Ihmejuttuja

Elina Kettunen 21.1. 11:11 päivitetty 3.3. 15:38

Some-hullun päiväkirja

Yhteiskunnassamme on yhä enemmän somelisoituneita mobiililaitteiden väärinkäyttäjiä. He kulkevat kaduilla kuin zombit ja uppoutuvat älylaitteisiinsa jokaisena valveillaolon hetkenään. Onneksi on Kettusen someAA-kerho.

Sosiaalinen media ja teknologia on luotu helpottamaan arjen elämää. Ja hyvä niin. Mutta mitäs sitten, kun virtuaalisesti verkottuneilta mobiililaitteiden riivaamilta diginatiiveilta unohtuu alkeellisimmatkin kommunikointi- ja käytöstavat?

Päätin tarttua vallitsevaan ongelmaan ja pistin pystyyn Kettusen someAA-kerhon. Kyseessä on toveriseura, jonka jäsenillä some pyörii jatkuvasti mielessä ja se liittyy suurimpaan osaan sosiaalisista tilanteista.

Toveriseuran jäsenet voivat jakaa keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteiset ongelmansa sekä auttaakseen toisiaan tervehtymään somen liikakäytöstä. Jäseneksi pääsyn ainoana vaatimuksena on halu lopettaa yltiömäinen somen käyttö.

Kohti sisäistä eheyttä

SomeAA-kerhossa tarkastellaan kuinka keskeinen osa elämää some on. Somevapaata elämää lähestytään uskontoriippumattomasti henkisen kasvun mahdollisuutena.

Päivä aloitetaan tietysti aamujumpalla, jossa oiotaan kumarainen ryhti ja kiinnitetään huomio asioihin, jotka tapahtuvat oman päälaen yläpuolella. Oikean käden peukalolle tehdään lepuutusharjoituksia.

Jumpan jälkeen siirrytään meditoimaan kauniille pihamaalle. Ei kuitenkaan liian kauniille, ettei kenellekään tule kiusausta kuvata maisemia puhelimensa loputtomaan kuvavirtaan. Filtterit, hashtagit ja fiidien kokonaisvaltaiset balanssit karistetaan mielestä. Keskitytään hetkeksi siihen, kuinka virkistävää on olla autuaan tietämätön puolituttujen Barcelonan lomista, siivouspuuskista ja lasten vatsataudeista.

Tämän jälkeen on tietysti lounas. Ruokarukouksen aikana pidetään ringissä toisia käsistä ja lausutaan kolmesti ääneen "Life is good, vaikken kerro sitä kenellekään". Ruokailun aikana kukaan ei nosta puhelintaan pöydälle eikä tarkista sähköpostejaan.

Iltapäivällä keskitytään minäkuvan eheytykseen, jolloin käydään läpi kuinka itsetuntoa voi kohottaa muutenkin kuin selfie-tikun ja tykkäysten kautta. Session päätteeksi hyväksytään itsemme tietoisen läsnäolon avulla.

Päivällisellä istutaan saman pöydän ääreen ja harjoitellaan aitoa kanssakäymistä, empatiaa ja toisten kohtaamista emoji-viestinnän ja videotervehdysten sijaan. Katsotaan toisia silmiin ja seurataan kehonkieltä. Yhtäkään ruokakuvaa ei oteta.

Halukkaille tarjotaan vielä vihanhallintasessio, joka on erityisesti blogien ja vauva.fi-sivuston kommenttiosastoilla viihtyvien kerholaisten mieleen. Sessiossa muistellaan kultaisia käytöstapoja ja opitaan rakentavan keskustelutyylin perusteita. Siellä saa myös purkaa tuntojaan, mikäli on pahoittanut mielensä jonkin somekohun lehahtaessa.

Illalla rauhoitutaan yhdessä siitä levottomuuden tilasta, jonka tasapainoilu nykyhetken ja jatkuvan verkkoläsnäolon välillä meille luo. Vuoteeseen mennään ilman yhtäkään älylaite-unilelua ja nukahdetaan ilman niiden kelmeää valoa.

Kohti somevapaata elämää

Kerhon päätteeksi käydään läpi, kuinka kohdata arkipäivän haasteet somevapaan mielen näkökulmasta. Lisäksi valmistaudutaan tilanteisiin, jolloin tulee helposti retkahdettua.

Aiemmin kanavaähkyn riivaamat kerholaiset lähtevät kotiinsa uudestisyntyneinä. Heidän unenlaatunsa, mielialansa ja keskittymiskykynsä ovat parantuneet kun 24/7 online-riippuvuus on katkaistu. He saavat parisuhteensa takaisin, kun sängyssä tehdään muutakin kun maataan selät vastakkain kädet liimattuina puhelimiin. Ennen kaikkea he osaavat arvostaa enemmän offline-vietettyä aikaa.

Olet tervetullut mukaan! Etenkin jos käytät puhelintasi vessanpöntöllä.

Kirjoittaja Elina Kettunen on Mirumin Junior Copywriter, joka vietti viikon digital detoxin, ja suosittelee sitä lämpimästi kaikille.

Kommentti

09.12.2016 11:36

Ylen vajaa kuva

Alaispäälliköt ylistävät Ylen päätoimittajaa Atte Jääskeläistä avoimin kirjein. Työntekijöiden ääni puuttuu vielä.