Laihon klinikka

Kommentti: Hallintaa ja sidontaa

Oman vaillinaisen kokemukseni mukaan elämä on sarja sattumia ja satunnaista johdatusta. Elämää ei voi suunnitella kuten ei uraakaan. Se ottaa ja antaa. Voit rakastua, sairastua, voittaa lotossa, jäädä auton alle, löytää ystävän, tulla kolmikuukautisena siepatuksi. Elämää ei voi hallita. Käsite elämänhallinta on minulle vieras ja järjetön.

Ihmisellä on valtava tarve hallita. Tarve johtuu pelosta, tulevaisuuden pelosta, muitten ihmisten pelosta, oman itsemme pelosta, ja lopulta ehkä eniten pelkojemme kohtaamisen pelosta. Entäpä jos tulevaisuus on kauhea? Entäpä jos meille käy huonosti? Entäpä jos minua ei huomata ja rakasteta? Entä jos en ole rikas? Entä jos menetän tämän vaivalla hankitun? Entä jos emme pääse tulokseen? Entä jos. Pelkäämme hallitsematonta, siis elämää. Pelkäämme enemmän kuin uskomme tulevaa. Pelkäämme niin paljon, että yritämme hallita, sitoa ja rajoittaa.

Anteeksi, teksti on vähän toisteinen, mutta niin ovat ajatuksemmekin aiheesta.

Jepu. Koska pelkäämme ja tahdomme kontrolloida tulevaa, luomme illuusioita hallinnasta. Meillä on jo mainittu elämänhallinta, joka on valtava bisnes. Tämän lisäksi on rakennettu suunnaton käsitteiden, mallien, oppien ja asiantuntijoiden sammio, joiden tavoitteena on mm. brändinhallinta, maineenhallinta, henkilöstön hallinta, riskien hallinta ja asiakkuuksien hallinta.

Mielestäni listan hauskimpia käsitteitä on maineenhallinta. Miten hallita mainetta? Maine on sanana jo perimältään kansan omaa. Maineesi ei kuulu sinulle vaan se luodaan vastaanottajien päässä. Se etenee suusta suuhun ja saa matkalla aivan uusia värejä. Olen valmis heti antamaan kaiken omaisuuteni Tiger Woodsin maineenhallinnasta vastaavalle, jos hän avaa tämän käsitteen minulle ymmärrettävästi. Ja kertoo miten mainetta hallittiin. Tiedotteella vai lahjuksilla? Markkinoinnilla voidaan ja kannattaa synnyttää keskustelun aiheita ja jopa provosoida, mutta sen jälkeen keskustelusta vastaa yksittäistä tahoa suurempi valta eli kansa. Ei sitä keskustelua kukaan voi hallita, ainoastaan maustaa. Se on paljon pienempi sana kuin hallinta. Maineenmaustaminen.

Asiakkuuksien hallinta ja johtaminen puolestaan ovat absurdeimmat ja ylimielisimmät termit jotka liiketoiminnan sanastossa vastaan tulee. Yritykset siis hallitsevat ja johtavat meitä? Yritykset eivät ole siis meitä varten vaan me heitä? Minulla oli jotenkin sellainen idealistinen ajatus, että menestyvä liiketoiminta perustuu siihen että tehdään hyviä juttuja ihmisille, ilahdutetaan, yllätetään, palvellaan heitä jotenkin, tehdään hyvä työ. Vähän niin kuin tekisit jotain hyödyllistä kaverillesi, puolisollesi tai äidillesi, ja saisit siitä rahallisen vastineen.

Kannustankin sinua, arvon yritysjohtaja, seuraavalla aamupalalla jolle kerkiät, herättelemään keskustelua puolisosi kanssa siitä miten sinun yrityksesi hallitsee ja johtaa häntä. Kuvaile miten te olette ajatelleet tehdä ostopäätökset hänen puolestaan hänen kaikissa elämänvaiheissaan. Innosta häntä tarinalla hänen kulutuksensa maksimoimisesta asiakaslähtöisyyden nimissä. Kerro minulle miten meni.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Avoin ja vähän laiska

Tein rikoksen. Varastin aikaa itselleni ja tapoin aikaa. En pode huonoa omatuntoa.

Kävin ladulla. Hiihtämisen syvin olemus ei ole tekniikassa eikä maastossa vaan vapaudessa. Sinulla ei ole kiire mihinkään, ei pakkoa suorittaa, ei kelloa joka tikittää, ei velvoitetta, ei vastuuta, ei tulosrajaa. Vain vapaus kulkea suuntaan, jonka itse valitset. Hengitin. Se tuntui hyvältä.

Lähdin toimistolta. Jätin koneen ja pöydän taakseni. Menin kahville. Katsoin ihmisiä, seurasin käytöstä, salakuuntelin mitä he puhuivat. Tiedän, että mainoselämäkin nykyään tulkitaan virastotyönä, jossa toimettomuus on rikos. Vapaaseen ajatteluun ei ole aikaa eikä oikeutta. Minusta se sokerimunkki oli kuitenkin sovinnaisuussääntöjen rikkomisen arvoinen.

Keskustelin elokuva-alan ammattilaisen kanssa. Hän kertoi millaista on hankkia rahoitusta kotimaiselle elokuvalle. Ensin lähestytään säätiötä käsikirjoituksella ja parhaassa tapauksessa saadaan kasaan pohjakassa. Tämän mahdollistaa pohjoismaisen rahainhankinnan, se puolestaan mahdollistaa eurooppalaisen. Monen pienen puron summana saatetaan kuvata kansainvälisellä tasolla pienen budjetin elokuva. Paljon nähdään vaivaa ennen kuin luova työ saa luvan. Vaikutuin.

Menin baariin, ostin oluen, toisen ja kolmannen. En yksin vaan työkavereiden kanssa. Työroolit murenivat. Tuo mörrimöykky ei olekaan hiljainen, tuo äänekäs onkin herkkä, tuo sosiaalinen onkin ujo, tuo vahvanoloinen kantaa isoa haavaa, tuo macho on vailla rakkautta, tuo statushakuisen oloinen elääkin perheelleen, tämä absoluuttinen totuus onkin epävarma. Kun taas näemme käytävällä tai suunnittelemme yhdessä, luotamme enemmän toisiimme. Teemme parempia ideoita.

Luin kirjaa. Vessassa. Työpaikalla. Älä mieti kuvaa. Se oli palkitsevampaa kuin selata powerpointissa tunnettuuslukuja, jotka ovat jo tänään eilistä.

Kuuntelin outoa musiikkia. En kasariheviä vaikka muuta musiikkia ei mielestäni ole. Sellaista joka kuulostaa, että joku paukuttaa vasaralla sukellusveneen käytäviä. Olin tunnistavinani ammattitaidon ja intohimon. Arvostin vaikka en ymmärtänyt.

Katsoin elokuvan, saksalais-turkkilaisen, epäillen ja ennakkoluuloisesti. Kun kyyneleet alkoivat valua, häpesin, antauduin ja annoin itselleni luvan kokea jotain ainutlaatuista.

Puhuin tuntemattoman kanssa. Tämä hämeenlinnalainen harrastaa eläkepäivinä kalastusta, käy verkolla kahdesti viikossa. Olin luullut, että mateesta saa vain keittoa, mutta siitä voi tehdä hyvän muhennoksen tai sen voi paistaa jopa fileinä. Panin reseptit talteen. Opin.

Kuuntelin vanhempaa ja viisaampaa. Hän on nähnyt ja kokenut aivan kaiken sekä tuntee ihmisiä elämän joka osa-alueelta. Hänen mukaansa tietynlainen laiskuus tekee ihmisistä luovempia ja aikaansaavempia, jopa onnellisempia. Hän on luultavasti oikeassa, koska yleensä hän on.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Mainoseläin (homo sapiensko)

Kun kohtaat mainoseläimen, älä panikoidu. Älä mykisty ja esitä kiveä. Suora hyökkäys ja väkivalta ei ole oikea tapa lähestyä tätä kivimetsiemme otusta. Mainoseläimen murahtelevan, silmiä pyörittävän ja vähäkarvaisen ulkokuoren alla elää hyvin herkkä otus, joka kaipaa paijausta ja palkintoa. Paijaa ja anna maitoa sekä keksi. Alkoholia se pyytää, mutta sitä pitää säännöstellä.

Ydinluonteeltaan mainoseläin kaivaa esiin merkityksiä, toisin kuin muut ihmisrodut, jotka pyrkivät kätkemään niitä. Eläin on silminnähden innoissaan tonkiessaan pinnan alta piilotetun totuuden. Se katselee sitä ihmeissään, miettii mitä sen kanssa tehdä, leikkii sillä ja muovaa siitä työn, jonka jakaa yleisölle. Mitä haltioituneempi yleisö on, sitä enemmän eläin kehrää. Ja kehrääminen pitää mainoseläimen elossa, jopa paljon sen lyhyttä odotettua elinikää pidempään.

Mainoseläintä voi olla vaikea tunnistaa laumasta. Se ei ulkonäöltään poikkea juuri muista. Vähän sillä saattaa olla näinä päivinä hartiat lysyssä ja koominen karjunta hiljaisessa mollissa. Naaraita on keskimääräistä vähemmän, mutta ne ovat sitäkin arvokkaampia. Pentuja ei juuri näy vaikka pariutumista tiettävästi harjoitetaan hanakasti. Urokset pyrkivät kätkemään ainutlaatuisuutensa tavallisuuteen, vaikka Leviksiin ja yksiväriseen paitaan. Mainoseläintä ei välttämättä tunnista edes nimestä tai sen tehtävästä laumassa. Mainoseläin onkin enempi sarja luonteenpiirteitä kuin selkeä ulkoinen muoto. Näitä useimmiten kahdella jalalla käyskenteleviä elukoita löytyykin mitä kummallisimmista paikoista ja onneksi myös toiselta puolelta pöytää.

Vaikka kaikkea mainoseläimistä ei tiedetä ja kuten sanottu tunnistaminen on vaikeaa, tiedämme, että mainoseläimet jakaantuvat selkärankaisiin ja matelijoihin sekä näiden moniin alalajeihin. Edellinen on uhanalainen ja jälkimmäinen on levinnyt aivan joka puolelle. Molempia yhdistää ahkeruus, mutta muista yhtenevistä piirteistä vielä neuvotellaan. Nämä kaksi lajia elävät kuitenkin symbioottisessa tilassa, jossa toinen kaivaa elääkseen esiin asioita ja toinen kätkee pähkinöitä. Luonnontieteilijät ovat arvioineet, että vuonna 2011 toinen syö toisen.

Mainoseläimen käytös on varsin aistinvaraista ja tunneperäistä. Se kuuntelee ja haistelee tarkasti mitä maailmassa tapahtuu. Raapii päätään ja innostuu. Tämän riitin jälkeen se leikkii ja puhuu lajitoveriensa kanssa. Puhuu paljon. Arvioi. Ja epäilee. Se puhuu ja epäilee. Kohta se kohtaa asiakaseläimen. Ja puhuu. Paljon. Ja epäilee. Asiakaseläintä se pysähtyy myös kuuntelemaan. Höristelee korviaan, seuraa eleitä, haistelee pelkoa tai toivoa. Ja sitten se taas epäilee. Noinkohan se asiakas ymmärtää tämän hienon löydön? Osaako se arvostaa ja hyödyntää sitä? Osaako se kiittää? Vai lyökö se remmillä? Pistääkö häkkiin tai liekaan? Vai leikkiikö se kanssani, intoaa ilotteluun? Kävi niin tai näin, mainoseläin ei yleensä pure ruokkivaa kättä. Ja tähän ruokkiva käsi luottaa.

Mainoseläimistä voisi puhua paljon lisääkin, koska rotu on paradoksaalinen; yhtä aikaa herkkä ja aggressiivinen, suvaitseva ja ehdoton, välittävä ja itsekäs, itsevarma ja itseään säälivä, älykäs ja ahne – vähän niin kuin sukulaislaji homo sapiens. Sellainen vihje lopuksi kuitenkin bongaajille, että: BÖÖ! Älä pelkää, tulemme hyvin aikein.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Avoin kutsu Sikalaan, osa 2

Ruolan Eka, se lyhyt ja hiljainen luova johtaja, käynnisti pari kuukautta sitten keskustelun, jonka ansiosta olemme jopa globaalisti täysin ainutlaatuisen mahdollisuuden äärellä.

Suomen maabrändivaltuuskunta haluaa briiffata Sikala Summitin ideoimaan miten maastamme tehdään maailmankuulu. Samalla pyrimme kiteyttämään valtuuskunnan pohdinnan johtopäätöksiä inspiroivaan muotoon. Valtuuskuntaan kuuluu mm. Kirsi Piha, Mika Ihamuotila ja Kai Seikku. Saamme kunnian keskustella valtuuskunnan kanssa ja kuulla suoraan heiltä tarkemman briiffin.

Viime kerralla meillä kaikilla oli halu tutustua toisiimme yli toimistorajojen, miettiä mitä voisimme alamme eteen tehdä ja pitää hauskaa. Samalla esitettiin toive tehdä jotain konkreettista yhdessä. Tämä tilaisuus on täydellinen avaus siihen. Se ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin kaikkien yhteinen intressi. Tälläistä ei ole ennen tehty ja sen onnistuminen onkin täysin meistä itsestämme kiinni.

Työpajaan ovat jälleen tervetulleita ovat kaikki nykyiset ja entiset markkinointia harjoittavien toimistojen henkilöt ikään, sukupuoleen, tehtävään, paikkakuntaan tai palkintomääriin katsomatta. Jokainen paikalle tulija edustaa itseään ja osaamistaan.

Paikka on Sikala, aika ke 3.3. klo 18.30-21. Tulkaa mielellään ajoissa.

Agendalla on briiffin pohjalta tehtävää ryhmätyötä, vapaata läppää, pariutumista, levotonta huumoria, olutta ja ruokaa.

Jokainen maksaa omat kulunsa.

Ilmoittautuminen tapahtuu kommentoimalla tätä blogia omalla nimellään, kommentin sisältö on muuten vapaa.

Huom. vain sata ensimmäistä mahtuu mukaan. Mikäli sinulle tulee este, ilmoita mahdollisimman pian allekirjoittaneille, jotta saamme jonotuslistalta uuden osaajan sisään.

Alaa ja teitä kunnioittaen,

Tommi Laiho ja Eka Ruola

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kasvuksi kutsuttu kupla

”Jos joskus jostain löytyy jumala, ei se lapsekseen, kuvakseen, minua tunnista”

- Kotiteollisuus

Olemme tuhonneet planeettaa ja elämää viimeisen sadan vuoden aikana enemmän kuin koko ihmisen historiassa yhteensä. Suurin syy on uskonnolliset mitat saavuttanut kasvun palvonta.

Kasvu on yritysten ja valtioiden ajavin voima, joka pyhittää kaikki keinot. Bruttokansantuote, joka on vääräperusteinen asteikko valtioille, on yhä määräävin ja hallitsevin mittari, jonka mukaan päätöksiä tehdään. Ei ole bisneskirjaa, vuosikertomusta, yritysjohtajaa, konsulttia eikä yritystä, joka ei saarnaisi kasvun ja kasvustrategian nimissä. Olen ja olemme kohdanneet sen sadoissa palavereissa, toistelleet sitä kuin transsissa. Olemme kaikki väärässä. Harhautuneita.

Jatkuva kasvu on mahdottomuus, illuusio. Maailma ei voi kasvaa määräänsä enemmän. Kasvun nimissä poljemme asiakkaat, työntekijät, kilpailijat, alihankkijat, arvot ja kulttuurin. Ne kaikki ovat pelkästään välineitä loputtomassa kasvussa. Hulluinta on, että kasvun tavoiteluvuksi on asetettu ääretön. Jotain mitä ei voi ikinä saavuttaa, mutta jonne on pyrittävä miellyttääkseen kasvottomia omistajia tai saadakseen kunnioitusta muiden hulluuteen ajautuneiden joukossa. Yhtä järjetöntä on, että palvomme kasvavaa lukua, emme ihmistä tai hänen arvoaan.

Yksilötasolla kasvu palkitsee taloudellisesti vain omistusta, onnea tai hyvinvointia se ei tuo heillekään. Sitä vastoin jatkuva kasvun pakote, jonka vuoksi kaikkea pitää tehostaa ja äitinsä sekä arvonsa voi myydä, tekee ihmisistä ahneita ja vastuuttomia. Se korostaa väistämättä ja kiistatta piirteitä, jotka ovat itsekkäitä sekä piittaamattomia.

Onneksi tuli lama, luonnonvoima, joka asettaa meitä paikkaamme.

Emme olekaan jumalia.

Yritys on yhtä kuin ihmiset ja ihmiset ovat ihmisten vuoksi. Yritys ei ole ihmistä suurempi entiteetti, joka voi moraalitta tuhota kaiken inhimmillisen. Jos yritys on ihminen, kuten se on, ihmisyydessä käsite kasvu ei tarkoita samaa kuin liike-elämässä. Jos ihminen kasvaisi kuten liike-elämä, hän lihoisi. Toivotuimmillaan hän olisi siis jatkuvasti läskistyvä massa. Onneksi ei näin.

Pelkän kritiikin sijaan ehdotankin vaihtoehtoa. Ihmiselle kasvu tarkoittaa kehitystä. Kehitys on jalostumista. Kehitys on aikuistumista. Kun kasvamme, ja me todella haluamme kaikki kasvaa, meistä tulee parempia ihmisiä, ainakin siihen pyrkiviä. Haluamme tajuta paremmin itseämme. Välitämme muista. Ymmärrämme paremmin tekojemme seuraukset. Etsimme merkityksiä. Kuuntelemme ja ajattelemme. Olemme tyytyväisiä edes välillä siihen mitä meillä on, emmekä vain ahnehdi ja kadehdi. Osaamme nauttia ja iloita, jopa pysähtyä. Hyvinvoida.

Ehdotankin, että tänään ja globaalisti kaikkialla liiketaloudellinen ja pakonomainen kasvu laitetaan romukoppaan. Nyt, heti, siihen vihreään roskikseen. Lopetetaan kasvu, aletaan kehittyä. Yritykset ottavat ihmisen kaltaisen kehittymisen päätavoitteekseen. Ne oppivat virheistä, pyrkivät hyvään ja luovat iloa niin asiakaskunnassa kuin henkilöstössä. Mittaamme yrityksen kehitystä humaanisin arvoin eikä pelkästään lukujen valossa.

Jaksan uskoa, että tämä palkittaisiin. Toiminta olisi kannattavaa ja kannatettavaa, ei vain tuloksena vaan hyvinvoivana maailmana. Kukaan ei voi tyrmätä tätä vääräksi ideologiaksi, koskaan kellään ei ole siitä kokemusta. Tarvitaan aloite, tarvitaan uusi tapa toimia ja rakentaa liiketoimintaa. Olisitko sinä se ensimmäinen?

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Villihevosia

Koska menetimme Uskon, jonkun täytyy vastata näihin lukijakysymyksiin ja palautteisiin. Se sopii minulle, sillä tiedän kuitenkin kaikesta kaiken.

Miksi tietotekniikka on meitä vastaan eikä meidän puolella?

Viittaako kysyjä laajempaan aiheeseen kuin videotykin toimintaan palaverin alussa? Ihan näinä päivinä tietokoneet saavuttavat tason, joka on ihmistä älykkäämpi. Siitä ei kestä enää kauaa, kun ihmisiin tullaan istuttamaan mikrosiruja ja lopulta koneet korvaavat ihmisen. Se poistaa samalla tämän videotykkiongelman.

Mistä tunnistaa hyvän idean?

Siitä, että se inspiroi mielikuvitusta. Se saa ihon kananlihalle. Sen äärellä nauretaan tai liikututaan. Sen muistaa ja siitä haluaa puhua muille. Siitä, että se vähän pelottaa, koska sellaista ei ole aikaisemmin tehty. Siitä, että se muuttaa joiltain osin tai perspektiiviltään maailmankuvaa.

Paljonko on paljon?

Nykyään se on melko vähän. Paljon aikaa on vähän aikaa, paljon ideoita on vähän ideoita, paljon laatua on vähän sinne päin ja paljon rahaa on tappiollakin tehty.

Miten mainosalalle voi hakeutua?

Nuori, innokas sielu kyselee nyt helppoja. Useat asiakkaat kokevat osaavansa mainonnan tekemisen ammattilaisia paremmin, joten olen päätellyt siitä, että mainosala on ilmoittautumisala. Ihan vakavasti ottaen meiltä puuttuu lähes kokonaan 80-luvulla syntyneiden ammattikunta. Meillä on huutava pula nuoresta talentista, joka puolella rekrytointikielto ja mitättömän vähän alalle ohjaavaa opetusta. Suosittelen, että lähdet maailmalle opiskelemaan ja tulet sitten pelastamaan Suomen.

Vieläkö on Villihevosia ja Kuka keksi rakkauden?

Hyvän musiikin ystävänä tiedät varmasti itsekin, että villihevoset kuvaavat vapauden kaipuuta ja rakkaus pitää keksiä joka päivä. Vapaus ja rakkaus on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Mitä tarkoittaa brändin vartioiminen?

Erittäin hyvä kysymys. Se tarkoittaa, että jollakin on tylsää ja kohta asiakkaillakin on. Se tarkoittaa sitä, että kyseinen brändi on tekemässä kuolemaa. Vanhanaikainen brändinrakennus oli peiliin katsomista. Tutkittiin onko hiukset hyvin tai mascara vinossa. Riitti, että oltiin esillä. Nykyään brändin pitää laskeutua jalustaltaan ja vuorovaikuttaa sekä vuorovaikuttua ihmisten kanssa. Sen täytyy uskaltaa yllättää ja palvella eri tavoin eri ryhmiä. Brändi on ihmismäinen kokonaisuus ja attribuuttien sijaan sitä ajaa verbit, teot ja käytös.

Tommi, sun viime viikon blogiotsikko oli mauton.

Äiti, se oli sen idea.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kikkeli ja pimpsa

Piti päästä klikkitilaston kärkeen. Halvalla pääsee. Kiitos osallistumisesta.

No niin, seksiin, eikun siis asiaan. Siis asiaan seksistä ja seksikkyydestä. Jälkimmäinen on lupaus edellisestä.

Ihmisyyden hauskin puoli on se pyrkimys puhtoiseen, moraaliseen, järkevään ja asialliseen kuvaan itsestämme. Totuus puhtoisuudesta on tietysti vastakkainen. Jos pääkoppaamme pääsisi, siellä olisi siivouspartiolle tehtävää. Kun halujamme seuraa ja tekojamme tarkkailee, on hämmästyttävää, että saamme edes arkiset, yksinkertaiset rutiinit tehtyä.

Meillä on mielessä se aina. Sitä mikä Se on ei tarvitse edes kirjoittaa, koska kaksimielinen mielesi ajattelee sen puolestasi. Siinä olemme kaikki hyvin yksimielisiä.

Seksi, seksuaalisuus ja seksikkyys ovat tabuja. Niistä ei ääneen juuri puhuta kuin omassa heimossa, leikkiä laskien, itsemme ulkoistaen. Silti seksuaalisuus oli ihmisyyden ensimmäinen vietti, suvunjatkamisen edellytys, joka on betonoitu ihmisen perustuksiin. Haluamme viehättää toisia, hurmata, viestiä, pariutua, jopa saalistaa. Ja kun vanhenemme ja dementoidumme, seksuaalisuus on viimeisenä katoava halumme. (Ja kiroilu, mutta se on toisen blogin aihe.)

Seksuaalisuus ja rakkaus kuuluvat varmasti yhteen, mutta sama asia ne eivät ole. Siinä missä rakkaus kohdistuu, seksuaalisuus on avoin ja suurelle yleisölle. Rakkaus on asiana ja arvona seksuaalisuutta suurempi, seksuaalisuus puolestaan se pidäkkeetön häkkieläin meissä.

Seksuaalisuus on valtava voima. Se räjäytti internetin kasvuun. Erotiikka, seksi- ja pornoteollisuuden tuotteet ovat kysytyimpiä internetin kohteita. En muuten tiedä miten kolme edellistä toimialamäärettä eroavat toisistaan, sillä se taitaa olla subjektiivinen juttu. Sun juttu on sun juttu, mun juttu mun. Pornograafisuus on kuitenkin vain yksi, vaikkakin kysytty osa, seksuaalisuutta. Se räikein ja kielletyin hedelmä.

Seksi ja seksikkyys ovat keskeisimpiä kulutuksen syitä. Se on usein suora tai piilotettu tuotelupaus. Seksuaalisuus on muodin ja kosmetiikan kantava voima. Se on osa sisustamista ja designia. Se on lomailun, ei pelkästään risteilyjen, keskeisimpiä motiiveja. Ruoka ja ruoanlaitto on usein seksikästä, ei sitä suolaveden makuista osteria voi muuten perustella. Ilman seksuaalisuutta ravintolat olisivat iltaisin tyhjiä, juhlia olisi paljon vähemmän, pikkujoulut lopetettaisiin.

Seksi on taiteen, viihteen ja populaarikulttuurin keskeisin ajuri. Ei ole poptähteä, joka ei myisi seksillä. Angelina Jolien tuotelupaus ei ole erinomainen draaman taju tai kyky kantaa dialogia. George Clooneyn kanssa naiset eivät ensisijaisesti unelmoi jakavansa poliittisia mielipiteitä vaan vuoteen. Sinkkuelämä-sarjaa ja ilmiötä ei olisi syntynyt ilman seksuaalisuutta. BB-talo olisi rakentamatta. Picasson maalauksissa olisi vain raamit, Bukowskin kirjoista jäisi vain kannet. Seiskasta ei niitäkään.

Jos nyt taas leikimme, että olemme markkinoijia ja luomme kysyntää ihmisten tarpeista käsin, voidaan todeta, että suomalaisessa kuluttajamarkkinoinnissa seksuaalisuus on erityisen tabu. Kiellämme seksuaalisuuden lukuunottamatta mediaa, joka on oppinut ryöstökalastamaan tirkistelevällä seksuaalisuudella. Suomessa ei ole seksikkäitä brändejä. Kampanjamme eivät flirttaile kuluttajien kanssa. Siinä olisi jolle kulle hyvällä tyylitajulla varustetulle brändinrakentajalle paikka. Sillä vaikka perinteinen tutkimus ei tätä ostomotiivia tunnista lainkaan, kohderyhmään kuuluu noin 4,5 miljoonaa suomalaista eli kaikki murrosiästä ylöspäin.

Oli muuten vaikeaa kirjoittaa tästä johdonmukaista blogia, koska mielessä pyöri koko ajan...

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Myytinmurtamista Suomesta

Suomen maabrändityöryhmä on toimittanut kirjasen Mitä Suomi on?

Se on kiinnostava, moniääninen kuvaelma Suomesta ja suomalaisuudesta. Samaa keskustelua on käyty mitasuomion.fi -sivustolla. Näistä inspiroituneena haluaisin kyseenalaistaa muutamia uskomuksia ja myyttejä meistä sekä maastamme.

Suomalaiset ovat epäsosiaalisia

Täyttä hölynpölyä. Suomalainen kaipaa suomalaista kiihkeästi ympäri vuorokauden. Tämä maa ei nuku. Me soitamme, tekstiviestitämme, mailaamme, facebookkaamme ja yöchattailemme operaattorit rikkaiksi. Joka viikonloppu ravintolat ovat sosiaalisia areenoja, viikolla harrastetaan kaikkea urheilusta yhdistystoimintaan, pitkin viikkoa suomalaiset saunovat alasti yhdessä. Kesäisin ei ole kahden hengen kylää, jossa ei olisi joku kansanjuhla tai ämmänkanto. Olemme sosiaalisesti maailmanennätyskansaa.

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa

Suomalaista miestä ei mainita samassa virkkeessä makuukamarisilmien ja casanovien kanssa. Me emme kuulemma osaa osoittaa tunteita. Höpötystä. Kun latino latelee kiihkeästi suuria tyhjiä sanoja vaimolleen ja rakastajattarelleen, suomalainen osoittaa rakkautensa teoin. Hän rakentaa talon, lapselle nukkekodin, kyntää pellon, raivaa rannan, hieroo vaimonsa jalat, tekee nyt jo ruoan, korjaa rikkoutuneen. Ei hän näitä itselleen tee. Ja kun ne rakkauden sanat tulevat saunan jälkeen, niissä ei ole tavuakaan tyhjää.

Suomi on kaunis

Kaunis on puolitotuus Suomesta. Suomessa lähes kaikki rakennettu on rumaa, luonto on kaunista. Elementtitalot, silmän päällä istuminen ja funktionaalisuus ovat määrittäneet rakentamistamme. Harva pääkaupunki on arkkitehtuuriltaan ja tilankäytöltään yhtä kömpelö kuin Helsinki. Kauneus ei valitettavasti ole meille arvo, jota erityisesti luomme. Romantiikan kaudelta ja itsenäistymisen ajan peruina meillä on kirjallisuutta sekä musiikki- ja kuvataidetta, joka on ylevää ja osin kaunista. Monimuotoinen musiikkimme lieneekin meidän kauneinta osaamista. Designista jaksamme ylpeillä, vaikka sen arvo on pääosin käytännöllisyydessä ja satunnaisissa nichetuotteissa. Kaupallisuutta ja kaupallisia konsepteja meidän designväkemme karttaa.

Suomalainen nainen = vaatimaton kotiäiti

Jos täällä syttyisi rajasota, suomalainen nainen kävisi sen voittamassa, koska pehmenneistä miehistä ei siihen enää taitaisi olla. Suomalainen mies voi ylpeänä todeta, että suomalainen nainen on vahvin naisrotu maailmassa. Se ei ole mielipide vaan statistiikkaa. Harvassa maassa naiset ovat siirtyneet yhtä vauhdilla työelämään, ottaneet sitä haltuunsa, opiskelleet itsensä korkeakouluissa valmiiksi. Samaan aikaan naiset hoitavat kuitenkin perheensä yleensä ilman palkattua apua. Ja ehtivät jossain välissä hoitaa kiistatonta kauneuttaan ja hyvinvointiaan. Kaikista ostopäätöksistä ylivoimainen enemmistö on suoraan tai välillisesti naisten tekemiä. Lisäksi uskallan väittää, että perhe-elämässä useimmiten naiset ovat päättäjän paikalla.

Suomalainen ruoka on hyvää

Suomalainen ruoka voi olla puhdasta, mutta hyvää se ei ole. Vaikka meillä puhutaan lähiruoasta, iso osa kansaa elää hiilihydraattipitoisilla puolivalmisteilla ja eineksillä tai suurkeittiösotkuilla. Kukaan ei voi myöskään vakavissaan väittää, että kauppojemme hedelmä- ja vihannesosasto pärjää länsieurooppalaisille, saati lihatiski, josta pihvikarjatuotteita ei edes löydä. Ravintolaruoan keskiarvo on yhtä kuin ABC ja se on yksinkertaisesti surullista. Älähdimme Berlusconille, mutta se pölvästi oli kyllä sen yhden kerran oikeassa.

Suomalaista hulluutta tulisi markkinoida

Aina säännöllisin väliajoin joku esittää ajatuksen, että suomalaisuus tulisi brändätä hulluutemme kautta. Se olisi kyllä himottava brief, mutta vaikea on uskoa, että se toisi maahamme lisäinvestointeja tai turismia. Eikä se olisi totta. Emme ole keskimääräistä hullumpia, karismaattisempia tai syvistyneempiä. Emme johtajia emmekä visionäärejä. Me olemme Se paras ystävä. Kaveri, joka kuuntelee. Ystävä, joka ei tee itsestään numeroa. Kaveri, joka pitää sanansa. Ystävä, joka ei jätä pulaan.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Ihminen valehtelee

Otsikko oli varmasti shokki monille? Enhän minä, mutta ne muut. Kyllä ne muut, mutta ei tutkimukseen vastanneet.

Minä valehtelen kuten sinä, kaverit, vanhemmat, opettajat, poikaystävä, puoliso, mummo, naapurin setä, pappi, sisko, veli, myyjä, ostaja, ohikulkija, tuntematon sekä se kvalitatiivisen ryhmän hissukka tai puhelias. Me kerromme tietoisesti valheita toisillemme, lausumme puolitotuuksia, livautamme valkoisen valheen, sanomme mitä odotetaan, jätämme kertomatta, parannamme tarinaa, annamme itsestämme kiillotetun kuvan.

Suurimmat valheet ihminen vakuuttelee itselleen. Niitä ei kutsuta virallisesti valheiksi vaan itsepetokseksi, koska valhe määritellään tietoiseksi harhaanjohtamiseksi. Ihminen uskottelee itselleen oman minä-kuvansa oikeellisuuden ja perustelee toimintansa sillä. Ihminen on aina oikeassa. Ihminen on omassa uskossaan, joka on sisäisesti absoluuttinen totuus. Ääriesimerkki on diktaattori, joka hautaansa asti on siinä vilpittömässä uskossa, että hän teki oikein ja pyrki teoillaan parempaan maailmaan.

Motiivit valehtelulle vaihtelevat, mutta usein keskeisissä rooleissa on yhteiskunnan ja viiteryhmien paine, häpeän pelko ja heikko itsetunto. Kyllähän me kaikki tätä vastaan taistelemme, mutta sitten meiltä lipsahtaa taas jotain pientä ja viatonta.

Suurin osa valehtelustamme ei pyri pahaan vaan on inhimillistä. En osaa sanoa olisiko maailma edes parempi paikka ilman valheita. Kiinnostavampi se ei ainakaan olisi, sillä ihmisen nuorallatanssi totuudellisuuden ja valheellisuuden välillä on koko ihmisyyden draaman kaari ja kasvutarina.

Jos olemme edellisestä edes hieman samaa mieltä, hämmästyttävää on, miten asiakaslähtöisyyden nimissä markkinoinnissa ihmisen sanoihin takerrutaan kuin kiveen hakattuihin totuuksiin.

Lukemattomia kertoja olemme kaikki tutustuneet tutkimuksiin, jotka kyselemättä nielemme. Suomalaiset suosivat suomalaisia tuotteita! Edullisuus on tärkein ostokriteeri! Makeispussin pitää olla sateenkaaren värinen! Uusi asia on outo, haluamme sellaista kuin aina ennen! Automainoksessa pitää olla auto! Ruokamainoksessa äiti! Kaikkien pitää olla netissä! Liikemieshotellissa pitää olla kuntosali! Ruoan pitää olla terveellistä!

Edelliset kaikki ovat muuten tutkittuja ”faktoja”, jotka ovat johtaneet tiettyjen yritysten suuriin strategisiin virheisiin ja hukkainvestointeihin Suomessa ja maailmalla. Ihmiset ovat vastanneet tutkimuksissa kuten heidän odotetaan vastaavan tai he kertovat puolitotuuksia. Jokainen toimiala tekee tutkimuksia samalla tavoin ja saa samoja vastauksia, joiden johdosta toimialan yritykset toimivat samoin.

Ihminen siis valehtelee. Valhe asuu sanoissa, totuus näkyy teoissa. Kun suomalainen sanoo suosivansa suomalaisia tuotteita, hän vastaa kuten odotetaan ja narraa, sillä ostoskoritutkimus osoittaa, että hän ostaa enemmän ulkomaista. Kun bisnesmatkustaja toivoo tutkimuksessa hotelliltaan parempia kuntosalipalveluita, hän narraa, koska ei kehtaa kertoa, että ilta kuluu minibaarin ja tumputuksen äärellä.

Kuluttajien tutkiminen ja ihmisyyden ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Edellinen voi johtaa fataaleihin virheisiin, jälkimmäinen todellisiin insighteihin ja menestykseen. Ihmisen sanoihin ei kannata luottaa. Meidän pitää nähdä sanojen taakse todellisiin motiiveihin. Se onnistuu, kun tutkimme käytöstä ja tekoja emmekä sanoja. Se onnistuu, kun seuraamme spontaaneja reaktioita emmekä kvantikomiteoinnin keskiarvoja. Se onnistuu, kun emme ajattele kuluttajaa kiiltokuvaryhmänä vaan kolmiulotteisesti yksilöinä.

Ihminen on äärimmäisen kiinnostava ja palkitseva tutkimiskohde, kun hänet ymmärtää irrationaalisena ja epäloogisena kohteena, sellaisina särkyneinä enkeleinä kuin me oikeasti olemme.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentit: Niksinurkka

Postiin on taas tullut läjäpäin näitä yritysmaailman koettelemia niksejä. Pannaanpa ne jakoon, koska ideat kuuluu jakaa ja toistaa.

Perälaudan vuoto. Mainosjohtaja Helsingistä on havainnut pientä perälaudan vuotoa viime syksystä. Hänellä on siihen kolme tehokasta lääkettä. Neukkariin eksyneet asiakkaat säilyvät pidempään tiloissa, kun superliimaa valutetaan sekä tuoleihin että oven ripaan. Asiakkaan voi pitää näin portfoliossa useita päiviä. Jos tämä ei toimi, nokkela johtaja huutelee jokaisen asiakkaan virkkeen perään ja päälle: ”Teemme juuri niin kuin haluatte!” Vihoviimeisenä kotikonstina johtaja on roikkunut asiakkaan lahkeessa useita kilometrejä. Revennyt lahje on merkattu taseeseen työvoittona.

Tänne, ROI! Työstään pihalla ollut markkinointipäällikkö kertoo oppineensa ammattinsa yhdestä ihmesanasta. Tämä kelpo, monikäyttöinen ja helposti muistettava sana, jossa on vähän tavuja, sopii jokaiseen tilanteeseen ja kysymykseen. Lauseet: entäs ROI?, mikäs on tämän ROI?, meitä kiinnostaa vain ROI, voitteko laskea ROIn?, onko tässä mukana ROI? – asettavat lausujansa aivan uuteen taivaalliseen valoon. ”Sekoitin ensin sen susikoiraan, mutta se onkin lyhenne. Kannattaa kokeilla!”, rohkaisee päällikkö.

Tunnejohtaja. Vuorineuvos Tehtaankadulta luki referaatin tunnejohtamisesta ja kehitti tee-se-itse -menetelmän, joka kuulemma toimii kuin häkä. ”Vuosien varrella olen sulkenut tunteeni kulmahuoneeni kaapistoon, tupakkatakin povitaskuun sekä sappeen. Sieltä ne on löydettävissä kun oikein kaivelee! Kerään ne tunnepalloksi ja puhallan ne pitkin käytäviä. Ikinä en ole voinut näin hyvin!” Modernina johtajana hän kokee olevansa uuden aallon harjalla ellei peräti askeleen edellä.

Sossumedia. Useat kotimaiset brändimme ovat uusien haasteiden edessä, siksi innovaatiojohtaja Tampereelta on kehitellyt prototyypin vailla vertaa. ”Tuotteet ja palvelut ovat niin eilistä, vuosia olemme komentaneet kuluttajia ostamaan, mutta nyt siirrymme seuraavaan vaiheeseen. Emme myy mitään vaan pyydämme kuluttajilta suoraan tilille rahaa. Tämä nettipohjainen sovellus on ääriyksinkertainen ja monistettavissa. Kutsun sitä Sossumediaksi. Seuraavassa vaiheessa odotamme kuluttajien suosittelevan palvelua ystävilleen. Moni yritysjohtaja on valmis kokeilemaan, sillä heidän nykytoimensa ovat kuulemma jo lähellä tätä. Nerokasta!”, luonnehtii keksijä.

Varjo-Känni. ”Meitsi on käynyt joka kesä Carltonin terassilla kaatamassa ja kaatamassa drinkin DDB:n luovan johtajan syliin. Viime kesänä se väisti. Aion pakata mukaan laskuvarjon ja palosammuttimen, jälkimmäisen tilaan tiskillä täyteen ja edellisen kanssa tulen katolta alas. Laskeuduttuani suihkuttelen menemään. Jos ei siitä tule jotain ambient-jellonaa tai edes sen pentua, ihme on”, suunnittelee suunnittelija Suomesta.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Isot Veljet

Lainsäätäjät brainstormaa.

- Olut on pahasta. Ja mainonta. Mainos oluesta, sellaiset vitsihuumorimainokset, pakottaa ihmiset juomaan olutta. Kamalaa.

- Juu, kamalaa, kamalaa se on. Meidän velvollisuus on estää tämä kamaluus!

- Kielletään olutmainokset televisiossa ennen iltayhdeksää!

- Kyllä! Niin loppuu ihmisiltä heti halu juoda sitä kamalaa ja me pelastamme Suomen!

- Tota, entäs kun niitä mainoksia on myös muissa medioissa ihan kaikkina kellonaikoina ja netissä ympäri maailmaa?

- Kielletään maailma!

- Eikun, en mä sitä tarkoittanut, mutta kun niitä on ympäri vuoden mm. ulkomainoksina.

- Huputetaan ulkomainokset! Ja ne saa ottaa pois vasta illalla!

- Hyvä ajatus. Siihen tarvitaan noin 30 000 työntekijää, mutta tehdään tästä aloite. Olut hoidettu pois päiväjärjestyksestä, seuraava asia.

- Tupakka on kamalaa.

- Kamalaa on.

- Kasvatetaan sitä tupakkiaskin varoitustekstin pistekokoa!

- Loistavaa! Nostetaan se 25 pisteeseen ja jokaisessa kerrotaan, että tupakka tappaa! Tappaa! Siis huutomerkillä!

- Eikö ne tiedä sitä, että se tappaa?

- Ja parveketupakointi lopetetaan myös.

- Mutta voidaanko me päättää mitä ihmiset kotonaan ja parvekkeellaan tekee?

- Totta kai voidaan, meidän tehtävä on ajaa ihmisen ja yhteiskunnan parasta kaikin mahdollisin keinoin.

- Joo! Ja kielletään kiroilu kanssa! Kotioloissakin! Pappa kiroaa aina kun se katsoo Urheiluruutua. Meidän lapset traumatisoituivat, kun joutuvat kiroilulle alttiiksi.

- Pannaan tämä pöytäkirjaan. Erittäin hyvä huomio siellä takana.

- Voitaisiinko alusvaatemainokset kieltää? Ne kun on…tiedättekö…pornoa.

- Pornoapa hyvinkin. Ja ne luovat stereotypioita. Lapsemme kasvavat ja haluavat näyttää pornotähdiltä. Kamalaa.

- Ainakin ne ulkomainokset kielletään heti, nehän aiheuttavat onnettomuuksiakin, kun miehet kyttäävät kuvia.

- Kielletään miehet!

- Anteeksi, mutta eikö tämä ole nyt vähän tekopyhää? Kioskiin kun menee niin siellä on lasten katsekorkeudella riveittäin aikuisviihdelehtiä. Eikö se ole vähän haitallisempaa? Niissä ihmiset ovat täysin alasti.

- Kielletään alastomuus aina ja joka paikassa!

- Rauhoitutaas nyt. Olet oikeassa, mutta kyseinen teollisuus osaa pitää puolensa, mainosväki ei. Tämän alusvaatekiellon saamme heittämällä läpi.

- Näin teemme. Meidän tehtävä on ajatella ihmisten puolesta.

- Olipa tämä tehokas palaveri. Ensi kerralla kiellämme punaisen värin, rakennekynnet ja ahneuden olemassaolon, rajoitamme julkkisten medianäkyvyyttä, siirrämme kaiken mainonnan Ruotsiin ja teemme aloitteen mikrofonien asentamisesta jokaiseen kotiin.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Sikalan pätkivä muistio

Olen liian subjektiivinen, jotta voisin kertoa autenttisesti mitä Sikalassa tapahtui.

Voin vain kertoa, miten itse illan koin ja mitä paikalla olleet panivat ylös.

Koko iltaa väritti innostunut puheensorina. Agenda oli lavea, tilaisuus epämuodollinen, epämääräisesti johdettu, ihmisiä tuli ja meni. Kaikkia ajoi halu tehdä jotain alan hyväksi. Ihmiset tutustuivat toisiinsa, pitivät hauskaa yhdessä, ideoivat ja nauttivat alkoholipohjaisia juomia – osa aamuyöhön asti (muistaakseni). Parittelusta en tiedä.

Kukaan ei tullut paikalle vain puolustamaan omia etujaan ja agendojaan. Jos joku tulikin vain uteliaisuudesta, kohta hän oli jo heimon aktiivinen jäsen. Suomen mainosmaajoukkueesta ja kansainvälistymisestä puhuttiin paljon.

Tällä hämmentävällä foorumilla keskusteli sujuvasti yhdessä radioammattilainen, juristi, kontaktoija, mainonnan emeritus, pk-yrittäjä, vasta alalle astunut, vasta-alalta lähtenyt, asiakas, toimittaja, mainonnan suunnittelija, tutkija ja toimitusjohtaja. Oli helppo tuntea kiitollisuutta näistä ihmisistä. Eriävät mielipiteet hyväksyttiin. Kaikilla oli ääni.

Kuulostaako epätodelliselta? Niin minustakin.

Alla vain murto-osa siitä, mitä läsnäolleet papereihinsa ryhmissä työstivät ja mihin kukin sitoutui. (Koko lista on saatavana allekirjoittaneelta tammikuussa, pahoittelu mahdollisista lukuvirheistä.)

Sikalassa syntyneitä ideoita, pamfletteja, unelmia, toiveita – ja jo nyt seuraamuksia:

• Sitoudutaan kehumaan kilpailijoita silloin kun on aihetta.

• M&M kutsuu kokoon alan pyöreän pöydän ihmisiä, jotka nostavat esiin yhdessä tehtyjä asioita ja synnyttävät keskusteluja yleisistä ajankohtaisista aiheista.

• Järjestetään Intuitioseminaari – sankareina asiat, joista on tullut totta vain ammattillisen intuition kautta.

• Markkinointineuvos lobbaamaan alan tarpeellisuutta ja arvostusta ylös.

• Vähemmän ihmisiä päättämään, mitä mainostoimisto tarjoaa. Ihanne yksi.

• Raja-aidat pois. Arvoketjuista soluihin, kaikkien toimijoiden osaaminen kehiin tuottamaan parasta arvoa markkinoijalle.

• Toimistorajat ylittävä kisaentryjen sparraus.

• Mainonnan huippukoulujen ja –koulutusohjelmien tuominen Suomeen.

• Think Tank –Suomi (luovat/tutkimus/media)

• Myydään toimiston sijaan henkilöitä ja tiimejä, hinnoitellaan näiden osaamisen mukaan kuten muillakin asiantuntijatoimialoilla.

• Palautetaan ilo, hauskuus ja rento meininki mainosmaailmaan.

• Kulttuurivaihto-ohjelma Ruotsin ja muun Skandinavian välillä.

• Markkinointiuutiset osaksi talousuutisointia.

• Kisälliperinteen elvyttäminen.

• Tehdään 10 käskyä mainostajalle; näin ostat/vaadi nämä/älä koskaan unohda näitä jne.

• Boikotoidaan yrityksiä, jotka kilpailuttavat yli 8 toimistoa.

• Kerrotaan virheistä ja epäonnistumisista. Yhtä aikaa arvostetaan onnistumisia ja osaamista.

• Alan sisäinen sättiminen loppukoon!

• Facebookiin on nyt perustettu Sikala Summit –ryhmä, jossa on jo toista sataa jäsentä.

• Alkuvuodesta avataan BAFF-sivusto (Best advertising from Finland), jota kautta suomalaista mainontaa markkinoidaan kansainvälisille areenoille.

• Sikalalle on tulossa jatkoa alkuvuodesta.

Ajatuksia tuli kymmenittäin lisääkin, enemmistöä niistä yhdisti yhdessä tekemisen toive. Ideoiden synnyttäjät olisivat parempia itse kertomaan niistä, mutta toivottavasti tämä antaa ainakin jotain kuvaa.

Yhteisöllisyys alkaa olla sanana jo kulunut, mutta yhteenkuuluvuus ei ikinä. Sitä koin viime keskiviikkona, ehkä sinäkin. Ja se tarjosi uskoa. Ja toivoa. Rakkauttakin.

