Ihmejuttuja

Karri Knuuttila 20.4. 08:03

Maailma ilman merkitystä

Mirumin strategiajohtaja Karri Knuuttila.

Nykyisenkaltainen digiteollisuus on kupla, joka odottaa puhkaisua.

Digitalisaation yhteydessä puhutaan usein ylivertaisten kokemusten luomisesta. Mutta mitä tällainen ylivertainen kokemus oikein tarkoittaa? Viimeaikaisia digi-innovaatioita tutkaillen se vaikuttaisi tarkoittavan lähinnä tehokkuusparannuksia olemassa oleviin tarpeisiin, kuten nopeampaa ruoan kotiinkuljetusta, helpompaa maksamista tai laajaa viihdesisältöjen valikoimaa napin painalluksen päässä.

Eikä siinä ole mitään vikaa. Kuten eräs tuttuni totesi, ei kukaan halua ”veivata mitään vit** VHS-nauhaa”, viihteen pitää olla saatavilla helposti, ja juuri silloin kun itse haluaa. Ja hei, kuka muka ei haluaisi hoitaa pakollisia peruspalveluita ilman turhauttavaa paperisotaa, tai saada ostoksia mistä tahansa päin maailmaa vaivattomasti suoraan kotiovelle?

Mutta onko brändillä, joka tarjoaa puoli tuntia nopeamman tavan hoitaa arkiaskareet tai kymmenen kertaa ymmärrettävämmän rahoitussopimuksen, merkityksellinen asema ihmisten elämässä?

Kun pakollinen paha pala palalta automatisoidaan, aikaa ja energiaa vapautuu johonkin aivan muuhun. Tutkimusten mukaan nykyihmisellä onkin vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan. Mikä tämän vapautuneen ajan sitten oikein täyttää?

Vastaus näyttäisi olevan viihde. Helposti kulutettava, mahdollisimman kevyt viihde, sellainen joka ei haasta liikaa. Oli kyseessä sitten nettivideot tai Instagram-päivitykset, viihdettä kulutetaan paljon enemmän kuin koskaan aiemmin, ja jokainen brändi on tänä päivänä viihdebisneksessä – halusi tai ei.

Mutta entä sitten? Nyt astutaan melko filosofiselle alueelle, mutta itse ainakin ajattelen, että suurin osa meistä tavoittelee elämässään yhtä asiaa: onnellisuutta. Ja siksi aidosti merkityksellisen roolin ihmisten elämässä voi ansaita vain ja ainoastaan auttamalla ihmisiä sen tavoittelussa.

Perinteisten brändien kuningas Coca Cola tajusi tämän ja yritti aikoinaan paketoida onnellisuuden yhteenkuuluvuudentunteeksi, jota voi lunastaa rahaa vastaan pieninä annoksina kofeiinipitoista siirappijuomaa – juomaa, joka alun perin sisälsi alkoholia sekä kokaiinia ja oli tarkoitettu mm. helpottamaan huumevieroitusoireita ja parantamaan seksidraivia. Maailma on aika kummallinen paikka.

Tänä päivänä Coca Colan sijaan onnellisuusgeneraattorin viittaa on yritetty asetella älypuhelimelle ja sen kautta nautittavalle helpolle hauskanpidolle ja itsestä luodun pinnallisen ihanneminän jakamiselle sosiaalisissa verkostoissa. En väitä tietäväni mitä onnellisuus aidosti on, mutta ei se ainakaan tätä ole.

Ihmisten elämäntavotteista on monenlaisia erilaisia teorioita, oli kyseessä sitten psykologia tai uskonto, mutta usein, kuten vaikkapa psykologi Clayton Alderferin klassisessa ERG-teoriassa, motiivihierarkian huipulta löytyy kasvu. Kasvu on inhimillisenä kokemuksena niin vahva, ettei sitä päihitä mikään muu. Sen voisi jopa ajatella olevan tärkein työkalu matkalla kohti onnellisuutta.

Ja sepä vasta onkin iso haaste digitalisaatiolle. Ihmisenä kasvaminen kun ei nimittäin voi olla helppoa eikä nopeaa. Eikä pinnallista. Ei koskaan. Se on usein täynnä kipuilua ja haasteita, se on syvällistä, usein pelottavaa ja ikävää. Syvimmät kokemuksen syntyvät jostain mikä ei yleensä ole helppoa tai hauskaa. Haasteet ja vaikeudet kasvattavat ihmisiä ja jättävät syvimmät jäljet meihin.

Siksi nykyisenkaltainen digiteollisuus on vain kupla, joka odottaa puhkaisua. En jaksa uskoa, että ihmiset jatkavat hamaan loppuun asti päämäärätöntä pyörimistä elämässä, jossa kaikki perustarpeet täytetään tehokkaasti, ja jäljelle jäävä tyhjä tila täytetään pelkällä helppoudella ja hauskuudella: kissavideoilla, feikatuilla selfieillä, sukulaisten vauvakuvilla ja mutupohjaisilla, spontaanisti eskaloituvilla somenoitavainoilla sattumanvaraisista aiheista.

Väitän, että tulevaisuudessa on vain kahdenlaisia brändejä. Brändejä, jotka tarjoavat perusedellytykset, sille, että ihmisillä on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä he haluavat, eikä sitä mitä täytyy. Ja sitten ovat ne brändit, jotka auttavat ihmisiä käyttämään tämän jäljelle jäävän ajan ja energian – joko huviin tai johonkin merkityksellisempään.

Fiksun liikevainon omaava haluaa olla jälkimmäisessä joukossa, eli siellä missä tuotetaan suurin lisäarvo ihmisille, ja sitä myötä tulevaisuuden bisnekselle. Nämä ovat niitä oikeasti ylivertaisia kokemuksia, joista niin monet puhuvat, mutta harva toteuttaa. 

Kirjoittaja Karri J. Knuuttila on Mirum Agencyn strategiajohtaja.

Kommentti

28.04.2017 12:27

Keskittämällä saat enemmän

Telekilpailu siirtyi viimein kunnolla keskittämiseen. Mitä enemmän simmejä, sitä halvemmaksi tulee, vai...