tuntuvatkin. Käytä oheista luetteloa tarkistuslistana:

Metsäkoneet

Raitiovaunut

Insinöörit ja insinöörikuvasto

Marjanpoimijat

Epänäyttävät metsät

Mikään, mikä ei ole näyttävää. Esim. Kampin keskus ei ole näyttävä.

Metro

MTV3:n käytävät ja pukuhuone

Muut vain suomalaisesta TV:sta tutut ikoniset paikat

Suomalaiset julkisuuden henkilöt

Väkinäinen "hulluttelu"

Syrjä-Eurooppalainen muotinäytös

Nykyaikaiset huoltoasemat

Lehdettömät puut harmaata taivasta vasten

Joukkoliikenne

Portaikot

Keskinkertainen typografia: Suomella itseasiassa on design-maine, sitä kannattaa vaalia myös markkinointimateriaaleissa.

Salmiakki: Herkullisuudestaan huolimatta kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa.

Arkistomusiikki: Suomi on täynnä hyvää musiikkia Sibeliuksesta tähän päivään.

Nokia Suomen ainoana yrityksenä

Tavallinen suomalainen koti: se ei ole eksoottinen eikä täkäläiseen silmään hieno

“Tavalliset suomalaiset”.

Tähän joku hyvä loppukaneetti. Paremman puutteessa sanon näin: Ylipäätään videoista kannattaa ottaa löysät pois. Se on ihan sama juttu kuin komedian kirjoittamisessa: on vain kolme syytä sanoa yhtään mitään: Lause on hauska, se vie tarinaa eteenpäin tai kehittää hahmoa. Mielellään kaikkea kerralla. Muuten, ole hiljaa. Nämä esitykset kannattaa miettiä kunnolla.

Kirjoittaja on Markku from Finland.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Mikä on minun tekosyyni?

“Kyllähän jos olisi toisenlaiset budjetit.”

“Kyllähän, jos proikkarikin pelaisi samassa joukkueessa.”

“Pitäisi olla erillinen taktinen tiimi, sitten kyllä”

“Joo, mutta ennen kuin tuo tapahtuu, niin täytyy odottaa, että sitä sun tätä.”

“Mennään nyt pikkuaskelin.”

Meillä on taipumus odottaa, että kaikki olisi linjassa ennen kuin edellytämme itseltämme huipputuloksia. Kyllä sitten kelpaisi tehdä. Eteenpäin puskemista on helppo väistellä kaiken mailman syillä. Infrassa riittää aina parantelemista. Kuinka hyvät lähtökohdat erinomaisen työn tekemiseen pitää sitten olla?

Muutama viikko sitten tapasin suunnittelijan nimelta Thirasak Tanapatanakul. Olet saattanut kuulla hänen johtamastaan toimistosta, Creative Juicesta. Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan firmansa viime vuodesta.

Heidän toimistonsa on Bangkokissa. Punapaitojen mielenosoitukset alkoivat korttelin päässä rakennuksesta. Vieressä palavilla rakennuksilla ja tuhansilla mielenosoittajilla oli sanomattakin vaikutuksensa siihen, millaista oli luikkia töihin aamulla.

Varsin nopeasti mielenosoitukset laajenivat siten, että töihin itseasiassa ei enää voinut mennä. Firma muutti ystävällisen asiakkaan tiloihin.

Muutaman kuukauden epämääräisen evakon jälkeen mielenosoitukset olivat laajenneet sen verran, että edes sinne ei voinut enää mennä.

Siitä eteenpäin työtiloja ei ollut. Homma jatkui milloin missäkin, kadulla, kahviloissa ja parkkihalleissa.

Kapahuone.

Mitä sinä aikana saatiin ulos? Kampanjoita mm. neljän Cannes-leijonan edestä.

Voisin väittää, etta päättäväisyydellä on ollut jonkinasteinen rooli tässä asiassa. Parhaat duunit tulevat heiltä, jotka eniten uskovat siihen, mihin itse vain haluamme uskoa.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Potong – Malesian Kaamea Kapula

Menneellä viikolla kollegani Kuala Lumpurista esitteli toimistonsa töitä viimeiseltä vuodelta. Eräässä kampanjassa oli sen verran sukunäköisyyttä takavuosien kotimaiseen suosikkiin, että ajattelinpa jakaa tämän vertailupisteen täältä tropiikin suunnalta.

P1 Wimax nousi haastamaan telealaa hallinnutta Telekom Malaysiaa.

Case-kuvaukessa Daavid haastoi Goljatia ja kaiken mailman konventioita murrettiin. Haastajahommaa. Kuvio oli erityisen tutunoloinen, etenkin kun kampanjasta nousi kansallinen hitti, hokema ja median lemmikki.

Kampanja kehoitti leikkaamaan piuhat ja siirtymään langattomaan verkkoon. Tässä toimi liimana sana Sotong. Leikata = Potong, joka tarkoittaa myös ympärileikkausta.

Tässäpä näytettä, miten täälläpäin maailmaa Elämä On.

Muslimienemmistöisessä Malesiassa moiset kikkeliviittauksethan johtivat tietysti valituksiin ja sensuuriviranomaisten hampaisiin, mutta eipä siinä todettu olevan mitään kiellettävää, kun potong kerran tarkoittaa leikkausta. Ylipäätään eri kampanjoita katsellessani olin yllättynyt, miten paljon malesialainen mainonta koettelee paikallisia hyvän maun rajoja.

Sinällään tässä ei sen enempää pointtia ole, mutta kun tarjouskin oli huikeat jimat RM160 & percuma sebulan, niin olihan tämä pakko blogata.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/. Syötelukijalla blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=anttifromsingapore.

Antti from Singapore

Kommentti: Aasialaisen asiakaspalvelun harha

Ystäväni sanoi taannoin, että "Suomessa on paska asiakaspalvelu". Höpöä.

Ajatuksessa suomalaisesta yleishuonosta asiakaspalvelusta on jumahdettu 80-luvulle, aikaan jolloin palvelusta tuli kansallinen häpeä. Kun Suomessa hävetään jotain, asia muuttuu, mutta häpeä säilyy.

Sitä vastoin usein kuulee hehkutusta aasialaisesta asiakaspalvelusta. On muutamia Singapore Airlinesin kaltaisia lippulaivoja, joissa palvelu on maineen veroisesti touhun ytimessä, mutta muutoin Aasiassa eletään vuosikymmenellä, joka ei Suomessa ole tainnut olla olemassakaan. Kiitos muutaman onnistujan, maine on jo kiirinyt pidemmälle kuin aito lunastus.

Iso määrä työntekijöitä

Hyvä asiakaspalvelu = suomalaisittain tuplamäärä työntekijöitä. Työntekijöillä on tarkat roolit. Ravintolassa tämä tarkoittaa sitä, että henkilö, joka tuo ruokailuvälineet, ei saa ottaa vastaan tilauksia. Saat olla jatkuvassa hämmennyksessä siitä, kenelle viittoa, kun puolet porukasta sukeltaa pöydän alle hakiessasi katsekontaktia.

Aina valmiina

Kaupassa kintereilläsi pyörii koko ajan joku hönö, joka on siinä, jotta häneltä voisi kysyä jotain. Tähän kysymispuoleen palaan pian. Ravintolassa tämä tarkoittaa taas sitä, että sillä sekunnilla kun lasket ruokailuvälineet kädestäsi, lautanen viedään pois. Kun hörppäät teetä, samantien joku on täyttämässä mukia uudelleen. Käy hieman hermoon, kun aterian aikana puheesi keskeytetään toistakymmentä kertaa.

Asiantuntemus

Paljon henkilökuntaa on eri asia kuin pari henkilöä, joiden oletetaan miettivän, mitä tekevät. "Onko näistä housuista kokoa 34?" Yes, sir. (mitään ei tapahdu). "Näyttää, että suurin kokonne kaupassa on 33. Onko asian laita niin, että te ette myy kokoa 34 ollenkaan?" Yes, sir. Lähden kotiin.

Tai yritäpä ostaa tietotekniikkaa. Mitä tahansa tarkentavaa kysyy, myyjä nappaa paketin kädestäsi ja alkaa tavaamaan tuoteselosteesta samoja asioita, jotka olet juuri itse lukenut. Ja vastaus voi silti olla väärä, kuorrutettuna runsaalla hermostuneella nyökyttelyllä. Myyjältä ei edellytetä minkäänlaista perustietämystä tuotteista.

Hienompi palvelu

Palvelun hienoudessa on omat oppikirjamaiset protokollansa. “Me teemme sen puolestasi”. Ravintolassa se tarkoittaa sitä, että laskun saa pöytään. Kun hienousraksi on ruudussa, ei tarvitsekaan miettiä, mikä tämän toimenpiteen lisäarvo taas olikaan. Käytännössä siis lasku pöytään = 10 min extra-venailu hienon palvelun nimissä. Myös niinkin yksinkertainen asia kuin bissen tilaaminen reissaa kolmen eri henkilön kautta sen sijaan, että saisi itse huikata sen tiskiltä. Ideana on jonkinlainen tehdasmainen tehokkuus, mutta lopputulemassa se ei kyllä näy.

Palvelun ulkoiset tunnusmerkit

Palvelu on usein pakotettua, ulkoaopeteltua ystävällisyyttä. Sentosan turistirannalla on jopa palkattu juippi heiluttamassa pakonomainen virne naamallaan monoraililla saapuville matkustajille. Rasti ruutuun: ystävällinen tervetulotoivotus. Samalla tavalla "Welcome to 7/11, how may we help you!" kajahtaa zombikuorossa, kun astun kulmakikkariini. Kivanoloiset tyypit pilattu kuumottavan teknisellä "kohteliaisuudella". Fiilis on kuin Truman-showssa.

Epäpahoittelut

Kaikkialla viljellään teknisesti pahoittelua muistuttavia opeteltuja fraaseja, joilla ei ole mitään tekemistä muutoksen ja tilanteesta oppimisen kanssa. Näitä tosin harjoitetaan Suomessakin. "Palautteenne on meillä tärkeää"

Pokkurointi

Pokkurointi on hyvää palvelua. Tämä tarkoittaa armadaa tekohymyrobotteja, joiden selkänivelet on öljytty kestämään 1000 kumarrusta päivässä. Uutuuden viehätys pokkuroinnista karisee aika kiireen vilkkaan, kun olet sir joka paikassa.

Yhteenvetona

On kyllä ikävä loistavaa suomalaista palvelua. Täällä kun tietyt tekniset vaateet täyttyvät, ei vaivauduta miettimään, oliko palvelu oikeasti kivaa. Sama kuin antaisit leffalle 5 tähteä, koska näyttelijöitä oli paljon ja kaikki mustivat vuorosanansa. Kameratkaan eivät kuvanneet toisiaan.

Suomessa tutuksi tulleet sydämellisyys, yhteys, aito ymmärtäminen, asiantuntemus ja ongelmanratkaisukyky eivät valitettavasti ole päässeet mukaan näille listoille. Jos joskus Suomessa saa kehnoa palvelua, useimmiten laitan sen yhden asian piikkiin: Ei vain kiinnosta. Itse asiakaspalvelutyössä olleena tiedän, ettei homma aina huvita, mutta se sallittakoon kaikille. Se, ettei joka päivä kiinnosta, on kyllä ihan globaali-ilmiö.

Ja tulipa taas yleistettyä.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Kiina on kipeen iso

On se Kiina ihan kipeen iso. Unilever haastaa Procter & Gamblen Head&Shouldersin markkinoimalla Clear Shampootaan webissä pyörivällä "Unbeatable"-draamasarjallaan. Tummatukkaisessa Kiinassa hilse on isompi asia kuin lännessä. Hyvät hiukset ovat nuorille tärkeä juttu, jo töiden saamisenkin kannalta.

Ystävyyden, romanssien ja toimistopolitiikan ympärillä pyörivä Unbeatable (wu xie ke ji) on hiljattain ylittänyt pelkästään Tudou-videopalvelussa (missä?) 100 miljoonan katsontakerran rajapyykin – kolmessa viikossa. Ensimmäiset jaksot tupsahtivat langoille elokuun alussa.

Sarja pyörii Tudoun ohella kuuluisilla Youku, Ku6, Sohu ja Sina -sivustoilla sekä Googlea haastavan Baidun kaikille tutussa Qiyi-videopalvelussa. Lisäksi sarja pyörii bannereissa ja eri TV-kanavilla Anhuin, Jiansun, Chongqing, Tianjinin, Yunnanin ja Liaoningin provinsseissa. Eli alle kolmanneksessa Kiinan hallinnollisista alueista.

Tässä näyte sarjasta. Kollegani tiesi tulkata, että kyseessä on osa 2.

Lisää sarjasta ja juonikuviosta sarjan omalta sivustolta.

Samaa turinaa, mutta englanniksi, täältä ja täältä.

Vertailun vuoksi sanottakoon, etta Old Spice keräsi parhaimmillaan 40 miljoonaa katsontakertaa viikon aikana.

Hen hao, mitä ikinä se tarkoittaakaan!

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Onko mainostoimisto peli?

Olin lentää perseelleni, kun uusi Campaign Brief Asia ilmestyi. Lehti julkaisi Asian Creative Rankings -listauksen. Ei se listaus, mutta se kuhina.

Ko. listaus on kuumaa kamaa Aasiassa. Tosin scam-mainonnan kultavuosina suhtautuminen oli vielä pakkomielteisempää. Monet toimistot ovat lopettaneet scamin tuottamisen, mikä on tietysti hyvä. Villeimpinä vuosina Singaporen Saatchi&Saatchi onnistui nostamaan listojen kärkikahinoihin jopa apinan.

Kyseessä on listaus toimistojen ja ennen kaikkea yksittäisten suunittelijoiden kisamenestyksestä. Mielenkiintoisen tästä tekee kolme asiaa:

1. Mantereenlaajuisuus

Aasia koetaan suurinpiirtein yhteismitalliseksi. Maakohtaiset piste-erot eivät olleet kovin merkittävät Japanin (6432), Thaimaan, Singaporen, Intian ja Malesian (5106) välillä.

Kiina (4149) killuu aika keskinkertaisena, mutta Hong Kong (1282), Filippiinit, Indonesia, Korea, Taiwan, Vietnam ja Sri Lanka (55) olivat monin verroin heikompia. Kuvittelin etenkin Hong Kongin olevan korkeammalla moisella listalla.

2. Keskittyminen yksittäisiin ihmisiin

Lehdessä oli listattuna yli 1000 suunnittelijaa kisapisteineen. Taulukoita on pyöritelty ties kuinka päin. On parasta maata, maan parasta, jne.

10 kärki oli käytännössä malesialaisia ja thaimaalaisia. Ei ainuttakaan japanilaista, ei Intialaista, vain nro 10 oli singaporelainen. Se kertoo kieltään, miten parilla onnistumisella täällä noustaan mantereenlaajuiseen mainosjulkkisasemaan.

3. Kahden edellisen kombinaatio

Aasiassa suunnittelija ei vertaa itseään kotimarkkinaansa, vaan koko mantereeseen. Aiemmin kirjoitin, miten Singaporessa ei ole Vuoden Huippujen kaltaista “alan yhteisöllisyyttä”. Hong Kongissa näin taas on: siellä kotimarkkinan Kam Fan on iso juttu. Väistämättä mieleen juolahtaa, mikä lie vahvan “kotimarkkinamittarin” vaikutus siihen, miten paljon suurempi skaala tekijöille merkitsee: kotimainen kisa huipputärkeä, alueellinen “menestys” heikko. Hmm. No, siinä sammakkoprofessorille miettimistä.

Herää myös oleellisempi kysymys: jos tällaisilla mittareilla kerran on merkitystä, onko järkevää keskittyä vain suunnittelijoihin? (helppoa turhamaisuusvastausta ei odoteta kommenttipalstalle). Kun ei ole scamista kyse, työstä tulee tasan niin hyvä kuin mitä asiakkaat ja tiimin kaikki jäsenet ovat. Olisi kiinnostavampaa tietää, kuka on palkituin proikkari.

