Kuningassisältöä

Niclas Storås 8.2. 07:41

Tekoäly, uusi hullunkurisin ystäväni

Jirina Alanko
Niclas Storås on Vapa Median sisällönsuunnittelija.

Onko sillä merkitystä, suositteliko tätä blogitekstiä kaveri vai tietokone vaiko ei kukaan?

Istun työpisteelläni ja itken. Samaan aikaan nauran. Hetkeä aiemmin olen säätänyt kaksi liukusäädintä tappiinsa. Sisältöjen koskettavuus on täysillä, samoin sisältöjen huvittavuus. Kone on lukenut kasvoiltani tuhansien tuntien ajan, mikä naurattaa, ällöttää, tylsistyttää ja kiinnostaa.

Nyt kone tarjoaa minulle kulutettavaksi verkkosisältöä, jota oikeasti haluan ja jota koneelta pyydän. Voiko nauramiseen kuolla? Toivottavasti ei. Olisipa aikuisvaipat. Kone tietää minua paremmin, mikä toimii ja mikä ei.

Vaikka kyseessä on kuvitelma tulevaisuudesta (en ole vielä virtsankarkailuiässä), emme ole visiosta kaukana. Tekoäly on kaikkialla. Spotify on yli vuoden ajan räätälöinyt yli 100 000 000 käyttäjälleen uniikit 30 kappaleen soittolistat viikoittain. Soittolistalle Spotify poimii kappaleita, joita käyttäjä ei ole kuunnellut, mutta joita makutottumuksiltaan muuten samankaltaiset henkilöt ovat soittaneet. Hieman samaan tapaan toimivat verkkosivustojen seurantapikselit, joilla voidaan kohdentaa mainoksia tai sisältöjä.

Hienous Spotifyn suosittelussa piilee siinä, että tekoäly analysoi kappaleiden sisältöä ja tyylilajia ääniaaltojen perusteella. Se on koneoppimista, deep learningia. Kone pystyy löytämään eri kappaleista samankaltaisia piirteitä ja siten luokittelemaan tyylilajeihin. Spotify on ikään kuin kuuntelijan musiikkimaun läpikotaisin tunteva kaveri, joka plärää levyliikkeen tarjontaa läpi aamusta iltaan ja osaa suositella kuuntelijalle tajunnanräjäyttävän biisin. Samankaltaisella logiikalla toimii verkkosisältöjä suositteleva ja Suomessakin toimiva Strossle.

Seuraavassa kehitysvaiheessa Spotify tai Strossle voisi analysoida ihmisten reaktioita. Nouseeko syke? Entä ruumiinlämpö? Onko hän elinvoimainen? Tästä ei olla edes kaukana.

Hemmottele itseäsi, käskee kone

Tietokoneet osaavat lukea ilmeitä. Ruumiintoimintojen mittaaminen on arkipäivää. Vielä kun kuvioihin astuu huipputerävä tekoäly ja automatiikka, maailma voi muuttua karmivaksi tai ihastuttavaksi paikaksi.

It-konsulttiyhtiö Tieto on nostanut johtoryhmäänsä tekoälyn. IBM Watson -tekoäly pystyy päihittämään lääkärit diagnooseissa. Mikä ettei, sillä tietokone on aina lukenut kaikki sadat ja tuhannet tuoreimmat lääketieteelliset artikkelit, joita lääkärit eivät ole hoitotyöltään ehtineet. Googlen tekoälykokeiluja ei varmaan edes tarvitse tässä yhteydessä mainita.

Kohta tavallista arkea saattaa olla, että kone suosittelee jokaiselle elämäntapamuutoksia samaan tapaan kuin Spotify biisejä. Lähdepä lenkille, muista hemmotella itseäsi ja ystäviäsi. Onko tekoäly yhtä suuri elämää parantava keksintö kuin antibiootit?

Päättääkö tekoäly kohta kuolemasta?

Ettei nyt menisi ihan tekoälyhypeksi, pari asiaa tuntuu teknisen kehityksen visioinneista usein unohtuvan.

Ensimmäinen on se, että uudet tekniikat ovat mullistavia vasta silloin, kun ne muuttavat ihmisten käyttäytymistä ja toimintatapoja. Kun käyttäytyminen muuttuu, myös arvot muuttuvat. 