Antoisaa joulua koko markkinointiväelle,

t. Tommi

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Yrityksen strategiset mitat

Kollega lähetti luettavaksi Kauppalehdessä julkaistun artikkelin, jossa Helsingin kauppakorkean laskentatoimen professori Juhani Vaivio analysoi mittaamisen tyranniaa niin näkemyksellisesti ja tervejärkisesti, että ainakin allekirjoittanut koki tämän vuoden suurimman havahtumisen. (Olipa pitkä virke – enkka.)

Tutustu ensin juttuun.

Aiheen innostamana tuli mieleen muutama ihan pikku detsku.

Yritys on tismalleen sitä mitä se mittaa. Piste.

Kaikki puheet vastuullisuudesta, ympäristöasioista, etiikasta, arvoista ja asiakaslähtöisyydestä voidaan unohtaa välittömästi, jos myynnin kehitys, asiakaskäyntien määrä, tehostus ja tuntiseuranta on ainoa asia mitä todella mitataan ja seurataan. Ja valitettavasti tämä koskee enenevässä määrin myös markkinointialaa, joka on ollut niitä harvoja uuden ajattelun ja luomisen kehtoja.

Enemmistö yrityksistä toimii kuin muinaiset tehtaat, joihin on nyt vaan asennettu raaemmat ulosmittausvälineet. Kello käy ja määrä korvaa laadun. Konsulttien matemaattiset tehostamismallit ja tuloskortit ovat ottaneet vallan. Tämänkaltainen ”konsultointi” on tuhonnut yrittämisen. Management by walking on ajatuksenakin korvaantunut excel-johtamisella, missä ihmisellä ja ihmisyydellä ei ole arvoa. Yksilö on muuttuva luku, jonka kehitystä seurataan luupilla. Yrityksen koneet ja niiden valvojat eivät tunnista persoonallisia ominaisuuksia tai inhimillisiä syy-seuraus-suhteita. Luvut eivät valehtele, ajattelee numerojohtaja. Uutta ei luoda ja tulevaisuutta ei suunnitella, koska mittarit mittaavat vain mennyttä. Samalla unohdetaan täysin, että motivoitu ja innostunut työntekijä on monta kertaa aikaansaavampi kuin Ison veljen valvoma orja.

Markkinointi ei ole säästynyt tältä miltään osin, ei toimistojen kulttuureissa saati työn mittaamisessa. ROI, joka on new age -tyyppisen ajattelun uskonkappale, kertoo vain ja ainostaan panos-tuotoksen yksittäiselle lyhytaikaiselle investoinnille. Se ei ikinä pysty kuvaamaan, miten paljon enemmän rahaa oltaisiin voitu voittaa, kun olisi uskallettu tehdä se parempi idea, se uniikimpi tuote, ainutlaatuisempi kampanja. Samoin ROI ei mittaa pidempi aikaisempaa vaikutusta eli brändinrakennusta, tänä aikana jona brändien arvostus on laskenut peräti puolella. (Lähde: Brand Bubble -kirja)

Kuulostaako yksisilmäiseltä provokaatiolta?

En silti pysty nimeämään yhtään markkinointitoimistoa, jonka tärkeimmät mittarit olisivat ideoiden laatu ja asiakkaille tehdyn työn luoma arvo. Käsittääkseni kukaan ei mittaa näitä lainkaan. Enkä pysty nimeämään yhtään mainostajaa, jota ensisijaisesti ohjaisi asiakastyytyväisyys eli oikealta nimeltään: rakkaus brändiin.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Korkeimmalle pallille

Kaikille pyrkimys parhaaksi ei ole tavoite. Se on kunnioitettavaa ja ihailtavaa, sillä niin säästää itseään ja läheisiään sekä saattaa kohdata onnen. Itse en kuulu näihin hyviin ihmisiin.

Valitettava lainalaisuus on, että yritysten ja brändien tulisi pyrkiä parhaaksi omassa tekemisessään, jotta ne kehittyisivät jatkuvasti ja säilyttäisivät olemassaolon oikeutuksensa. Onnistuakseen tässä yritykset tarvitsevat kilpailuhenkisiä yksilöitä, joilla on sama motiivi. Useimpien ihmisten kilpailuvietti on valtava ja siksi evoluutio niin ihmisten kuin yritystenkin kohdalla jatkuu aina siihen lopulliseen ja vääjäämättömään tuhoon asti.

Alla erinomaisuuteen liittyviä ominaisuuksia, jotka löytyvät eri kirjallisuuden lähteistä. Ne yhdistävät niin tutkijaa, taiteilijaa, huippu-urheilijaa kuin uraputkessa rimpuilevaa. Osan olen varastanut surutta Marko Kulmalan inspiroivasta luovuuteen liittyvästä esityksestä Jyväskylän Mainonnan päivillä.

Kurinalaisuus. Hyvästä ei tule ikinä parasta ilman kurinalaisuutta, tiettyä spartalaisuutta. Parhaat tekevät enemmän ja he tekevät sen suunnitelmallisesti.

Intohimo. Rakastunut ei näe esteitä tai tunne uupumusta. Kun kokee intohimoa siihen mitä tekee, se ei tunnu työltä vaan elämäntehtävältä.

Sivistys. Luovuus on kykyä yhdistellä ainutlaatuisesti olemassa olevaa. Mitä enemmän tiedät, sen enemmän sinulla on materiaalia mistä yhdistellä.

Nöyryys. Kun teet työtä jolla koet olevan tarkoitus, et aseta itseäsi jumalan asemaan vaan palvelet jotain suurempaa. Se on nöyryyttä, joka on täysin eri asia kuin nöyristely.

Uteliaisuus. Kun ihminen riemastuu kaikesta uudesta ja kiinnostavasta, hän oppii alati. Jatkuva oppiminen on yritysten julkihokema mantra, mutta käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä, jos yksilössä ei elä uteliaisuus.

Uskallus epäonnistua. Konkurssi ja floppaaminen ovat maailman hienoimpia asioita, sillä ne osoittavat rohkeutta ja kertovat potentiaalista suureen menestykseen. Epäonnistuminen on inhimmillistä ja yhtä aikaa ainoa asia joka oikeasti opettaa mitään. Suomalainen valitettavasti pyrkii yleensä minimoimaan riskejä.

Sosiaalisuus. Väittävät, että ihmisten kanssa on luonnollista keskustella, vaihtaa ajatuksia ja ystävystyä. Menestyvä yritys tai ihminen tarvitsee tukea, neuvoja ja kontakteja saadakseen ihmeitä aikaan.

Kyky kuunnella. Älykäs puhuu, viisas kuuntelee – näin on joskus määritelty näiden kahden määreen eroa. Kuunnellessa maailmankuva laajenee ja kyky tunnistaa olennaisuudet kehittyy.

Rehellisyys. Moni ihminen elää itse rakentamassaan kuplassa, jossa on luonut itsestään fiktiivisen hahmon, johon on alkanut uskoa. Menestyvä ihminen ei valehtele itselleen vaikka totuus olisi ruma. Ja kun on rehellinen itselleen, voi olla rehellinen tekemiselleen ja muille ihmisille.

Intuitio. Järki tekee meistä varovaisia ja laittaa päällemme turvaliivit. Kokemuksen suoma intuitio on äärimmäisen arvokas kyky, joka tekee päätöksen teosta nopeaa ja opastaa meitä sydänlähtöisesti uudella maaperällä.

Itsetunto. Itsetunto kehittyy vain epäonnistumalla, yrittämällä uudelleen ja onnistumalla. Ihminen ja yritys, joka tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa, uskaltaa heittäytyä ja tehdä tarvittaessa itsestään myös pellen.

Arvaamattomuus. Menestyvät brändit ja ihmiset ovat jännittäviä persoonia. Koskaan ei tiedä mitä he seuraavaksi tekevät. Heitä ajaa halu kokeilla jotain uutta ja ainutlaatuista, mennä sieltä missä aita on niin korkealla että siihen tarvitaan Pekkaniska. Sivulta katsottuna se vaikuttaa arvaamattomalta toiminnalta, mutta samaan aikaan kiehtovalta.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kielletyt tunteet työpaikalla

”Raivokohtauksen pidättely lisää ruotsalaistutkijoiden mukaan miesten riskiä saada sydänkohtaus. Tutkimus kartoitti 2 755 tukholmalaisen työssäkäyvän miehen tapaa käsitellä stressiä. Miehillä, jotka pidättelivät raivoaan, eivätkä käsitelleet konflikteja, oli puolta suurempi riski saada sydänkohtaus, kuin niillä, jotka kävivät heti ongelmiin käsiksi. Tutkijat uskovat että pidätelty viha voi johtaa verenpaineen nousuun, ja toistuessaan vähitellen aiheuttaa sydänsairauksia. Tutkimuksen teki Tukholman yliopiston Stress Research Institute.” -Helsingin Sanomat

Tunteet ja työpaikka ei ole sanapari, jonka ensimmäisenä yhdistämme. Suomalainen haluaisi olla kone; tehokas ja automatisoitu. Suomalainen työkulttuuri pyrkii kieltämään tunteet ja niiden ilmaisut, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

Suomalainen tarpookin työuransa hilliten itseään, sovinnaisten tapojensa vankina. Lukuunottamatta tietysti firman juhlia, jolloin koko tunteiden sateenkaari läväytetään ensimmäiseen vastaantulijaan. Samassa törmäyksellisessä monologissa saattaa tulla viha, uho, välittäminen, hengennostatus ja anteeksipyyntö. Vähänkään selvempi vastaanottaja ei pysyisi tämän draaman kaaren perässä. Heitä ei tosin juhlissa juuri esiinny.

Onneksi meillä on viikonloput. Silloin iskät ja äiskät saavat tunteilla koko pullon edestä. Koko viikon padotut fiilarit puretaan yksissä tuumin keskenään ja läheisiin. Suomalaisia syytetään intohimottomuudesta, mutta neljä seinän suojissa olemme kiihkein kansa maan päällä. Rapatessa roiskuu ja sunnuntai-illat sitten parsitaan ratkenneita suhteita kasaan, jotta maanantaiaamun työ voidaan kohdata ilman häiritseviä tunteita. Samaan aikaan toisaalla vajaa miljoona yksin elävää on hakenut kiihkolleen kohteita kaduilta, nakkikioskijonosta, baareista, kavereista, suvusta, verkosta tai yksinäisyydestä, jossa lähes ainoa väline tuntea on itsensä ruoskiminen.

Ihminen on luolaeläin, jota tunteet ohjaavat. Kun ne kielletään, kielletään ihminen. Koska ne ovat kuitenkin aina olemassa, tunteet varastoituivat tullakseen taas esiin, ja tällöin ne ilmaantuvat yleensä kielteisinä. Jos tunteille ja niiden ilmaisulle annetaan tilaa sekä ymmärrystä, ihminen on tasapainoisempi ja persoonallisempi, vuorovaikuttamiselle alttiimpi. Hän tulee näkyväksi ja merkitykselliseksi.

Kun kävelee eri yritysten käytävillä, huomaa suunnattomia eroja välittömästi. Monessa yrityksessä näkee jo ruumiinkielestä pidättyvyyden ja pelon. Toisaalta työkulttuuri, joka sallii tunteet on avoimempi, iloisempi, keskustelevampi, innovatiivinen ja aikaansaava. Niitäkin onneksi tapaa. Mites teillä?

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kysymyksiä ilman vastauksia

Miksi asiakkaat ovat yrityksiä varten eivätkä yritykset asiakkaita?

Mikä idea on jättää puhelinvastaajaan pitkä viesti?

Kuka keksi termin TRP ja mistä hänet löytää?

Miten internetmedia, jonka sisällä on miljardeja kanavia, voi olla kustannustehokkain?

Jos henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, miten se näkyy?

Mitä kertoo, että mainostoimistopalaverit ovat ilmaisia ja niissä on tarjoilu, mutta asiakkaan luona pidettävät palaverit maksavat mainostoimistolle ja niissä ei ole tarjoilua?

Milloin viimeksi iloitsit tekemästäsi?

Miksi useammin hyökätään kuin myönnetään oma virhe?

Miten sen Sampon renkutuksen saa pois kanavilta?

Mihin kaikki jaetut käyntikortit menevät?

Missä vaiheessa S-ryhmän osuus suomalaisen lompakosta voidaan luokitella monopoliksi?

Kuka on valmis ensimmäisenä tunnustamaan, että lomautus on tulonsiirtoa työntekijöiltä omistajille?

Miksi naisten vessat ovat aina siistimpiä kuin miesten?

Kuka voisi kertoa meditalojen media-ammattilaisille, että sen monikymmensivuisen mediakirjan lähettäminen mille hyvänsä taholle on ympäristörikos eikä kukaan edes avaa sitä?

Voiko termin ”osakkeenomistajat” muuttaa kuvakorteiksi?

Miksi meille valehdellaan puhelimessa sanomalla ”odottakaa vielä hetki, teitä palvellaan hetken kuluttua”?

Mikä on seuraava Nokia ja onko sellaista?

Miksi myynti on oikeassa ja markkinointi väärässä?

Onhan se varmasti niin, että lainsäätäjä ajattelee aivoilla?

Milloin viimeksi kehuit työtoveriasi?

Millä ansioin tuotepäällikkö edustaa mainonnan ylintä auktoriteettia?

Jos seksi myy, miksi sitä hävetään?

Miten moni suomalainen brändikonsepti kestää kansainvälisen kilpailun?

Teitkö viimeisen päätöksesi yhteisen hyvän puolesta vai itsekkäistä syistä?

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Ehdoton

Olin aikoinaan vaihdossa Chiat/Dayssä, joka on tehnyt alusta asti Applea. Siellä kerrottiin tarinoita Steve Jobsista.

Kävipä kerran, että Apple oli lanseeraamassa uutta tietokonemallia Yhdysvaltain markkinoille. Tuote oli valmis ja testattu, tilaukset saatu ja vahvistettu, jakelutiet odottivat tuotetta, esillepano oli koneita vaille valmis, kampanja oli tuotettu loppuun ja mediat varattu. Maanantaina miljoonien kampanja starttaisi.

Tuotteet olivat siististi lentorahdissa odottamassa hakijoitaan, kun Mr. Jobs, miljardiyrityksen johtaja, halusi henkilökohtaisesti varmistaa kaiken olevan kunnossa ja meni rahtipaikalle. Steve veti välittömästi herneet nenäänsä. Hänen yhtiönsä uusimmat luomukset ja ylpeyden aiheet olivat pakattu rusehtaviin isoihin pahvilaatikoihin, ei tyylikkääseen valkoiseen. Jälleenmyyjät näkisivät ensimmäisenä nämä laatikot, jotka eivät vastanneet Steven mielestä sitä mitä hän oli markkinoille hehkuttanut. Kuluttajat eivät koskaan näe rahtilaatikoita, mutta se ei Stevelle riittänyt. Hän siirsi lanseerauksen. Apple joutui maksamaan miljoonia myöhästymisen vuoksi. Steve on ehdoton laadun vaateessaan ja yksityiskohdissa. Apple on ehdoton. Ja Applen asiakkaat sen intuitiivisesti ymmärtävät ja luottavat brändiinsä.

Kaikkien aikojen menestynein jalkapallovalmentaja Sir Alex Ferguson on sanonut, että Valioliigan pitkän ja raskaan kauden voittaa joukkue, joka lähtee jokaiseen otteluun kuin finaaliin. Se vaatii joukkeelta uskomatonta henkistä vahvuutta, mutta Alexille se on ehdoton välttämättömyys. Sama mies on myynyt uransa huipulla pelitaidollisesti olleet David Beckhamin ja Cristiano Ronaldon, koska Alex on kokenut, että nämä tähdet eivät enää palvele enää joukkuetta vaan lähinnä itseään. Luultavasti kellään muulla valmentajalla ei olisi ollut rotia tähän.

Olen kuullut, että Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä tehdään aivan uskomattomalla pieteetillä. Juttujen näkökulmat ovat ainutlaatuisia, niitä pohditaan pitkään ja hartaasti. Työtä tehdään vaivaa ja aikaa säästämättä. Joitakin juttuja saatetaan rakentaa kuukausia. Valokuvia ei retusoida jälkikäteen lainkaan Photoshopissa, jotta autenttisuus ei katoaisi. Työkulttuuri on luova, rento ja silti täysin ehdoton.

Kaikkia menestyneitä brändejä yhdistää ehdottomuus ja tinkimättömyys. Brändit joko ovat jotain tai eivät ole. Vaikka elämässä on harmaan sävyjä, yritykset jotka edustavat jotain asiaa ja tekevät lupauksia asiakkailleen, eivät voi tinkiä tekemisessään missään kohdin. Paholainen on yksityiskohdissa.

Kun yritys hyväksyy pienen kompromissin, se kohta hyväksyy toisen ja kolmannen, ja kohta vähän isommankin. Lopulta kompromisseista tulee vallitseva tapa toimia ja yritys hyväksyy keskinkertaisuuden kulttuurin. ”Ei voi mitään”, ”ei sillä pikkuasialla ole väliä” tai ”ei asiakas sitä erota tai ymmärrä” ovat tälläisen kulttuurin hokemia, johon henkilöstökin turtuu. Täydellistä kuluttajan aliarvioimista ja ylimielisyyttä on kuvitella, että kompromisseja ei markkinoilla huomattaisi. Asiakas maistaa, aistii, näkee ja kokee puolivillaisen, minkä jälkeen hän äänestää rahoillaan. Kohta brändisi on vaihdettu parempaan tai halvempaan.

Jos siis lupaat loistavaa palvelua, mieti täyttääkö kokemus tämän lupauksen kaikilta osin? Jos lupaat erinomaista makua - käsi sydämellä, syötkö kotona omia tuotteitasi juhlahetkinä? Jos lupaat turvallisuutta, voitko taata sen prosessin jokaisessa vaiheessa ja osassa? Jos lupaat asiakaslähtöisyyttä, oletko oikeasti koskaan kuunnellut asiakkaitasi niin että voit väittää ymmärtäväsi heitä? Jos lupaat isoja ideoita, onko aivan varma, että kohta esittämäsi on sellainen? Jos lupaat elämyksen, mihin sitä vertaat?

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Avoin kutsu Sikalaan

Oli kerran aika, jolloin arvostimme toisiamme, kehitimme alaa, pidimme hauskaa yhdessä ja parittelimme yli toimistorajojen. Se aika päättyi, kun tämä idearikkaiden käsityöläisten ala korporoitui. Aloimme puukottaa toisiamme selkään, kadehtia ja ahnehtia. Rahanteosta tuli määräävä tekijä, egosta ideaa suurempi.

Markkinointi- & mainostoimistojen täytyy uudistua ja puolustautua. Yhdessä. Meitä näivetetään, ja me näivetämme itse itseämme. Alamme maine on huono, kilpailutus menee yhä hullummaksi, tehokkuus ratkaisee kaiken niin toimistoissa kuin asiakkaissa, hintatasomme on 80-luvun tasolla, ideat ovat toisarvoisia, maailmalle meistä ei ole, emme kouluta uutta sukupolvea, lainsäädäntö laittaa meille suitset ja ammattiylpeys on rapissut.

Muutosta ei pysty tekemään, jos emme nöyrry ja näe, että on olemassa jotain tärkeämpää ja suurempaa kuin oma menestys ja raha.

Muutos lähtee yksilöistä, yritykset tai toimialat kun eivät kollektiivisesti nöyrry, opi tai muutu.

Olen lounastanut vuoden sisään viisi kiloa ja kohdannut väkeä, joilla on samanlaisia unelmia, siksi tämä. Teitä on varmasti siellä jossain paljon, paljon lisää. Meidän alallamme on aivan huikeita yksilöitä, osaamista ja intohimoa. Ihmisiä, joita ajaa halu ja kyky tehdä kaupallisia ihmeitä. Ihmisiä, joihin asiakkaat voisivat aidosti luottaa. Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa.

Siis te kaikki jukat, ekat, rikut, markut, päivit, leenat, johannat, jaakot, katjat, laurat, nestorit, kimmot, jaanat, esat, erkot, karit, amit, untot, artut, arit, hannut, oskit, päivit, ollit, tiinat, villet, markukset, nikot, timot, tommit, janit, antit, minnat, samit, markot, marcot, piiat, petut, peterit, anut, ilkat, danit, vesat, jarkot, tuiret, mikot, petterit, pekat, marjat, ollit, sarit, artot, jussit, jopa juusot (huumoria) ja kaikki muut listasta puuttuneet tai tuntemattomat – tervetuloa tutustumaan toisiinne ja miettimään pitäisikö meidän tehdä jotain kimpassa alan eteen.

Tämä ei ole SEKin kutsu vaan allekirjoittaneen.

Paikka on Sikala, aika ke 16.12. klo 16-18.

Tervetulleita ovat kaikki nykyiset ja entiset markkinointia harjoittavien toimistojen henkilöt ikään, sukupuoleen, tehtävään, paikkakuntaan tai palkintomääriin katsomatta.

Agendalla on vapaata ja johtamatonta keskustelua aiheesta.

Jokainen maksaa omat kulunsa.

Ilmoittautuminen tapahtuu kommentoimalla tätä blogia omalla nimellään, kommentin sisältö on muuten vapaa. Huom. ilmoittaudu viimeistään ti 10.11.

Alaa ja teitä kunnioittaen,

Tommi

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Antikliimaksi

Kolme minuuttia show'n alkuun.

Copy on jälleen vessassa. AD tulostaa, tulostin ei suostu yhteistyöhön. Tuottis nitoo yhä ensimmäistä powerpoint-erää. Tuotanto-AD kapaa, koska asiakkaalle eivät tulosteet riitä ja tykin kuva rikkoo värit. Luova johtaja taistelee neukkarissa tykin kanssa ja häviää. Asiakasjohtaja on käsi ojossa odottamassa aulassa ja muistelee missä kissanristiäisissä asiakas oli eilen. Siitä on hyvä aloittaa small talk.

Kymmenen tuntia ennen shown alkua.

Tähän mennessä on tehty 120 tuntia työtä. Tiimiä on briiffattu, asiakasta on vastabriiffattu, tavoitteet ja linjat ovat yhdessä ikään kuin hyväksytty. Tiimi on juonut kahvia, vettä ja väkevämpää yrittäessään yksinkertaistaa ongelmaa. Paljon tupakkia on palanut. Välillä ollaan oltu ihan lukossa, välillä ihan metsässä, välillä parannettu maailmaa ja välillä copyn vessassa ramppaaminen on naurattanut. Lopulta, kun ei yritetty liikaa, ideat alkoivat tulla. Ensin pieni, sitten isompi, sitten sen viereen toinen, kolmas, neljäs. Kaikki haluavat tehdä jotain, mikä olisi totta ja puhuttelevaa. Jokainen tiimistä tunnistaa, kun sellaisen kokee.

Ideointi ei vielä riitä. Ideat tulee konkretisoida muotoon ja sanoiksi. Siihen kuluu enemmän aikaa kuin ideointiin. Kello on nyt yksi yöllä ennen seuraavan päivän preseä. AD ja tuotanto-AD ovat kireinä, aika loppuu, aika loppuu aina. Copy stilisoi presen juoksutusta. Loppuosa tiimistä elää jossain elämää, jossa nukutaan perheen parissa. Jääkaapista on energiajuoma loppu. Sydänveri alkaa asettua voimapisteeseen oikein.

Show alkaa.

Asiakasjohtaja alustaa, strategi tiivistää olennaisimman, luova johtaja heittää läpän kevennykseksi. Kukaan ei naura. Asiakkaat ovat kaivaneet salkuistaan lehtiönsä ja teroittaneet kynät. Se on paha merkki. Nämä asiakkaat hakevat virheitä. Copy aloittaa luovan puolen presen, muu tiimi on valmiina komppaamaan. Konseptin keskiössä on papukaija, joka sanoo ääneen sen mitä kuluttajat ajattelevat asiakasyrityksen palveluista. Strateginen ajatus on koko ajan ollut tunnustaa kuluttajille, että brändin palveluissa on ongelmia, mutta ne korjataan.

Tämä tekisi brändistä kuluttajalähtöisen, inhimillisen virheineen ja siten totta. Asiakas ei innostu, kynät sauhuavat papukaijan kohdalla ja humorististen mainosideoiden aikana. Yksi asiakas naurahtaa kerran ideoille, mutta kollegat silmäilevät hänet hiljaiseksi. Copy kokee tarpeen lähteä vessaan. Kahvia kaadetaan lisää, mutta vaivaantunut tunnelma ei suodatu. AD koittaa auttaa copya, kun monimediaista kampanjarakennetta presentoidaan. 120 tunnin työ on presentoitu. Asiakas ei kommentoi sanallakaan, vaan lupaa palata, kun he ovat toimistolla ensin keskustelleet.

Show päättyy.

Neljä päivää tästä asiakasjohtajalle tulee mail, jossa kerrotaan pitkästi ja tarkasti, missä kaikissa kohdin prese oli epäonnistunut. Kohderyhmää ei ollut kuvassa, brändi ei halua olla humoristinen, papukaijoja ei voi olla mainonnassa ylipäätään ja brändin asiakaspalveluongelmista ei tulisi kertoa noin suoraan. Mainostoimistolle annetaan vielä toinen tilaisuus, mutta ideat tulee mailata, niissä tulee olla päälupauksena yrityksen monipuoliset palvelut sekä kaikissa kuvissa pariskunta. Fontti pitää vaihtaa ja huumorin sijaan tyylin tulee olla arvovaltainen sekä uskottava…

Jälkikirjoitus

Tämä tarina oli fiktiivinen, mutta sanasta sanaan totta. Seitsemän kymmenestä mainostoimiston presentaatiosta ei pääty ideoiden toteuttamiseen. Läpimenevätkään eivät yleensä ole ideoita vaan keskinkertaisia turhakkeita.

Kaikki yhteistyön ongelmat ovat luonteeltaan kommunikatiivisia. Osallistuvat puolet eivät ymmärrä toisiaan.

Ideoita ei myydä presentaatioissa. Ideat syntyvät ja toteutuvat, kun kaksi samankaltaisiin asioihin uskovaa tahoa kohtaa ja alkaa luottaa toisiinsa. Jos me lopettaisimme tämän asiakas vs. mainostoimisto -humpan, voisimme oikeasti ryhtyä töihin ja luoda jotain. Tutustukaamme toisiimme.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Samikset

Taannoin minua vitutti kuin pientä oravaa.

Minulla on loputon palo tehdä asiat toisin, uudella tavalla ja paremmin. Haluan haastaa status quon. Minun on vaikea hyväksyä kompromissia. Törmäsin kaikilla tahoilla enemmistön vastustukseen. Minut ja näkemykseni sivuutettiin.

Hain tietysti ensin lohtua alkoholista, kunnes viisas ystäväni tutustutti minut Suomen johtavan arvotutkijan Martti Puohiniemen ajatuksiin konformisuudesta, yhdenmukaistamisen tarpeesta.

Suomi on maailman johtava yhteiskunta tasapäistämisessä. Täällä eriävät mielipiteet, erilaisuus ja yksilöllisyys hiljennetään kuoliaaksi. Meillä on vain yksi totuus, vallitseva. Me emme suvaitse erilaisuutta.

Se alkaa jo kotoa kasvatuksesta. Kun lapsi kyseenalaistaa normit, hänet komennetaan ruotuun. Olen syyllistynyt siihen tuhannesti ja pyydän sitä anteeksi lapsiltani. Meidän koululaitoksemme puolestaan on varsinainen tasapäistämisen keidas. Kaikki persoonallisuus kielletään, yksilöllisiä ominaisuuksia ei kehitetä, keskimääräisyys on hyve. Tässä vaiheessa viimeistään oppilaat sisäistävät tasapäistämisen. Ryhmäpaine ja samanlaisuuden kaipuu ajaa erilaisten lasten kiusaamiseen. Yhdenmukaistaminen jatkuu peruskoulun jälkeen. Opistojen ja korkeakoulujen opetusohjelma sekä opettajat eivät rohkaise uniikki ajattelua. Tämä kloonien armeija siirtyy seuraavaksi työelämään, jossa harmaa on pääväri. Vastakkaisia mielipiteitä esittävät eristetään, kunnes he irtisanoutuvat tai löydetään veruke irtisanoa.

Suomessa ei ole keskustelukulttuuria eikä todellisia keskustelun avauksia. Täällä ei opeteta oikeasti väittelemään vaan olemaan hiljaa. Suomalainen politiikka on kabinettipolitiikkaa. Hyvät veljet, samikset, päättävät asioista eivätkä näe eri näkökulmia.

Yksilötasolla ja arjessa ajattelemme samoin, pelkäämme erilaisuutta ja muutosta aivan kaikessa. Kun näemme kadulla rohkeasti pukeutuneen naisen, hän on huora. Kun näemme huomiota herättävästi laitetun miehen, hän on homo. Jos joku on vahvasti jotain mieltä, hän on hullu. Se mitä voisi erilaisuutena juhlistaa, on meille pilkka tai häpeä.

Pelkäämme erilaisuutta, haemme turvaa samankaltaisuudesta. Ehkä siinä on kuitenkin jotain hyvää, yhteisöllistä ja säilyttävää. Mitä siitä tulisi jos meidät hyväksyttäisiin sellaisina kuin haluaisimme olla? Mitä siitä tulisi, jos saisimme olla vapaita ulkoisista paineista? Mitä siitä tulisi, jos saisimme olla oikeasti vapaita?

Palaan alkuun, omiin pikkuongelmiini. Olen varma, että suomalainen yritysmaailma kuolee, jos emme ymmärrä jatkuvan muutoksen pakollisuutta. Kaikki ympärillämme, koko maailma, muuttuu koko ajan. Status quota ei ole vaikka me siihen takerrumme. Meidän on muututtava, tehtävä toisin, luotava itsemme uudelleen.

Se mikä lohduttaa on tieto, että vastustaja ei ole ihminen vaan hänen sisäistämänsä luonteenpiirre ja ennakkoluulo. Sille voi tehdä jotain. Enää ei vituta niin paljon.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Strategiointi – paljon melua tyhjästä

Strategia olisi viedä onnistuneesti jätteet kotoa taloyhtiön roskikseen. Tätä oli pohdittu 10 kuukautta, jonka aikana jätevuori oli täyttänyt keittiön ja mätä haisi.

Kun olin aikeissa lähteä kohti roskista, piti kuitenkin vielä kerran neuvotella varmuuden vuoksi perheen kaikkien tahojen kanssa. Heräsi kysymyksiä. Entä jos aika ei ole oikea? Entä jos joku olisi samoilla aikeilla samaan aikaan? Entä jos roskis on täysi? Entä jos jossain olisi parempi, ehkä tyhjempi roskis? Miten minun pitäisi pukeutua – voiko housut olla eri väriä kuin takki? Entä jos joku muu pukeutuu samankaltaisesti, sehän olisi katastrofi? Pitääkö minun puhua matkalla muille ja mitä tulisi sanoa? Tulisiko minun askeltaa verkkaisesti vai mahdollisesti jopa hölkötellä? Entä jos loukkaannun matkalla, pitääkö strategia vaihtaa kesken matkaa kaiken tämän pohtimisen jälkeen? Entä jos roskiksia on useita? Millä onnistuminen mitataan? Jos matkalla kuormasta tipahtaa jogurttipurkki, onko se yhtä kuin epäonnistuminen? Miten roskat tulisi astiaan laittaa? Mitä jos onnistuisin tyhjentämään säkit? Millä pääsisin takaisin kotiin ja kannattaako se edes, tulisiko minun jäädä kenties roskiksille odottamaan? Voivoi. Päätimme, että pohdimme asiaa vielä pari kuukautta lisää.

Jos elämä perustuisi strategiatyöskentelyyn, emme eläisi.

Jos yrityksen toiminta on strategiatyöskentelyä, se ei menesty.

Suurimmalla osalla suomalaisista yrityksistä ei ole menestyvää strategiaa vaan paljon isoja sanoja paperilla. Kyllä vain – esimerkiksi teillä.

Jos teillä ei ole kantavaa ja erilaistavaa ajatusta, teillä ei ole strategiaa. Jos teidän strategiaanne ei pysty pukemaan muutamaan virkkeeseen, teillä ei ole strategiaa. Jos teidän strategiaa ei pysty ymmärtämään jokainen henkilöstön jäsen ja äitisi, teillä ei ole strategiaa. Jos teidän strategia ei johda jatkuvasti tekoihin, teillä ei ole toimivaa strategiaa. Jos te ette pysty muuttamaan strategiaanne nopeasti, te olette yrityksenä halvaantunut. Jos te kulutatte aikaanne strategiointiin enemmän kuin kymmenesosan ajastanne, olette pelkkiä omahyväisiä urpoja.

Enemmistö yritysten strategioista on nippu isoja sanoja, toiveita ja ylilupauksia – utopiaa, jolla pyritään kattamaan kaikki eikä tehdä lainkaan valintoja. Ne tehdään, jotta koetaan, että jotain tärkeää on pohdittu pitkään ja hartaasti. Lähes jokaisesta strategiasta löytää sellaisia fantsuja superlatiiveja kuin ”kannattavin”, ”hinta-laatusuhteeltaan paras”, ”kasvavin”, ”monipuolisin”, ”asiakaslähtöisin”, ”innovatiivisin” ja ”laadukkain”. Yhtä aikaa samat yritykset käytännön tasolla pääsääntöisesti kopioivat olemassa olevia tuotteita, tehostavat, irtisanovat, vähentävät henkilökohtaista asiakaspalvelua, hiihtävät jonkun kilpailijan tai markkinajohtajan perässä sekä miettivät vain käynnissä olevaa kvartaalia. Kai te ymmärrätte itsekin olevanne ihan pihalla?

Strategia-sana pitäisi kieltää. Tähän paikkaan ja nyt. Lasse Kurkilahden ja Toivo Äijön erinomaisessa ja kriittisessä kirjassa ”Ui tai uppoa” käytetään sanaa menestyssuunnitelma. Se on käypä ja maalaisjärkinen termi, sille mitä strategialla tarkoitetaan. Ei se ole niin vaikeaa ja monimutkaista. Ymmärtäkää oikeasti ihmistä ja markkinaa, uskokaa itseenne, luokaa ajatus, tavoite sekä suunnitelma sekä toimikaa. Toimikaa! Menestys on tekoja. Ugh.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Epäsosiaalinen media

Viekää minut epäsosiaaliseen mediaan, jossa mainosviestit eivät kiusaa minua ja säästyn LOL-kommenteilta. Antakaa minun olla. Haluan olla läsnä piilossa, niin että kukaan ei vaikutu minusta, kukaan ei vaikuta minuun, kukaan ei puhu minusta eikä kukaan halua keskustella kanssani. Viekää minut epäsosiaaliseen mediaan, jota ei ole.

Jokainen media on sosiaalinen luonteeltaan.

Ja kaikki on mediaa.

Ihminen on sosiaalinen. Hän haluaa vaikuttua ja vuorovaikuttaa, kaksin tai suuremmassa ryhmässä. Kun Aatami ja Eeva lähtivät hölmöilemään sen omenan kanssa, he halusivat viedä sosiaalisuuden uudelle asteelle. Sillä asteella olemme yhä.

Ympäristöt ja muodot ovat vain vaihdelleet ja lisääntyneet. Ensimmäinen sosiaalinen media oli luola, sitten siihen lisättiin leirinuotiot, jossain vaiheessa keksittiin piirustukset, kirjoitus, teatteri, kirjat, kirkot, tuli, savu, torvet, torit, julisteet, musiikki, lehdet, puhelinlangat, radiot, televisiot, kännykät, tekstiviestit, kauppakeskukset, web ja mitä niitä nyt on.

Hissi on sosiaalinen media vaikka siellä ollaan hiljaa ja katsotaan ohi seiniin. Paraati se vasta sosiaalinen media onkin. Baareissa aatamit ja eevat vuorovaikuttavat itsensä kipeiksi. Sukujuhlat ovat helvetillinen sosiaalinen media, mutta sosiaalinen kumminkin. Festarit ovat äänekkäin sosiaalinen media. Tekstitelevision sivu 261 on minulle lauantaisin kello 17-19 paras sosiaalinen media ja meitä on siellä 70 000. Lehtien yleisöosastot ovat kiinnostava sosiaalinen media. Koululuokka on sosiaalinen media, jota muistelee. Äijien saunailta on sosiaalinen media, josta en muista mitään. Naisten saunailta on sosiaalinen media minne minua ei päästetty. Lääkäriaseman odotushuone on sosiaalinen media, jota vältän. Hullut päivät on tuskaisin sosiaalinen media, jonka voi välttää lukemalla parkkipaikalla odottaessa kirjaa.