Tällaiset pistemittaristot ovat kuitenkin kiinnostava juttu. Se on melkein kuin peli (onhan noita mayorshippejä tavoiteltu pitkään jo ennen Foursquareakin). Pelkille suunnittelijoille suunnattuna pisteet eivät juuri kokonaisuutta motivoi, mutta voisihan niistä ottaa mallia koko toimiston toimintaa edistämään. Tästä inspistä siihen: “Get experience points by approving great work! Level up to Marketing God to get the abilities that noobs can only dream of.” ;)

Tähän malliin:

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Mitä eroa on joulupukilla ja Jeesuksella?

Pahoittelut aiheen valinnasta. Joulusta puhuminen tuntuu väärältä ennen marraskuun loppua, jos ei satu olemaan tavaratalo.

On itsestään selvää kertoa täällä, että joulupukki on Suomesta.

Tässä itsestäänselvyydessä on pointtinsa. Ymmärrättekö? Joulupukki siis ei ole mistään muualta. JOULUPUKKI ON S-U-O-M-E-S-T-A.

Mistä Borat on? Ja millaista on Boratin kotimaassa? Totta kai me tiedämme. No, onko Borat kuinka iso verrattuna joulupukkiin?

Joulupukki on maailman tunnetuimpia hahmoja. Kollegaani siteeraten: “He is not as big as Buddha or Jesus, but definitely bigger than Batman.”

Joulupukin koti on Suomen kiehtova joulumaa. Sen tietävät kaikki Singaporen taksikuskeja myöten. Ottaen huomioon, miten hurmaava aihe on maailmalla, sitä pönkitetään tosi vähän.

Aasialaiset rakastavat joulua. Aasiassahan on joulu ympäri vuoden. Joulu on kivan suoraviivainen ja näyttävä mielikuvitusjuttu, joka edistää kaupankäyntiä. Läskistä talven taikamaasta tulevasta punanuttuisesta partasudista on helppo innostua. Tarina on yksinkertainen kuin Robin Hood. Joululaulutkin ovat ihan käypiä ralleja vielä kevätkuukausienkin koittaessa.

Ennen minua hävetti, että tapa markkinoida Suomea oli joku väsynyt joulupukki. Tuntui, että se on sama kuin kuvassa olisi lehmä. Tosiasiassa Suomea joulumaana toitotetaan aivan liian vähän.

Vaitiolollamme olemme vetämässä vessanpöntöstä valtavan pääoman: superbrändin, jonka kasvattamiseen omat voimat eivät olisi ehkä riittäneet – huippusuositut brändin jatkeet, siis sanomaa levittävät laulut ovat muiden käsialaa ja pukki saa joka vuosi miljardeilla euroilla näkyvyyttä ties kuinka monen eri tahon toimesta.

Kuitenkin vain muutama kauppa Suomessa myy tonttukynttilöitä ja siinä miltei se. Joku Suomessa kuuluisa puisto kai on. Omaisuutemme on tullut meille itsestäänselvyydeksi. Silloin joku toinen voi sen halutessaan viedä. Voi liittyä Ruotsiin. Saunakin on nykyään sieltä (tiedoksi).

Vähän ehkä harmittaisi, jos pukkikin olisi Ruotsista. Vetoankin nyt Toivo Sukariin ja Vesa Keskiseen: te olette Suomen parhaita aikaansaavia voimia. Pelastakaa joulu meille. Ideoita voi keksiä liittämällä joulu-etuliite eri sanoihin: joulumuseo, joulujuna, joulu..mm..kaivos. Me muut sitten voimme surffata sillä aallolla.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija, joka ei välitä kuunnella eriäviä mielipiteitä joulupukin kotimaasta.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Viiden maan eroista

Työparini Maurice Wee oli muutamia viikkoja sitten Tokiossa tuomaroimassa aasialaisittain merkittävintä mainoskilpailua, AdFestia, paikallista Eurobestiä.

Aasialaisessa mainonnassa on nähtävissä maakohtaisia eroja kuten Euroopassakin. Tässä siis muutamia irrallisia yhden ihmisen näkökulmia, uskokoon ken haluaa. Ystävääni siis mukaillen.

Japani

Japani on mainostuotosten johtava maa Aasiassa, etenkin kaikkea pakkauksissa. Japani on kuin Ruotsi; sieltä tulee paljon hyviä töitä. Perustaso on korkea. Ala on yhä keskittynyt muutamaan jättitoimistoon, joista Dentsu on mahtavin. Dentsu tuottaa paljon hyvää mainontaa, koska Dentsun rakennus on niin vaikuttava, että se saa kenet tahansa olemaan samaa mieltä dentsulaisten kanssa. Se oli kiinalainen vitsi.

Tosiasiassa japanilaismainonnan menestystä selittää osaltaan se, että kulttuuri kieltäytyy aikuistumasta. Samanaikaisesti maassa elää rinnakkain maailman jäykin työkulttuuri sekä mielikuvituksesta innostuva japanilainen pop-kulttuuri, jossa iso osa väestöstä elää, kunnes imeytyy koneistoon siinä 25 ikävuoden tienoilla. Lapsenmielisyydelle löytyy silti sielläkin oma pieni tilansa.

Japani on avautunut ulkomaailmalle enemmän ja mainonta on ottanut askeleita kohti kansainvälistä suuntaa. Aiemmin he olivat kuuluja vahvasta tyylistään, jota tosin kukaan ei tajunnut. Nykyään näin ei enää ole. Silti Japani on Aasian maista "aasialaisin".

Kiina

Kiina on alkanut olemaan paljon esillä myös mainoskilpailuissa. Heillä on suuret budjetit käytössään ja se näkyy. Leimallista kiinalaiselle (kansainvälisillä areenoilla esiintyvälle) mainonnalle on taas se, että maassa on paljon muualta tulleita luovia johtajia. Eli "kv-tason mainonta" ei ole lainkaan niin omaleimaista kuin japanilainen. Vaikutteet ovat kuitenkin monipuolisempia kuin Singaporessa.

Singapore

Kiinaan muuttaneet mainosheput tulevat ympäri Aasiaa, mutta Singaporen mainoskulttuuri on rakentunut "Brittiläiselle imperiumille". Eli se on ns. valkoisen miehen kynän jälkeä. Singaporelaisessa mainonnassa näkyy vahvasti myös maan kulttuuri. Se on "puhdasta", hyvin tuotettua, ennalta-arvattavaa ja valitettavan epäoriginellia.

Malesia

Mainoskilpailuissa Singaporen ja Malesian työt ovat kuin samasta puusta veistettyjä, mikä on erikoista, koska käytännössä uskonnollisessa Malesiassa mainonta on hyvin erinäköistä ja eri tavalla konservatiivista kuin Singaporessa. Hmm.

Suomi

Suomeen ei kukaan ole varsinaisesti koskaan tullut "opettamaan mainontaa", se on Aasian maista eräs kylmimmistä ja vittumaisimmista olosuhteiltaan. Ihmiset ovat verrattain spontaaneja ja rakastavat ideoita, joskin kulttuurille on ominaista myös kyynisyys ja uuden lyttääminen. Logiikkaa kuitenkin ihannoidaan muuta Aasiaa vähemmän. Mainostekeminen on rakentunut omin voimin paikallisen kulttuurin päälle muita välillä pälyillen. Suomalaisilla on poikkeuksellisen hyvä ironian taju ja he ovat muuta Aasiaa edellä liiketoiminnan ja markkinoinnin yhdistämisessä. Paikallisilla on maailmankuulu design-taju, mutta sitä hyödynnetään varsin säästellen.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Huomioonotettavia asioita

Siinä missä suomalaiseen markkinointityöhön lyö päivittäisen leimansa markkinan koko, tämän tästä puheisiin nouseva Pihtiputaan mummo sekä tuttu “missäs tässä on se naisnäkökulma” -kysymys, löytyy singaporelaissuunnittelijankin arjesta muutama kiinnostava päivittäiseen tekemiseen heijastuva parametri.

Taikausko

Erityisesti kiinalaisessa kansanosassa on taikauskoista sakkia. Tämä osa kulttuurista on ulkopaikkakuntalaiselle vaikea hallita. En vieläkään tiedä yhtään, mitä kannattaa välttää. Sahalaitaa ja lentäviä ihmisiä kaiketi. Kuolemaa ja kummituksia löytyy jatkuvasti meikäläisenkin ehdotuksista. Eikä se johdu tutusta mustasta väristä, kuulaasta syksystä tai sipuleista, jotka saattavat itkettää.

Moninaiset kulttuurit

Käytännössä tämä tarkoittaa muslimien huomioon ottamista. Eli usein tuotettavista materiaaleista kannattaa jättää alkoholiviitteet pois.

Kaakkois-Aasian eritasoisina pidetyt lähimarkkinat

Singaporea ja Malesiaa pidetään Singaporesta katsoen sivistyneenä alueena, sen sijaan esim. Vietnamiin, Thaimaahan ja Indonesiaan tehdään "hieman yksinkertaisempia materiaaleja". Se Pihtiputaan mummo löytyy siis täkäläisten mielissä sieltä.

Taylorilaisen mallin voittokulku

Ravintoloissa tämä tarkoittaa sitä, ettet voi tilata ruokaa henkilöltä, joka tuo ruokailuvälineet. Muussa yritysmaailmassa on omat sovelluksensa. Organisaatiokaavioita, hierarkiaa ja lokerointia rakastavassa kulttuurissa monien on vaikea ymmärtää, että ympärillä on kyvykkäämpää sakkia kuin mitä titteli antaa ymmärtää. Siksi Singaporelaisissa mainostoimistoissa ollaan vuosia jäljessä esim. digi-pertsa-"vastakkainasettelukeskustelussa". Siitä ei tunnuta pääsevän yli. Alalla väki jakaa itsensä myös mielellään luoviin ja ei-luoviin, vain ja ainoastaan mainostoimisto-organisaatiorakenteen johdattelemana. Mikromanagementin MM-kisoissa minulla olisi suosikkimaa valmiina.

Työ on tehty hyvin, kun prosessi on toteutunut

Useissa yrityksissä vaikuttaa siltä, etta prosessi on kaikki kaikessa. Prosessi tuo selkeyttä, turvaa ja tunteen työnteosta. Prosessiporno on yhtä kiinteä osa tätä nuorta kunnollisuuteen perustuvaa kulttuuria kuin liiallisen innokkuuden tukahduttaminen omaamme. Jos on olemassa jokin pieni tehtävä, voit olla varma, että on olemassa siihen liittyvä projektikansiokin. Työvoima lienee edukkaampaa, mutta vaikutuksen tekee aikaansaavuuden sijaan puuhakkuus.

Kirjaimellisuus, uusi mielenkiintoinen haaste

Ulkoluvulle perustuva koulujärjestelmä ei tuota järin monisyisesti ajattelevia aikuisia. Samaisesta syystä ulkomaisten luovien johtajien on virallisestikin helpompi saada työlupa kuin monien muiden mamujen. Maa tarvitsee mielikuvitusta. Kaikki, mitä esität, voidaan tulkita häkellyttävän kirjaimellisesti. Paljolti energiaa meneekin sen varmistamiseen, ettei presentaation mitään osaa voi tulkita väärin. Referenssikuvia kannattaa käyttää erityisen harkiten, muutoin saat varmasti vastata kysymykseen "ai onko tuo nyt se meidän mainos, emme me tuollaista voi tehdä". Tuttu juttu Suomestakin, mutta aivan omaa luokkaansa täällä.

Olen Ang Moh

Eli “punatukka”. Asiakastapaamisissa on pidettävä huolta, että mukana on minimimäärä ulkomaalaisia. On iso virhe täräyttää paikalle ilman ainuttakaan aasialaista (mikä tahansa aasialainen kelpaa).

Kilometrin korkuiset organisaatiot

Matkalla valmiiksi tuotokseksi mainosaihio matkustaa miltei kaikissa yrityksissä useiden pomojen ja pomon pomojen ja heidän esimiestensä kautta. Yhden tason hyväksyntä ei suinkaan tarkoita, ettäkö joku seisoisi nyt ehdotuksen takana. Se tarkoittaa sitä, että idean saa esitellä seuraavalle portaalle. Yksikin seuraavan tason irtokommentti riittää pudottamaan lupaavassa nousukiidossa olevan ehdotuksen. Esimiehen mielipidettä ei useinkaan haasteta. Päätöksenteko monesti vaikuttaakin perustuvan veikkaukselle esimiehen ajattelusta, ei niinkään sille, mihin itse uskotaan.

Kaikki edellä mainittu on tietty raakalaismaista yleistystä, jatkuvastihan täällä törmään asiakkaisiin ja kollegoihin, jotka saavat minut kyseenalaistamaan kaiken, mitä olin kuvitellut tietäväni tästä kulttuurista. Sellaista se on tällaisessa kulttuurien sulastusuunissa mjöh, mjöh ;)

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Ai vitsit, että on hienoa tuo leijonahomma

Ehkä muistat, kuinka helpottunut Mika Häkkinen pillahti itkuun voitettuaan ensimmäisen F1-osakilpailunsa. Kohtuuttoman pitkältä tuntunut melkein-pärjääminen päättyi ja henkinen lukko aukeni. Siitä se sitten lähti.

Mainoskilpailujen ja etenkin Cannesin merkityksestä voi tietty olla montaa mieltä, mutta kun ajattelemme asioita käytännössä, niin tämän alkuviikon suomalaisvoitot tulevat varmastikin heijastumaan monella meistä seuraavaan vuoteen.

Siinä missä ala on muutamat viime vuodet jurnahdellut hieman keskinkertaisissa tunnelmissa liikkeelle kesälomien jälkeen, nyt meillä ei olekaan edessämme Cannesin jälkeistä lässähdysta. Poikia on kotona jo mieltä ylentävä määrä. Onnea siis töistä hyötyneille tiimeineen ja onnea myös koko ala. Tämä tietää tulevalle vuodelle huomattavasti vähempää mailan puristamista. Tämä tietää innokkaampaa venymistä loppuun asti – usko eikä maltti eivät lopu kesken. Tämä tietää myös luottoa siihen, että Suomessakin osataan. Monihan mukana olleita tunteekin. Ja osa on itse niitä.

Väistämättä iso osa itsetunto-ongelmista, tarpeesta vertailla muualle ja muusta korvien välissä hilluneesta moskasta huuhtoutui ns. veks. Ja kertalaakista alamme osaaminen nousi huimasti. Heti, kun kaveri pärjää, katsomme aivan eri tavalla sitä, miten noissa hommissa menestytään. Koko ala taisi saada kohtuullisen näppituntuman onnistumisen elementteihin vuosimallia 2010. Tämä tietää myös parempaa silmää niin töille kuin niiden esittelyllekin.

Ja Cannesiinkin lähdetään ensi vuonna ilman ajatusta siitä, että tuleekohan sieltä TAAS pelkkää riittämättömyyden tunnetta. Ja jokainen mukana ollut tietää nyt, mitä tuohon maaliin pääseminen vaatii.

On kyllä siis kertakaikkisen positiiviset fiilikset itselläkin. Aijai. Siinä missä urheiluvalmentajat ryhtyvät yrityskonsulteiksi, itse aion kokeilla seuraavaksi jääkiekkojoukkueen vetämistä. Eli ei muuta kuin, että loistohomma! Ny rillataan!

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Tylsyys vaatii rohkeutta

Rohkeus on sana, johon aika ajoin törmää näissä ns. markkinointihommissa. Haluaisikin nyt nostaa hattua erityisen munakkaalle ja sattuneesta syystä vähän puheissa pyörivälle ryhmälle alan ammattilaisia. Niille, joilla on rohkeutta olla tylsiä. Ne, jotka eivät halua sanoa oikein mitään ja osoittaa yksioikoisesti arvojaan ovat rohkeampia kuin ne, jotka pyrkivät miellyttämään ja puhuttelemaan.

Otetaanpa esimerkki.

Olet stadionilla 100 000 päisen yleisön edessä. Kaikki katsovat. Olet maksanut kovat rahat ollaksesi siellä yksin.

Kumpi on rohkeampaa:

A. Vetäistä biisi, johon todella uskot. Tiedät, että se on aivan järjettömän hyvä. Soittimet ovat vireessä ja lauluäänesi mieletön. Olet varma, että kaikki sekoavat.

B. Vetäistä lattea biisi höystettynä muutamalla klisheellä. Se oli hyvä, mutta halusit kunnioittaa ystäviäsi, niinpä otit jokaisen kaverisi mielipiteen huomioon. Biisi ansiokkaasti onnistuu edustamaan kaiken keskiarvoa. Intohimoja se ei tosin herätä juuri sinussakaan. Aiot ottaa yleisön pienellä puheella ennen biisiä. Puhe kertoo vähän kaikesta, mutta ei kuitenkaan mistään. Mukana on pari vitsiä ja pyöristitkin vähän kulmia ottaaksesi kaikki yleisön mahdolliset jäsenet huomioon. Vitsi ei välttämättä irroita spontaania naurua, mutta perusrakenne kertoo meille kuitenkin, että kyseessä on hauskuus.

Siinä missä jälkimmäinen tilanne voi joillekin tuntua kuumottavalta painajaisunelta, löytyy joukko urheita, jotka eivät moista skenaariota kavahda. Asetelmasta jopa maksetaan satoja tuhansia euroja.

Vain heikot yrittävät miellyttää (yleisöään). Kohottakaamme siis malja näille rohkeille yksilöille ja komiteoille.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Millainen on juuri sinun [brändi]hetkesi?

Usein me ihmiskontaktiin pyrkivät brändiveijarit teemme yhden innokkaan oletuksen liikaa. Sen, että asiamme olisi kiinnostava ja muidenkin mielestä jopa keskustelun aihe ja pohdinnan väärti juttu.

Millainen on sinun Pumasi, tyylisi ja Singaporesi? Listaa viime aikoina kohdalle osuneista "minun persoonani huomioivista" brändeistä voisi jatkaa loputtomiin. Ajatus tuntuu kiehtovalta, mutta harmillisen epäpuhuttelevalta, saahan ihan mistä tahansa puhuttua personoinnin kautta jopa ilman aitoa pyrkimystä siihen.

Kokeillaanpa: "Millainen on juuri sinun lakkahillohetkesi? Lähetä kuvasi facebook-ryhmäämme". Avot. Tuon saa käyttää ilmaiseksi. Annan vielä vinkkinä, että voit spiikata mahdollisen TV-spotin makean mairealla, hieman jopa flirttailevalle naisäänellä. Niin tekevät muutkin, siitä tulee semmoinen tosi mainosmainen eli pro.

Jostain syystä kuitenkin aito kiinnostus minua kohtaan tuntuu yhtä vilpittömältä kuin rennosti moikaten kontaktia ottavalla lahkolaisella. Liekö syynä taustalla juiliva taka-ajatus ja se lävitse pyrkivä oikea motiivi puhutteluun. Lopputuloksena se ei kuitenkaan kuulosta normaalilta kahden ihmisen väliseltä puheelta, vaan kieleltä, joka on elää vain maksetuissa mainospinnoissa.

Lähden tästä asiaa miettimään juuri omanlaiseni lotus-hetken pariin ja menen sitten Lielahden Giganttiin. Siellä on kuulemma 4000m2 elämyksiä.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Väistämätön spedepettymys

Tommi Laihon edellisestä kirjoituksesta intoutuneena ajattelin esittää pienen kysymyksen.

Tuntuuko sinusta, että sinulla olisi enemmän potentiaalia kuin mitä työnkuvasi mahdollistaa?

Anna kun arvaan. Kyllä on.

Harva on siinä asemassa, että saa olla juuri niin lahjakas ja innokas kuin on. Kaikki ovat lahjakkaita, mutta useilla kyvyt jäävät valitettavasti toimiston ovien ulkopuolelle. Katsotaanpa vaikkapa harjoittelijoidemme harrasteprojekteja ja sitten verrataan siihen, mitä pistämme nämä parat ”harjoittelemaan”. Pystymme myös nimeämään useita kollegoitamme, joiden kyvyt valuvat umpimielisessä ympäristössä hukkaan päivittäin.

Olemme monessa vaiheessa uraamme toimistopolitiikan, bisnesteatterin, aikuisten lapsellisuuden ja ammattimaisuuden trauman vaikutuspiirissä. Tämä tulee yllätyksenä etenkin nuorille, korruptoimattomille tekijöille, koska koulussa ei pikkusieluisuudesta, pelokkuudesta, haluttomuudesta keskustella ja muuttua eikä kapeakatseisuudesta muutamaa luentoa enempää varoitella. Silti moni meistä varmasti kokee ne työelämän suurimmiksi haasteiksi. Ei siis suinkaan itse tuotteen tekoa tai toimintatapojen hiljaista kyseenalaistamista.

En liene ainoa, jota hirvittää katsella energian määrää, jonka mainitut puitteet yhdistettynä nollapalavereihin ja muuhun bisneslarppiin imee itseensä. Yhtä lailla ihmetyttää katsella sitä potentiaalia, jota emme usko ympäriltämme löytyvän. Jokaisessa jäykässä hierarkiassa heitämme hukkaan hurjan määrän ujoa osaamista ja vaiettuja parannusideoita. On suorastaan ylimielistä olla miettimättä, että meidänkin ”alapuoleltamme” löytyy tälläkin hetkellä henkilö, joka tulee mullistamaan asioita, joita itse pidämme muuttumattomina.

Voidaksemme sanoa olevamme luova ala, meidän jos joidenkin pitää kyetä uskomaan, että uusi parempi ehdotus odottaa aina aivan nurkan takana. Ja ajatus voi tulla ihan keneltä kollegalta tahansa. On elinkeinomme uskoa, että kaikkea voi parantaa ja että kaikki ympärillämme voi olla inspiroivaa.

Menestyksen suurimmat esteet löytyvät yritysten omien seinien sisäpuolelta. Kukaan ei varsinaisesti kiellä ainuttakaan yritystä olemasta se maailman luovin ja suurisydämisin, kypsästi käyttäytyvin yhteisö.

Jos annamme tilan ja äänen kaikille, joilla intoa ja ajatuksia on, voimme olla askeleen lähempänä sitä, mitä voisimme kutsua luovaksi alaksi. Wall Street Journalin erääksi kiinnostavimmista ajattelijoista mainitseman Gary Hamelin sanoin:”A small conclave of ingenious souls is no match for entire company filled with people who are giving full expression to their full creative energy.” Suosittelen koko kirjaa (The Future of Management) kaikille.

No niin, menepä siitä nyt takaisin töihin.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Ruoho on kyllä aina tasan sitä itseään

Joitain vuosia sitten sain Suomessa työskennellessäni mahdollisuuden projektiin ” ulkomaalaisten huippusuunnittelijoiden” kanssa. Oli tosi hienoa. Ainoa vain, että kaikesta hehkutuksesta huolimatta kyseiset kaverit ihailivat tiimimme työnjälkeä siinä missä me heidän. Ja he olivat lyhyempiä kuin me, joten voittajista ei ollut epäselvyyttä.

Ammoin ystäväni nimettiin berliiniläisen ”huipputoimiston” luovaksi johtajaksi. Ei meillä täällä Suomessa vain olla Berliinin mainosmaailman huippuviroissa. Hän osaa, me emme.

Minäkin sain taannoin mahdollisuuden lähteä Singaporeen työskentelemään ”Aasian huippujen” kanssa. OMG, ajattelin nuorisokielellä. Nyt taas mietin, että ovatpa ihan huipputyyppejä. Mutta niin taisivat muuten olla vanhat kolleganikin.

Kun kerroin ”berliiniläisessä huipputoimistossa” työskentelevälle luovajohtajaystävälleni lähdöstäni Singaporeen, oli hän kateudesta vihreä. Jopa hänen leijonansa hapettuivat Tampereen Metson katon värisiksi, vaikka eivät olleet edes kuparia. ”Kunpa minäkin jonain päivänä aufwiederpääsisin noin hienoon työhön”, hän pohti saksaksi.

Vietettyäni kotvan Singaporessa ohhoh-mainostamieni huhhuh-huippujen kanssa, kerroin heille huippuystävästäni Berliinissä. He sanoivat:”Kunpa mekin saisimme kokea sen Berliinin huipputoimistojen huippumeiningin lah”. Se vasta olisikin jotain eikä oma nykytilanne olisi siihen verrattuna mitään.

Mutta koska Berliinissä huippumahdollisuudet ovatkin huippurajalliset, ystäväni ei kuitenkaan ole siellä enää. Vaan Ruotsissa. Huippumeiningeissä, tietysti!

Ja voitteko kuvitella, miksi Singaporelaiset palkkasivat jonkun Helsingistä? Siellähän vasta huippumeininki onkin ja muualla (etenkin siellä, missä kukin itse asuu) on huonompi!

Moninapaisen tarinan opetus. Huippumeininkiä on vaikea huomata ympärillään, kun on niin kiire ihailla muita. Silti missä oletkin, sinua kadehditaan muualla. Lopeta siis mihinkään perustumaton vertailu ja käytä mahdollisuus siellä missä olet. Jokainen huippu on luonut tarinansa siellä, missä on. Paitsi, jos on ollut netissä, joka on muuten mullistava teknologia, esim. juuri tuon ajan ja paikan suhteen. Lisätietoja heti internetin sisäänkäynnin vasemmalta puolelta.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen ulkomainen huippu, joka tekee kaiken paremmin kuin paikalliset.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.

Antti from Singapore

Kommentti: Kun Tuntsu imagonsa pöllytti

Minulla oli yläasteella ystävä nimeltä Tuntsu. Hän oli kanssani aika samanlainen Nintendon pelaaja. Ei niitä makeimpia jätkiä.

Kaikessa hiljaisuudessa Tuntsu oli päättänyt muuttua. Eräänä maanantaina hän saapui kouluun löysissä farkuissa, huppari yllään, pää kaljuksi ajeltuna. Kuulokkeista vuoti läpi Niggaz With Attitude. Tuntsu ei ollut enää Nintendon pelaaja. Hän oli hiphoppari. Siitä maanantaista eteenpäin kaikki oli Tuntsulle “aivan vitun sama”. Markkinointikielellä sanottuna Tunstu pöllytti imagonsa.

Pöllytys ei kuitenkaan ollut kokonaisvaltaisesti onnistunein sarallaan. Muut koululaiset yhä näkivät löysien farkkujen sisässä hiphoppariksi naamioituneen Nintendon pelaajan. Seuraukset olivat ilmeiset ja Tuntsu tekikin varsin pian tarvittavat johtopäätökset. Seuraavana maanantaina kokeilusta oli muistona vain kalju pää. Maailma oli takaisin entisessä järjetyksessään ja Tuntsullakin oli taas tutut ja turvalliset porkkananmalliset farkkunsa. Puhuimme jälleen Zeldasta.

Tarinassa on opetus. Se ei liity siihen, etteikö muutos ja halu siihen olisi hyväksi. Jätän sen sinun mietittäväksesi ja menen nyt muiden askareiden pariin.

Kirjoittaja on TBWA\Singaporen suunnittelija.

Kaikki Antin blogit: http://www.marmai.fi/blogit/anttifromsingapore/.