Tekoälyn yleistymisen esteenä voivat olla arvot, joita on vaikea muuttaa. Toisaalta arvoihin liittyvät mullistukset ovat usein myös huomaamattomia ja yllättäviä. Harva olisi uskonut Orwellin vuonna 1984, että 30 vuoden kuluttua olemme valmiita kulkemaan seurantalaitteet taskuissa ja luovuttamaan viestintähistoriamme suuryrityksien käsiin. Tai kuinka moni Tinderin käyttäjistä olisi ollut valmis jättämään deitti-ilmoituksen 10 vuotta sitten? Moni, joka ei käyttäisi taksia vapaa-ajallaan, matkustaa julkisten sijaan Uberilla kaverin luo saunomaan.

Jossain vaiheessa tekoäly itsessään saattaa vaikuttaa tietoisesti arvoihimme. Jo nyt kuskittomien autojen kehittäjät ovat eettisten dilemmojen edessä. Jos kolmea henkilöä kuljettavalla robottiautolla olisi vaihtoehtona ajaa jalankulkija hengiltä tai ohjata auto jyrkänteeltä alas matkustajat mukanaan, kumman valinnan auto tekisi?

Onko kyydittävien henki arvokkaampi kuin ulkopuolisen? Kaikki edellinen on toki etukäteen ohjelmoitavissa, mutta entä jos eteen tulee yllättävä tilanne, jossa auton on laskettava todennäköisyyksiä ja sen perusteella tehtävä vähiten huonoin ratkaisu. Silloin tekoäly tekee eettisen valinnan. Esimerkin asetelma muuttuu huomattavasti, jos itseään ohjaava auto on kuljettamassa kolmea parantumattomasti sairasta vanhusta ja tiellä kävelee lapsi.

Kohta myös käräjillä saattaa kököttää tuomareiden lehterillä IBM:n Watsonin kaltainen vikkelästi päättelevä kaveri, tai siis kone. Silloin kone voi joutua pohdiskelemaan äärimmäisen monimutkaisia ja moniulotteisia kysymyksiä. Ja ehkä myös vastaamaan. Niistä kysymyksistä ei ole pitkä matka eutanasiaan liittyviin päätöksiin, joita nykyisin lääkärit tekevät maissa, joissa armokuolemat ovat sallittuja. Kone saattaa joskus päättää, saammeko siirtyä ajasta ikuisuuteen vai joudummeko elämään.

Renki vai isäntä?

Kuolemaa kevyemmillä aihealueilla tietokone päättää jo paljon puolestamme, tai jos tarkkoja ollaan, valitsee puolestamme. Lopullisen päätöksen tekee yleensä vielä ihminen. Siinä vaiheessa, kun tietokone tekee esivalintojen sijaan päätöksiä, olemme historiallisessa murroksessa. Kun tietokone tekee eettisiä päätöksiä, saatamme olla mennyttä.

Spotifyn suositukset ovat esivalintoja. Samoin Facebook ja muut somet valikoivat meille sisältöjä. Paremmille valinnoille ja vaihtoehdoille olisi hyvin tilaa monessa paikassa. Maailma saattaisi olla aavistuksen verran parempi paikka, jos markkinointi ja mainonta eivät koskaan häiritsisi, vaan olisivat vastaanottajalle aina kiinnostavaa ja relevanttia. Tekoäly voisi myös puhkoa some-kuplat, edistää suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa tarjoamalla oikeita sisältöjä oikeille vastaanottajille.

Arvojen lisäksi toinen seikka, jossa teknologiahype menee usein pieleen on se, että uusi tekniikka nähdään vanhan tekniikan tai tavan täydellisenä korvaajana. Tuore tekniikka on usein vain yksi uusi asia vanhojen rinnalle – ja samalla se muuttaa arvoja, ainakin niiden, jotka uuden tekniikan omaksuvat. On hyvä muistaa, että sanomalehtiä painetaan, elokuvateattereissa käydään, paperikirjoja luetaan ja kirjeitä lähetetään.

Tekoälystä huolimatta, lohdullista kaikessa kehityksessä on se, että parhaimmat (ja huonoimmat) jutut kuulee edelleen ystäviltä. Tosin, kohta yksi ystävistä voi olla kone.

Kirjoittaja Niclas Storås on Vapa Median konseptisuunnittelija, joka on seurannut työkseen ja huvikseen teknologian kehitystä koko aikuisikänsä.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö