I LOVE

Kommentti: I ? Compassion and Triple Bottom Line

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja on taas aika kerrata menneen vuoden tapahtumia sekä suunnata katse tulevaan – ja antaa tietenkin uudenvuoden lupaus.

Omani paljastan jo nyt ja toivon, että viimeistään kirjoituksen lopussa muutkin lupaavat saman. Lupaan sitoutua toteuttamaan kultaista sääntöä, eli teen siis muille niin kuin haluaisin muiden tekevän itselleni. Kultainen sääntö on ikivanha ja kaikille tuttu periaate, mutta sen noudattaminen usein unohtuu omaan napaan tuijottaessa – oli kyse sitten maiden välisistä konflikteista, globaalien korporaatioiden toiminnasta tai vaikka omasta käytöksestä työyhteisössä.

Onneksi kultainen sääntö on nyt kiillotettu ja nostettu globaaliksi ihanteeksi TED-palkinnon voittajan, uskontotieteilijä Karen Armstrongin aloitteesta. Armstrong on tutkinut vuosia maailman uskontoja ja lukemattomista eroista ja riidoista huolimatta nostaa esille tämän jaetun prinsiipin, kaikille uskonnoille yhteisen sanoman, jota noudattaakseen ei tarvitse edes olla mitenkään uskonnollinen. Tärkeintä on olla myötätuntoinen muita eläviä olentoja kohtaan riippumatta uskonnosta, sosiaalisesta statuksesta, ihonväristä, sukupuolesta, iästä tai mistään tekijästä – ja myös tehdä hyviä tekoja aktiivisesti.

Armstrongin marraskuussa starttaaman Charter for Compassion -liikkeen missio on yhdistää maailman ihmiset yli rajojen ja aloittaa paremman maailman rakentaminen kunkin oman asenteen ja toiminnan korjaamisesta. Tärkeintä on muistaa, että kultaisen säännön noudattamiseen ja hyvän tekemiseen ei riitä vain päivän hyvän työn tekeminen, vaan periaatetta pitää soveltaa kaikissa tilanteissa, Armstrongia siteeraten ”all day, every day”.

Muiden huomioon ottaminen ja hyvän tekeminen ei ole itseltä pois, vaan kasvattaa pitkällä tähtäimellä sosiaalista, kulttuurista ja jopa rahallista pääomaa. Yrityksille on esimerkiksi huomattavasti riskittömämpää toimia eettisesti ja hyvänä esimerkkinä eli kartuttaa kulttuurista pääomaa, kuin keskittyä päätoimisesti rahallisen pääoman kartuttamiseen ja vähät välittää keinoista. Kulttuurista pääomaa omaavat brändit ovat niitä tulevaisuuden tekijöitä ja ihailtuja suunnannäyttäjiä, jotka keräävät helposti uskollisia seuraajia eli sosiaalista pääomaa.

Hyvän tekemiseen investoiminen kannattaakin juuri siksi, että hyvän sanan kiiriessä sosiaalisella pääomalla eli brändin fanimäärällä ja potentiaalisilla asiakkailla on tapana monistua nopeasti sosiaalisissa verkostoissa – mikä taas näkyy yrityksen kassavirran kasvuna. Vastavuoroisesti yhtä nopeasti leviävät myös huonot uutiset, jotka saattavat hyökyaallon lailla upottaa brändin arvon pohjalukemiin.

Yksilötasolla mukavan tyypin maine ja muiden huomioiminen tuottaa vastaavasti positiivisia seurauksia kuten nousua työuralla, kullanarvoisia vastapalveluksia, tarjottuja tilaisuuksia ja tietysti laajan ystäväpiirin.

Vuonna 2009 Amerikassa paljon viljelty ”Do well by doing good”- mantra sopiikin niin poliitikkojen, yritysten, mainostoimistolaisten, designereiden kuin kenen vaan suuhun ja ennustettavissa on, että vuonna 2010 sen trendikkyys vain kasvaa. Samaa voi sanoa ilmaisusta ”Triple Bottom Line” tai lyhenteestä TBL, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että viivan alle tavoitellaan sekä ekonomisesti, ekologisesti että sosiaalisesti positiivista tulosta.

Charter for Compassionin sanoma ja kerätyt sitoumukset lähetetään viiden konfliktitilanteessa olevan maan johtajalle vuoden 2009 viimeisenä päivänä. Allekirjoitin Charter for Compassionin joululahjaksi ja uuden vuoden lupaukseksi sekä itselleni että muille - antaisitko sinä tai yrityksesi saman lupauksen minulle ja muille?

Hauskaa Joulua, Hanukkahia ja Kwanzaa ja erityisen hyvää uutta vuotta 2010!

Kirjoittaja on trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve-konsultointiyrityksen perustaja, jonka ajatuksenjuoksua ja elämää Brooklynissa voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Good Food

En ole koskaan elämässäni syönyt niin paljon luomua, reilua, paikallista ja monipuolista ruokaa kuin New Yorkissa asuessani. Newyorkilaisten, kuten monien muidenkin amerikkalaisten elämä pyörii aiempaa enemmän ruoan ja nimenomaan hyvän sellaisen ympärillä, sillä juuri ruokaan kiteytyvät monet yhteiskunnalliset muutokset.

Ruoasta on muodostunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden aikana poliittinen leikkauspiste terveyteen ja ympäristöön liittyville ongelmille, joilla on vaikutuksia sekä kansantalouteen että ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Ruoka-aktivismin nousu näkyy muun muassa luomua, paikallista ja reilua suosivissa kulutusvalinnoissa, oman ruokansa kasvattavien kaupunkifarmareiden elämäntavassa sekä ruokateollisuutta ja -kulttuuria ruotivien elokuvantekijöiden ja menestyskirjailijoiden kohahduttavissa teoksissa.

Food Inc. -elokuvan kertoja ja palkittu kirjailija Michael Pollan on yksi näkyvimmistä ruokakriitikoista. Pollan nimittää itseään ruokaetsiväksi (food detective), sillä näinä päivinä – toisin kuin sata vuotta sitten, jolloin ruoka oli vielä ruokaa, eikä ”ruoan kaltaista valmistetta” – tarvitaan esimerkiksi suklaapatukan ainesosien jäljittämiseen mestarietsivän taitoja. Pollanin uusimman kirjan In Defense of Food – An Eater’s Manifesto kolme terveyttä ja ympäristön hyvinvointia edistävää pääteesiä kuuluvat yksinkertaisesti: 1) syö ruokaa, 2) ei liikaa ja 3) pääasiassa kasveja.

Luomusta ja lokaaliudesta on tullut vahvoja myyntiargumentteja, jotka vetoavat muihinkin kuin vaihtoehtoihmisiin tai “viherpiipertäjiin”. Ajat, jolloin kierrätyspahviset ekopakkaukset nököttivät kaupan perällä omassa nurkassaan ja loput 99% hyllymetreistä oli päällystetty riemunkirjavilla jättipakkauksilla vaikuttavatkin Whole Foods-, Union Market- ja Trader Joe’s-kauppaketjujen eettistä sekä esteettistä valikoimaa ihaillessa kaukaisilta.

Tämän maidon LATTE-indeksi (Local, Authentic, Targeted, Traceable and Ethical) hipoo huippulukemia.

Vaikka ruoasta on tullut poliittista ja voimme äänestää haarukoillamme, on hyvä kuitenkin muistaa, ettei syömiseen tarvitse suhtautua tiukkapipoisesti. Tärkeintä on tehdä hyviä valintoja aina kun on mahdollista, kuten ostaa kaukaa kuljetetun sijaan lähiruokaa, tukea luomutilallisia ja valita liharuoan sijaan kasvisvaihtoehto.

Jouluna on tapana syödä hyvin ja reilusti. Meidän joulupöydässä on tänä vuonna Pollania mukaillen paikallisista luomuaineksista itse pyöräytettyjä herkkuja, pääasiassa kasviksia ja vapaana pyydettyä kalaa – ylensyönniltä tuskin kuitenkaan vältymme, onhan se sentään olennainen osa joulua.

Kirjoittaja on trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve-konsultointiyrityksen perustaja, jonka ajatuksenjuoksua ja elämää Brooklynissa voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

I ? Good Design

Tyylikkäitä muotoja ja laadukasta eleganssia. Design-sanaan yhdistyy helposti ensimmäiseksi esteettisiä mielikuvia, eikä suotta, viimeisen vuosikymmenen aikana designista kasvoi ideaali, joka erotti esimerkiksi kodin sisustuksessa tavanomaiset tavarat muotoilluista, lähes taiteeksi luokitelluista esineistä. Samalla designista muodostui monille yrityksille myyntiä ja brändiä nostattava kilpailuvaltti.

Designilla tai muotoilulla on kuitenkin kauniita pintoja syvemmälle ulottuvia merkityksiä, mahdollisuuksia ja vaikutuksia, joihin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota sekä muotoilupiireissä, yrityksissä että kotitalouksissa. Esimerkiksi miellyttävästä käyttökokemuksesta on muodostunut jopa esteettisyyden edelle kiirivä laatukriteeri, joka profiloi edelläkävijäbrändien tuotteet ja palvelut omaan luokkaansa.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana design-maailman kuumiksi ”buzz wordeiksi” ovat nousseet myös eettisyys ja hyvyys ja alan toimijoiden ihanteeksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävien ratkaisuiden innovointi globaaleihin ja lokaaleihin ongelmiin.

Eettistä suunnanmuutosta ajavat vahvimmin itse suunnittelijat ja muotoilijat, jotka ovat heränneet ajattelemaan tarkemmin suunnittelemiensa tuotteiden ja palveluiden pitkäkestoisia vaikutuksia. Designereilla on valtaa, mutta myös vastuu tehdä hyviä valintoja ja auttaa ihmisiä ja yrityksiä pienentämään ekologista ja sosiaalista jalanjälkeään.

Kestävän kehityksen periaatteita ja hyvää designia vaalii esimerkiksi IDEOn ja Frog Designin johtotehtävissä vaikuttaneen Valerie Caseyn perustama Designers Accord -liitto, jonka päämääränä on tuoda eettisyys ja ekologisuus pysyväksi osaksi alan toimintaa. Tämän design-alan ”Kioton sopimuksen” voi allekirjoittaa kuka tahansa, joka sitoutuu edistämään kestävän kehityksen mukaista muotoilua.

Helsinki nappasi onnistuneesti seuraavan design-pääkaupungin tittelin ja samalla myös vastuun herättää ja ruokkia keskustelua muotoilun yhteiskunnallisista tehtävistä ja mahdollisuuksista – toivotaan että vuodesta 2012 tulee hyvä vuosi!

Kirjoittaja on trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve-konsultointiyrityksen perustaja, jonka ajatuksenjuoksua ja elämää Brooklynissa voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

I ? Meaningful Gifts

Halloweenista alkava ja kiitospäivän kautta jouluun jatkuva juhlaputki on ollut Amerikassa perinteisesti vuoden kulutushuipentuma, jota vauhdittavat erilaiset aleriehat, kuten Black Friday. Viime vuonna taantuma nakersi kotitalouksien budjetteja ja sai ihmiset harkitsemaan kahdesti pukinkonttiin ja alepussukoihin päätyvien tavaroiden tarpeellisuutta. Vaikka talous on osoittanut syksyn mittaan toipumisen merkkejä, näyttää sama trendi jatkuvan tänäkin juhlakautena – ehkä jopa viime vuotta vahvempana.

Jos centtien venytys ja kiikkerä taloustilanne olivat viime jouluna pääasiallisia syitä harkittuun shoppailuun, vaikuttavat hillityn ostokäyttäytymisen taustalla tänä jouluna myös entistä korostuneemmin eettiset tekijät ja altruistinen arvomuutos. Trendikkäimmissä lahjoissa on tänä vuonna lokaalisuutta, yhteisöllisyyttä, autenttisuutta ja kestävän kehityksen mukainen arvoperusta. Paketeilla ymmärretään myös olevan yhteiskunnallisia ja ekologisia vaikutuksia, jotka ulottuvat antajan ja vastaanottajan välistä suhdetta laajemmalle.

Lahjoja ostetaan naapurustojen kauppiailta, tukien samalla oman kaupunginosan pienyrittäjiä ja kotimaisia tuottajia. Lahjojen alkuperällä, tuotantotavoilla ja materiaaleilla on painoarvoa – mitä sosiaalisesti ja ekologisesti eettisempiä tuotteet ja palvelut ovat, sen parempi. Lahjoja annetaan tavarapaljoudesta kärsivän lähipiirin sijaan vähäosaisemmille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Lahjoja tehdään myös entistä enemmän itse tai yhdessä, sillä kuluttajista on kasvanut luovia ja taidokkaita tuottajia, jotka nauttivat konkreettisesta käsillä tekemisestä.

Tänä jouluna – ja aivan varmasti seuraavinakin jouluina – aion harkita ostoksiani muutamaan kertaan, pienentää hiilijalanjälkeäni ostamalla lähellä tuotettuja ja reiluja tuotteita, olla luova ja tehdä itse – ja ennen kaikkea antaa lahjoja, jotka tuottavat jouluiloa muillekin kuin itselleni ja lahjan saajalle.

Yksi lempiblogeistani, designia käsittelevä Core 77 listaa hauskoja lahjavinkkejä ja tarjoaa samalla katsauksen kauden ”trendikkäimpiin” lahjoihin.

Kirjoittaja on trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve-konsultointiyrityksen perustaja, jonka ajatuksenjuoksua ja elämää Brooklynissa voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

I ? Urban Art

New Yorkissa ehkä hienointa on kaupungin yllätyksellisyys ja kulttuurinen monimuotoisuus. Urbaani tila elää ja hengittää 24/7 ja rakentuu miljoonien eri kansallisuuksia ja kulttuureja edustavien ihmisten luovuudesta. Kaupungin monet äänet manifestoituvat näkyvimmin muuttuvassa katukuvassa, jota värittävät ihmisten lisäksi mainokset ja katutaide. Dynamiikka syntyy osaltaan kaupunkitilojen omistajuudesta käytävästä neuvottelusta, jossa kaupallisuuden ja epäkaupallisuuden, yksityisen ja julkisen sekä konventionaalisen ja kokeilevan taiteen rajoja haastetaan ja kokeillaan päivittäin.

Parhaimmillaan eri tahojen intressit osuvat saumattomasti yhteen. Taantuman aiheuttamasta liiketilojen autioitumisesta ja paikallisten pienyrittäjien sekä luovien alojen ammattilaisten tarpeesta työ- ja näyttelytiloille on viime aikoina syntynyt esimerkiksi No Longer Empty nonprofit -organisaatio, joka yhdistää taiteilijoita, kuraattoreita ja tilanvuokraajia. Win-win-tilanteessa taiteilijat löytävät uusia asiakkaita, ohikulkijat kokevat yllättävän taidekokemuksen ja autiot tilat heräävät houkuttelemaan potentiaalisia vuokraajia.

Vaikka monimuotoinen ulkomainonta on osa New Yorkin visuaalista kulttuuria on silläkin tilalliset rajansa, joiden vaivihkainen ylitys ei jää valveutuneilta kaupunkilaisilta huomaamatta. Joskus oikeus – ja Public Ad Campaignin tapauksessa myös pensseli – otetaan omiin käsiin julkisen tilan puolustamiseksi. NPA City Outdoor -ulkomainontayrityksen toimesta ilman kiinteistöjen omistajien tai viranomaisten lupia liisteröidyt 120 laitonta mainospintaa kokivat keväällä radikaalin muodonmuutoksen Public Ad Campaign -liikkeen ja paikallisten taiteilijoiden toimesta. Guerilla-iskujen tuotoksena syntyi paljon tunnettujen ja tuoreiden artistien teoksia, kansainvälistä mediakohua ja yllätys, yllätys, muutamia kohtaamisia viranomaisten kanssa.

Public Ad Campaignin nokkamiehen Jordan Seilerin New York:

Kaupunkitiloissa kukkivan taiteen tekee kiehtovaksi osaltaan sen katoavainen hetkellisyys ja toisaalta kohahduttava tai veikeä puhuttelevuus. Tilapäisten mestariteosten ja visuaalisten kannanottojen kuratointiin sekä tallentamiseen omistautuneet Marc ja Sara Schiller perustivat vuonna 2003 legendaarisen Wooster Collectiven, jonka nettisivuilta löytyy kattava katsaus New Yorkin katutaiteen parhaisiin paloihin. Wooster Collective ohella myös Urban Pranksterin sivut tarjoavat yllättäviä ulottuvuuksia asfalttiviidakkoon.

Wooster Collectiven kasvutarina sekä inspiroiva katsaus maailman parhaiden kaupunkitaiteilijoiden töihin:

Luovuutta löytyy myös liikkeestä ja liikkumattomuudesta. Kaupungin julkisia ja puolijulkisia tiloja voi ottaa haltuun vaikka normit haastavalla kollektiivisella toiminnalla, kuten yhteispysähdyksellä Grand Centralin hulinassa tai tanssiaisilla supermarketin hyllyjen lomassa. Joskus oivaltavat teokset, kuten The Fun Theoryn interaktiiviset pianoportaat suorastaan pakottavat osallistumaan ja kokeilemaan sekä omia että ympäristön rajoja ja nauruhermoja.

Lähikorttelin parkkimittareiden talvityyliä:

Kirjoittaja on trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve-konsultointiyrityksen perustaja, jonka ajatuksenjuoksua ja elämää Brooklynissa voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? "Outside the Box" thinking

Maailma muuttuu, ihmisten elämäntavat ja tarpeet muuttuvat ja samalla yritysten liiketoiminnalle avautuu uusia markkinarakoja ja menestyksen mahdollisuuksia. Jostain kumman syystä monet yritykset, niiden palveluita ja tuotteita kehittävät tahot sekä brändejä rakentavat mainostoimistot ovat kuitenkin tuudittautuneet kerran hyväksi todettuihin malleihin ja strategioihin ja unohtaneet tämän markkinadynamiikan ”luonnonlain”.

Vaikka bisnes porskuttaisi eteenpäin hyvällä höyryllä, kannattaa välillä tarkistaa reitti ja päämäärä, jottei kosahda karille tai jää kilpailijoiden vanaveteen. Pitkän linjan strategisti ja Future Think: How to Think Clearly in a Time of Change -kirjan kirjoittaja Arnold Brown kertoi muutama viikko sitten Miamissa Future Trends 2009 -konferenssissa klassisen esimerkin 1800-luvun muutosvastaisista rautatieyhtiöistä, jotka jäivät lennätinyhtiöiden vauhdittaman ja nopeasti kasvavan viestintäbisneksen kyydistä.

Ratojen varrelle oli helppo vetää lennätinlinjat ja infrastruktuuri oli jo valmiiksi olemassa, mutta kaikki eivät ymmärtäneet sähköisessä kommunikaatiossa piileviä mahdollisuuksia. Rautatieyhtiöt, jotka pitäytyivät laatikon rajoissa ja näkivät itsensä vain tavaroita ja ihmisiä siirtävinä rautatieyhtiöinä hävisivät kaukokatseisille kilpailijoille, jotka lennätinyhtiöiden kanssa liittoutumalla laajensivat toimintaansa kommunikaatiobisnekseen.

Vastaaviin tervettä ravistelua ja tuoreita ideoita kaipaaviin yrityksiin törmää edelleen harva se päivä. Lennolla Miamista takaisin New Yorkiin tuli esimerkiksi mietittyä lentoyhtiöitä ja lukuisia mustan laatikon ulkopuolella odottavia bisnesmahdollisuuksia. Useimmat lentoyhtiöt ajattelevat rautatieyhtiöiden tapaan olevansa ihmisten ja tavaroiden kuljetusbisneksestä (jolloin tärkeintä on päästä paikasta a paikkaan b mahdollisimman nopeasti ja mielellään ympäristöystävällisesti), mutta unohtavat olevansa myös palvelu- ja elämysbisneksessä.

Matkakokemus alkaa jo kentältä ja jatkuu aina määränpäähän asti, eikä monipuolisten palveluiden ja elämysten tarve lakkaa turvavyövalon syttymiseen. Vaikka ilmamatkailun edelläkävijät ovat panostaneet uuteen teknologiaan ja asentaneet penkkeihin näyttöpäätteitä, ehkä jopa internet-yhteyden, unohtavat ne tarjota viihteen lisäksi muutakin sisältöä ja matkan aikana kaivattuja palveluita. Matkustajan, lentoyhtiön ja erilaisten palveluntarjoajien välisenä kosketuspintana toimivan ruudun mahdollisuudet ovat rajattomat, varsinkin kun pisteestä a pisteeseen b siirryttäessä sen edessä saatetaan viettää useita tunteja.

Laatikon ulkopuolelle kurkistaminen ja riskien ottaminen on usein riskittömämpää kuin samoilla eväillä eteenpäin jatkaminen – tämä pätee sekä palveluiden ja tuotteiden tarjoajiin että mainostoimistoihin. Tärkeää on myös muistaa, että maailman muutokset, ihmisten uudet asenteet, mieltymykset, tavat ja odotukset eivät ole liiketoimintaa uhkaavia riskejä, vaan uusia mahdollisuuksia laajentaa tai uudistaa yrityksen toimintakenttää.

Hyvänä esimerkkinä luovasta liiketoiminnasta toimii jälleen Nike, joka ei koe olevansa vain tossubisneksessä, vaan tärkeänä osana asiakkaidensa elämää ja tarjoaa urheilutamineiden ohella relevantteja palveluita ja elämyksiä. Apple ja Nokiakin ovat kasvaneet hard waren tarjoajista soft ware -bisnekseen, eivätkä lennätinyhtiöiden tapaan tarjoa ainoastaan kommunikaatioteknologiaa vaan palveluita ja sovelluksia elämän eri käänteisiin.

Olisiko siis aika unohtaa laatikon raamit ja pohtia, missä bisneksessä oikeastaan toimit?

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve konsultointitoimiston perustaja.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? New Nostalgia

Merkkituotteilla brassailu ja Sex and the City -tyyliset näyttäytymispaikat ovat menettäneet hohtoaan taloudellisen kolauksen kokeneessa New Yorkissa. Katsaus kaupungin tämän hetken kuumimpaan baari- ja ravintolaskeneen tuntuukin yllättäen aikamatkalta seepian värisiin valokuviin ja vaatimattomampiin aikoihin. Viktoriaanisesta sisustustyylistä, kuten Edisonin aikaisista lampuista ja sadan vuoden patinoimista baarikalusteista on tullut hoteinta hottia ja nostalgiset vaikutteet ovat löytäneet tiensä myös ravintoloiden ruoka- ja juomalistoille.

Nostalgiabuumin aloittivat jo muutama vuosi sitten elegantti Freeman’s-ravintola ja Milk and Honey – cocktailsalonki – sittemmin Manhattanille ja Brooklyniin on auennut kymmenittäin kaupungin kulttuurihistoriasta ammentavia illanviettopaikkoja. Perinteitä kunnioittavat menut on valmistettu lähitilojen luomutuotteista ja alusta alkaen omin käsin. Salakapakoissa ja salongeissa nautitaan mixologien sekoittamia juleppeja, royaleja ja cobblereita ja kieltolain aikaisia klassikkodrinkkejä, joiden valmistamiseen vaaditaan hiottua ammattitaitoa ja ensyklopedistä tietoutta. Vahatut viikset ja kellonvitjoin varustetut liivit viimeistelevät henkilökunnan vanhahtavan lookin.

Rustiikkiravintoloiden ohella newyorkereiden vaatetuksessa ja kotien sisustuksessa näkyvän trendin taustalla vaikuttavat esiteollisen ajan autenttisuutta, arvokkuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat arvot sekä teollisen massatuotannon vastainen slow-mentaliteetti. Käsintehdyistä uniikkituotteista ja klassisten oppien mukaan räätälöidyistä puvuista on tullut uutta luksusta, jonka arvo syntyy kestävyydestä ja iättömästä tyylikkyydestä.

Seuraavalla New Yorkin visiitillä kannattaakin hypätä ajassa taaksepäin, nauttia laadukkaasta slow-elämäntyylistä ja vierailla Freeman’sin vanhan ajan parturisalogissa, illastaa siirtolaisromanttisessa Prime Meats -ravintolassa tai ostereistaan kuuluisassa Five Leavesissa, herkutella tyylikkäillä Mast Brothers -artesaanisuklailla ja tietenkin siemailla Clover Clubin, Dutch Kills -baarin tai Hotel Delmondon mixologien taidolla ja hartaudella sekoittamia drinkkejä.

Illanviettoa naapuruston uusimmassa salakapakassa Henry Publicissa:

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve konsultointitoimiston perustaja.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Swapping and Freecycling

Yhä useampi ystäväni on liittynyt Facebookin annetaan/ lahjoitetaan/ vaihdetaan/ vastaanotetaan -ryhmään, jonka jäsenmäärä on noussut nopeasti jo yli 19 000:een. Tuoreiden jäsenten mukaan homma toimii mainiosti – esimerkiksi ylimääräinen digiboksi löysi uuden ja onnellisen omistajansa alle kymmenessä minuutissa.

Yhdysvalloissa ja varsinkin New Yorkissa jakamisen, lainaamisen ja yhteisöllisen vaihdantatalouden nousu on näkynyt selvästi muutaman vuoden ajan ja hamstraamisen vastaisuudesta on muodostunut jo vähitellen normi. Loputtoman keräilyn ympärillä pyörivästä kulutuskulttuurista on tullut paitsi tyylitöntä myös olosuhteisiin nähden järjetöntä.

Kaupungissa, jossa julkinen liikenne toimii tehokkaasti 24/7, ei ole kovin kustannustehokasta omistaa autoa – kukkaro- ja luontoystävällisempää on sen sijaan hyödyntää Zipcar-palvelun autoja tarpeen mukaan. Lisäksi tavararunsaudelle tarvitaan säilytysneliöitä ja jopa kodin ulkopuolisia varastotiloja, joista maksetaan asunnon lailla kuukausivuokraa. Erään tutkimuksen mukaan perusamerikkalainen poraa keskimäärin kaksi minuuttia vuodessa, lopun aikaa porakone lepuuttaa työkalulaatikossa. Noiden kahden minuutin takia ei kannata välttämättä hankkia lisää varastontäytettä, järkevämpää saattaisi olla lainatyökaluilla nikkarointi Home Depot -kodintarvikeliikkeen tyyliin.

Jakamisella on puolensa tila- ja aikarajoitteisessa arjessa ja vaihtamisella ja lahjoittamisella taas toimiviksi todetut perinteensä muun muassa tavassa jättää tarpeettomaksi käyneet tavarat ja vaatteet talojen etuportaille muiden löydettäväksi. Monesti on tullut koettua iloisia yllätyksiä, kun toisen ”roskasta” on löytynyt itselle aarre – kuten täysin toimiva skanneri, hienot korkkarit ja valokuvateos Alaskan luonnonihmeistä. Yksi onnekas tuttuni sai kerran saaliikseen Upper East Sidelta kaksi Marcel Breuerin Wassily -nojatuolia, eikä huonekalujen ”shoppaaminen” kaduilta ole ollenkaan tavatonta newyorkilaisessa sisustuskulttuurissa. Maantäytteeksi joutumisen sijaan tavarat jatkavat tarinaansa ja elinkaartaan uudessa rakastavassa kodissa.

Taantuma on kasvattanut ”rethink, reuse, reduse, recycle, repair and remake” elämäntavalle uskollisten swappaajien, eli vaihtajien sekä freecyclereiden, eli lahjoittajien määrää ja samalla vaihdantapalveluiden- ja tapahtumien suosiota. Brooklynin naapurustojen ilmoitustauluilla lepattaa jos jonkinmoista ilmoitusta ”swappausbileistä” ja kirjojen ja lastenvaatteiden kierrätystapahtumista. Mielenkiintoinen puoli ilmiössä on myös se, että vaihdetuista ja jaetuista esineistä muodostuu samalla naapurustojen sosiaalisia objekteja ja kokoontumiset tarjoavat oivan tilaisuuden uusyhteisöllisyyden vaalimiseen.

Facebook näyttää olevan vielä suomalaisille ominainen vaihdanta-alusta, mutta käyttäjäystävällisemmistä ja kehittyneemmistä swappaus- ja freecycling -palvelumalleista löytyy useita esimerkkejä, kuten lapsille ja teineille suunnattu SwapitShop, median kierrätykseen erikoistunut Swaptree, Swap-It Now ja Suomessakin toimiva Freecycle Network.

Omistamisesta jakamisen kulttuuriin siirtymistä pidettiin PSFK-trenditoimiston Good Ideas for 2010 keskustelusalongissa yhtenä seuraavan vuoden parhaista ideoista – nähtäväksi jää minkälaisia luovia muotoja tämä trendi Suomessa saa.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve konsultointitoimiston perustaja.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Carnivals and Societal Critique

Halloweenia juhlitaan muutaman päivän päästä. Naapurustoni etupihoille on jo viikkojen ajan kasattu tekohautoja, pimeässä hohtavia zombeja ja talot peitetty paksuun hämähäkinseittiin. Kurpitsajuhla saattaa näyttää suomalaisten silmissä kaupalliselta ja lapselliselta hömpältä, mutta Halloweenilla, kuten useilla eri karnevaaleilla, on muitakin tarkoituksia kuin toimia vuosittaisena tekosyynä pikkutuhmille asuvalinnoille ja karkkiähkylle.

Halloweenilla, Mardi Grasilla, Rion sambakarnevaaleilla ja lukuisilla muilla karnevaaleilla on satojen vuosien taakse ulottuvat kulttuuriset juurensa ja merkityksensä, jotka eivät alun alkaen liittyneet pelkästään huolettomaan ilonpitoon. Kollektiivinen riekunta tarjosi ja tarjoaa edelleen oivallisen tilaisuuden pieneen yhteiskuntakritiikkiin ja roolien vaihtoon. Muun muassa keskiajalla vastakulttuurin oli karnevaaliaikana luvallista laskea leikkiä valtakulttuurin kustannuksella, talonpoikien pukeutua kuninkaiksi ja pilkata räväkästikin yhteiskunnan ylintä kastia. Karnevaalihumu muodostui yhteiskunnan ”äänettömien” voitonriemuisista huudoista.

Monissa Euroopan maissa lähdetään edelleen sankoin joukoin kaduille protestoimaan yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta Suomessa kollektiiviselle aktivismille ja yhteiskuntakritiikille ei oikein löydy vastaavaa kansanperinnettä. (Vappu on tietenkin oma lukunsa). Kuten Tommi Laiho blogissaan hyvin analysoi, konformistisuus on riski suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle. Mutta ajat ja vaikutuskanavat muuttuvat – aktiivista keskustelua esimerkiksi vaalirahoitussotkuista on käyty kiihkeästi digitaalisilla protestiareenoilla.

New Yorkissa, Amerikan vastakulttuurien ja yhteiskuntakritiikin kehdossa, hihiteltiin viime vuonna Joe The Plumberille ja Sarah Palin huulipuna-possuille. Tänä vuonna Time Out New York listaa parhaiksi asuideoiksi muun muassa Lady Gagan, Bernie Madoffin, David Lettermanin ja pormestari Bloombergin. Olisivatko Suomen tämän vuoden kuumat teemat ja asuvinkit vaikka lautakasa, sikaflunssa tai lipevä autokauppias?

Hienointa amerikkalaisessa Halloweenissa (ja yleisesti koko kulttuurissa) on kuitenkin se, että kieli poskessa esitetyn kritiikin ohella uskalletaan nauraa myös itselle ja tietenkin juhlia yhdessä innovatiivisten pukuideoiden moninaisuutta. Kaikki pukeutuvat eikä asujen mielikuvituksellisuudella, yksityiskohdilla tai älyttömyydellä ole rajoja. Varsinkin New Yorkissa kaikkien kukkien annetaan kukkia, mutta tylsämielisyyttä ja ideaköyhyyttä ei suvaita. Niille, jotka eivät ole ensi viikonloppuna vaivautuneet sonnustautumaan edes naamariin, ei juuri heru ymmärrystä eikä ainakaan sisäänpääsyä bileisiin.

Halloween onkin makaaberiutensa ohella myös innovatiivisuuden, rohkeuden ja leikkimielisyyden juhla. Tässä olisi muiden mielipiteitä pelkääville, joskus vähätteleville ja ideoita tasapäistäville suomalaisille oppimista.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve konsultointitoimiston perustaja. Halloweenina hän pukeutuu luultavasti ensimmäiseksi geenimanipuloiduksi tomaatiksi, Vice-lehden Halloween-bileiden "Year 1994"-teeman sopien.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

Viime vuoden juhlahumua ja suosittu hahmo, Joe the Plumber Tompkins Square Parkin vuosittaisessa koiraparaatissa:

I LOVE

Kommentti: I ? Proactive Brands

Interaktiivisuus on in ja läpinäkyvyys lähtökohta brändinrakennukselle – tämä mantra on kuultu useasti. Yritysten pitää, tulee ja kannattaa olla aktiivisessa dialogissa kuluttajien kanssa ja toimia vastuullisesti, tai seurauksena saattaa olla kitkerää nettikeskustelua ja kiusallisia Youtube-videoita.

Valtaosa yrityksistä on ymmärtänyt yritysvastuuraporttien arvon ja on läsnä sosiaalisissa medioissa, ainakin Facebookissa tai Twitterissä, mutta ei välttämättä jaksa panostaa aktiivisesti varsinaisen päämäärän, eli sen vastavuoroisen dialogin, saavuttamiseen. (Liian tuttua ovat edelleen autiot fanisivut, twiittaamattomuus tai vain omista kuulumisista viestiminen.)

Edelläjuoksijabrändeille, kuten benchmarkkien benchmarkille Nikelle interaktiivisuus on sen sijaan jo itsestään selvä brändinrakennuksen kulmakivi ja yritys on jo pitkään kasvattanut sosiaalista ja kulttuurista pääomaansa digitaalisissa kanavissa tarjoamalla kuluttajille muutakin kuin tiedotuksia tossutarjouksista. Nike on kunnostautunut vuosien mittaan yritysvastuussa ja kieltäytynyt muun muassa Amazonin sademetsiä tuhoavan karjateollisuuden tukemisesta hankkimalla nahkansa vastedes vastuullisilta farmareilta.

Viime aikoina Nike ja monet muut suuryritykset, kuten IBM ja Benetton ovat lisäksi ottaneet brändinrakennusrintamalla harppauksen uuteen suuntaan ja siirtyneet interaktiivisuuden aikakaudesta ns. proaktiivisuuteen – eli ihmisten ja brändien välisestä keskustelusta aktiiviseen yhteistyöhön yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.

Nämä yritykset ovat ymmärtäneet maailman elävän tällä hetkellä sosiaalisen liikehdinnän kultakautta ja sen sijaan, että ne kokisivat kulutustapojen muutokset ja uuden kansalaisaktiivisuuden uhkana, ne ovat löytäneet uusia mahdollisuuksia profiloitumalla ongelmanratkaisijoiksi ja paremman maailman mahdollistajiksi.

Nike on aloittanut oman sosiaalisen Gamechangers-liikkeensä, joka haastaa ihmiset yhteispeliin ja kartuttaa resursseja satoihin eri hyväntekeväisyyshankkeisiin. IBM tarjoaa Smarter Planet -ohjelmallaan pelkän tietotekniikan sijaan mahdollisuuksia ja resursseja muun muassa fiksumpien kaupunkien kehittämiseen. Benettonin ja Youssou N’Dourin Africa Works tarjoaa afrikkalaisille yrittäjille mikrolainoja ja mahdollisuuden parempaan elämään.

Yritysvastuuraporteista ollaan siirtymässä nyt yritysaktiivisuuteen.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja trendeihin ja innovointiin erikoistuneen Wevolve konsultointitoimiston perustaja.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? The Power of We

Obaman Nobel-voiton syistä ja oikeutuksesta on meuhkattu puolesta ja vastaan pian viikon ajan. Tuohtumusta on aiheuttanut melkein yhdeksän kuukauden mittainen ”odotusaika”, joka ei ole vielä poikinut maailmanrauhaa, pysäyttänyt ilmastonmuutosta ja nostanut taloutta suosta – tai edes tuonut niitä joukkoja takaisin Irakista.

Palkinto oli monien mielestä ennenaikainen ja vei vielä Nobel-instituutiolta uskottavuuden. Toisaalta Obaman valinta voidaan nähdä Nobel-toimikunnan investointina tulevaisuuteen sekä kriittisellä hetkellä annettuna ”ultimatumina” viedä aloitettu uudisraivaustyö kunniakkaasti, Nobelin arvoisesti, loppuun asti.

Tulkinnat ja mielipiteet palkinnon saajan pätevyydestä ja koko Nobel-instituutiosta kertovat mielenkiintoisesti tällä hetkellä käynnissä olevasta isommasta yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta. Vuosi sitten elettiin toisenlaisessa maailmassa – amerikkalaiset (ja koko muukin maailma) tunsivat olevansa historian kriittisessä käännekohdassa, jonka ratkaisulla ymmärrettiin olevan massiivisia vaikutuksia tulevaisuuden maailmaan. Jatkaisiko USA sotimista, kestämätöntä ympäristöpolitiikkaa, uhkapeliä muistuttavaa talousmallia vai olisiko aika kääntää uusi lehti Yhdysvaltain historiassa ja maailman tulevaisuudessa? Lehti kääntyi, ja merkittävää oli juuri se, että sitä kääntämässä ei ollut vain yksi käsi, vaan enemmistö amerikkalaisista, jotka halusivat yhteisvoimin muuttaa maailmaa.

Obaman kampanjan menestyksen salaisuus oli osittain sosiaalisten medioiden tehokkaassa hyödyntämisessä, mutta ennen kaikkea sanoissa me ja te. Painokkaat ”It’s not about me, it’s about you” ja “Yes we can!” sloganit positioivat Obaman osaksi uutta yhteiskunnallista muutosta, joka saa voimansa ruohonjuuritason kansalaisaktiivisuudesta, yhteisestä vastuuntunteesta ja virtuaalisista vaikutuskanavista. Poliittinen ilmastonmuutos – jossa tulevaisuuden ei nähdä olevan ainoastaan poliitikkojen, hallitusten ja yritysten käsissä, vaan ratkaisevassa asemassa ovat ja voivat olla myös kaikki aktiiviset kansalaiset – tuntui tervetulleelta tuulahdukselta kahdeksan vuoden jälkeen.

Tuleekin mieleen, miten Nobel-palkinnon voittaminen eroaa presidentin vaalien voittamisesta, vai eroaako? “It’s not about me, it’s about you”. Palkintoa ei tarvitse eikä ehkä pidäkään uudessa maailmantilanteessa tulkita ainoastaan henkilökohtaisena arvonantona, vaan koko me-sukupolvelle suunnattuna viestinä yhteistyön jatkamisesta rauhallisemman ja paremman maailman rakentamiseksi.

Nobel-toimikunta osoitti valinnalla osaltaan oman kauaskatseisuutensa ja muutoskykynsä. Tulevaisuudessa maailman rauhaa uhkaavien konfliktien on ennustettu johtuvan muun muassa ympäristökatastrofeista ja luonnonvarojen vähentymisen ja saastumisen aiheuttamasta resurssipulasta. Vaikka Obama ei ole vielä lopettanut yhtään sotaa, on hän diplomatiallaan, ihmisoikeuksia edistävillä puheillaan ja talous- ja ympäristöpoliittisilla suunnanmuutoksillaan edistänyt tehokkaasti tulevaisuuden konfliktien ehkäisyä.

Ehkä on aika miettiä, miten me kaikki voisimme olla mukana ansaitsemassa Nobelin rauhanpalkintoa – tuntuu nimittäin aika kohtuuttomalta sälyttää yhden ihmisen harteille vastuu maailman ongelmien parantamisesta.

Generation We

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja trendeihin ja innovaatioihin erikoistuneen Wevolve konsultointitoimiston perustaja.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Social Innovation

Pidän mielenkiintoisista konferensseista, mutta rakastan konferensseja, joista saa kotiin viemiseksi muutakin kuin goodie bagin.

Osallistuin viime viikolla All Day Buffet:n järjestämään, ruohonjuuritasolta kasvaneita sosiaalisia innovaatioita esittelevään The Feast -konferenssiin ja täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa tuli aplodeerattua konferenssiesiintyjille seisoaltaan ja tippa silmäkulmassa.

Ensinnäkin tämän maailmaa luovuuden ja bisneksen voimin parantavan konferenssin järjestelyt toimivat loistavasti eikä yksikään esiintyjistä saanut yleisöä haukottelemaan – mikä on mielestäni jo mainitsemisen arvoista. Lisäksi pönötyksestä ei ollut tietoakaan, vaan start up -yrittäjät, designerit, strategistit ja järjestöihmiset verkostoituivat vapautuneesti myöhään yöhön asti.

Kotiin viemiseksi jäikin iso kasa hyvien tyyppien käyntikortteja, aimo annos inspiraatiota ja päättäväinen asenne kääriä hihat ja ryhtyä toimintaan. (Ette muuten usko kuinka monta Wall Streetin tai mainosalan taakseen jättänyttä ja uutta yritystä perustavaa tyyppiä tapasin!)

Parasta antia olivat kuitenkin varsinaiset esitykset, eli inspiroivat kertomukset siitä, miten pienistä oivalluksista on kasvanut päättäväisten ja sosiaalisia medioita luovasti hyödyntävien ihmisten toimesta tuhansien ihmisten elämää parantavia kampanjoita ja yrityksiä.

Raikuvat aplodit saaneiden puhujien joukossa oli muun muassa Harvardin kasvatti, entinen sisilialainen lammasfarmari ja Slow Food -liikkeen nykyinen johtohahmo Joshua Viertel sekä Amazonin, Zipcarin ja Facebookin oppeja lääkäripalveluihin yhdistäneen Hello Healthin Jay Parkinson. Muutamilla esiintyjistä oli tarjota varsin vaikuttavia videoita teasereiksi, tässä pari parasta:

Ja vielä lopuksi The Girl Effectin yksinkertaisen osuva video:

PS. Konferenssin livetaltiointi on tarjolla ilmaiseksi The Feastin nettisivuilla, joten jos kaipaat parempaa katsottavaa ja sisältöä arki-iltaasi, suosittelen inspiroivaa konferenssikokemusta!

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja kulttuuritutkija, jonka ajatuksenjuoksua voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I? Good Ideas – and Action

Syyllistytkö samaan kuin minä? Annatko hyvien ideoiden ja pienten älynvälähdysten unohtua tai jäädä pöytälaatikkoon? Hyvät ideat voivat olla hyviä, mutta loistavia niistä tulee kun ne pääsevät toteutumaan käytännössä. Oli kyse sitten innovatiivisesta kampanjasta, kirjan kirjoittamisesta, uudesta yrityksestä tai vaikka networking -tapahtuman järjestämisestä, tärkeintä on ensinnäkin kirjoittaa ideat heti ylös ja lisäksi suunnitella miten niitä voi jatkotyöstää toteutuskelpoisiksi.

Inspiraation jälkeiseen perspiraatiovaiheeseen on onneksi olemassa myös yksinkertaisia, mutta nerokkaita projektien ja elämän hallintaa helpottavia työkaluja, kuten Behance Networkin tutustumisen arvoinen Action Method. Behance toimii hyvien ideoiden kätilönä tarjoamalla luoville tekijöille virtuaalisia yhteistyötiloja ja työkaluja ja auttaa neronleimauksia näkemään päivänvalon myös vuosittain järjestettävässä 99 % -konferenssissa. 99 % -nimi tietenkin juontuu Thomas Edisonin kuuluisasta lausahduksesta, ”neroudesta 1% on inspiraatiota ja 99% hikoilua”.

Viimeisimmän 99 % -konferenssin avainoivalluksia oli muun muassa Seth Godinin huomio siitä, miten olemme usein omien ideoidemme pahimpia vihollisia ja estämme niitä toteutumasta pelkäämällä turhaan muiden reaktioita. Hyväksi todettu kikka asioiden ja ideoiden aikaan saamiseksi on lisäksi priorisointi – neronleimausten nopean toteuttamisen kannattaa joskus antaa mennä rutiinihommien hoitamisen edelle. Miksi toteuttaa tulevaisuutta mullistavat ideat huomenna kun sen voi tehdä jo tänään?

Seth Godin: Quieting the Lizard Brain from 99% on Vimeo.

Oli hienoa huomata taannoisella Suomi-visiitilläni miten inspiroivia ideoita, yrityksiä ja ihmisiä Suomestakin löytyy, pienellä hiellä ja itseluottamuksella hyvistä ajatuksenpoikasista voi syntyä uusia menestystarinoita.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja kulttuuritukija, jonka ajatuksenjuoksua voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Paradigm Shift

Levis Mumford julisti 1930-luvulla ettei teollisen aikakauden moottorina toimi höyrykone vaan kello. Tarkkanäköinen lausahdus kiteyttää osuvasti muutaman vuosisadan ajan länsimaissa vallinneen, nopeutta ja jatkuvaa kasvua ihannoivan taloudellisen mallin ytimen – joka on tosin nyt talouden ja ympäristön kriisiytymisen aikana joutunut jokseenkin kyseenalaiseen valoon. Taantumaan ja ilmastonmuutoksen yleiseen tunnustamiseen asti nousussa olleet kasvukäyrät on saavutettu tehostamalla vuosien mittaan tuotantoprosesseja ja voittamalla fyysiset etäisyydet ja ajallinen kesto – mutta usein ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin kustannuksella.

Uudet tuulet eivät puhalla kuitenkaan ainoastaan kulutustrendien tasolla. Kurssien lasku ja eettisten arvojen vahvistuminen on herättänyt keskustelua myös perustavanlaatuisesta paradigmaattisen muutoksen tarpeesta. Radikaaleista kannanotoista tunnetun Adbusters-lehden viimeisin numero julistaa talouden paradigmaattisen vallankumouksen alkaneen ja esittelee sivuillaan taloustieteen ”maverick” -professorien, Nobel-voittajien sekä tuoreiden opiskelijoiden raikkaita ajatuksia ja järkeen käyviä perusteluja. Vallankumouksen äänitorvet listaavat uusklassisen talousmallin ongelmia, kuten juuri sen, että ympäristö, ihmiset ja kulttuuriset muutokset nähdään teorioiden ulkopuolisina ja merkityksettöminä tekijöinä, joita ei lasketa yhtälöihin. Tulevaisuuden mittariksi ehdotetaan muun muassa todellisten kustannusten laskemista, eli vaikkapa ympäristölle koituvien haittojen ynnäämistä kaukaa rahdattujen banaanien hintaan. Adbustersin ohella myös New York Timesissa on pohdittu talouskasvun ekologiset ja sosiaaliset kustannukset huomioon ottavien mallien tarvetta edistyksen mittauksessa.

Kelloa ei voi kääntää taaksepäin ilmastonmuutoksen tai taantuman suhteen, mutta positiivista on se, että kuluttajien ohella myös monet yritykset ovat ymmärtäneet Slow-ajattelun olevan etenemistä hidastavan esteen sijasta investointi tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja kulttuuritukija, jonka ajatuksenjuoksua voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Responsible Consumption

Hyviä uutisia, taantuman lupaillaan pian jo taittuvan ja kohta palataan vanhoihin hyviin aikoihin! Lupaavat uutiset ovat tervetulleita – mutta eivät välttämättä enteile paluuta taantumaa edeltäneeseen tilanteeseen ja kulutustyyliin. Kuohuva taloustilanne ja laajamittaiset muutosvoimat, kuten ekologisten ja eettisten arvojen nousu sekä sosiaalisten medioiden kasvanut käyttö ovat pikemminkin edesauttaneet uuden ja kestävämmän kulutuskulttuurin muotoutumista.

Taantumaa ja lamaa verrataan yleensä edeltäviin laskukausiin ja historian odotetaan toistavan itseään. Kulutus kutistui pitkäksi aikaa 1990-luvun laman jälkeen, mutta muutaman vuoden päästä kuluttajat parveilivat taas kaupoissa – miksei siis tämänkin taantuman jälkeen? Ilmiönä lama tai taantuma ei ole kuitenkaan koskaan täysin verrattavissa edeltäjiinsä, sillä laskusuhdanteen taustalla vaikuttavat tekijät ja toisaalta ihmisten arvot ja asenteet sekä kulutustavat muuttuvat.

Taantumassa kitkuttelu ei ole ollut kenestäkään hauskaa, mutta arvonsa menettäneillä kolikoilla on onneksi myös valoisa kääntöpuoli – nimittäin talouden rakenteiden ja arvojen terve ravistelu. Pyramidihuijaukset ja lainakeinottelut käänsivät katseet talouden kestämättömiin toimintamalleihin, asettivat pankeille ja yrityksille uusia vaatimuksia läpinäkyvyydestä ja herättivät amerikkalaiset tiedostavammiksi omista kulutusvalinnoistaan.

Tiukka taloustilanne ei ole saanut ihmisiä unohtamaan jo sisäistettyjä eettisiä arvoja, vaan ennemminkin ymmärtämään ekologisten ja sosiaalisten ongelmien yhteyden lyhytnäköiseen voitontavoitteluun. Lisäksi monissa kortin viilaustaan vähentäneissä kotitalouksissa on tyytyväisenä huomattu että rahan säästäminen säästää myös ympäristöä. Time Magazine nimittikin artikkelissaan ekologisen kuluttamisen vakiintunutta asemaa ja uutta suunnan muutosta ”vastuullisuuden vallankumoukseksi”.

Lopullisesta kulutuskulttuurin kuolemasta ei siis ole kyse – kulutus on vaan saanut uusia muotoja ja yksilökeskeisyys tehnyt tilaa uudelle yhteisöllisyydelle. Vastuullisuutta arvostavat ihmiset odottavat myös yrityksiltä sitoutumista uuteen arvomaailmaan ja kestävämpään kehitykseen, niin brändien, palveluiden kuin tuotteidenkin kehittämisen tasolla.

Taantuman ja eettisen heräämisen yhteisvaikutuksesta on sosiaalisten medioiden ja yhteisöllisyyden katalysoimana kasvanut uusvanhoja kulutuskulttuurin muotoja, kuten yhteisöpohjainen vaihdantatalous (Swapping , Freecycling , Community Exchange System), mikrorahoituspalveluita (Kickstarter , Microfundo, Kiva), omavaraisia DIY-elämäntyylejä (Etsy, Make) sekä paikallisia ruoantuotanto ja -jakeluketjuja (Food Co-opit, lokaaliviljelijät, urbaanit farmarit). Uuden kulutuskulttuurin kiteyttäväksi ohjenuoraksi on osuvasti noussut “Re” -alkuisten ideaalien joukko: “Recycle, reuse, reduse, repair, rethink and respect”.

Yhdistäviä tekijöitä ilmiöissä ovat uusyhteisöllisyyden ohella virtuaalisten tilojen ja työvälineiden hyödyntäminen, esimerkiksi tavaran vaihdantaan tai pääoman kartuttamiseen (niin sosiaalisen, kulttuurisen kuin rahallisenkin), ja jo pitkään käynnissä ollut laajempi kulttuurinen muutos kuluttajuudesta aktiiviseen tuottajuuteen. Tiedostavat kuluttaja-tuottajat pyrkivät yhdessä vähentämään ekologista jalanjälkeään, nauttimaan konkreettisesta käsillä tekemisestä ja ymmärtävät että juuri yhteistyö tuottaa kaikille osapuolille moninkertaista iloa ja hyötyä.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja kulttuuritukija, jonka ajatuksenjuoksua voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Holistic Brands

Mainonnan ja markkinoinnin digitalisoitumisen vauhdittamasta murroksesta on keskusteltu ja väitelty jo useita vuosia. Sosiaalisten medioiden räjähdysmäisesti kasvanut ja moninaistunut käyttö on muuttanut pelikentän sääntöjä nopeasti – lisäksi talouden taantuma on tuonut uuden miinusmerkkisen muuttujan markkinointistrategioiden yhtälöön. Kutistuneista budjeteista ja perinteisten markkinointikanavien tehokkuuden laskusta huolimatta peli ei ole kuitenkaan menetetty. Kun vanhat taktiikat eivät enää uudessa tilanteessa päde, tarvitaan uusia ja parempia strategioita.

Yksi merkittävimmistä muutoksista mainonnan kentällä on ollut globaalien brändien ja suurten mainostoimistojen tähtien himmeneminen ja yleisön vaikutusvallan ja äänen volyymin kasvaminen. Yleisö onkin uudessa tilanteessa siirtynyt tarkkakatseisen ja teräväkielisen tuomarin rooliin.

Pitkäikäisiä ja menestyksekkäitä asiakassuhteita rakentavilta yrityksiltä vaaditaan kokonaisvaltaista strategiaa, jossa brändejä rakennetaan yhteispelillä niin ihmisten kuin erilaisten markkinoinnin, viestinnän, muotoilun, suunnittelun ja liiketoiminnan osaajien kanssa. Viisaiden päiden yhteen lyömisestä on hyötyä, sillä holistinen suunnittelu edesauttaa selvien ja koherenttien brändiviestien välittämisessä. Yleisö ei nimittäin seuraa kentällä vain yhtä pelaaja, vaan koko joukkueen toimintaa – toisin sanoen, ainoastaan markkinointistrategioiden tasolla tehtävä kehitystyö ei enää riitä brändin rakennuksessa, vaan huomiota ja budjetteja on syytä jakaa myös palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen, jotta brändin identiteetti, arvomaailma ja toiminta vastaisivat ihmisten odotuksia.

Ihmisten ja brändien väliset suhteet rakentuvat kaikissa kohtaamisissa, aina mainonnasta asiakaspalvelukokemuksiin ja tuotteiden ja palveluiden käyttöön. Jos palvelu- ja tuotekokemukset eivät miellytä tai tuo käyttäjilleen lisäarvoa, ei suhteettoman suuri investointi Times Squaren billboardiin, kuten Target-kauppaketjun tapauksessa, tilannetta paranna. Pahimmassa tapauksessa yrityksen jatkoaika voi olla kortilla, kuten Iphonen kanssa ekslusiivisen sopimuksen tehneen AT&T-operaattorin asiakkaiden mielestä. Loppupeleissä tärkein sanoma ei olekaan brändiviesti, jolla yritykset asiakkaitaan lähestyvät, vaan se millä niille vastataan – varsinkin sieltä murroksen keskipisteestä, eli sosiaalisista medioista.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen konsultti ja kulttuuritutkija, jonka ajatuksenjuoksua voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ? Start-ups

Viime blogipostissa pohdin lokaaliyhteisöjen tukemaa pienyrittäjien uutta nousua ja jatkan nyt taantuman puristuksessa syntyneistä uusista yrittäjyyden muodoista ja mahdollisuuksista. Yrittäjyys on kokenut viime vuosina paradigmaattisen muutoksen, joka tuntuu voimistuneen huomattavasti täällä USA:ssa kuluneen vuoden aikana. Suuret korporaatiot ovat kaatuneet tai taantuneet kestämättömien taloudellisten mallien murtuessa ja toisaalta pieniä ja dynaamisia start-up-yrityksiä tuntuu pulpahtelevan joka puolelle.

Nämä pienet yritykset luovivat sujuvasti taantuman aallokossa, sillä ne ovat toimintatavoiltaan ja arvomaailmaltaan “perinteisiä” yrityksiä joustavampia, avoimempia, nopealiikkeisempiä ja usein myös hinnoiltaan halvempia. Uudet toimijat hyödyntävät resursseinaan internetin tarjoamia yhteistyövälineitä ja verkostoitumiskanavia. Tärkeimpänä voimavarana crowdsourcing-ajatteluun perustuville yrityksille ovatkin juuri laajat ja monimuotoiset verkostot, jotka toimivat sekä aivopääomana että taloudellisena tukiverkkona.

Toisin kuin monilla voitontavoitteluun keskittyvillä korporaatioilla, uusilla toimijoilla on usein tarkoituksena pitää innovatiivisten ideoiden ohella ekologiset ja eettiset arvot eväinään. Uusien toimijoiden vahvuutena on erityisesti se, että rahallisen pääomansa lisäksi ne pyrkivät aktiivisesti kasvattamaan sosiaalista sekä kulttuurista pääomaansa – tuottamalla esimerkiksi asiakkailleen lisäarvoa ja kasvattamalla verkostojaan – ja ymmärtävät tämän rikastuttavan kassaa pitkällä tähtäimellä.

Kynnys yritysten perustamiseen on ollut USA:ssa aina melko matala. Tämä johtuu pitkälti riskinottoa tukevasti kulttuurisesta ilmapiiristä, joka näkyy käytännön tasolla muun muassa konkurssilaeissa, jotka mahdollistavat epäonnistumisten jälkeen useammankin uuden yrityksen. Viime aikoina rimaa ovat laskeneet entisestään uudet palvelut, kuten verkostopohjainen mikrorahoitusmalli Kickstarter, jossa idealleen, projektilleen tai yritykselleen voi kerätä alkupääomaa ideaan uskovilta tukijoukoilta. Monet kulttuurista pääomaa omaavat, mutta vasta uraansa aloittelevat artistit ja innovaattorit ovat kasvattaneet Kickstarterin kautta nopeasti sosiaalista pääomaansa, eli vankan ihailijajoukon, joka taas on poikinut tarpeellista rahallista tukea unelmien toteutukseen. Riskit mallissa ovat minimaaliset ja hyödyt ja mahdollisuudet lähes rajattomat.

Suomessa yrittäjyyden rasitteena ovat pitkään olleet sekä taloudellinen riskialttius että poliittisesti arvolatautunut painolasti, joista kumpikaan ei ole välttämättä rohkaissut uusia ja edistyksellisiä yrittäjiä kokeilemaan siipiään. Toivottavasti yrittäjyys-termin konnotaatiot kasvavat kuitenkin Suomessakin avoimempaan ja moniarvoisempaan suuntaan uusien start-up-yritysten ja luovien ideoiden raivatessa talouden rakenteita.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen planner ja kulttuuritutkija, jonka oma trendeihin ja innovointiin erikoistunut konsultointipalvelu, Wevolve, on juuri startannut toimintansa.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ♥ Local Entrepreneurs

Starbucks-ketjun kahviloiden jonot ovat viime aikoina lyhentyneet, jopa siihen pisteeseen asti, että monet ovat sulkeneet espressokoneensa ja ovensa lopullisesti. Paikallisilla leipomoilla ja kahviloilla on New Yorkissa sen sijaan hyvin pullat uunissa ja suosituimmissa jonoa riittää usein kadulle asti.

Syynä Starbucks-ketjun “oksien” kuihtumiseen on nahkean makuisen kahvin ja kasvaneen kilpailun lisäksi myös paikallisten naapurustoyhteisöiden vahva vastarinta ja alkuperäiskahviloille annettu vankkumaton tuki. Esimerkiksi Brooklynin Williamsburgissa Starbucksin “invaasiosuunnitelmista” nousi sen verran kova äläkkä, ettei naapurustossa tarjoilla vieläkään venti-kokoisia frappucinoja.

Muutospaineiden alla Starbucks on päättänyt lainata paikallisyrittäjien menestysreseptiä ja kehittänyt markkinointistrategistien viimeisimpien oppien mukaan uuden 15th Avenue Coffee & Tea -kahvilakonseptin. Ongelmana tässä “naapuruston omassa kokoontumispaikassa, jossa kahvittelun lisäksi lausutaan iltaisin runoja ja kuunnellaan paikallisartistien musisointia” on vain se, että siltä puuttuvat tärkeimmät ainesosat suosion nostattamiseen.

Oman naapurustoni ”makeiden” ja huippusuosittujen leipomokahviloiden Sweet Melissa Patisserien, Ted & Honeyn ja One Girl Cookiesin takahuoneissa leivotuissa autenttisissa whoopie pie -leivoksissa, cup cakeissa ja passionhedelmä-souffleissa maistuu joka haukkauksella leipojien omistautuneisuus, intohimo ja rakkaus. Huippumukavat myyjätkin ovat kuulumisia kysyessään oikeasti kiinnostuneita vastauksestani ja tervehtivät minua aina nimeltä. Kyllä tästä hyvästä on valmis äänestämään jaloillaan ja kehaisemaan muillekin miten hyviä ne uunituoreet herkut taas olivat. Ketjukahviloiden tekopirteä asiakaspalvelu tai tusinamuffinssit eivät jostain syystä aiheuta samaa fiilistä tai tarvetta mainostaa kahvilakokemusta lähipiirille.

Ongelmana Starbucksin uudessa konseptikahvilassa on Harvard Business Reviewin kirjoittajan Peter Merholzin mukaan muun muassa se, että se ei ole aito eikä alkuperäinen, vaikka niin antaa ymmärtää. Toisin kuin esimerkiksi Sweet Melissalla, Ted & Honeylla ja One Girl Cookiesilla, uuden ”naapurustokahvilan” taustalla ei ole herttaista kasvutarinaa, legendoja täydellisen persikkapiiraan syntymisestä tai muistoja hilloamishetkistä äidin kanssa. 15th Avenue Coffee & Tean nettisivuilla korostetaan kaikkea muuta kuin yhteyksiä emobrändiin – ei kovin aitoa saati läpinäkyvää. Starbucksin nimi ei vilahda edes sivulauseessa eikä yhdisty uuteen kahvilaan kuin googlaamalla. Mielenkiintoinen veto, ilmeisesti konseptin kehittelijät eivät uskoneet Starbucksin omien autenttisten juurien tai syntytarinan voivan pelastaa enää persoonattomaksi paisuneen brändin tulevaisuutta.

Kovina aikoina jyvät erotellaan akanoista ja parhailla konsepteilla ja yrityksillä on tapana säilyä pahimmilta kolhuilta ja jopa menestyä. Toisin kuin suuret ketjut, monet paikallisyrittäjät ovat panostaneet erinomaisten tuotteiden, mahtavien kokemusten ja herttaisen palvelun tarjoamiseen asiakkailleen ja ovat näiden strategisten vetojen avulla onnistuneet sitouttamaan tuekseen vakaan yhteisön ja asiakaskunnan.

On hienoa, että Starbucks-brändia kehitettäessä on ymmärretty autenttisuuden, paikallisuuden ja lämminhenkisen asiakaspalvelun arvo, mutta brandin tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä ajateltaessa näitä ominaisuuksia olisi voinut vaikka pyrkiä tuomaan jo olemassa oleviin Starbucks-kahviloihin.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen planneri ja kulttuuritutkija, jonka lokaalileivoksilla vauhditettua ajatuksenjuoksua voi seurata myös Twitterissä.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

[Kuva: Kaija Rossi]

I LOVE

Kommentti: I ♥ Urban Farmers

Mitä yhteistä on talojen katoilla, pilvenpiirtäjien seinillä, auton lavoilla ja ikkunoilla? Kaikkia voi käyttää ruoan viljelyyn, ainakin newyorkilaisten mielestä.

Kattopuutarhat ja yhteisesti ylläpidetyt community gardenit ovat jo vuosia tuoneet virkistäviä väriläikkiä tiheästi rakennettuun asfalttiviidakkoon. Uutta on kuitenkin se, että esteettisten arvojen lisäksi New Yorkin harmaiden pintojen vihertymisellä nähdään olevan myös eettistä ja ekologista arvoa. Kukka-asetelmat ovat antaneet tilaa yrttipenkeille ja kasvimaille, jotka tuottavat paikallisesti kasvatettua ja reilua luomuruokaa viherpeukaloiden omiin tai naapurustoyhteisön tarpeisiin. Nostalgisesta maalaiselämän ihannoinnista ja omin käsin kasvatetusta ja noukitusta ruoasta onkin muodostunut NYCissä ja erityisesti Brooklynissa kasvava trendi.

Brooklynin kadut ruutupaidoilla, rehottavilla parroilla ja bluegrass -musiikkia luukuttavilla rustiikki-ravintoloilla täyttäneen, jo marginaalista valtavirtaan siirtyneen ilmiön taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten talouden taantuma ja kulutuskulttuurin muutokset kohti ekologisesti ja eettisesti kestävämpiä elintapoja. Urbaanien farmareiden missiona on muun muassa muistuttaa ihmisiä teollisen ruoantuotannon aiheuttamista ekologisista, sosiaalisista ja kansanterveydellisistä ongelmista. Lisäksi kaupunkiviljelijöiden pyrkimyksenä on pienentää ekologista jalanjälkeään vähentämällä ruoantuotantoketjusta ympäristöä kuormittavat vaiheet, kuten kuljetuksen ja varastoimisen, prosessoinnin ja vähittäismyynnin. Nämä nuoret, kauniit ja koulutetut heinähatut rakentavat toiminnalleen näkyvyyttä myös internetissä ja käyttävät sosiaalisia medioita tehokkaasti tukemaan uutta yhteisöllisyyttä.

Koska kaikkia kaupunkilaisia ei ole siunattu omalla takapihalla, jyviä on keksitty jemmata Rooftop Farmin tyyliin luovasti talojen tasakatoille ja jopa pickup truck -auton lavalle. Vaikka Truck Farmin kasvikset versovat auton kyydissä, sen viljelijät, dokumentaristit Curt Ellis ja Ian Cheney, pyrkivät ajamaan mahdollisimman vähän ja samalla valistamaan amerikkalaisia Morgan Spurlock -tyylisillä dokumenteillaan. Truck Farmista kertovan dokumentin lisäksi talvella ensi-iltansa saa myös toinen, nuorten maanviljelijöiden Amerikan valloituksesta ja elämäntavasta kertova Greenhorns-dokumenttielokuva.

Kuten guerilla-puutarhurien, myös urbaanien farmareiden mielestä harmaiden pintojen vihertymisessä on lisäksi kyse kaupunkitilojen omistajuuden uudelleenneuvottelusta. Vihreät saarekkeet tuovat kumpienkin mielestä rakennettuun, suunniteltuun ja usein rähjääntyneeseen kaupunkiympäristöön yllätyksellisiä, raikkaita ja esteettisiä elementtejä ja valtaavat samalla tilaa takaisin luonnolle.

Mielenkiintoista on myös se, että “sissipuutarhurien” ja kaupunkiviljelijöiden lisäksi muutkin tahot ovat nähneet luonnon elementtien tuomisen kaupunkitilaan vastauksena moneen ongelmaan. Tulevaisuuden urbaaneja asutusmuotoja visioivat arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat luonnostelevat parhaillaan vertikaalisia viljelypintoja sekä taloja, jotka kuluttamisen sijaan tuottavat oman energiansa, kierrättävät vetensä, puhdistavat kaupunki-ilmaa ja kasvattavat vehreillä pinnoillaan ruokaa asukkaiden tarpeisiin.

Jos kaupunkiviljely kiinnostaa, niin pahimpaan viherpeukalon kolotukseen voi näin kesän loppumetreillä kokeilla vielä vaikka ikkunaviljelyä windowfarms.org-sivuston ohjeiden opastuksella.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen planneri ja kulttuuritutkija, jonka mielestä elämme mielenkiintoisia aikoja – kuten aina.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ♥ Meeting People

Internetin ja virtuaalimaailmojen uhkailtiin joskus vieroittavan ihmiset normaalista kanssakäymisestä ja “nörttien” koneorientoitunutta elämäntyyliä pidettiin vähintäänkin varoittavana esimerkkinä uusien teknologioiden vaaroista. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Näinä päivinä “nörttiys” on hienoa ja internetistä puhuttaessa samaan hengenvetoon mainitaan itsestään selvästi sosiaalisuus, verkostot ja yhteisöt.

Facebook, Twitter ja lukemattomat muut päivittäisestä ajastamme suuren osan vievät (joidenkin mielestä haaskaavat) sosiaaliset mediat ovat yhdistäneet ihmisiä yli maarajojen ja samalla muuttaneet käsityksiämme suhteista, ystävyydestä ja yhteisöistä. Näinä alituisen verkostoitumisen ja satojen Facebook“ystävien” aikoina onkin päästy siihen pisteeseen, että jotkut ovat huolestuneet “oikean ystävyyden” katoamisesta bittiviidakkoon. Onneksi emme kuitenkaan elä sosiaalista elämäämme pelkästään online-tilassa, vaan perinteistä ystävyyttä vaalitaan edelleen offline-maailman kohtauspisteissä – kahvitreffit ja kesäpiknikit vaan kutsutaan kätevästi kokoon Fb:ssa.

Sosiaalisten medioiden koukuttavuus piilee kuitenkin myös siinä, että ihmisten lisäksi ne tuovat yhteen ideoita – yksinkertaisesti tuomalla yhteen samoista asioista kiinnostuneita ja samanhenkisiä ihmisiä niin reaalimaailmassa kuin virtuaalisestikin. Jaettujen intressien yhteisöissä saatetaan vaalia ystävyyttä, mutta ennen kaikkea luovuutta, ammatilliset rajat ylittävää ideointia sekä parempien ratkaisuiden avointa innovointia. Näitä kahviloissa ja baareissa “brainstormaavia” innovaatiopesäkkeitä kokoontuu päivittäin ympäri maailmaa – mahdollisesti jopa omassa kulmakuppilassasi.

Todistin keväällä trenditoimisto PSFK:n konferenssissa Meetup-nettisivuston perustajan Scott Heifermanin ekstaattisen ilonpurkauksen, “Isn’t it f*****g awesome!?” (ikimuistoinen palopuhe alkaa videolinkissä noin 15 minuutin kohdalla). Sosiaalisten medioiden voimasta ja uusyhteisöllisyydestä meuhkaava Scott ei meinannut pysyä fiilistelyltä tuolillaan ja sai yleisöltä vastineeksi vahvoja nyökkäyksiä, hihitystä ja “Yeah!” huutoja. Hänellä onkin syytä pieneen revittelyyn: lokaaliyhteisöjä synnyttävällä ja vahvistavalla sivustolla on 5,7 miljoonaa jäsentä sekä ruohonjuuritasolta kasvavaa vallankumouksellista muutosvoimaa.

Meetup-sivusto ei ole ainoa lajissaan, esimerkiksi edellä mainitulla PSFK:lla on maailmanlaajuiseksi levinneet Likemind-kahvihetkensä sekä Good Ideas -keskustelusalonkinsa. Myös muita crowd sourcing -ajatteluun pohjautuvia yhteisöjä tuntuu kasvavan itseohjautuvasti kuin sieniä sateella.

Yhtenä vauhdittajana ideoiden jakamisessa ja innovatiivisessa kehittämisessä on tietenkin toiminut Twitter (jota voi muuten voi käyttää muuhunkin kuin kavereiden elämän seuraamisen…), jonka verkostoista voi löytää omaa ajattelua rikastuttavia ajattelijoita ja tekijöitä ympäri maailmaa – ja ihan kotinurkiltakin. Olen itse asiassa kokenut viime aikoina hauskoja yhteentörmäyksiä, joissa kumpikin osapuolista tietää nähneensä toisen jossain, mutta ei millään saa päähänsä missä, ja hetken päästä välähtää – Twitterissä! Niinkin on käynyt, että yhteisistä kiinnostuksenaiheista alkanut online-tuttavuus on johtanut offline-kaveruuteen ja moneen hyvään keskusteluun.

Vietin muuten eilen iltaani osallistumalla Twitteristä bongaamaani The Future of Green -tapahtumaan, jossa törmäsin muutamaan, yllätys yllätys, alun perin Twitteristä löytämääni mielenkiintoiseen tyyppiin. Tapahtuma alkoi ilmavasti burlesque -henkisellä trapetsiperformanssilla ja jatkui vihreitä teknologioita ja futuristista ekoarkkitehtuuria käsittelevällä keskustelulla, jonka lomassa nautimme Happy Camper -cocktaileja ja New Yorkin kaupungin katoilla kasvatettuja tomaatteja.

Eilisillan rientoja kuvaavan lopetuksen opetuksena olkoonkin se, että vaikka Meetup-tapaamisissa ja ”salongeissa” innovoidaan, ei se tarkoita, että maailmaa pitäisi muuttaa vakavalla naamalla.

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen planneri ja kulttuuritutkija, jonka mielestä elämme mielenkiintoisia aikoja – kuten aina.

Lue kaikki I love -blogit osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/ilove/.

I LOVE

Kommentti: I ♥ NY

Rakastan, tykkään, diggaan ja ihailen! Uuden I ♥ -blogin ideana on käsitellä uusia trendejä, kuumia kulttuurisia ilmiöitä, rajoja rikkovia ideoita, inspiroivia aloitteita ja niiden taustalla vaikuttavia innovatiivisia ihmisiä ja yhteisöjä.

Siihen, miksi blogin nimi ja ensimmäisen postauksen otsikko tuovat väistämättä mieleen t-paidoissa, pinsseissä ja lippiksissä koreilevan ikonisen logon, on pintaa syvemmälle menevät syynsä. Nimi tietenkin vinkkaa blogin kirjoitusmiljöön, mutta henkii myös tarkoitushakuisesti positiivisuutta, sillä New Yorkerit, kuten monet idearikkaat ihmiset ympäri maailmaa, eivät ole talouskriisin, ilmaston lämpenemisen tai muiden mullistusten takia valmiita heittämään pyyhettä kehään tai henkseleitä sydämen yli.

Rakastettavaksi kotikaupunkini tekevät juuri sen inspiroivat asukkaat, jotka tuntuvat aina näkevän valoa metrotunnelin päässä. Taantuma ei välttämättä tarkoita Can do – ja Yes we can! –asenteiden kyllästämille New Yorkereille edessä väijyvää lamaa, vaan tervettä tarvetta talous- ja ajatusrakenteiden ravisteluun. Kengänjälki takapuolessakin tuntuu vain antaneen monille vauhtia entisen elämäntyylin ja korporaatiouran hautaamien unelmien toteuttamiseen. Parasta on, että näistä unelmista on rakentumassa hiljalleen uusi pohja Amerikan taloudelle.

Ajattomaksi symboliksi muodostuneen ja alunperin talouskriisin runteleman kaupungin turismin piristykseksi tilatun I♥NY -logon suunnitteli vuonna 1977 graafikkolegenda Milton Glaser. 9/11 -iskujen runneltua ala-Manhattania Glaser tunsi velvollisuudekseen jälleen piristää kollektiivisen surun painamaa kaupunkia lisäämällä logoon yhteisöllisyyden tunnetta puhkuvan more than ever -päätteen. Nyt vuoden verran New Yorkerina – tai oikeastaan Brooklynitenä – talouskriisin vaikutuksia, ekologisten ja eettisten arvojen vauhdittamaa uudelleenrakennustyötä, luovia yhteisöjä, innovatiivisia yksilöitä sekä uusia ilmiöitä seuranneena ei mielestäni suhdetta New Yorkiin voi edelleenkään paremmin kiteyttää.

I♥NY, ehkä enemmän kuin koskaan. New York tarjoaa monikulttuurisuudessaan ja avoimuudessaan hedelmällisen ympäristön ideoiden ristipölytykseen ja maailmaa muuttavien innovaatioiden syntyyn – ja aitiopaikan lokaalisti ja globaalisti vaikuttavien ja leviävien ilmiöiden aikaiseen havaitsemiseen. Siksi omistan tämän blogin pienille ja isoille ilmiöille sekä hihansa käärineille innovaattoreille, jotka ravistelevat vanhoja ajatusmalleja ja muuttavat maailmaa.

Toivon tulevien blogipostien inspiroivan lukijoita aktivoitumaan osaksi muutosta, vaikkapa ensimmäiseksi etsimään taantuman tummasta pilvestä hopeareunaa tai hihkumaan aina välillä Yes we can!

Kirjoittaja on Brooklynissa asuva strateginen planneri ja kulttuuritutkija, jonka mielestä elämme mielenkiintoisia aikoja – kuten aina.