Vanha, läpipuhkikulunut klisee kuuluu, että epäonnistumisista pitää oppia ja
samaa virhettä ei pidä toistaa. Kukaan ei ole ikinä kiistänyt kyseisestä
ajatusta ja tappion hetkellä se yhdistää epäonnistujia. Sitä hoetaan ääneen
kuin mantraa. Tosin ennen mantra-vaihetta syytä ja syyllistä on etsitty
kissojen ja koirien kanssa. Pääsääntöisesti kukaan eikä mikään taho myönnä
itse epäonnistuneensa. Epäonni ja tavoitteisiin pääsemättömyys on
passiivi-muotoinen ajatus. Se tapahtui, se tapahtui meille, se on ilmassa,
mutta kukaan ei nosta kättä pystyyn. Epäonnistuminen jaetaan, mutta vastuuta
siitä harvoin kannetaan. Sama virhe mitä todennäköisimmin toistetaan.
Poikkeus on tietysti tilanne, jossa yritys päättää, että he ovat syyttömiä
ja siirtävät epäonnistumisen suoraan alihankkijan niskoille. Näin kädet
tulee pestyä kunnolla ja kerralla.
(Toisin on tietysti onnistuttaessa. Silloin jokainen ilmoittautuu kreditteihin. Joku saattaa jopa muistaa sanoa ääneen, että “se olin minä joka tämän keksi.”)
Hyvä vierailija!
Marmain arkisto on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on käyttäjätunnus, kirjaudu, muutoin rekisteröidy alareunan linkistä.
