Berliinin munkki
Sampo Hänninen, 27.11.2008, 9:44Teinitoimisto
Tiina Sarolan blogiin
viitaten aloin pohtimaan mainosalan ikärakennetta. Saksan mainosmaailmaan
tutustuessa törmäsin yllättävään faktaan: suurin osa alalla olevista –
luovat, projektijohto ja jopa pomot mukaan lukien – ovat 20–35-vuotiaita.
Olen kuullut samantapaista ikärakennetta myös Ruotsin puolella. Lieneekö tähän myös syynä se, että nuoremmat tekijät ovat helpommin manipuloitavissa ja kustannustehokkaampia? Suomessa on tottunut siihen, että esimiehen ja juniorin välissä on noin +15 vuotta. Täällä joutuu nielemään hämmästyksen, kun kuulee ihmisten iät. 23-vuotias proikkari-kersa (lol) pistää hommat rullaamaan yhtä suveneeristi kuin neljäkymppinen konkari.
Siis mitä? Että joutuu tekemään hommia teinien kanssa!!! Ei tulisi monelle suomalaiselle mainospampulle kuuloonkaan. Eläkeläistoimisto on lähempänä todellisuutta. Mutta totuus on, että nuorissa on vielä jäljellä tekemisen into ja palo, kirkassilmäisyys ja oikeanlainen naivius. Kokemuksen myötä mainostyöläiset useimmiten kadottavat rohkeutensa ja "think out of the box" -mentaliteetin. (Ärsyttävä termi muuten, jota hoetaan ahkeraan, mutta harvemmin esiintyy lopputuloksissa.)
Luovuuskin on monissa toimistoissa vain kaunis korusana, joka ei käytännössä näy mihinkään suuntaan. Kokemus on opettanut, että on turvallisempaa noudattaa mainonnan kirjoittamattomia sääntöjä kuin rikkoa niitä. Lisäksi ylianalyyttisuus ja kaupallinen loogisuus tallaavat viimeisetkin mahdollisuuden rippeet yllättäville lähestymistavoille. Mainonta on ajankuvaa ja ketkäs muut siitä ovat perillä paremin kuin nuoret. Ennakkoluulot vihreitä mainostyöntekijöitä kohtaan ovat silti vahvoilla ja mahdollisuuksien ovet aukenevat harvoille. Jyvät ja akanat erottuvat muutenkin kuin pitkän linjan kokemukseen peilaamalla. Vanhemmilla tekijöillä on luonnollisesti enemmän näyttöä kyvyistään ja siksi ne ovat "varmempia" investointeja (mutta myös moninkertaisesti kalliimpia).
Ikä ei siis itsessään ole ratkaiseva tekijä vaan loppujen lopussa suoritus on se, joka ratkaisee. Monet alan hyvä-veli kerhot alkavat vaan ikääntymään, vaikka heillä olisi mahdollisuus piristää omaa ja asiakkaidensa työtä ottamalla mukaan nuoria tekijöitä. Teinitoimisto ei mielestäni voi olla avain hyvään jälkeen vaan oikeanlainen kombinaatio, jossa tajutaan yhdistää ikäluokkien parhaat puolet, osaaminen, kokemus ja into ja palo.
Kirjoittaja on Berliinissä Plantage-toimistossa työskentelevä AD.
Tavallaan surullista, että meillä mainonnan suunnittelijan hehkein ammattiura on työnantajien näkökulmasta niin lyhyt. Monilla muilla luovilla aloilla, vaikkapa kuvataiteessa, kirjallisuudessa tai elokuvassa, parhaat työnsä tekevät yleensä vasta vähän enemmän maailmaa nähneet ja oman äänensävynsä löytäneet. Voisiko tästä löytää selitystä sille, että suomalaista mainontaa ei kovin paljon palkita kansainvälisillä foorumeilla? Ammattinsa todelliseksi asiantuntijaksi kehittyminen kestää tutkimustenkin mukaan ainakin 10 vuotta.
Tässä yksi näkemys mainosalasta youtubesta, tuntuuko tutulta? http://www.youtube.com/watch?v=Go_VtqtxCHY
Kuten Sarolan juttuun tunneli-juttuun on kommentoitu: tehkää juttu nuorista.
Mikä olisikaan mukavampaa kuin, että minä (65 v.) pääsisin teinien kanssa töihin. Se, mitä olen koulutushommissa itse oppinut, on nimittäin mahtavaa: Nuoret eivät tarvitse paljoakaan vinkkejä voittaakseen oman epävarmuutensa ja yltääkseen todella mahtaviin luoviin suorituksiin, jos joku kokeneempi on prosessissa mukana ikään kuin hiivana pullataikinassa saaden taikinan nousemaan tydestä lättänästä muhkeaksi leivonnaiseksi.
Hiivastahan ei yksinään tule mitään. Joku vanha sananlaskukin sanoo, että kokemus on kampa, jonka saat elämältä vasta, kun et sitä enää itse tarvitse.
Eikös Bobilla ollut joskus "vaari" toimistossa, jonka kanssa nuoret suunnitteijat saivat pallotella ideoitaan?
Minkäslaisia kokemuksia siitä on saatu?
