Ihmejuttuja

Karri Knuuttila 1.12. 09:43

Reijo, olen eri mieltä

Mirumin strategiajohtaja Karri Knuuttila.

Yhä arvokkaammaksi nousee yleismaailmallinen empaattinen ihmisymmärrys.

Nyt-liitteessä oli viime viikolla juttu, jossa OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen kertoi kuinka nuoret tulisi nostaa Suomen johtoon vanhojen tilalle. Artikkelissa haastettiin jo tätä näkemystä tuomalla esiin tutkimustietoa siitä, kuinka diginatiiveista vain murto-osa osaa käyttää teknologiaa johonkin luovaan. Haastan kuitenkin vielä lisää.

Yksi innovointikykyyn todistettavasti vaikuttava tekijä on organisaatioiden ja tiimien heterogeenisyyden aste. Monipuolisesti erilaisista ihmisistä koostettu tiimi tuottaa lähes joka tilanteessa innovatiivisempia ideoita kuin homogeeninen. Yhtäaikainen nuorien positiivinen syrjintä ja vanhempien ihmisten kohtaama suoranainen ikärasismi ei voi tuottaa hyvää lopputulosta.

Kaikki eivät vanhempana kykene tai halua omaksua uusia asioita yhtä nopeasti kuin nuoret (tosin täysin päinvastaisiakin tapauksia on), mutta samanaikaisesti kenelläkään nuorella ei vain faktisesti ole edes mahdollisuutta samantasoiseen ihmis- ja pitkän perspektiivin ymmärrykseen kuin vanhemmilla ihmisillä. Tämän ymmärryksen kartuttaminen kun yksinkertaisesti vaatii aikaa.

NASAn entinen chief technologist Mason Peck totesi avaruustutkimuksen supistamisesta, että ”It’s too easy to sacrifice the long term to solve short-term problems.”. Välillä tuntuu, että koko maailma elää juuri nyt kuin piripäiset sähköjänikset jatkuvasti säntäillen ja vaihtaen suuntaa sinne tänne ilman pidempiaikaista, syvällisempää lintuperspektiiviä. Diginatiivi nuoruusihanne korostaa tätä säntäilyä.

Räjähtävän nopea disruptio on monesti hyvä asia, mutta se ei saisi olla mikään itseisarvo. Ihmisyydessä ei ole lopulta olemassa isoja nopeita voittoja, ja ne teot, jotka aidosti hyödyttävät laajemmassa kuvassa ihmiskuntaa, ja vähän pienemmässä vinkkelissä esimerkiksi myös suomalaista taloutta, vaativat aikaperspektiiviä, kärsivällisyyttä ja kriittisyyttä. Siksi rakastan Warren Buffettia. Kun muut preferoivat lyhytaikaista sätkyilyä ja nopeita voittoja, hän todistaa jatkuvasti pitkän perspektiivin voittavan lyhyen ajan hyödyn.

Olemme myös siirtymässä aikaan, jossa tekoäly ja muu teknologia syrjäyttää monelta osin ihmisosaamisen tarpeen. Tällöin spesifi teknologinen osaaminen tai muukaan syvä erikoistuminen ei ole yhtä tärkeää kuin aiemmin. Arvokkaammaksi nousee tietynlainen yleismaailmallinen empaattinen ihmisymmärrys. Ja vanhemmilta tällaista löytyy keskimäärin enemmän kuin nuorilta. Ainakin niin kauan kunnes ihmiset ja koneet yhtyvät kokonaan toisenlaisiksi entiteeteiksi, joita emme vielä voi edes alkaa ymmärtää.

Toisaalta nuorten vahvassa ennakkoluulottomuudessa, innokkuudessa ja kyvyssä omaksua uusia asioita nopeasti on omat etunsa. Nuoruuteen myös liittyy usein tietynlainen uho ja itsekritiikittömyys, josta voi olla parhaimmillaan suurta hyötyä – toki joskus myös suurta haittaa. En siis missään nimessä sano ettei nuoria kannattaisi tuoda vaikuttaviin rooleihin entistä enemmän. Mutta Karhisen mustavalkoista ajatusta vanhojen vaihtamisesta en niele mukisematta.

Ikä, tai muukaan demografinen kriteeri, ei mielestäni lopulta ole yleensäkään hyvä peruste kun pyritään synnyttämään luovia organisaatioita uuden innovoimiseen. Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että tällaista keskustelua tarvitsee edes käydä, ja tuntuu lähes irvokkaalta kirjoittaa tätä blogia, missä kuvailen ihmisiä termein ”vanha” tai ”nuori”, kun jokainen on kuitenkin yksilö.

Sitä paitsi Karhisen peräänkuuluttama diginatiivius on monien tutkijoidenkin mielestä enemmänkin kulttuurinen piirre kuin ikään liittyvä. Osa nuorista on taitavia digitaalisuuden hyödyntäjiä, osa vain teknologian kuluttajia. Ja toisaalta osa vanhemmista ihmisistä Roman Schatzin sanoin ”tietää, että jäljellä oleva elämä on rajallinen, ja alkaa stressaamaan sekä vaatimaan paikkaa kaupan kassajonon kärjestä”, mutta osa kypsyy tasolle, jota kuvaa syvä ymmärrys maailmasta ja ihmisistä sekä siitä kuinka suhteellista kaikki on.

Jos nyt jostain maailman syystä jonkinlaista ikään perustuvaa systemaattista valintaa olisi pakko natsimaisesti yhtäkkiä alkaa harjoittaa, niin kirjaisin sääntöihin myös, että vanhempia ihmisiä tuodaan töihin sellaisiin yrityksiin, joissa on lähinnä nuoria. Meillä on kaikilla paljon opittavaa toisiltamme.

Mutta mitä mieltä te muut olette? Haastakaa minua ja Reijoa lisää.

Kirjoittaja Karri J. Knuuttila on Mirumin strategiajohtaja, diginatiivi ja ilmeisen entinen nuori.