Ihmejuttuja

Elina Kettunen 6.10.2016 07:45

Multitasking on aikamme suurin huijaus

Viggo Hollander
Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter.

Nykymeno on tehnyt elämästämme jatkuvaa suorittamista – ja joutilaisuudesta tabun.

Luetko tätä tekstiä, vaikka sinun pitäisi juuri nyt vastata meiliin, ideoida seuraavaa kampanjaa, suunnitella kauppalistaa ja harjoitella maratoniin?

Tämän päivän suorittamiskulttuuri vaatii tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, ja tietysti mahdollisimman lyhyessä ajassa. Olemme oppineet, että menestyäksemme on jatkuvasti jonglöörattava erilaisten tehtävien välillä.

Kuvittele mitä joku hr-henkilö ajattelisi työhaastattelussa, jos hakija sanoisi naama peruslukemilla, ettei kykene tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Luultavasti soronoo aika nopeasti, sillä multitasking on tämän ajan olettamus ja itsestäänselvyys. Jos joskus on ollut viisautta hoitaa asia kerrallaan, nyt se on jäykkyyttä ja hitautta.

Jatkuvat ärsykkeet vievät aivomme maitohapoille

Nykypäivän teknologia mahdollistaa, että voimme tehdä samaan aikaan 10 asiaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pystymme tekemään nuo 10 asiaa hyvin. Jokainen tietää, että kun on liikaa tekemistä, lopputulos on sekundaa.

Vaikka luulemme suorittaessamme saavamme paljon aikaan, itse asiassa muutumme tehottomammiksi. Psykologian professorin Glenn Wilsonin mukaan asioiden välillä hyppely laskee älykkyysosamäärää ja tekee meistä hitaampia.

Kun aivomme joutuvat työskentelemään jatkuvassa trafiikissa, keskittyminen ja tarkkaavaisuus yhteen asiaan vaikeutuu. Aivojen tottuessa ärsykkeiden tulvaan mielihyväkeskus myös alkaa vaatia niitä koko ajan lisää.

Bussissa ja television ääressä on lähes mahdotonta istua ilman puhelinta. Kirjan tai pitkän artikkelin lukeminen on hankalaa, kun mieli harhailee muualle. Deiteillä ystävän kanssa keskittyminen herpaantuu kännykän vilkkuessa vieressä, kun koko ajan joku käy päälle lankoja pitkin. Tylsyyttä emme kestä, vaikka aivomme nimenomaan tarvitsisivat rauhaa kyetäkseen luovaan ajatteluun.

Stressi ja success ne yhteen soppii

Suorittamisen mentaliteetti iskostetaan meihin jo pienestä pitäen. Jos koulussa kokeesta tulee vain kasi, purskahdetaan itkuun. Harrastukset eivät kestä kauaa pelkkänä hyvän mielen vapaa-ajan toimintana, kun siirrytään jo kilpailutasolle.

Aikuisena tasapainoillaan jatkuvasti menestyksekkään työelämän ja kokonaisvaltaisen psykofyysissosiaalisen hyvinvoinnin välillä. Kuntosalilla tavoitellaan podcastit korvilla bikinifitness-kondista ja kotona luetaan self-helpiä toisen käden vatkatessa raakakakkupohjaa.

Joutilaisuutta halveksutaan, ja rauhoittumisesta on pikemminkin tullut suorite muiden joukossa. Sitä pidetään luksuksena, josta ollaan valmiita maksamaan. Omallakin kuntosalillani on hiljainen huone, joka on tarkoitettu vain rentoutumista varten.

Irti riittämättömyyden tunteesta

Suorittaessamme elämäämme meihin tarttuu helposti vauhtisokeus ja yliviritystila, kun touhuamme ja tohotamme kaikkialle samaan aikaan.

Suorittamista vastaan on vaikea taistella, koska olemme niin tottuneita siihen, että se on oikea ja hyväksytty tapa toimia. Ylikierroksilla oleminen nyt vain sattuu olemaan väistämätön osa menestyksekästä elämää. Suorittaminen on loputon ansa, joka ei koskaan pääty, ellemme itse muuta suhtautumistamme siihen.

Länsimaissa ihmisen arvo määräytyy pitkälti työn ja yrittämisen kautta. Kovalla työllä ansaitsemme jotakin arvokasta. Tässä ei mielestäni ole mitään väärää. Silti toisinaan mietin, voisiko itsetunnon ja onnellisuuden rakentaa jonkun muun kuin jatkuvan suorittamisen ja saavutusten varaan.

Minäkeskeisyyden aikana, jolloin valintoja ja vapauksia on rajattomasti, unohtuu helposti, ettei kaikki ole itsestä kiinni eikä kaikkea voi saada. Kun yrittää suorittamisellaan jatkuvasti tavoitella kuuta taivaalta, pomppia haasteesta seuraavaan ja juosta kohti onnellisuutta, seuraa väkisin riittämättömyyden ja syyllisyyden tunne.  

Kaiken tekemisen ei tarvitse olla tuottavaa tai hyödyllistä. Ja ahdistuksesta tai vajavaisuuden tunteesta harvoin syntyy mitään hyvää. Loputon suorittaminen on kuin yrittäisi äyskäröidä vuotavaa venettä kaatosateessa – jostakin se aina falskaa. Mietipä sitä ennen tehtävälistaasi palaamista.

Kirjoittaja Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter, joka uskoo, että monotasking on uusi musta.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö