Laihon klinikka

Kommentti: Eniten vituttaa kaikki

Blogin otsikko on lainattu.

Aiheesta on touhuttu myös hauska kirja.

Mutta mennään itse asiaan eli vitutukseen. Milloinkaan ei ole väärä hetki olla vittuuntunut. Aiheita ja syitä löytyy useita, läheltä ja kaukaa. Seuraavat aiheet kyrsivät minua parhaillaan.

Optimistit ja muut positiivisuutta huokuvat hahmot. Pitääkö edes selittää? Miksi meitä rankaistaa iloisilla ihmisillä? He saavat meidät tuntemaan itsemme vain entistä huonommiksi. Älkää lähestykö minua. Minua on ketuttanut syntymästä lähtien ja se on ihan ok.

Kokit, kokkiohjelmat, kokkikirjat, kaikenlainen julkinen kokkailu. Teitä on liikaa, kukaan ei jaksa syödä noin paljon eikä edes katsoa syömistä. Teidän reseptit ovat liian vaikeita eikä niitä löydä ikinä silloin kun niitä tarvitsisi. Teidän oman napanne tuijotus on ärsyttävää, kuka teistä teki tähtiä. Ja miksi helvetissä te olette laihoja, mutta me emme? Häh? Häh?

Tekopyhät moralistit. Tunnet tyypin. Mies tai nainen, joka tulee aina ensimmäisenä kertomaan miten sinun pitäisi elämäsi elää. He ovat nostaneet itsensä jalustalle, josta he voivat pahoitella ihmispoloja. Naama kiinni, ei kiinnosta.

Kuntaliitot. Keskustelu koko aiheesta on täysin älytön ja sitä pitää yllä vain ja ainoastaan poliitikot. Tuleeko jollekin yllätyksenä, että maamme talous ei tule ikinä kestämään tätä valtavaa armeijaa suojatyössä olevia virkamiehiä, valtion ja kunnan työntekijöitä, jotka eivät tuota mitään. Lisäksi kunnat ovat pahasti tappiollisia, koska niitä johtaa idiootit. Kenkää kaikille.

Lätkäpelaajat ja missit. Teistä saa lukea ihan liikaa. Missi siellä, pelaaja täällä, molemmat taas yhdessä jossain sedulassa. Miksi meidän pitää saada tietää teistä? Ketä kiinnostaa teidän mielipiteenne karppauksesta tai lempiväristä tai siitä kun te ihastuitte yhteisen tuttavan kautta. (Tosi yllätys muuten, kun te ette tunne mitään muita viiteryhmiä kuin missit ja pelaajat.) Kun kaksi puolikasta aivoa yhdistetään, siitä ei tule kokonainen.

Asiakasomistajuus. Voisiko joku avata minulle tämän termin? Se on jäänyt pikkasen hämärän peittoon. Omistanko minä siis ABC-ketjun? Koska rahat tulee tililleni? Älkää kusettako minua. Te pistätte kaikki voitot kasvuun, uusien ketjujen sekä markettien rakentamiseen, johtajien palkkoihin, kaikkeen muuhun kuin siihen että te antaisitte alkuperäisen osuustoiminta-ajatuksen mukaisesti rahat omistajille.

Ja ei edes aloiteta Guggenheimista, NATOsta, eurokriisistä, antijytkystä, presidenttien puolisoista, tästä toisen kierroksen kaksintaistelusta joka on oikeasti kaksinväistely, tai vessapaperirullan hylsystä, jonka voi heittää pönttöön tai Rennyn Harlinin viimeisestä “leffasta”…ne ne vasta vituttaakin.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Pienet suuret ihmiset

Minulla on kaksi nuorta tytärtä. Molemmat ovat minua viisaampia. Seuraa pari todellista esimerkkiä.

Nuorempi tytär aloitti koulun uudessa ympäristössä. Hän on perfektionisti, itselleen ankara. Hän odotti kovasti koulua ja kotiläksyjä, mutta jännitti uutta paikkaa ja uusia koulukavereita. Muutamia viikkoja kului. Eräällä kotimatkalla auton takapenkiltä kuului nyyhkytystä. Tytär avautui sanasta sanaan: “Isä, mä niin kovasti yritän, mä niin kovasti yritän olla samanlainen kuin muut – mutta en mä oo. Mä olen erilainen kuin muut. Miksi mun pitää olla samanlainen?” Liikutuin kyyneliin. Tytär tiivisti yhden ihmiselon keskimmäisen kysymyksen muutamaan virkkeeseen. Useimmilla meistä menee tähän koko ikä ja terveys.

Nuorempi haastatteli minua myös rahasta. “Isä, kuka maksaa sinulle palkkaa? Ja jos ne antaa sulle rahaa, eikö se ole heidän rahoista pois?” Kerroin, että näin se on, mutta jotta meidän firma voi maksaa meille palkkaa, meidän täytyy tehdä töitä asiakkaille, jotka taas maksavat meille. Tytär käsitti rahan konkreettisena setelinä, otti lompakkoni ja kysyi: “miltä asiakkaalta tämä seteli on tullut?” Kerroin, että en tiedä tarkalleen, mutta sanotaanko että vaikka asiakas x. Tytär kysyi, että “eikö niille tule paha mieli, kun niiden seteli on sun kukkarossa?” Sanoin, että siinä se juju onkin, meidän pitää tehdä niin hyvin työmme, että asiakkaalle ei tule maksamisesta paha mieli. Ja lopulta se raha menee taas uudelleen kiertoon ja sillä voi ostaa joku toinen itselleen vaikka ruokaa. Tytär pohti tätä kovasti ja totesi, että “on toi musta ihan reilua. Se että joku saa rahaa siitä että tekee hyvin työnsä”.

Vanhempi tytär on luova romantikko. Vahva tunne on aina mukana menossa, mutta pitkäjänteisyydestä vähän uupuu. Syksyllä keskeisimmäksi toiveeksi muodostui lemmikkieläin, hamsteri, näkökulmani mukaan eläimistä hölmöin. Tyttären toive torjuttiin. Tytär veti tietysti kilarit. Oletin aiheen unohtuvan pian. Väärä luulo. Tytär lainasi kirjastosta hamsterioppaan ja pänttäsi sen ulkoa sekä selvitti hoito-apua lähipiiristä esim. lomien varalle. Tytär lähestyi uudella strategialla, maltilla mutta valmiina asiaväittelyyn. Yllätettynä esitin hänelle kysymyksiä. Hän tiesi hamstereista enemmän kuin minä, jäin alakynteen. Viimeisenä oljenkortena sanoin, että mietimme asiaa ja sen jälkeen päätös on lopullinen. Tällöin tytär hermostui ensimmäistä kertaa keskustelun aikana ja ilmoitti: “minä en antaudu ikinä!” Tuolla virkkeellä hellyin ja olin ylpeä hänestä. Tyttärellä on voittajan asenne ja itsetunto, jolla pärjää tässä elämässä.

Vanhempi tytär oli kaverinsa luona yökylässä. Nuorempaa hemmoteltiin tällä välin kotona karkein. Vanhempi palasi ja veti herneet nenään, koska koki että nuorempi sai karkkia vaikka ei ollut karkkipäivä. Vetosin, että luultavasti hän sai myös yökylässä herkkuja tai jotain mitä nuorempi ei tällä välin saanut. Vanhempi tytär koki silti epäoikeudenmukaisuutta. Nuoremmalle tuli itkua, hän koki olevansa syytettynä. Itkun keskeltä muodostui lauseenpätkiä: “toi on ihan tyhmää…en mä ole tehnyt mitään väärin…mä sain karkkia ja toi sai mennä yökylään…en mä saanut mennä mutta en mä siitä suuttunut…miksi se että joku toinen saa jotain, on muka joltain toiselta pois? Ei siinä oo mitään järkeä.” Siinäpä se. Sitäkin aikuisetkin opiskelevat koko ikänsä mitään oppimatta.

(Kiitos rakkaat Kia ja Ida, olette mailman hienoimmat tyttäret.)

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kokemuksen väärinkäyttö

Varmin keskustelun tappaja palaverissa on älämölöidä fraaseja kuten “on tätä ennenkin yritetty eikä se toiminut” tai “on siihen olemassa joku syy että aina ennenkin on tehty näin”.

Jos markkinointi-ihminen päästelee näitä suustaan, hänen kannattaa käydä hakemassa verokorttinsa välittömästi. Markkinointi on mahdollisuuksien luomista, uskoa siihen että tulevaisuus ei ole annettu vaan sen voi luoda. Peräpeiliin katsojia löytyy yrityksistä riittämiin, siksi markkinointi on olemassa. Se luotaa huomista, rakentaa ja ennakoi sitä.

Kokemuksen väärinkäyttö tulisi kieltää lailla. Se on addiktoiva ja tarttuva pahe, jota motivoi pelko ja turvattomuus. Sen voima on vahvempi kuin positiivisuuden, sillä se on helpompi hyväksyä, koska se perustuu historiaan ja näyttöihin. Kokemuksen väärinkäyttäjät rakentavat eteensä muurin, jonka palikat ovat heidän subjektiivisia tulkintoja. He kokevat menneen varoittavana esimerkkinä tai vähintääkin status quona, jota ei saa epäillä. Se on tapahtunut, se on siis totta. Siellä muurin takana kokemuksen väärinkäyttäjä sitten kykkii kuin pommisuojassa.

Kokemuksen hyödyntäjä puolestaan ei kiellä menneisyyttä, mutta näkee sen vahvuutena. Hän ei lannistu eilisestä vaan inspiroituu ja rohkaistuu siitä. Hän rakentaa kokemuksistaan muurin, jonka päälle nousee ja katsoo sieltä tulevaisuuteen, koska näkee näin pidemmälle.

Kategorisesti ihmiset voidaan jakaa jompaan kumpaan: kokemuksen väärinkäyttäjiin tai hyödyntäjiin. Edellinen ei hyväksy muuttuvaa maailmaa ja spontaanisuutta, jälkimmäinen elää tästä tiedosta. Edellinen pelkää virheitä, jälkimmäinen pitää niitä evolutiivisena etuna. Matka erinomaisuuteen ei ole strategisesti ammuttu napakymppi vaan päätetty ilmansuunta, sitä kohti kuljettaessa poukkoillaan ja opitaan, tarkistetaan suuntima ja mennään taas.

Kun siis pohdit päätöksiäsi ja mielipiteitäsi, mieti omaa motivaatiotasi. Muista myös, että energiasi tarttuu ympärillä oleviin; niin hyvässä kuin pahassa.

(Isotalon Jussille suuret kiitokset otsikosta.)

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Johdolle kengänkuva hanuriin

Vuodesta tulee haastava ja kiinnostava. Yritysmaailma kiristelee jo vöitään. Mistään aikaisemmasta ei ole opittu mitään. Samoilla vanhoilla opeilla mennään tulevaan. Eli budjetteja kiristetään, organisaatioita ”tehostetaan”, kulukuri alkaa ja henkilöstöä vähennetään. Päätökset tehdään johdossa ja johto suojelee luonnollisesti itseään.

Valistuneimmat tietävät, että ongelmat ovat yleensä aina johdossa. Vakiintuneilla toimialoilla ja yrityksissä johto on päätöksissään hidas sekä etäällä tuottavasta työstä. Keskijohto on pullahtanut paksuksi. Yrityksissä alkaa olla enemmän hyvin tienaavia johtajia kuin asiakkaille työskentelevää väkeä. Yhtä aikaa heikko johtaja on suurin mahdollinen energiasyöppö mitä yrityksessä voi olla.

Näin kiinnostavan dokumentin. Sweatshop-henkisen vaatetehtaan työntekijät latinalaisessa Amerikassa menivät ensin lakkoon ja valtasivat sitten tehtaan. He heittivät pihalle heitä nöyryyttäneen johdon ja alkoivat vetää tehdasta itse. Tulokset olivat mykistäviä. Kannattavuus ja tehokkuus tuplaantuivat. Panee miettimään miten monessa yrityksessä sitoutuneisuus ja tulokset paranisivat, mikäli henkilöstö saisi vastuun sijasta myös vallan. Kävisikö niin myös teillä?

Kirjassaan ”Employees first, customers second” intialainen yritysjohtaja Vineet Nayar kääntää koko johtamisen ideologian ylösalaisin. Hänen näkemyksensä mukaan johdon ensisijainen tehtävä on esittää oikeat kysymykset. Henkilöstön tehtävä on löytää vastaukset ja toteuttaa ne. Näin koko henkilöstö sitoutuu toteuttamiseen, valta siirtyy asiakasrajapintaan ja päätökset eivät perustu johdon arvauksiin vaan käytännön ongelmiin ja mahdollisuuksiin.

Olen kerran ollut mukana yt-neuvotteluissa. Vähennettävien tarve oli kymmenen. Edelliseen ajatukseen perustuen ehdotin, että sen sijaan, että johto päättää irtisanottavat, tehtäisiin koko henkilöstön keskuudessa anonyymi äänestys, jossa kaikki pohtisivat ketkä suorittavat palkkaansa nähden heikoimmin tai eivät ylipäätään sovi firmaan. Tätä ei tietenkään toteutettu. Olen varma, että nimilista olisi ollut toinen ja keskijohtoa olisi karsittu. Wisdom of crowds -teorian mukaan enemmistö on yleensä aina oikeassa. Näin tapahtuu myös yritysmaailmassa; henkilöstön koottu hiljainen tieto/intuitio on aina relevantimpaa kuin muutaman yksilön valistunut arvaus.

Johdolta on lupa vaatia enemmän. Suomalaiseen mentaliteettiin ei kuitenkaan kuulu aktivismi, me jurotamme hiljaa emmekä usko omiin ajatuksiimme. Lakot ja niiden uhatkin ovat jotenkin aina tylsiä, niissä puolustetaan lähinnä työntekijän oikeuksia, työaikoja sekä indeksikorotuksia toimialoittain. Harvoin jos koskaan niissä mietitään miten yksittäinen yritys voisi menestyä paremmin, mistä ongelmat oikeasti johtuvat ja miten yritystä tulisi johtaa. Varmaa on ainakin se, että huono johtaminen ei ikinä johda menestykseen eikä puolestaan menestys ole ikinä vain johdon ansiota.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Strategia Ihmiselle

– Jaahas, tupsahti tälläinen brief, että pitäisi laatia liiketoiminta- ja brändistrategia yritys Ihmiselle.

– Kasvu! Minusta Ihmisen pitää kasvaa joka vuosi vähintään +10 %.

– Selkeä tavoite. Hyvä. Ihmisen on kasvettava mittaansa enemmän.

– Edellinen toteutetaan kilpailukykyisesti, kannattavasti, asiakaslähtöisesti ja tehokkaasti maksimoiden Ihmisen kapasiteettia.

– Täsmällinen toimintasuunnitelma. Emme hyväksy Ihmisessä virheitä tai puutteellisuutta, hän alistukoon prosessiin. Täytyy muistaa sitten myös monistettavuus.

– Mikä olisi Ihmisen kilpailuetu?

– Brändit ovat aina ihannekuvia eli täydellisyys tuotteena minusta nyt ainakin.

– Hienoa. Lisäisin myös attribuutit mukava, perhekeskeinen, arjen sankari ja inspiroiva. Ne kuulostavat hyvältä.

– Loistavaa. Ihminen olkoon täydellinen. Kohderyhmänä kaikki ihmiset. Onko tämä kaikille ok eli okeido?

– Jätkät, minusta tää on ihan hullua. Ei Ihmiselle voi tälläistä strategiaa tehdä, siinä ei ole mitään todellisuuden tajua. Ja tosta Ihmisestä tulee helvetin tylsä.

– Näin strategioita tehdään.

– Seuraavat viisi vuotta Ihminen toteuttaa siis suunnitelman mukaan strategiaa. Siitä ei tingitä. Omistajille informoitakoon tämä uusi suunnanmuutos. Odotan osakkeen nousevan.

– Hei oikeesti, ihminen ei toimi minkään suunnitelman mukaan, ei ihmisen tulevaisuutta voi määrittää, ihmisessä on virheitä, ihmisessä on tunteita, ihmisessä on kätkettyjä motiiveja – ja toiset ihmiset, kohtalo ja epäjohdonmukaisuus vaikuttavat asiaan. Tämä kaikki tekee Ihmisestä ihmisen pienellä i:llä.

– Tämä menee nyt ihan by the book. Onhan jokaisella yrityksellä oma strategia ja jokaista strategiaa johtaa sekä toteuttaa ihmiset. Meillähän on tästä asiasta dokumentaatioita ja powerpointteja. Tämä on siis totta.

– Just, siksi minusta tää strategiatouhu on ihan päätöntä. Määritelmällisesti se kuvittelee, että maailma toteutuu sen mukaan ja ihmiset toimivat kuin koneet. Entä jos huomenna tippuu asteroidi tai valuutta kaatuu tai kilpailija luo jotain parempaa?

– Mutta hyvä mies, koska esittämiäsi asioita ei ole kirjoitettu strategiaan, niitä ei myöskään tapahdu. Päätän kokouksen tähän.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Henkilökohtaisen palvelun paluu

Kaikki tuotteet ovat monistettavissa. Tuoteominaisuudet eivät anna enää kilpailuetua. Ainoa keino erottua ja tarjota todellista lisäarvoa asiakkaille on palvelu.

Tähän asti kaikki oli tuttua kauraa. Tämän suurin osa yrityksistä ja brändeistä ymmärtää. Harva kuitenkaan saa mitään aikaiseksi, ainakaan heti, sillä edellinen on liiketoimintastrategisella tasolla käänteentekevää. Edelliset vuosikymmenet kun on kaikin mahdollisin keinoin pyritty luopumaan kalliista palvelusta ja opastamaan asiakkaat itseohjautuviksi. Juuri kun on saatu yt-neuvoteltua 30 % henkilökunnasta pihalle, pitäisi siis palkata uusia?

Ei hätää. Tähän on keksitty quick-fix. Sen sijaan, että palvelun laatua todella merkittävästi parannettaisiin ja henkilökohtainen asiakaspalvelu tekisi paluun, nyt palvelua muotoillaan kuin vahaa. Palvelumuotoilu on 2010-luvun markkinoinnillinen supertrendi. Siitä kohistaan johtoryhmissä ja sen ympärille luodaan markkinointibisnestä.

Insightina se on oikea. Kuluttajat vilpittömästi kautta linjan kaipaavat parempaa palvelua. Netti on kylmä ympäristö, jossa kuluttaja kokee avuttomuutta. Puhelinpalvelut puolestaan syövät ihmisen elämää ja mitä automatisoidummaksi niitä kehitetään, sen huonommaksi palvelu muuttuu. Kauppiaita kivijaloissa ei ole nähty vuosiin vaan jatkuvasti vaihtuva kausityöntekijä aloittaa palvelunsa lauseella ”sori, en tiedä, aloitin eilen…”. Kuluttajia vituttaa. Ääriharvoin saamme hyvää palvelua saati unohtumatonta.

Palvelumuotoilu on hyvä avaus kohti kuluttajalähtöistä toimintaa. Ongelmia siinä on kuitenkin vielä ainakin kolme. Lähtökohtaisesti se suunnitellaan lähes aina online-ympäristöön eikä se luo uniikkeja palvelukokemuksia vaan palvelua käsitellään monistettavana prosessina. Ainutlaatuisuuden sijaan suunnitellaan samankaltaisuutta, jota perustellaan helppoudella. Brändille se tarjoaa kustannustehokkuutta, koska yhäkään ei tarvitse palkata ihmisiä vaan saatetaan ostofunneli kuntoon.

Toiseksi palvelumuotoilu on useassa tapauksessa pelkkää pintaa. Se nähdään designhankkeena, jossa graafinen suunnittelija visualisoi ja suunnittelee yritysilmeen uusiksi ja koittaa samalla helpottaa kuluttajaa lukemaan opasteita oikein. Syvällinen ymmärrys kuluttajatarpeista puuttuu eikä kohtaamisessa ole yhäkään ihmisten välistä lämpöä.

Kolmas ja suurin ongelma minkä hyvänsä palvelun muotoilussa sekä sapluunaan asettamisessa on erinomaisen palvelun ydin. Se on aina ja ikuisesti odottamatonta sekä ainutlaatuista. Se syntyy spontaanisti ja perustuu palvelevan yksilön persoonallisuuteen sekä asiakkaan ja hänen väliseen kokemukseen. Se on sitä kun ravintolan tarjoilija tietää paremmin kuin asiakas mitä asiakas haluaa syödä ja karismallaan saa tämän kokeilemaan uutta. Se on sitä kun lentokoneen kapteenin kuuluttaa savon murteella mukavia. Se on se lippulaiva-Alkon paras myyjä, joka on vuorossa vain viikolla ja tietää mistä juuri sinä pidät. Se on syntymäkaupungissasi toimivan paikallispankin Irma, joka on palvellut sinua 30 vuotta ja muistaa isäsi. Se on lähikaupan Seppo, joka tilaa vain sinua varten tryffeliöljyä hyllylle. Se on torikahvila, joka ei ota vastaan pankkikorttia, mutta antaa silti kahvikupin ja munkin luottaen että maksat joskus takaisin. Se on mikä hyvänsä yllättävä, normisuorituksen ylittävä kiltti teko tai muistaminen. Sellaista ei voi muotoilla, koska se on aina ainutlaatuista ja muodotonta. Sellainen palvelu jää mieleen, sitä suositellaan ja se sitouttaa. Sellaisen palvelun paluu on odotettavissa, jos osaa kuunnella mistä kansa kuiskii eikä mieti vain miten tehostaa omaa toimintaansa.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Miljardin euron vinkki

Tämä blogi on luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Kyyninen rationalisti voi lopettaa lukemisen tähän. Kiitos. Mitenköhän paljon lukijoita menetin? Siinäpä kysymys.

Hyödykkeen ja brändin erottaa immateriaalinen arvo. Välissä voi olla miljardi euroa. Tämä väli on täytettävissä ainoastaan ideoilla, luovuudella, innovatiivisuudella ja niihin uskovilla ihmisillä. Väliin voi yrittää tunkea myös realismia ja konservatismia, mutta niillä se ei täyty vaan ne putoavat tyhjyyteen.

Erään esitykseni teema oli käännyttää “järki-ihmiset” luovuuteen. Luovien ideoiden esittely olisi mennyt kuuroille korville. Show me the money, olisi yleisö vaatinut. Päätin puhua yleisöni kielellä kääntämällä luovuuden rahaksi sekä numeroiksi. Hämmästytin itsenikin tekemällä pohjatöitä. Löysin omasta mielestäni selkeän korrelaation kolmen asian välillä: brändiarvo – mailman innovatiivisimmiksi arvostetut yritykset – mainospalkinnot.

Kaikissa kolmessa mittarissa samat yritykset nousevat Top 50 -listalle. Samojen yritysten brändiarvo on korkein, samat yritykset arvotetaan mailman innovatiivisimmiksi ja samat yritykset menestyvät parhaiten mainoskilpailuissa. Viimeisin asia on ehkä jollekin vain vähäteltävä nyanssi, mutta minulle se kertoo, että nämä yritykset uskovat luovuuteen ja vaativat sitä kaikessa toiminnassaan. Parhaat yritykset elävät luovuudesta. Ne tekevät rahaa luovuudella.

Tiedot ovat parin vuoden takaa ja eri lähteistä. Jälkimmäinen minusta vain vahvistaa tiedon totuudellisuutta. Eri tahot ovat päätyneet samoihin yrityksiin.

Listalla nousee Apple, Sony, Coca-Cola, Disney, Microsoft, Nike, Unilever ja sen brändit, BMV, Virgin, Ikea, Toyota, Honda. Listalla olevista on vaikea vetää toimialakohtaisia johtopäätöksiä, mutta teknologia-, auto-, viihde-, päivittäistavara- ja onlinepalvelubrändit tuntuvat olevan muita toimialoja luovempia. Moni tuttu toimiala ei näy listoilla käytännössä lainkaan. Tälläisiä ovat muun muassa pankit- ja vakuutuslaitokset, operaattorit, kivijalkateollisuus ja asiantuntijapalvelut. Pelkästään b-to-b-bisnekseen perustuvat yritykset ovat myös vähissä. Moni menestysbrändi toki tarjoaa sekä kuluttajille että yrityksille tuotteitaan ja palveluitaan.

Mainonnan tekijää tulokset ilahduttavat. Mainonta kun on kommunikaation muodoista rehellisin ja parhaimmillaan nopein tapa tehdä markkinassa muutoksia. Luovat yhtiöt ovat oivaltaneet tämän. Google on harvoja poikkeuksia mainoskilpailujen suhteen. Niissä se ei ole jyllännyt vaikka se onkin suuri mainostaja. Nokia on toinen, jolle kommunikaation laatu ei tunnu olevan suhteessa sen brändiarvoon ja innovatiivisuuteen. Nyt olisi tietysti mahdollista viisastella, että se on myös yksi syy sen listapudotukseen.

Suomessa yritysten luovuutta ei tutkita keskitetysti. Ylipäätään näitä mittareita väheksytään eivätkä ne kuulu agendalle, vaikka kuten sanottua, luovuus on yrityksen tärkein kilpailuetua tuottava arvo. Sikäli mikäli joku joskus näitä keskeisiä asioita alkaisi tutkimaan ja listaamaan, lopputulokset saattaisivat hämmästyttää. Olen ainakin absoluuttisen varma, että lista ei olisi samanlainen kuin vuosittain julkaistavassa Suomen arvostetuimmat brändit -tutkimuksessa, jossa hämmentävällä tavalla saadaan aina samat möhköfantit kärkeen.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kalifiksi Tarjan paikalle

Presidenttiys on toimi, jossa ei ole käytännössä mitään valtaa vaan presidentti hyväksyy jo tehtyjä hallituksen päätöksiä ja toimii eduskunnan siunauksella.

Parhaimmillaan presidentti voisi olla jonkinlainen arvojohtaja, joka herättelisi yhteiskunnassa keskustelua terävillä avauksillaan. Tätä mandaattia istuva presidentti on käyttänyt lähinnä suvaitsevaisuus-aiheesta.

Poliittisen vallan sijaan presidentille on suotu kansan luottamus ja kiinnostus. Presidentti on väritön ja seksitön versiomme kuninkaasta tai kuningattaresta. Kansa kuuntelee häntä silloinkin kun poliitikot eivät. Ja kansa kuuntelee häntä hyvinä ja huonoina aikoina. Tätä mandaattia presidentit eivät ole ymmärtäneet käyttää. Esimerkiksi Matti Vanhanen kirjassaan “Mies joka halusi olla asia” moittii Halosta aktiivisesta passiivisuudesta eri kriisien kuten tsunamin aikaan. Presidentti ei ollut läsnä, kun kansa suri.

Meillä on kolmen tylsähkön presidentin putki takana. Toivottavasti tilanne muuttuu, sillä sitä mukaan kuin presidentin valta murenee, sillä paikalla istuvan persoonallisuuden vaade kasvaa. Ainoastaan karismaattisella presidentillä on olemassaolon oikeutus, koska muuta keinoa vaikuttaa hänellä ei ole.

Kuten kaikessa päättämisessä, presidenttikin valitaan tunneperusteisesti. Kansa ei analysoi eikä tee SWOTteja vaan seuraa lähinnä viihdesyistä vaaleja. Kansa valitsee persoonan, jota ei tarvitse aina hävetä, itselleen perusteltavissa olevan maan isän tai äidin. Tästä syystä kansa ei läheskään aina äänestä jonkun puolesta vaan jotakuta vastaan.

Vaaleissa ollaan ihan markkinointiviestinnän ytimessä. Presidentti valikoituu vaikutuksen, koetun laadun perusteella. Ehdokkaan tulee olla jollain lailla relevantti, omintakeinen ja muistettava. Vaalit ovat viihteellistyneet, joten persoona nousee keskeiseen asemaan. Koska kampanjabudjetit ovat puolittuneet, markkinointi PR on keskeisin väline vaikutuksen aikaansaamiseksi. Markkinointi PR:ää Suomessa ei juuri osata kuin muutaman ihmisen toimesta, joten luvassa on lapsuksia. Hauskin esimerkki oli Lipposten parisuhdehaastattelu Me Naisissa. Yli puoluerajojen arvostusta aikoinaan saanut murahteleva jörri eli Paavo hempeili parin aukeman verran. Kyllä meitä kaikkia nauratti ja itketti.

Eilen puolestaan Arhinmäki avasi kampanjansa Nato-kortilla, joka on vasemmiston ainoa kortti vaikkakin tyhmä, koska presidentti ei Naton liittymistä päätä. Eräs politiikan huippuasiantuntija puolestaan arvioi, että Väyrysen ja Soinin kesken käydään kilpailua siitä, kumpi on enempi Soini. Tilanne on vielä ratkaisematon. Niinistö taas tahollaan kääri hihat kuin kunnon raksamies vaikka olemme vaikuttuneet nimenomaan hänen suoraselkäisestä puheestaan ja älystään.

Vielä yhdeksän viikon ajan tilanne elää. Koska televisiosta ei tule muuta hyvää kuin X-Factor USA ja Vedetään hatusta, kansa seuraa kaamosvaaleja puoliaktiivisesti. Media elää samalla itsetuntonsa huipulla. Joka viikko se valitsee omat suosikkinsa ja antisankarinsa. Odotettavissa on lautakasa-tasoisia paljastuksia ja ehdokkaiden puolisojen “syväanalysointia”. Ihan vaan vinkkinä, että edellinen presidentti tuli valittua puolisosta huolimatta, joten ihan hirveästi PR:ä arvoa ei kannata siihen osoitteeseen ladata.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Think Pig

“Mä olen täällä teidän vuoksenne. Mä elän ja hengitän teitä (koskettaa samalla etusormellaan päätään). Mä aistin teidän sielunne ja sen kivun mikä siellä hiertää. Mä aistin teidän ajatuksenne ja sen pelon mitä te koette (koskettaa kämmenellä sydäntään). Mä aistin teidät kuten äiti aistii lapsensa huolet. Älkää huolehtiko, mä olen teitä varten, te voitte ulkoistaa mulle teidän taakan. Mä kannan sen, koska mun sieluni sisäinen ripsi värisee teidän tahtiin. Mutta se ripsi on vahva ja se ei katkea. Antakaa mun kantaa teitä.

Mä olen elävä esimerkiksi muutoksesta mitä tekin yksilöinä ja yrityksenä kaipaatte. Mä muutuin, koska mun piti. Mä olin ennen kodinkonekauppias – nyt mä olen puhetyöläinen. Ja nyt mä menestyn, koska mä haluan. Mä olen muutosagentti, ja se ei olekaan mikään James Bondin homma (ampuu etusormellaan yleisöä). Siinä pitää olla kuin sieni, joka elää symbioosissa ihmisyyteen ja korkeimpaan asteeseen (halaa kuvainnollisesti maailmaa).

Mä en usko jumalaan, mä uskon teihin. Ja mä tunnen teidät (napsauttaa sormiaan). Mä tiedän mitä te oikeasti haluatte. Te haluatte rahaa. Te haluatte valtaa. Te haluatte seksiä. Te haluatte kunnioitusta. Te haluatte muuttua. Te haluatte olla hyviä ja itsekkäitä yhtä aikaan. Te haluatte. Te haluatte kaiken. Te haluatte ja mä toimitan (ojentaa kätensä kohti yleisöä). Mä olen teidän silta epäonnesta sateenkaaren päähän. Mä olen teidän motivaatio.

Antakaa mun muuttaa teidät. Ja kun te olette muuttuneet, muutetaan tää firma. Meidän pitää kuulkaa..meidän pitää…THINK PIG (lausuu kovalla p:llä). Näin se on, meidän pitää ajatella isosti. Meidän pitää ajatella niin isosti, että meidän ajatukset ovat isompia kuin me itse. Meidän ajatukset pistää varjoonsa kaikki pienet ihmiset ja kituuttavat yritykset. Tää on evoluutiota, baby. Vain vahvat säilyy. Mutta vahvatkin voi olla suuria sieluja ja sydämiä kuten esimerkiksi Mä. Ja kohta Sä (pitää tauon ja katsoo yleisöä). Kun mä puhun teille pehmeitä…tarkoitan siis pehmeistä arvoista, mä puhun sellaisista ulottuvuuksista missä te ette ole vielä käyneet edessä unissanne. Mä olen kuin se Coelho tai joku joogi, mutta suomeksi. Mä tajuun mistä maaperästä, väkiviinan ja alemmuuden tunteen lannoittamana, te olette saaneet kitukasvuiset torsonne kasaan.

Nyt on teidän aika kukkia. Nyt on TEIDÄN AIKA hyvät naiset ja herrat täällä Jyväskylässä, tarkoitan siis Valkeakoskella...antakaa itsenne mun kannettavaksi, ostakaa mun äänilevy ja MÄ takaan että saletisti natsaa.”

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: I Like Pike

“Jäbät hei, nyt aletaan rikkaaks. Mä sen hokasin. Suomen kansa on ihan saatanan tyhmää. Ne ei todellakaan ole penaalin terävimpiä kyniä. Varsinkin kehän toisella puolella niille kelpaa mikä hyvänsä. Nehän viettää häitäänkin nykyään ABC-asemilla. Mitä näitä nyt on Forssaa, Someroa, Turkua ja sellasia.

Mut kuunnelkaa, hei. Tiettekste et Suomi on tuhansien järvien maa. Jes! Joko te tajuutte?! Se on yhtä kuin järjetön hyödyntämätön tuotantolaitos. Siel on roskakalaa ihan simona. Haukee, särkee, ahventa. Me otetaan jätkien kanssa järvi kerrallaan haltuun koko maa. Heitetään dynaa veteen ja kerätään saalis. Jauhetaan siitä kalapullia ja pihvejä. Myydään niitä I like Pike -brändin alla. Väitetään et kaikki on haukea. Päivittäistavarabisnes on hyvä esimerkki siitä miten meitä kusetetaan ihan kuusnolla. Yksikään valmislihapulla ei sisällä lihaa. Ne on kaikki pelkkää jauhoo, e-koodeja ja kanannahkaa.

Jos sä juttelet keskusliikkeiden kanssa, sä tajuut tän juonen. Niitten mukaan suomalaisilla ei ole makua ja niitten velvollisuus ei ole niitä opettaa. Kuluttajien ainoo motiivi ostaa on kuulemma hinta. Eli halvalla paskaa ja suusta alas. Tää meiän idis on ihan timantti, se sopii just tohon ideologiaan.

Funtsikaa nyt. Ja meillä ei lopu raaka-aine kesken. Eikä apajilla pyöri ketään muuta. Kaikki kalastajat säätää enempi merellä eikä niitä hauet ja särjet juuri kiinnosta. Kala menee vissiin aika nopeasti pahaks, joten meiän täytyy jauhaa jo veneessä. Hyvä juttu on et jauhettuna meidän ei tarvitse erotella mitään. Ja suomalaiset diggaa just pullia ja pihvejä. Ne on meidän lempiruokia. Koko homman perusidis on siinä, että me luotetaan siihen, että suomalaiset on tyhmiä ja kritiikittömiä.

Joku väitti joskus, että suomalainen ei usko ennen kuin näkee, mut se on ihan tuubaa. Lehdissähän todistetaan koko ajan miten isot ruokatehtaat huijaa tuotannossaan ja mainonnassaan kuluttajia. Silti suomalaiset jatkaa skeidan syömistä ja hyväksyy huijauksen. Kun kukaan ei tarjoo laatuu ja kilpailu on keskittynyt, taso ei nouse ikinä. Suomessa on sellanen protektionismi ja muutenkin tää on logistinen helvetti eli tänne ei myöskään koskaan tule kunnon tarjoomaa, siks tää meidän idis tulee rokkaamaan. Peruslogiikka on kestävä, myydään halvalla volyymiä, Suomessahan ei sellasta strategiaa olekaan, että myytäis niukkuutta ja laatua. Ei kuulemma kannata. Asiakaslähtöisyys on Suomessa ihan vitsi. Ja siks me tullaan voittaa ja tekemään rahaa. Saletisti natsaa.”

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: DigMyDig

“Meille tuli jätkien kanssa sellanen pisnesidea, että oksat pois ja runko paljaaks. Oltiin aika tanakassa myötäisessä ja tukevassa haara-asennossa tien poskessa kirjoittamassa urealla nimiä hankeen, kun Pepe sen keksi. DigMyDig.

Eikö olekin munakas brändinimi? Siinä on kaikki, koko universumin, tykkääminen, worldwideweb, sosiaalinen akseli ja ulottuvuus sekä pikkuveli samassa paketissa. Pelkkä nimi jo myy. Varsinkin näinä päivinä kun näitä pajoja pistetään pystyyn niin tää nimi erottuu, jää mieleen ja painaa päälle. Ja mimmit diggaa. Digistä.

Meidän mielestä koolla on väliä. Jos joku muu väittää muuta, se valehtelee. Meidän tarjooma on laaja. Jo alussa siihen kuuluu sublimointi, digitointi, konvertointi ja onanointi. Meillä on Voimapiste jo tehty ja se näyttää hyvältä. (Tsekkaa mikä logo, ihan killeri.) Mutta ei se jää siihen, meidän digi kasvaa, kun sitä hieroo, siis kauppoja. Tää on kasvubisnes ja me ollaan kasvuiässä. Me aiotaan ylpeydellä sanoa ja osoittaa, että Stadin baarien pisuaareilla meillä on isoin ja komein. Sijoittajatkin diggaa digistä. Me myydään pilvee ja poltetaan rahaa. Jäädään eläkkeelle 30-vuotiaana. Vitun jees.

Meillä on tää aate, jota kutsutaan digilogiaksi. Se on vähän kuin bisnesmaailman Kama Sutra ja kertoo meidän digistä ja miksi sitä pitää digata. Siinä on kuvia ja tekstejä, mutta enempi kuvia. Nykyjengi ei jaksa lukee ja hissipuheet pitää vetää ekan ja tokan kerroksen välillä. Digilogian mukaan digi pitää pistää kaiken edelle ja omaa digiä pitää ajatella päivittäin. Käyttämätön digi on hyödytön digi. Ja digi ei käytössä kulu. Digi on tehty sosiaalisen tarkoitukseen, ei sitä voi omia eikä se ole monogamihommia vaan jakotavaraa. Eikä se ole edes kaksisuuntaista vaan ryhmätouhua. Rohkeasti vaan siis digit esiin, heilumaan ja menox.

Me hinnotellaan meidän digi luxuslevelille. Digeissä ja niiden käyttäjissä on eroja. Me ollaan ihan digihommissa ihan natiiveja, me osataan apit ja softat. Me synnyttiin digi kädessä ja osataan käyttää sitä paremmin kuin faijat. Me voidaan pistää hintalappuun paljon nollia perään, koska me tajutaan digi paremmin kuin meidän asiakkaat. Ei ne tajuu mitä me puhutaan, ne vaan nyökkää monttu auki ja kattoo meitä hoomoilasena, kun me työnnetään niille digiä suuhun. Ihan paras bisnes on sellanen bisnes, että asiakas tajuu tarvitsevansa sitä, mutta sillä ei ole hajuakaan mitä se ostaa. Näin on muuten närhen digit.

Ai, miten me tätä mälliä myydään? Sehän tässä hauskinta onkin. Jokaisessa lafkassa on nykyään joku sosiaalisen median strategia ja digistrategia. Niillä on kansiot täynnä konsulttien huijaamia dokkareita, joita ne ei ite bonjaa. Siksi ne soittaa meille eikä me niille. Me todetaan aina sama läppä: teillä on veltto digi, tulkaa meille niin se on kohta paraatikunnossa. Saletisti natsaa.”

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Vihakeskusteluja

Mies: Mä vihaan maksalaatikkoa.

Lenita: Jos mies lähentelee naista, nainen saa vetää sitä turpaan.

Mies: En tunne yhtään pariskuntaa, jossa mies ei olisi tossun alla.

Mamu: Meidän kulttuurissa naisen paikka on hunnun takana hellan ja lastenhuoneen välissä.

Mies: En hyväksy Kreikkaa. Loiset.

Lenita: Sinä olet suvaitsematon ja ymmärtämätön mies. Ja feta on ihanaa.

Mamu: Meitä syrjitään ja sorsitaan.

Mies ja Lenita: Siitä taitaa olla kaikki samaa mieltä.

Mies: Kun seuraan teitä Kaisaniemessä pussikaljottelemassa, en ole kyllä ihan varma miten hyvin te suvaitsette puolestaan suomalaisia.

Mamu: Rasisti! Kehtaatkin loukata kulttuuriamme.

Lenita: Homojen esiinmarssi on 2000-luvun naisasialiike. Riemuvoitto!

Mamu: Meillä ei ole homoja.

Mies: Hyväksyn homot, mutta en osaa juhlia sukupuolisia suuntautumisia. Miten minusta tuntuu, että olen jotenkin taas syyllinen.

Mamu: Koska olet.

Lenita: Koska olet.

Mies: Jotenkin tässä kaikessa suvaitsevaisuudessa ei enää suvaita suomalaisuutta eikä saa kokea kansallisylpeyttä.

Lenita: Meidän pitää kansainvälistyä ja avata rajat.

Mamu: Onhan teillä se jääkiekkopeli.

Lenita: Nuoriso syrjäytyy ja vanhukset elävät yksin. Se on aikapommi.

Mies: Eikö sekin kerro jotain suvaitsemattomuudesta ja kyvyttömyydestä kokea empatiaa?

Mamu: Täällä ei ole yhteisöllisyyttä, kylän hoivaa. Some ei korvaa lähimmäisen rakkautta.

Mies: Mitä suvaitsevaisuus sitten on?

Lenita: Se ei ainakaan voi olla ehdollista ja yksisuuntaista.

Mamu: Minusta tuntuu, että se on nyt keppihevonen, jonka taakse kätketään omat agendat ja epäluulot. Se on tuplasuvaitsemattomuutta.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: NHL & Mainosala

Entä jos mainosalaan pätisi huippu-urheilun säännöt? Entä jos olisimme NHL?

Tavoitteemme olisi voitot ja menestys, olla paras. Kukaan ei asemoisi itseään omasta halusta keskinkertaiseksi tai alakastiin. Silti olemassaolomme oikeutus tulisi yleisöltä. Suuri tehtävämme olisi viihdyttää ja palvella heitä. Taloutemme rakentuisi yleisön varaan. Palaute olisi suoraa niin hyvässä kuin pahassa.

Ketään ei otettaisi sateelta suojaan ja tarjottaisi eläkevirkoja. Työntekijöiden kanssa tehtäisiin vuosisopimuksia. Jokainen suoritus tarkasteltaisiin läpikotaisin. Työntekijä olisi juuri niin hyvä kuin hänen viimeinen työnsä. Jos joku alisuorittaisi toistuvasti, hänelle pidettäisiin kovaääninen puhuttelu, jossa olisi ihan turha olla paikalla työsuojeluvaltuutettu. Palkkausvaiheessa työntekijälle kerrottaisiin hänen paikkansa ja roolinsa. Kastijako olisi julkinen, selvä ja reilu. Työntekijä joutuisi kilpailemaan paikastaan. Itkeminen olisi turhaa. Primadonnat löytäisivät itsensä penkiltä. Toisaalta parhaat nauttisivat huippupalkkaa ja kunnioitusta. He olisivat tähtiä. Heidän ympärilleen rakennettaisiin koko joukkue. Heistä puhuttaisiin, heidät tunnettaisiin. Heidän varaansa laskettaisiin paljon. Heille kasattaisi paineita. Vain kovimmat selviytyisivät.

Työntekijällä ei juuri olisi itsemääräämisoikeutta. Yhtenä aamuna hänelle saatettaisiin ilmoittaa, että hänelle tuli juuri lähtö toiseen toimistoon. Pakkaa pensselisi ja mene. Osa matkustaisi farmissa bussilla pitkin maakuntia. He tekisivät Penan Putkelle flyereita, Raijan Kampaamolle palstanpäitä ja Mirkun Kukalle ikkunateippejä. Valittaa ei kannattaisi, kantapään kautta opittaisi ammatti. Farmi kasvattaisi kuten Siperia, mutta se olisi tarpeellinen koulu useimmille.

Parhaista kilpailtaisiin, he saisivat valita osoitteensa. Nuoria lupauksia seurattaisiin tarkasti jo koulunpenkillä. Heistä toimistot taistelisivat verissä päin ja vuosittaisessa tilaisuudessa varattaisiin lahjakkaimmat. Koko systeemin pohjana olisi erinomaisuuteen pyrkiminen ja jatkuva kehittyminen.

Toimitusjohtajan pesti olisi tuulinen. Kesken kautta tulisi kenkää ja kultainen kädenpuristus, jos homma ei pelaisi. Toimitusjohtaja rakentaisi joukkueensa pelikirjansa varaan. Jokaisella toimistolla olisi omansa. Selkeä strategia jota jokainen noudattaisi. Jokainen tehtävä täyttäisi yhtä pelikirjan roolia. Osa työntekijöistä puolustaisi, osa hyökkäisi, mutta kaikkien pitäisi osata molempia ja tiimin pitäisi toimia saumattomasti. Jokainen tukisi toistaan, jokainen kannustaisi omiaan, jokaisella olisi oikeus kritisoida huonoja suorituksia.

Vaikka kaikki edellinen kuulostaa strukturoidulta, kylmältä ja rationaalisesta, totuus olisi kaikkea muuta. Kaiken tekemisen keskiössä olisi tunne. Jokainen ymmärtäisi, että todelliset voitot perustuvat energiaan ja intohimoon, joukkuehenkeen. Fiilis olisi se lopullinen menestystekijä. Siitä uskallettaisiin puhua, sitä opiskeltaisiin, sitä luotaisiin. Iso, palava sydän olisi suurin arvo mitä joukkueella voisi olla.

Onpa harmi, että mainosala ei voi olla NHL.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: En tiedä

Yleensä näissä blogeissa minulla on tapana provosoida, mestaroida, väittää, analysoida, viisastella ja ylipäätään esiintyä absoluuttisena totuutena. Ei tällä kertaa. Seuraaviin asioihin minulla ei ole vastausta.

En tiedä mikä kerjäläisongelman todellinen ongelma on.

En erota hyvää klassista musiikkia huonosta.

En ymmärrä miksi on markkinointi-ihmisiä, jotka eivät rakasta työtään.

En osaa selittää lapselle miksi hän ei saisi leikkiä silloin kun hän haluaa.

En tiedä miksi täällä ei arvosteta kauneutta.

En tiedä miksi on niin vaikea olla läsnä.

En tiedä miksi naiset ovat niin kiehtovia.

En tiedä miksi miehet ovat niin yksiselitteisiä.

En tiedä mistä syntyy karisma.

En tiedä miksi keskinkertaisia mainostoimistoja on yhä.

En tiedä miksi on vaikea myöntää olevansa väärässä.

En pysty kertomaan etukäteen mikä työ voittaa mainoskisoissa.

En käsitä miksi kaikkia turhia palavereita pidetään eikä kukaan tee asialle mitään.

En tiedä miksi on helpompi hyökätä kuin pyytää anteeksi.

En tiedä miten Kreikan kanssa tulisi toimia.

En osaa kertoa erinomaisen mainosprosessin kaavaa.

En tiedä onko Soini lintu vai kala.

En tiedä miksi enemmistön minä-käsitys on niin hukassa.

En ymmärrä tätä suvaitsevaisuuskeskustelun luonnetta lainkaan.

En tiedä miten tehdään huonosta erinomainen.

En tiedä miksi palan ideoista.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Markkinoinnin suurin haaste

Markkinoinnin suurin haaste ei ole insinöörikulttuurimme, jossa emootio sivuutetaan ja ratio jyrää. Suurin haaste ei ole markkinoinnin arvostus tai johtoryhmäpaikkojen vähyys. Markkinoinnin suurin haaste ei ole myöskään mittarointi, budjetit, prosessi, mediaosaaminen, mainostajien tai mainostoimistojen ammattitaitoa. Kaikessa edellä listatuissa on parannettavaa, mutta haasteemme on syvällisemmässä fundamentissa.

Kaupallisesti markkinoinnin suurin haaste on uutuusmarkkinointi, joka pääsääntöisesti tekee tappiota eli investointi ei tuota edes sijoitettua rahaa takaisin.

Oli toimiala sitten mikä hyvänsä uutuuksien tarve on pysyvä. Harvoin kuitenkaan pysähdytään miettimään miten iso osa markkinoinnista on innovaatioiden luomista ja kaupallistamista tai muilla tavoin brändin uudistamista. Ilmiö on globaali ja siitä on hyvin vähän koottua tietoa.

Suomessa innovaatioihin investoidaan noin 7 miljardia euroa vuodessa. Suurin osa niistä ei selviä markkinoilla. Markkinointiviestintään puolestaan panostetaan kaikissa medioissa vuositasolla noin 3 miljardia euroa. Tästä asiantuntijoiden mukaan reilusti yli puolet kommunikoi jotain uutuutta tai uudistusta. Arviolta puolet uutuuksista ei pärjää markkinoilla reilua vuotta pidempään. Käytännössä se tarkoittaa, että vuosittain satoja miljoonia euroja ei pääse tavoitteisiinsa – päinvastoin ne tuottavat tappiota. Parantamalla edes 10 prosentilla onnistumisprosenttia, markkinoija saavuttaisi ennennäkemättömiä tuloksia.

Mistä epäonnistumiset johtuvat? Syitä on useita. Olisi kenties ylevää sanoa, että epäonnistumiset johtuvat siitä että innovaatiot ja uutuudet ovat olleet aikaansa edellä, mutta me kaikki tiedämme, että näin käy äärimmäisen harvoin. Rohkeus ei juuri koskaan ole epäonnistumisen syy.

Yksi selkeä syy on kopiointi ja me-too -tuotteiden lanseeraus. Markkinoille saatetaan tuotteita, jotka ovat jo lähtökohtaisesti kilpailijoitaan huonompia ja niiden ainoa tehtävä on nakertaa markkinasta lyhytaikaisesti pieni osuus.

Tätäkin keskeisempi syy on kohderyhmäymmärrys tai oikeammin ymmärtämättömyys. Edelläkävijöitä ei osallisteta prosessiin, kuluttajien tarpeita ei osata tulkita, heitä aliarvioidaan ja heitä kohdellaan tasapäisinä massoina. Tästä johtuen tuotteet ja palvelut eivät täytä kuluttajien kriteeristöä, niistä viestitään väärin, väärissä medioissa ja väärälle kohderyhmälle. Lisäksi lanseeraus nähdään kuukauden toimenpiteenä vaikka massojen käyttäytymisen muutos vaatii paljon pidemmän ajan. Markkinoijalla on kuitenkin hirveä kiire kilpailutilanteen johdosta, tuotantosyistä tai keskusliikkeiden puristuksessa tuottaa väkisin jotain uutta, millä ei ole minkäänlaista henkiinjäämisen mahdollisuutta. Kaikki perusfundamentit sivuutetaan tai pohjatyö hutiloidaan. Kuluttaja kohtaa kaupassa tuotteen tai palvelun, jota se saattaa jopa massiivisen kampanjan tukemana kerran kokeilla, mutta hylkää sen välittömästi todettuaan sen keskinkertaiseksi tai kehnoksi. Suosittelua ja uudelleenkokeilua ei tapahdu. Lopputuloksena on kaupallinen epäonnistuminen.

En ole aiemmin promonnut mainostajien tilaisuuksia, mutta tästä tärkeästä aiheesta saa paremman, syvällisemmän ja laajemman kuvan Subin ja Timo Kiurun tuottamassa Substanssi-seminaarissa.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Status Quo ja Coitus Int

Kun kulkee läpi elämänsä riipustautuen vallitsevaan tilaan, elämä jää täyttymättä, siitä uupuu kliimaksit. Se on kuin keskeytetty yhdyntä. Ihminen jää hämilleen. Tässäkö se kaikki oli?

Pahimmillaan ihmiseen iskee kateus, kun hän näkee muiden ihmisten saattavan asiat loppuun ja nauttivan siitä. Tällöin hän tarrautuu yhä tiukemmin status quohon ja vaatii muilta samaa. Vallitsevasta tulee elinehto, sitä pitää puolustaa ja sen vastustajia väheksyä. Elämä origossa on turvallisuushakuista ja konservatiivista, evoluutio-opin kieltävää.

Vallitsevan olotilan vastakohta on radikaali muutos. Radikaali jo sanana jakaa ihmiset kahtia; enemmistöön ja vähemmistöön. Enemmistö ei halua mitään radikaalia, koska se vaatii itsensä muuttamista, opittujen tapojen ja käytäntöjen muutos. Se vaatii kannanottoa ja mielipidettä. Turvallisin mielipide on olla radikaalia vastaan, vaikka salaa unelmoisi muusta. Vähemmistö meistä elää radikaalisti tai edes puoltaa sitä. Kaikilla ihmisillä on unelmia, mutta vähemmistö tavoittelee niitä. Vähemmistö näkee muutoksissa mahdollisuuden, oletuksen paremmasta, ehkä merkityksellisyyttä ja onnellisuutta. He kaipaavat täyttymyksiä.

Kaikki ei ole tietenkään mustavalkoista. Ihmiset siirtyvät enemmistöstä vähemmistöön ja toisin päin. Osa pystyy olemaan radikaali siviilissä, mutta pelkää muutoksia töissä. Tai toisin päin. Osa pysyy aina ja kaikkialla omalla tontillaan vaikka tapahtuisi mitä.

Jossain määrin me kaikki haluaisimme luoda merkityksellisyyttä muutoksen keinoin, mutta omat henkilökohtaiset opitut tai tiedostamattomat kahleet ovat liian vahvat. Pienin askelin henkilökohtainen muutos on mahdollista. Itsensä muuttamisen oppimäärä on kaavaltaan lyhyt, mutta käytännöltään vaikea.

Ensin pitää haluta, toiseksi tiedostaa, kolmanneksi kantaa vastuuta, neljänneksi heittäytyä ja viimeiseksi juhlistaa uskallustaan. Tämä luo ihmiseen tervettä itsetuntoa.

Haluaminen tarkoittaa tahtoa muuttaa itseään. Itseään ei voi puolestaan muuttaa jos ei kohtaa persoonaansa ja tiedosta omia heikkouksiaan, vahvuuksiaan ja motiivejaan. Kolmas ja kenties vaikein vaihe on ottaa vastuuta itsestään. On niin paljon helpompaa siirtää oma kurjuus muiden ihmisten ja olosuhteiden piikkiin. Heittäytyminen vaatii lapsenmielisyyttä ja kykyä nauraa itselleen. Se on esimerkiksi luovan ihmisen tärkein ominaisuus ja samalla haastavin rasti, koska oma ego on sen esteenä. “Entä jos ne nauraa, entä jos ne ei tykkää?”

Jos nämä neljä kohtaa on läpäissyt ja on uskaltanut tehdä jotain uutta, pientä tai suurta, onnistuen tai ei, on aika juhlia. Itsensä juhliminen ei ole rikos. Päinvastoin. Se on uuden alku.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Vastakohdat yhdyssanana: yritysvastuu

Lähes kaikkien DVD-elokuvien alussa on seuraavankaltainen saate:

“Haastatteluissa tai kommenteissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat lausujien omia, eivätkä ne välttämättä edusta yhtiön X, sen emoyhtiön, tytäryhtiöiden tai työntekijöiden näkemyksiä tai mielipiteitä.”

Mitä kyseisellä amerikkalaisen juristin laatimalla kappaleella pyritään meille sanomaan? Ja onko se viesti jostain suuremmasta? Ainakin siinä pestään kädet kaikista epämukavista, yhtiötä väärään valoon saattavista mielipiteistä. Yritys X ilmoittaa täten irtisanoutuvansa palkkaamiensa työntekijöiden tai elokuvataiteilijoiden mielipiteistä. Välttämättä-sana on hyvin keskeinen pikku lisäys kappaleessa. Sillä yritys pitää kuitenkin oikeuden itsellään olla lausunnon antajan kanssa samaa mieltä ja tunnustaa hänet yhtiön edustajaksi, mikäli lausunto jollain lailla antaisi yrityksestä paremman mielikuvan.

Edellisen voi sivuuttaa helposti olankohautuksella, mutta sitä voisi pitää myös liike-elämän yhden keskeisimmän sairauden oireena. Brändit pyrkivät puhdistamaan ja kiillottamaan julkisivujaan kuin Neuvostoliitossa konsanaan.

Jokainen brändi, yritys ja sen johto haluaa luoda hyvää mainetta, kiiltokuvaa ja esiintyä vastuullisena yhteiskunnan jäsenenä. Sisäpihojen moraalinen rappio ja vastuuttomuus kielletään. Henkilökunta on vaihdettavaa karjaa. Aivan kuin yritys olisi omista työntekijöistään irti oleva entiteetti, johon ei päde mitkään inhimmillisyyden lainalaisuudet.

Vanha klisee on, että kovasti työtä burn-outin partaalla paiskivalle työntekijälle empaattiset kollegat muistuttavat, että tiedäthän ettei firma tule haudallesi. Ei se tulekaan, mutta kuvittelisi, että yritys arvostaa sille työtä tekeviä ja oivaltaa, että tyytyväinen ja arvostettu työntekijä on tehokas työntekijä. Tämä ideaali harvoin toteutuu.

Jos olisin sijoittaja ja tarkoitukseni olisi sijoittaa pitkällä tähtäimellä, en tutkisi vain brändiarvon kehitystä, liikevoittolukuja ja asiakastyytyväisyysmittareita, vaan selvittäisin henkilöstön tilan ja innostuneisuuden. Siellä makaa totuus. Siellä makaa yhtiön tulevaisuus. Motivoitunut henkilöstö on yhtiön tärkein voimavara. Sen avulla saavutetaan nousu ja kestetään lama. Moni firma on ulospäin kiinnostava brändi, mutta sisältä käsin Rooman rappion tilassa. Se ei näy vielä ulospäin, mutta jonakin päivä kyllä (enkä viittaa vain Nokian lähihistoriaan).

Jos yhtiö ei kanna vastuuta omistaan eli omasta joukkueestaan vaan sitä kiinnostaa vain tulos ja omistajien jatkuvat kasvutavoitteet, se syö itsensä sisältä käsin. Nordea on yksi hyvä esimerkki monista. Se on yksi kannattavimmista yhtiöistä mitä Suomesta löytää, se takoo järjetöntä voittoa. Se ei riittänyt sille. Tulevaisuuden skenaariot näyttävät nyt huonolta ja Nordea ei usko itse pystyvänsä vaikuttamaan tulevaisuuteen. Siksi se päättää irtisanoa satoja. Kovat arvot voittivat pehmeät. Markkinoiden logiikka menee niin, että sijoittajat palkitsivat tämän osakehinnan nousulla. Joukkoirtisanomiset = hyvä uutinen. Mitä veikkaatte, motivoiko irtisanomiset yrityksen työntekijöitä ja johtoa? Lamautuuko yritys vai paraneeko suoritukset organisaatiossa ja asiakaspalvelussa? Väheneekö sisäinen valitus? Kiinnostaako Nordea uusia työnhakijoita? Kasvaako asiakastyytyväisyys?

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Insinööri ja humanisti markkinoimassa

Kahdenlaista stereotypiaa tulee vastaan palavereissa molemmin puolin pöytää.

Insinööri uskoo järkeen ja tieteeseen, humanisti sieluun ja sydämeen.

Insinööri hakee varmuutta. Humanisti etsii totuutta.

Insinööri innostuu tuotteista, humanisti tuotteiden käyttäjistä.

Insinööri innovoi uusia sovelluksia. Humanisti etsii täyttämättömiä tarpeita.

Insinööri kalkyloi markkinan kokoja ja vertailee kilpailua. Humanisti haluaa ymmärtää ihmisen käyttäytymistä.

Insinööri innostuu kaavioista ja prosessista, humanisti ideoista.

Insinööri ostaa tutkimalla itselleen vakuutusta virheiden minimoimiseksi. Humanisti tutkii mahdollisuuksia.

Insinööri arvioi tarkkaan hintajoustoa. Humanisti hinnoittelee koettuun laatuun.

Insinöörin mainoksessa luetellaan kaikki tuoteominaisuudet. Humanistin mainoksessa dramatisoidaan yksi tuotelupaus.

Insinööri kertoo kaiken, humanisti tarinan.

Insinööri mittaa euromääriä, humanisti pitämistä ja suosittelua.

Insinöörin jakelutie on tehostettu ja hyllytilat maksimoitu. Humanistin jakelutie on designattu kauniiksi ja houkuttelevaksi.

Insinöörin tuotepakkausteksti sisältää 100 substantiivia, humanistin 100 verbiä.

Insinööri ostaa kontaktilukuja, humanisti vaikutusta.

Insinööri ei ole ikinä väärässä, humanisti ymmärtää todellisuuden vaihtoehtoisuuden.

Insinööriä pitäisi aina kuunnella. Humanisti kuuntelee.

Insinöörismielinen uskottelee usein olevansa humanisti.

Humanisti ei epäile ikinä olevansa insinööri.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Rakkauskirje asiakkaalle

Brändit mielellään mittailevat asiakastyytyväisyyttä ja tykkäämisiä. Entäpä jos brändit joskus antaisivat asiakkailleen samanlaista vastakaikua? Jos vaikka pankki lähettäisi asiakkaalleen rakkauskirjeen? Se menisi kenties jotenkin näin.

“Rakkain asiakkaamme,

Rekisterimme mukaan nimesi on Kerttu Halonen. Saammehan kutsua Sinua Kertuksi ellei peräti Kullaksi? Suhteessahan tässä kuitenkin ollaan. Vuosien ajan olemme kokeneet yhdessä kaikenlaista. Olemme opiskelleet, varttuneet, avioituneet, saaneet lapsia, eronneet, saaneet taas lapsia, päässeet eroon lapsista ja nyt olemme jo elämän ehtoopuolella. Yhdessä olemme kokeneet elämäsi ylä- ja alamäet. Alamäkiin me emme tosin täällä pankissa lähteneet mukaan vaan laskutimme ajallaan lyhennykset ja lainankorot. Likvidiongelmastasi johtuen ja takaajien puuttuessa emme voineet antaa ruuhkavuosinasi Sinulle lisää lainaa, silloin kun sitä eniten tarvitsit, mutta hengessä olimme mukana. Usko pois, ajattelemme juuri Sinua, usein ja lämmöllä.

Rakkaus on luottamusta. Sinä luotat meille rahasi ja me luotamme Sinun luottavan meihin. Jos kuuluisit niihin onnellisiin, jolle olisi jäänyt merkittävästi sukanvarteen, rakastaisimme sinua entistä enemmän ja ankarasti miettisimme täällä mitä voisimme sinun rahoilla tehdä. Nyt olet meille kuitenkin perusrakkaus, et VIP-rakkaus. Rakastamme sinua silti, usko pois. Meille jäi oikein hyvä mieli niistä talkoista, joihin sinä ja muut rakkaamme lähtivät mukaan pankkikriisin aikaan. Se osoitti mihin rakkautesi voi venyä. Se oli ehdotonta rakkautta.

Kerttu, myönnämme, että suhteemme perustuu tiettyyn yksisuuntaiseen kunnioitukseen ja auktoriteettiin. Se on sellainen vanhan ajan kunnon suhde, johon miehet ovat vaimojaan kasvattaneet vuosisatojen ajan. Sinun pitää luottaa, että minä olen hyvä isäntä, hän joka päättää talossa ja vastaa raha-asioista. Meidänkin pankki on yksi kannattavimmista yrityksistä Suomessa. Arvaa kenen rahoilla se tulos on tehty? Me tunnemme raha-asiat paremmin kuin Sinä. Tiedämme, että et tule uteliaaksi tai opi milloinkaan ymmärtämään pankkimaailman jatkuvasti uudistuvaa sanastoa, palveluja ja hinnoittelupolitiikkaa. Siitä hyvästä saat naurettavaa korkoa pankkitalletuksillesi, asiakaslehden ja ilmaisen säästöpossun. Rakkaudessa on aina keskeistä tämä kaksisuuntaisuus, tiedäthän sen, Kerttuseni.

Olemme pahoillamme, että olemme viime aikoina olleet hieman etäisiä. Lakkautamme jatkossakin haarakonttoreita emmekä siten voi enää tavata kasvokkain. Puhelinpalveluumme on myös lähestulkoon mahdotonta päästä läpi. Uskomme, että tämä kaukorakkaus vain lujittaa suhdettamme. Voisi jopa leikkisästi sanoa, että silloin kun sinä hoidat ja huollat tätä rakkauttamme yksin, meillä menee paremmin. Tälläisen rakkauden symbooliksi olemme rakentaneet verkkopalvelumme. Siellä näet suhteemme tilan ja voit lähetellä meille rakkauskirjeitä sähköpostitse. Samalla voit tehdä erilaisia pyyntöjä, joita me sitten tilanteen mukaan suoritamme. Rakkaus on tekoja. Verkkopalvelussa voit suorittaa näitä tekoja ja me laskutamme niistäkin palvelumaksuja.

Kerttu, näemme, että säästötililläsi makaa 10 000 euroa. Niin monella muullakin suomalaisella. Sehän on vähän hullua, sillä inflaatio syö sen. Emme ole puuttuneet asiaan vuosiin, mutta nyt meidän pankin pitäisi sijoittaa 20 miljoonaa euroa erääseen rahastoon ja siitä innostuneena lähetämme Sinulle sekä 10 000 muulle rakkaallemme tämän henkilökohtaisen kirjeen. Tarvitsemme tämän rahan. Teethän sen, Kerttu, yhteisen rakkautemme ja sen muistojen vuoksi?”

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Mailanpuristaja ja ilmaveivaaja

Alkanut kausi jakaa niin mainostajat kuin markkinointitoimistotkin kahteen ryhmään: mailanpuristajiin ja ilmaveivaajiin.

Mailanpuristaja varmistaa kotoa lähtiessään kahdesti ettei kahvinkeitin jäänyt päälle. Mustan kissan nähdessään hän sylkee olkansa yli ja huolestuu nyt jo varmuudella tapahtuvasta onnettomuudesta. Töissä puristaja työllistää useaan työryhmää yhtä aikaan; on ryhmä joka kalkyloi tulevaa kvartaalia, ryhmä joka analysoi kulunutta, ryhmä joka tekee lyhyen aikavälin strategiaa ja kaksi ryhmää jotka prosessoivat kilpailevia tulevaisuuden strategioita. Mailanpuristaja on palkannut eri tahoilta kaksi johdon konsulttia ja vielä yhden johdon valmennusryhmän. Seuraavaa organisaatiota hän valmistelee samaan aikaan kun julkistaa uuden. Varmuuden vuoksi vuoden 2012 budjetista leikataan 10 % juustohöylällä joka suunnasta paitsi strategiatyöstä.

Mailanpuristaja on varma tulevasta lamasta, joka vähintäänkin johtaa tuloksen romahtamiseen, markkinaosuuden laskuun ja yt-neuvotteluihin. Mailanpuristaja vatsa löystyy myös kilpailijoiden toimien seuraamisesta. Seuraaminen on hänelle tärkeää, sillä jos joku on keksinyt jotain toimivaa, se on sekä pelote että mahdollisuus. Valmiiksi tallottua latua kannattaa ehkä seurata perässä. Kannattaakohan, puristaja pohtii, ja pistää työryhmän asialle. Mailanpuristaja tutkii kaiken mahdollisen tarkkaan ja tekee päätökset rauhassa sekä järjellä. Mailanpuristaja ei luota kehenkään, vähiten itseensä. Kun maailma on ehtinyt jo kaksi kertaa muuttua, puristaja tuuttaa ulos jotain joka tuntuu jäljitelmältä.

Mailanpuristaja nukkuu yönsä huonosti. Hän haluaa vakuudet siitä, että hän ei ole tehnyt virhettä. Virheen tehtyäänkin hän vakuuttelee, että asiat oli tarkkaan harkittu. Tämän johdosta mailanopuristaja etenee urallaan sivuttaissuunnassa, koska jossain on aina jokin taho, joka haluaa johtajakseen itsensä kaltaisen mailanpuristajan.

Ilmaveivaaja selaa aamulla iPadistaan mailman tapahtumat ja muistelee eilisillan teatteriesitystä. Teatteriesityksen perusidea oli ottaa katsojat mukaan esitykseen. Tämä aivan toisen toimialan toteutus innostaa veivaajaa ideoimaan vastaavaa kokemusta hänen omaan kohta lanseerattavaan palvelukonseptiinsa.

Ilmaveivaaja nostaa tapansa mukaan töissä kissan pöydälle. Veivaaja sanoo, että tässä firmassa loppui paskapuheet ja kääritään hihat. Googlen tavoin firman työaika jaetaan kolmeen osaan: olemassa olevan tuotteen kehittämiseen, uusien innovaatioiden kehittämiseen ja lempiprojekteihin eli jokaisen työntekijän oikeuteen luoda mitä ikinä huvittaa. Yli 30 % työajasta käytetään ideointiin ja innovaatioiden konseptointiin. Veivaaja kannustaa rohkeuteen. Hän luo kulttuuria, jolla on tervettä itsetuntoa ja jossa on lupa epäonnistua. Hänelle riittää, että kymmenestä ideasta yksi menestyy, koska hän tietää sen olevan uniikki ja luovansa sillä uutta markkinaa pelkän asemasodan sijaan.

Ilmaveivaaja luottaa alaisiinsa ja antaa vastuuta kasvavassa määrin niille, jotka sitä haluavat. Hän on itse eturintamassa, kädet savessa, tekemässä uutta sekä tutustumassa asiakkaisiinsa. Näin veivaaja tietää itsekoetusti missä mennään ja samalla ansaitsee henkilöstönsä arvostuksen. Ilmaveivaaja suhtautuu maailmaan mahdollisuutena ja tajuaa, että vain hänen oma osaamisensa on kattona. Siksi veivaaja palkkaa itseään parempia tekijöitä.

Ilmaveivaaja on vanhalle koulukunnalle hämmästys, outo lintu. Häntä eivät rekrytointifirmat Suomessa lähesty, mutta sitä vastoin hänellä on monen kansainvälisen yrityksen henkilöitä Facebook-kavereina.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Kantapääoma

Vanha, läpipuhkikulunut klisee kuuluu, että epäonnistumisista pitää oppia ja samaa virhettä ei pidä toistaa. Kukaan ei ole ikinä kiistänyt kyseisestä ajatusta ja tappion hetkellä se yhdistää epäonnistujia. Sitä hoetaan ääneen kuin mantraa. Tosin ennen mantra-vaihetta syytä ja syyllistä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Pääsääntöisesti kukaan eikä mikään taho myönnä itse epäonnistuneensa. Epäonni ja tavoitteisiin pääsemättömyys on passiivi-muotoinen ajatus. Se tapahtui, se tapahtui meille, se on ilmassa, mutta kukaan ei nosta kättä pystyyn. Epäonnistuminen jaetaan, mutta vastuuta siitä harvoin kannetaan. Sama virhe mitä todennäköisimmin toistetaan. Poikkeus on tietysti tilanne, jossa yritys päättää, että he ovat syyttömiä ja siirtävät epäonnistumisen suoraan alihankkijan niskoille. Näin kädet tulee pestyä kunnolla ja kerralla.

(Toisin on tietysti onnistuttaessa. Silloin jokainen ilmoittautuu kreditteihin. Joku saattaa jopa muistaa sanoa ääneen, että “se olin minä joka tämän keksi.”)

Parin viime vuoden aikaan olen ollut mukana ehkä viidessätoista kampanjassa. Näistä kaksi ei ole päässyt tavoitteisiinsa eli ne ovat odotusarvoihin nähden epäonnistuneet. En ole osannut erityisesti pysähtyä riemuitsemaan onnistumisia, mutta nämä kaksi kampanjaa ovat piinanneet minua. Molemmissa tapauksissa mainostaja on kantanut oman vastuunsa eikä ole lähtenyt syyttelemään. Epäonnistumista on analysoitu, jälkikäteen tutkittu ja avattu. Samat kysymykset on esitetty: olivatko tavoitteet liian kovat? Oliko tuote ja hinta oikeanlaisia? Toimiko jakelutie? Oliko kohderyhmä väärä? Olisiko viesti pitänyt muuttaa? Sanottiinko liian paljon? Sanottiinko liian vähän? Oliko mainonta vääränlaista? Oliko ajoitus oikea? Oliko meillä tarpeeksi näkyvyyttä? Jokainen kysymys on läpikäyty, mutta absoluuttista totuutta ei ole löytynyt, yksittäistä syytä ei ole havaittu, on vain nippu valistuneita arvauksia.

Palataksemme aikaisempaan kliseeseen, entäpä jos epäonnistumisesta pitää oppia, mutta siitä ei löydetä mitään oppia vaikka haluttaisiinkin?

Ja entäpä toisin päin, silloin kun onnistutaan, tiedämmekö varmuudella miksi onnistuimme?

Markkinoinnin syy-seuraus-suhteet ovat erittäin problemaattisia. Kun väitetään, että kokonaisuus on osiensa summa, oikaistaan totuutta. Yksittäiset osat kun ovat aina suhteessa muihin. Hinnan alentaminen saattaa johtaa laatumielikuvan kärsimiseen, jota puolestaan on rakennettu pitkäjänteisesti. Joskus sama kampanja voi toimia menestyksekkäästi aivan toisessa kohderyhmässä kuin oletettiin. Entäpä jos kaikki muu oli kohdallaan, mutta tuote löytyykin kuluttajan näkökulmasta päivittäistavarakaupassa aivan väärältä osastolta? Mitä jos kampanjan kärkiviesti olikin väärä ja oikeasti olisi terveellisyyden sijaan pitänytkin kommunikoida makua? Mitä jos kampanja oli kaikin puolin ok, mutta samanaikainen kilpailijan toimi oli vaan parempi.

Ammattilaisten tehtävä on kehittää osaamistaan, jotta he voivat tehdä työnsä paremmin. Vaikka edellä esitettyihin kysymyksiin ei aina löydy vastausta, kysymykset tulee esittää. Se itsessään on jo vastuunkantoa. Asioiden siirtäminen maton alle on varmin tapa olla oppimatta. Viisaat väittävät, että sanomalla ääneen “en tiedä”, on päästy viisauden alkuun.

p.s. Oikein leppoisaa kesälomaa kaikille Mömmön lukijoille.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Vanha ja uusi talous

Vanha talous on puistossa syöttämässä leivänkannikalla puluja, uusi talous skeittaa paikalle.

- Mitä pappa, joko selkää kolottaa?

- Räkätappi, vieläkö mun pitää pyyhkiä sun takapuoles?

- Luin lehdestä, että teillä taas lakkoillaan ja uudelleenjärjestelette. Kevätorganisaatio pukkaa?

- Saat kiittää luojaasi eli minua, että maksoin sun taideharrastukset. Te propellipäät ja viihdepellet ette joudu kärsimään ay-helvetistä.

- Näin on, te rakensitte Suomen ja hiihditte kesättalvet kouluun. On se rankkaa omistaa viinikellari ja golf-asunto Espanjasta.

- Näsäviisas kiittämätön nulikka. Ilman ihmistyövaltaista perusteollisuutta ja sodan jälkeisen ajan rakentamista Suomi olisi yhä kehitysmaa.

- Siitä me teitä arvostetaan, en mä sitä kiistä, mutta sitten te jäitte polkemaan paikoilleen. Ja muistuttaisin, että me tullaan maksamaan teidän eläkkeet.

- Millä? Noilla peleillä, viihteellä, innovaatioillako? Lippalakit päässä? Te myytte ilmaa, me sentään toimitimme jalostettua puuta, laivoja ja koneita.

- Toi on se asenne, miksi Viro, Ruotsi ja Venäjä ajavat meidän ohi. Te estätte ymmärtämättömyydellänne uuden sukupolven. Palkkaatte itsenne oloisia rationalisteja ja varmistelijoita.

- Me loimme Nokian, kyllä me ymmärrämme myös uuden talouden.

- Nokia oli looginen jatke hisseistä. Samaa miestyövaltaista ja tuotantolähtöistä rojua pienemmässä paketissa. Suomessa kaikki päätökset yhä tekee vanha talous. Täällä huokaillaan uuden Nokian perään. Ei kun molemmat jalat vaan samaan Titaniciin. Voi jösses.

- Mitäs pikkumies tarjoaisi tilalle? Applikaatioita?

- Ei vaan ideoita, jotka voidaan konseptoida ja kaupallistaa. Myydään ideoita, lisenssoidaan ne, yhdistetään luovien toimialojen osaaminen, tehdään hot shoppeja. Vähemmän miestyötä ja tuotantoa, enemmän ideoita, enemmän yrittäjiä. Välittömästi rima kansainväliselle tasolle, unohdetaan hiekkalaatikko, ei tehdä tätä Suomeen.

- Isot on ainakin jutut. Sulla on varmaan valmiina liiketoimintasuunnitelma, strategia ja rahoitus?

- Uusi talous ei toimi strategioin. Konsultit yrittävät simuloida tulevaisuutta, mutta se on mahdotonta, koska tulevaisuutta ei voi hallita ja kilpailijat eivät toimi kuten sinä itse haluat. Uusi talous elää yrittämisestä, epäonnistumisesta ja uudelleen yrittämisestä.

- Mä taidan kyllä siirtää eläkettäni eteenpäin, ei tollasia sienipäisiä juttuja osta kukaan. Ei toi ole vakavaa työntekoa.

- Pappa, siinä se juttu just on. Vakavuuden sijaan työnteon täytyy olla hauskaa, kunnioittaa erilaisuutta, kannustaa liberalismiin, luottaa itseensä.

- Mä soitan nyt äidilles.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Tyytyä

Tässä päivänä muutamana koin tyytyväisyyttä. Kaikki on hyvin tässä ja nyt. Mitään ei tarvita enempää, mistään ei tarvitse poistaa. Kauhistuin. Kokeilin lämpöä ja pulssiani. Katsoin peiliin. Tuijottiko sieltä seestynyt mies.

Pohjavireeni on ollut aina tyytymätön, rauhaton ja silti naiivin optimistinen. Siihen on vuosien saatossa kehittynyt intuitiivinen tapa päättää asioista. Mikään näistä ei juonna lapsuuden traumoista tai muista tragedioista. Terapeutin syväanalyysi oli, että jotkut vain syntyvät tuollaisiksi. En ole ainutlaatuinen, en koe olevani ainutlaatuinen enkä väitä olevani ainutlaatuinen. Kohtalotovereita on useita.

Meitä ajaa tyytymättömyys.

Meitä ajaa halua tehdä jotain keskivertoa isompaa.

Meitä ajaa täydellisen suorituksen tavoittelu.

Lopultakaan emme tiedä mikä meitä ajaa, mutta jokin.

Tyytymättömyys ei tee ketään onnelliseksi. Se on helvetillinen riippa. Meitä on kahdenlaisia. Jotkut meistä suuntaa osan tyytymättömyydestään muihin. Ympäristöä vaaditaan muuntumaan kaltaiseksemme. Lopputulos on aina moraalinen tappio. Osan tyytymättömyys suuntautuu täysin itseensä. Haastattelin kerran upean uran tehnyttä ammattilaisjalkapalloilijaa. Tappion jälkeen hän ei pystynyt nukkumaan vaan suuntasi aina yöllä puistoon treenaamaan ja sadattelemaan itseään. Hän lupasi yrittää enemmän ja parantaa. Hän ei pystynyt antamaan itselleen anteeksi. Tunsin empatiaa.

Suurin osa näistä vimmoista kohdistuu tekemiseen, uraan, kutsumukseen. Osa meistä osaa antaa itselleen vähän köyttä vapaa-ajalla. He relaavat. Minä vasta harjoittelen. Lupaan yrittää enemmän. Vai oliko se vähemmän? Jommin kummin.

Kun tyytymättömät kohtaavat vähempään tyytyväiset, törmää kaksi kulttuuria.

Tanner tömisee, koska molemmat uskovat olevansa oikeassa. Edellinen haluaa tehdä historiaa ja ovat valmiita vaikka epäonnistumaan yrittäessään. Jälkimmäisen elämän neuvo on kultainen keskitie. “Meille riittää sellainen keskiverto, seiska plussa, pikku idea. Ei heiluteta venettä, ei suututeta ketään. Ihan hyvä on hyvä.” Se kumpi on lopullinen maksaja voittaa taistelun, mutta ei välttämättä sotaa.

Keskivertoon tyytyväisten taustamotiiveja en osaa avata, mutta olen arvaillut, että ainakin siellä pelätään konflikteja ja koetaan tiettyä voimattomuutta tai halutaan mennä helpomman kautta. Siten voi säästää itseään. Pitkässä juoksussa ja yksilön henkisen tasapainon kannalta se on varmasti viisain valinta. Meitä tyytymättömiä se vituttaa ja pitää taas lähtee puistoon treenaamaan tai hyökätä päälle. Me perustelemme oikeutustamme sillä että mitään erinomaista ei synnytetä ilman rohkeutta ja vääntöä. Jokainen iso idea kohtaa ennakkoluuloja. Suurin osa isoista ideoista on haudattu jonnekin syvälle, koska ne ovat hävinneet tämän kisan.

Kiinnostavaa on, että suurimmassa osassa meistä kohtaa nämä molemmat persoonat ainakin jossain vaiheessa elämää. Joku osaa tyytyä työssään, mutta vaatii mahdottomia siviilissä. Tai toisin päin. Molemmat persoonat voisivat ehkä oppia toisiltaan. Peto ja Lammas saattaisivat olla ihan tolkullinen pari, jos osaisivat toimia yhdessä ja kunnioittaa toisiaan sekä toisten vahvuuksia. Kumpikaan kun ei ole parempi toistaan. Toisella vaan on aina nälkä ja toinen on aina kylläinen.

Tämän blogin uskalsin kirjoittaa, koska inspiroiduin tästä.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Läppätyyppi

Kymmenenvuotias tyttäreni kertoi, että “se ja se ovat ihan läppätyyppejä.” Kysyin mikä on läppätyyppi. Viiltävä analyysi kiteytti läppätyypin perusteet: “sellanen mursu joka osaa joka tilanteessa heittää sikahauskaa juttua – ei mitään pelkkää hölmöä – vaan sellasta joka pitää koko porukan hyvällä tuulella. Se ymmärtää mikä sopii kellekin ja tajuu sen tilanteen.”

Kian kommentit kiteyttävät minusta erinomaisesti miten brändin tulisi kommunikoida asiaansa. Jos brändi saa ihmisen viihtymään seurassaan, se on saavuttanut jo paljon, enemmän kuin 90 % mainonnasta. Harva brändi kuitenkaan lähtökohtaisesti miettii, että esimerkiksi 2 miljoonan euron markkinointiviestintäbudjetin keskeisin tavoite voisi olla ihmisten viihdyttäminen.

Jokaisella brändillä kun on niin kova kiire kertoa miksi heidän tuotteensa on poikkeuksellisen erinomainen. Brändit pääsääntöisesti puhuvat itsestään ja unohtavat aktiivisesti kuulijansa. Brändit eivät ole läppätyyppejä. Brändit harvoin ovat edes persoonia.

Meillä ei kotona paljon mainonnasta puhuta. Edellisestä kommentista johtuen halusin kuulla lisää ja kysyin Kialta mikä tekee mainoksesta hyvän. Suora aito sitaatti kuuluu: “Aitous, aitous on tärkeintä, että se vois tapahtua oikeassakin elämässä. Ettei se ole tyhmä. Hauskat mainokset ovat parhaita. Sellanen on huono jossa joku selittää siinä ruudussa miksi joku tuote on tosi hyvä. Kaikki tietää että sille on maksettu siitä valehtelemisesta. Sellanen on kanssa huono mainos, jossa ei ole mitään ideaa.”

Kyyninen mainosisä liikuttui. Kymmenenvuotias ymmärtää hyvän mainonnan sielun paremmin kuin suurin osa alasta saati asiakkaista. Jos Kia olisi brieffaamassa mainontaa, olen absoluuttisen varma, että siitä syntyvä mainonta ei olisi kaupallisesti tehottomampaa kuin nyt tehtävä. Kannustankin täten kaikkia 10-vuotiaita markkinointijohtoon ja yritysjohtoa palkkaamaan heidät. Ei sitä turhaan kutsuta leikki- ja lauluosastoksi. Parhaimmillaan se on sitä.

Isä päätti vielä jatkaa kuulustelua, sillä jokainen vastaus opetti ja nöyristi. Kysyin ymmärtääkö tyttö mikä brändi on. “Sitä on vaikee selittää, mutta Angry Birds on ihan paras, ihan mieletön. Tosi vaikee sanoo miksi. Se on vaan niin kiva ja tosi koukuttava. Se on hauska peli, kun pitää aina yrittää ja yrittää että pääsee sen tason läpi, ja aina joskus saa uuden linnun. Kaikki puhuu siitä meillä koulussa, se on ihan must.” Tosiaan. Sellainen brändin tulisi olla. Vai osaako joku sen paremmin ja selkeämmin ilmaista?

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.

Laihon klinikka

Kommentti: Ihkuu!!!

Olin blogilukossa. Vaimo ehdotti, että kirjoita kerrankin yltiöpositiivinen blogi. Innostuin. Tietysti, aina pitää mennä epämukavuusalueelle. Siispä kaksi posetiivaria istuu television ääressä:

- Ihanaa, kun on nämä mainoskatkot. Ehtii jääkaapille.

- Älä mee vielä, tuu kattoo, tässä pankkimainoksessa on taas suloinen koira, tälläistä koirarotua ne eivät ole ennen käyttäneetkään.

- Mikä pankki se oli? Sinne siirretään tilit huomenna, ne ymmärtää koirien päälle.

- En tiedä enkä muista, ne on ihkusti kaikki saman näköisiä nää pankit ja niitten mainokset.

- Sama juttu automainoksissa, vakuutuksissa, makkaroissa ja jugurteissa. Superia että ne miettii meitä katsojia eikä kiusaa millään vaikealla! Yhden kun on nähnyt, on nähnyt kaikki!

- Kato, siellä ne jellonan pennut on torilla. Kovin ovat iloisen näköisiä!

- Ne on humalassa kuten kansakin. Näen tässä suuren mahdollisuuden! Huomenna raitistuu koko maa!

- Ja lehdet kirjoittaa siitä positiivisesti. Nyt on paikka rakentaa kansallista itsetuntoa eikä synnyttää häpeää. Media osaa kyllä hehkuttaa hyviä asioita, se ei märehdi joutavia!

- Katsoppa, Soini eikun siis perussuomalaiset eivät lähde hallitukseen.

- Kyynel tulee silmään liikutuksesta. Ne ovat niin suoraselkäisiä ja ihailtavia!

- Niin on Katainenkin, sitkeä sissi! Aivan kuin Suomen neito, vasen käsi poikki ja pala takapuolesta menetetty, mutta silti se jaksaa nyökytellä kuin hymypoika. Unelmavävy!

- Kyllä Suomen kelpaa. Elellään lainarahoilla ja tehdään tappiota, mutta ollaan maailman johtavia onnellisuudessa mitattuna.

- Se kertoo, että raha ei ole kaikki kaikessa!

- Aivan! Ja kolmasosa työväestöstä saa nauttia elämästä, kun ne ovat suojatyössä valtiolla, ja yrittäjät maksavat. Se osoittaa, että valtio ajattelee ihmisen etua!

- Kyllä meillä on niin ihanasti asiat.

- Jepulis. Maailma on valmis ja silti täynnä mahdollisuuksia!

Eiköhän tämä ollut viimeinen positiivinen blogiyritys, sekin saattoi ehkä rahtusen karata satiirin puolelle.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kaikki Laihon klinikka -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/laihonklinikka ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=laihonklinikka.