Älkää ymmärtäkö väärin, tätä jota on nyt alettu kutsua sosiaaliseksi mediaksi, on minusta loistava asia. Sitä käyttävät miljoonat ihmiset, jotka saavat näin sosiaalista tyydytystä. Syntyy keskustelua, asiaa, viihdettä, suosittelua, tiedonvälitystä ja vuorovaikutusta. Välillä sisältö on rikasta, usein pelkkää LOL sitä LOL tätä. IRC, Facebook, Twitter ja vastaavat toteuttavat hyvin sosiaalista mediaa, ne ovat sen yksi muoto. Itseisarvo ne eivät ole. Sosiaalista mediaa ne eivät ole keksineet.

Markkinoijat miettivät nyt kiivaasti miten näitä uusia sosiaalisen median muotoja voisi hyödyntää. Vastaus on helppo ja vaikea. Ymmärrä ihmisyyden motiivit, luo ideoita ja synnytä tarinoita sekä puheenaiheita, joihin kaikki saavat osallistua. Ole aktiivinen, älä vain väitä, älä ole perinteinen mainostaja vaan osallistaja. Ihan samat teesit pätevät kaikkeen loistavaan markkinointiin.

Diggaan näitä uusia sosiaalisen median muotoja, vaikka olisi siistiä, että edes kerran briefissä lukisi, että tehkää paraati.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Optimisti vs. Pessimisti

– Ihmiset ostavat ja kuluttavat ideoita!

– Ihmiset ostavat ja kuluttavat arkisia tuotteita sekä palveluita.

– Me voimme muuttaa maailmaa!

– Sellaisia asioita ei käsitellä Suomessa.

– Tämä loistava tuoteidea ansaitsee päästä markkinoille!

– Tuotantolinja ei tule taipumaan.

– Erilaiset näkemykset tulee suvaita. Voimme olla eri mieltä!

– Hei, kaverit, viekääs tää hullu terveydenhoitajalle.

– Maailma ja kilpailu muuttuu koko ajan. Meidänkin on muututtava!

– Ihan hyvin ollaan pärjätty näinkin.

– Ratkaisevaa on hurmata asiakkaat ostohetkellä kaupassa!

– Voi-voi, sinua reppanaa, keskusliikkeet eivät tietenkään anna.

– Meitä ei estä mikään. Me olemme itse asettaneet itsellemme nämä rajoitukset!

– Niillä on tarkoituksensa ja ne ovat strategian mukaisia. Emme halua nyt hämmentää selkeää pakkaa.

– Ihmisellä pitää olla unelmia!

– Minulla on asuntolaina.

– Mulla on mullistava uusi idea, johon uskon niin että pakahdun!

– On tota yritetty. Ei se toimi. Tää on talon tapa.

– Tälläistä kampanjaa ei ole tehty milloinkaan!

– Haluan samanlaisen kuin kilpailija toteutti, tiedäthän, sellaisia kuin meidän toimialalla tehdään.

– Intohimosta ja tekemisestä seuraa rahavirta!

– Tää on kylmää liiketoimintaa, euroja. Jätä sun intohimos huomenna himaan.

– Ongelma on ratkaistavissa, jos meillä on tahtoa!

– Nyt pitää muistaa, että tätä ongelmaa ei olisi, jos sinulle olisi riittänyt vähempi.

– Oikeilla ideoilla tämä huippubrändi voi taipua mihin tahansa!

– Me tehdään auton renkaita, ehkä nippanappa voisi harkita tunkkeja parin kolmen vuoden päästä.

– Minä uskon itseeni ja kykyihini!

– Minä en. Enkä sinuun.

ps. Jos ajattelet olevasi tämän ulkopuolella, koska koet itsesi realistiksi, älä. Jokaisessa realistissa piileskelee pessimisti.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Markkinointijournalismi (jota ei ole)

Kirjoitan nyt aiheesta, josta minulla ei ole koulutusta, vaan ainoastaan medioita seuraavan näkemys. Korjatkaa, kommentoikaa, puolustakaa tai vastaväittäkää, sillä asia on tärkeä. Tai sitten ei, sinähän sen päätät.

Lähdetään isosta kuvasta.

Yhteiskunnassa vallitsevat arvostukset ilmenevät pitkälti siinä mitä asioita uutisoidaan, miten ne uutisoidaan ja miten isosti ne uutisoidaan. Jos jotain aihetta käsitellään paljon mediassa, voidaan olettaa, että sitä pidetään tärkeänä tai vähintäänkin kansaa kiinnostavana. Media väittää yleensä olevansa objektiivinen tiedonvälittäjä tai kriittinen vahtikoira, yleisön palvelija. Keltainen lehdistö ja tosi-tv puolestaan pakenevat vastuutaan argumentilla, että ne tarjoavat sitä mitä yleisö haluaa.

Jos arvottamisemme näkyy mediatilana, Suomen tärkeimmät asiat tällä hetkellä ovat vaalituet ja niiden vat/lvonta, Tommy Tabermann ja tragedian tämän päivän käänne, Vesa-Matti Loiri joko rakastajana tai vuodepotilaana eli vuoteessa ja Big Brotherin ö-luokan porno.

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että media ei vain uutisoi yhteiskunnan vallitsevia oloja, arvoja, kiinnostuksen kohteita ja tärkeyksiä vaan luo niitä aktiivisesti joko tarkoituksella tai tahattomasti. Media on kolmas mahti, usein jopa vahvempi kuin valtio tai kirkko.

Mennään pieneen kuvaan, jonka pitäisi olla suuri.

Ei ole liioiteltua väittää, että Suomen tulevaisuus globaalissa markkinataloudessa on täysin kiinni siitä miten hyviä ideoita me innovoimme, tuotamme ja kaupallistamme. Eli lyhyesti: miten hyvin me osaamme markkinoida. Tästä jotensakin fataalista asiasta media ei puhu eikä otsikoita tehdä, koska media ei sitä osaa, ymmärrä ja arvosta.

Markkinoinnin näkökulmasta suomalainen talousjournalismi on luokatonta. Anteeksi, ei se ole luokatonta, sillä sitä ei ole. Suomalainen talousjournalismi on tylsää ja insinöörimäistä; lukuja, pörssitietoja, tilastoja ja tutkimuksia. Se ei käsittele ideoita, kaupallistamista tai konseptointia. Ideat ja markkinointi ovat keski-ikäisille vasemmistotaustaisille Tampereen kasvateille kirosanoja tai naurun aihe. Luultavasti vain muutamalla toimittajalla on jotain koulutusta tai kokemusta markkinoinnista.

Suomalainen talousjournalismi on lähes vastakohta länsimaiselle talousjournalismille, jossa puhutaan ideoista, ymmärretään ne ja ylpeillään niistä. Toimittajilla on näkemystä, kokemusta ja tietoa. Useassa mediassa käsitellään markkinointia, koska sitä arvostetaan ja samalla sille luodaan lisää arvostusta. Idea on siellä sana, jota uskalletaan viljellä.

Meillä on tsemppaileva Mömmö ja kituva Maine, joiden jakelu on samaa luokkaa kuin Someron asukasluku. Talouselämä, Kauppalehti, Uusi Suomi ja Taloussanomat sivuavat satunnaisesti aihetta, mutta se ei ole niiden agendalla. Yhtään aikauslehtityyppistä markkinointijulkaisua ei ole. Yhtään markkinointigurujournalistia ei ole. Kaupalliset televisiokanavat eivät tee oikeastaan mitään ja valtalehtien talousuutiset ovat niin kuivaa luettavaa, että nukahdin kirjoittaessani tätä lausetta.

Palataan isoon kuvaan, joka on vinksahtanut.

Suomelle ja suomalaisille on varmaan merkityksellistä, että joku tökkii toista mustavalkokuvassa peiton alla BB-talossa, mutta voisiko tämän inspiroivan kuvan rinnalle luoda uuden näkymän? Voisivatko suomalaiset ja suomalaiset mediat innostua ideoista?

Rakkaat aseveljet ja -siskot, meidän on ihan pakko saada mediat mukaan markkinointiin ja siten Suomen pelastamiseen.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.

Laihon klinikka

Sienet, Pekka Lipponen, Seth Godin ja Perniön liha

Ystäväni on innokas sienestäjä ja marjastaja. Hän katselee asiantuntevasti ja alati maastoa etsien merkkejä mahdollisista aarrekätköistä. Hän saattaa kadota tunneiksi kinttupoluille säästä välittämättä. Hän hihkuu innosta mennessään. En ymmärtänyt tätä hölmöä hommaa. Saman tavaran saa valmiina torilta ilman hirvikärpäsen puremia ja hiertäviä kumisaappaita.

Kun kysyin sarkastisesti keräilyharrastuksesta, sain vastaukseksi intohimoisen palopuheen löytämisen riemusta. Siitä miten samoaminen maastossa omia polkuja ja jonkin koskemattoman löytäminen antaa merkityksellisyyden ja ainutlaatuisuuden tunteen, jota ei voi verrata mihinkään. Sienet ja marjat ovat kerääjälle uniikkeja, niitä ei ole vielä kukaan muu löytänyt. Se on äärimmäisen palkitsevaa, jopa addiktoivaa.

Löytäminen on niin tunnerikas kokemus, että se erittää ihmisessä dopamiinia, jota voisi kutsua merkityksellisyyshormooniksi. Siihen tulee himo ja sitä saa meistä jokainen niistä löydöistä, jotka koemme itsellemme tärkeiksi.

Ihminen voi kokea löytämisen riemua melkein mistä hyvänsä. Sitä voi tarjota sinulle vaikka shoppailu, postimerkkeily, musiikin harrastaminen, metsästys, elokuvat, viinit, golf, vedonlyönti, rekisterikilpien bongaaminen tai baaritiskillä saalistaminen.

Itse löysin aikoinani melkein täydellisen kokoelman Outsiders-sarjan Pekka Lipposia faijan varastosta. Ne ovat kulkeneet mukanani 25 vuotta, koska ensilukukokemus oli jotenkin erinomainen. Vastaavan dopamiinipyrskeen sain menneellä viikolla, kun avasin Seth Godin kirjan Small is the new big. Vaikka Godin lienee teille useimmalle tuttu ja minä olen hänen suhteensa perässähiihtäjä, löytö oli riemukas. Miten joku osaakin yksinkertaistaa markkinoinnin niin terävästi ja innostaa ihmiset ideoiden ääreen? Kokemus oli niin vahva, että lukiessani tätä kolumniani, huomaan siinä olevan vaikutteita Godinin tyylistä omalla kömpelöllä tavalla.

Nyt äärimmäisen lyhyt aasinsilta brändinrakentamiseen.

Olen jotenkin vakuuttunut, että paras brändääminen ja markkinointi on sitä, että tarjoaa kuluttajalle vastaavaa riemua. Antaa hänen löytää, antaa hänen kokea, antaa hänen oivaltaa, antaa hänelle ainutlaatuisuuden tunteen. Kokemuksen tulisi olla eksklusiivinen: MINÄ LÖYSIN JA TAJUSIN TÄMÄN JUTUN. Sen tulisi luoda sellainen dopamiinimyrsky, että kuluttaja rakastuu.

Sen sijaan, että nyt huudamme jokaisessa mediassa, väitämme asioita, pidämme ihmistä idioottina (ONHAN SIINÄ VARMASTI OSTOKEHOITUS JA TUOTE ISOLLA, ONHAN? EIHÄN NE VOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ MAINOKSEN TARKOITUS ON MYYDÄ TÄTÄ TUOTETTA) ja toistamme tämän vielä 6,5 OTSilla, olisiko meidän aiheellista tehdä jotain jonka kuluttaja haluaa löytää ja jonka hän innoissaan jakaa myös muille?

Minä löysin kesällä hienosti uudelleen brändätyn Perniön lihan ja erityisesti heidän maksamakkaransa. Vedin viikossa puoli kiloa. Suosittelen.

Kirjoittaja on SEK & Greyn suunnittelujohtaja

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka.