Berliinin munkki
Sampo Hänninen, 27.11.2008, 9:44Teinitoimisto
Tiina Sarolan blogiin
viitaten aloin pohtimaan mainosalan ikärakennetta. Saksan mainosmaailmaan
tutustuessa törmäsin yllättävään faktaan: suurin osa alalla olevista –
luovat, projektijohto ja jopa pomot mukaan lukien – ovat 20–35-vuotiaita.
Olen kuullut samantapaista ikärakennetta myös Ruotsin puolella. Lieneekö tähän myös syynä se, että nuoremmat tekijät ovat helpommin manipuloitavissa ja kustannustehokkaampia? Suomessa on tottunut siihen, että esimiehen ja juniorin välissä on noin +15 vuotta. Täällä joutuu nielemään hämmästyksen, kun kuulee ihmisten iät. 23-vuotias proikkari-kersa (lol) pistää hommat rullaamaan yhtä suveneeristi kuin neljäkymppinen konkari.
Hyvä vierailija!
Marmain arkisto on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on käyttäjätunnus, kirjaudu, muutoin rekisteröidy alareunan linkistä.
Tavallaan surullista, että meillä mainonnan suunnittelijan hehkein ammattiura on työnantajien näkökulmasta niin lyhyt. Monilla muilla luovilla aloilla, vaikkapa kuvataiteessa, kirjallisuudessa tai elokuvassa, parhaat työnsä tekevät yleensä vasta vähän enemmän maailmaa nähneet ja oman äänensävynsä löytäneet. Voisiko tästä löytää selitystä sille, että suomalaista mainontaa ei kovin paljon palkita kansainvälisillä foorumeilla? Ammattinsa todelliseksi asiantuntijaksi kehittyminen kestää tutkimustenkin mukaan ainakin 10 vuotta.
Tässä yksi näkemys mainosalasta youtubesta, tuntuuko tutulta? http://www.youtube.com/watch?v=Go_VtqtxCHY
Vai voisiko sen syyn menestymättömyyteen löytää myös siitä että nuoret tai erilaiset suunnittelijat eivät pääse esiin, vaan vanhat samat naamat suunnittelevat mielestään sitä Suomen parasta mainontaa, tai tuovat itseään liikaa esiin omissa duuneissaan, mikä ei kansainvälisillä mittareilla ole mitenkään erityistä?
Kuten Sarolan juttuun tunneli-juttuun on kommentoitu: tehkää juttu nuorista.
Mikä olisikaan mukavampaa kuin, että minä (65 v.) pääsisin teinien kanssa töihin. Se, mitä olen koulutushommissa itse oppinut, on nimittäin mahtavaa: Nuoret eivät tarvitse paljoakaan vinkkejä voittaakseen oman epävarmuutensa ja yltääkseen todella mahtaviin luoviin suorituksiin, jos joku kokeneempi on prosessissa mukana ikään kuin hiivana pullataikinassa saaden taikinan nousemaan tydestä lättänästä muhkeaksi leivonnaiseksi.
Hiivastahan ei yksinään tule mitään. Joku vanha sananlaskukin sanoo, että kokemus on kampa, jonka saat elämältä vasta, kun et sitä enää itse tarvitse.
Eikös Bobilla ollut joskus "vaari" toimistossa, jonka kanssa nuoret suunnitteijat saivat pallotella ideoitaan?
Minkäslaisia kokemuksia siitä on saatu?
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.