Mainostajien blogi

Kommentti: Tämäpä luksusta!

Luksus oli aiemmin helppo käsite. Määritelmällisesti luksusta eli ylellisyyttä oli kaikki se, mihin rahvaalla ei ollut varaa, mutta varakkailla oli. Vanhanajan luokkayhteiskunnassa luksusta määritteli vain hinta, minkä vuoksi luksus lähes poikkeuksetta oli materiaalista ja muodostui raaka-aineista tai elementeistä, jotka koettiin yleismaailmallisesti arvokkaiksi. Kultaa, timantteja, silkkiä...

Mutta ajat muuttuvat, ja luksuskaan ei ole enää oma vanha itsensä. Luonnollisesti luksuksella on vieläkin tietty arvokkuuden ja saavuttamattomuuden aura, mutta luksuksen käsite on laajentunut kattamaan paljon enemmän kuin ennen. Ovatko kulta ja timantit vielä luksusta? Ehkä, mutta eivät välttämättä. (Vilkaisepa vasenta nimetöntäsi.) Mutta entäs aika? Tai mahdollisuus panostaa harrastuksiinsa ja omiin kiinnostuksen kohteisiinsa? Mitä luksusta saada nukkua pitkään!

Suuri osa nykyään luksukseksi mielletyistä asioista on immateriaalisia, ja niiden mittaaminen hinnalla tai karaateilla ei enää onnistu. Markkinoinnille tämä on merkinnyt suurta muutosta niin asiakassuhteiden hoitomalleissa, kohderyhmissä tai vaikka mainonnan tavoittavuuden seurannassa. Jos tuotteeni tai palveluni ovat luksusta yhdelle ja arkea toiselle, miten markkinoinnilla voidaan silti rakentaa yhtenäistä brändimielikuvaa tai edustaa samoja brändiarvoja kaikessa viestinnässä? Riskinä viestien hajauttamisessa on se, että kuluttajat kokevat meidät epäaidoksi miellyttämishaluiseksi feikiksi, joka sanoo mitä tahansa saadakseen lisää myyntiä. Positiointi kärsii ja rahaa palaa entistä enemmän.

Materiaalisen ja immateriaalisen luksuksen yhdistäminen voi olla todella vaikeaa. Toisaalta, jos siinä onnistuu, voi kerätä runsaan sadon. Taas kerran avainsana on asiakas. Asiakkaat haluavat jatkuvasti parempaa palvelua, mietittyä ja henkilökohtaista viestintää, sekä ymmärrystä juuri heidän tarpeilleen ja unelmilleen, ja näistä he ovat myös valmiita maksamaan.

Otetaan esimerkiksi vesi. Suurelle osalle meistä vesi ei ole luksushyödyke. Hanan avaamalla sitä riittää, ja vesi on Suomessa kaikille saatavilla. Kuitenkin Google antaa 443 miljoonaa osumaa sanoille ”luxury water” ja 1,8 miljardia osumaa sanoille ”design water”. Vedestä on tullut luksustuote pakkauksella, designilla, storytellingillä, jakeluratkaisuilla, sekä näiden lisäksi – hinnalla. Raaka-ainehan on halpaa. Ylellisyys pohjautuukin kohderyhmän ymmärrykseen: he eivät halua juoda samaa vettä kuin rahvas, vaan he haluavat olla erityisiä ja näyttää sen. Heillä on sosiaalinen tarve erottautua, ja tästä tarpeesta on luksusvesimarkkina luotu.

Luksus on siis vieläkin sitä, mihin kaikilla ei ole mahdollisuutta. Se voi olla vaikka niin lyhyt työmatka, että on kiva pyöräillä töihin, tai lähiruoka, tai vaikka… Taidanpa ottaa lasin punaviiniä, upota sohvaan ja miettiä vähän. On niin ylellistä saada olla yksin kotona.

Kirjoittaja on Honkarakenne Oyj:n markkinointijohtaja ja miettii työkseen luksuksen roolia eri puolilla maailmaa. Hän toimii Mainostajien Liiton kauppatapatyöryhmän jäsenenä ja seuraa aktiivisesti markkinointiviestinnän kaupallista maailmaa.

Mainostajien blogi

Kommentti: Facebook tekee netistä kesyn

Mainostajien Liiton hiljattain julkaisema Mainosbarometri povaa sosiaalisesta mediasta vuoden 2011 mainosmarkkinoiden suurta nousijaa. Barometrin mukaan suomalaisyrityksistä peräti 90 prosenttia aikoo tänä vuonna panostaa sosiaaliseen mediaan.

Vaikka yhä useampi kampanjaeuro löytää tiensä sosiaalisen mediaan, ei sosiaalinen media ole suomalaisyrityksissä vieläkään mikään läpihuutojuttu. Vuorovaikutteisuutta hyödyntäviä ratkaisuja suunniteltaessa käytetään yhä liian paljon energiaa sen pohtimiseen, altistaako vuorovaikutus negatiivisille kommenteille.

Tällaisessa uhkakuviin keskittyvässä suhtautumisessa on mielestäni kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, koska sosiaalinen media on melko uusi ilmiö, ei asiakkaiden kommentteja osata aina asettaa oikeaan perspektiiviin. Yritykset tapaavat aliarvioida oman maineensa arvon ja yliarvioida yksittäisten käyttäjien kriittisten huomautusten merkityksen. Kaikki eivät tykkää kaikista, mutta hyvämaineisille yrityksille tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Toisekseen, uhkakuvakeskustelut antavat vääristyneen kuvan myös sosiaalisesta mediasta itsestään. Esimerkiksi sosiaalisen median palveluista suosituin eli Facebook on toimintaympäristönä varsin kesy.

Facebookissa netin käyttäjä esiintyy omilla kasvoillaan oman perhepiirinsä, ystäviensä ja työkaveriensa silmien edessä, samojen käyttäytymisnormien ohjaamana kuin normaalissakin elämässä. Facebookin kirjoittamattomat säännöt suosivat pikemminkin positiivisuutta kuin kriittisyyttä, peukuttelua kuin keskisormen heristämistä.

Kun tilannetta vertaa vanhoihin nimimerkkeihin perustuneisiin tai anonyymeihin verkkopalveluihin, kynnys kaikenlaiseen häiriköintiin ja sabotointiin on noussut Facebookin ja sen kaikkialle leviävien yhteisöliitännäisten myötä, ei suinkaan laskenut.

Facebookin pelkäämisen asemasta yritysten tulisi oikeastaan olla Zuckerbergille kiitollisia, sillä hänen ansiostaan netti on inhimillisempi, läpinäkyvämpi ja sivistyneempi kuin koskaan aiemmin. Ennustankin, että muutaman vuoden päästä sosiaalinen media on niin arkipäiväinen juttu, että sosiaalista mediaa koskevat uhkakuvakeskustelut alkavat yliampuvuudessaan jo huvittaa meitä.

Edellä kirjoitetulla en tietenkään tarkoita, että mahdollisiin kriittisiin kuluttajakommentteihin tulisi suhtautua ylimielisesti ja väheksyen – ainoastaan sitä, että kritiikki tulisi 2010-luvulla nähdä normaaliin yrityskansalaisuuteen kuuluvana keskusteluna ja mahdollisuutena asiakassuhteen syventämiseen, ei potentiaalisina kriisiviestintätilanteina tai järkyttävinä maineriskeinä. Yrityksellä, joka toimii liiketoiminnassaan eettisesti ja vastuullisesti, ei pitäisi olla mitään syytä pelätä vuorovaikutusta.

Kirjoittaja Tuomas Työrinoja työskentelee viestinnän asiantuntijana SOK:lla.

Mainostajien blogi

Kommentti: Tunnusta tietoa

Epäsäännöllisen säännöllisenä jalkapallon ystävänä mielestäni Veikkaus ja Veikkausliiga ovat aikoinaan onnistuneet hyvin iskostamaan mainonnassaan sloganin ”Tunnusta väriä” ihmisten mieleen. Voittihan se jo vuonna 2005 MediaFinlandian Tunnusta väriä -kampanjallaan.

Siitähän mainonnassa yksinkertaistettuna yhtenä tavoitteena on kyse, jäädä ihmisten mieleen. Tämä pätee varsinkin, kun tavoitellaan uuden tuotteen lanseerausta tai jo olemassa olevan tuotteen tunnettuuden kehittymistä tavoitellun kohderyhmän keskuudessa. Kun tietty tavoiteltu tunnettuuden taso on saavutettu, voidaan siirtyä rakentamaan tavoiteltuja mielikuvia haluttujen kohderyhmien ja asiakkaiden keskuudessa.

Tästä hyppäys taktisen mainonnan puolelle ja myynnin kehityksen tavoitteluun niin avot, ollaankin jo mainostajan ”euforian” huipulla. Mutta mutta.. mistä sitten voidaan tietää mikä taso on määritellyille tavoitteille oikea ja verrattuna mihin, saatikka onko tavoitteita ylipäätään asetettu lainkaan? Lisättäköön se suhteellisen tärkeä muuttuja mukaan, että vastasiko mainostettu tuote tai palvelu viestin vastaanottajan tarpeisiin?

Vastaus löytyy mittaamalla ja mittaamalla oikeita asioita oikeilla mittausvälineillä. Tukevassa taktisessa mainoskampanjassa nettisivuston kävijämäärien kasvu 125 prosentilla tai printtimainonnan huomioarvon nousu 37 prosentilla ei tee markkinointipäättäjää vielä autuaaksi.

Sen sijaan nettisivuston tavoiteosioiden bounce rate % eri mainoskanavista, mainonnan mielikuvien vaikuttavuuden jälkimittaus- ja huomioarvotutkimukset sekä varsinkin konversioprosentit ja CPA:t kertovat jo hieman enemmän. Tähän kun lisätään ekonometristen mallien hyödyntäminen kampanjan eri kanavien vaikutuksien mittaamisessa lisämyyntiin verrattuna muihin muuttujiin, saatikka kampanjan ROI ja pitempikestoisempi CLV, niin oikea mainostajan ”euforia” rupeaa lähestymään.

Mittausjargonin osaamista paljon tärkeämpää on kuitenkin osata hyödyntää mittaamisesta saatavaa tietoa markkinoinnin suunnittelussa ja päätöksenteossa, jotta opitaan ja tehdään asiat vieläkin paremmin ensi kerralla. Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että mainonta osuu oikealle kohderyhmälle, oikeaan aikaan, relevanttien kanavien kautta ja vastaa viestin vastaanottajien tarpeisiin.

AdProfit-kilpailu mittaa jälleen kerran viime vuoden tuloksellisimpia kampanjoita. Finaalipelien lähestyessä jokainen meistä voi kaivaa itsestään esiin epäsäännöllisen säännöllisen tavoitteiden mittaamisen penkkiurheilijan, riippumatta siitä minkä väristä tietoa tai tietovälineitä tunnustaa.

Tunnusta siis tietoa.

Kirjoittaja Tomi Pyyhtiä työskentelee suunnittelupäällikkönä SOK:lla.

Mainostajien blogi

Kommentti: Markkinoinnista ei saa vastuuvapautta

Nuorison alkoholin väärinkäyttö on ongelma meillä Suomessakin. Yli 100 suomalaista kansanedustajaa on sitä mieltä, että tilanne paranee, jos alkoholin mielikuvamainonta kielletään. He sallisivat vain tuotetietojen kertomisen alkoholituotteista.

On vaikea uskoa, että mielikuvamainonnan kieltämisellä olisi merkittävää vaikusta nuorison alkoholin väärinkäyttöön. Monet tutkimukset osoittavat, ettei mainonnan poistuminen tarkoita automaattisesti sitä, että nuorison alkoholinkulutus pienenee. Nuoriso polttaa yhä tupakkaa, vaikka sen mainonta on kielletty.

Markkinoinnilla on suuri merkitys yrityksille ja kansantaloudelle. Siksi sitä ei tule rajoittaakaan heikoin perusteluin. Markkinoinnilla edistetään myyntiä, kasvatetaan markkinaosuutta ja luodaan yrityksille kasvua, joka lisää niiden kilpailukykyä ja mahdollisuuksia luoda työpaikkoja. Mainonnan avulla yritykset voivat kertoa tuoteparannuksista esimerkiksi tuotteiden pakkausten tai sisällön osalta.

Voidaan sanoa, että tuotteen brändääminen lisää markkinoinnin vastuullisuutta. Se on mainostajan julkinen sitoumus. Jos mainostaja ei vastaa luomiinsa odotuksiin, hän rikkoo luottamussopimuksen. Kuluttajat saattavat milloin tahansa luopua tuotteiden ostamisesta esimerkiksi vastuuttomalta tuntuvan kampanjan takia. Viranomaiset kieltävät lainvastaisen mainoskampanjan. Elinkeinoelämän oma valvontaelin voi antaa huomautuksen hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista. Mainostaja ei voi siis tällä hetkelläkään saada vastuuvapautta markkinoinnista.

Suomessa on tiukka alkoholimarkkinointia säätelevä lainsäädäntö, jossa on kielletty nuorisoa vahingoittava alkoholimarkkinointi. Jo nyt voidaan kieltää kaikki hyvän tavan ja arvojemme vastainen markkinointi. Miksi siis tulisi kieltää vastuullinen alkoholimainonta?

Nuorison alkoholin väärinkäytön vähentämiseksi on vanhempien, koulun, viranomaisten ja mainostajien toimittava yhteistyössä. Mikään yksittäinen toimenpide tai taho ei varmastikaan pysty vähentämään alkoholin väärinkäyttöä. Kun mainostajilla on oikeus markkinoida, on heillä myös velvollisuus markkinoida vastuullisesti.

Kirjoittaja Ritva Hanski-Pitkäkoski on Mainostajien Liiton toimitusjohtaja.

Mainostajien blogi

Kommentti: Ei 500 miljoonaa kaveria ilman muutamaa vihamiestä

Kirsi Mettälä on Plan Suomi Säätiön markkinointijohtaja ja on Mainostajien Liiton brändityöryhmän jäsen.

Mark Zuckerbergia, syksyn ehdottomasta hittielokuvasta The Social Network. Ällistyttävän hyvä elokuva, ja hieno tarina sosiaalisesta mediasta.

Maailman nuorin miljardööri myös uskoo, ettei yksityisyyttä tarvita, se on vanhanaikaista eikä kiinnosta juuri ketään.

Merkityksellistä elokuvassa tai sen kertomassa tarinassa – totta tai tarua, ei oteta siihen tässä kantaa – oli jälleen kerran se miten isot ideat ovat luonteeltaan ja juureeltaan lapsellisen yksinkertaisia.

Ihminen kaipaa toista ihmistä, ihminen haluaa kuulua tai olla osa jotakin viiteryhmää. Ihminen on myös luonteeltaan utelias, kuten kehittyäkseen kuuluukin, ja on siis kiinnostunut toisten tekemisistä.

Onnistunut tuotekehitys, joka lähtee ihmisen perustarpeiden tunnistamisesta.

Facebookin suosiota ei siis voinut mikään estää. Siinä toteutuu hyvin keskeisesti Maslowin tarvehierarkian tarpeista ainakin kolme ylimmäistä.

• Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet

• Sosiaalisen arvostuksen tarpeet

• Itsensä toteuttamisen tarpeet

Mielenkiintoista on myös pohtia Maslowin pyramidin toista eli turvallisuuden tarvetta suhteessa sosiaaliseen mediaan. Ihmisellä on kiinnostus vakaisiin ja suojattuihin olosuhteisiin, pyrkimys turvalliseen elinpiiriin. Kovasti yksinkertaistaen voitaneen Facebookia kuvailla sellaiseksi. Sosiaalisten tilanteiden pelko, yhden tai useamman tilanteen pysyvä pelko, jossa henkillö altistuu muiden ihmisten tarkkailulle, ja pelko siitä, että hän saattaa tehdä jotain noloa ja nöyryyttävää, ei tunnu Facebookissa juurikaan toteutuvan.

Olen ystävien parissa, siis turvassa!

Jos palataan Maslowista Zuckerbergiin, tiedetään että rapatessahan on roiskunut ja menestyjät ovat usein yksinäisiä veikkoja.

Itse en pitäisi Zuckerbergiä ollenkaan sosiaalisesti lahjattomana, helppoa tietysti sanoa kun ei ole tullut tavattua.

Leffan tarinan ja oman tulkintani mukaan, hän oli äärettömän rehellinen itse asialle, luotti omaan intuitioonsa, ymmärsi ihmisen tarpeita ja ihmistä, vakkei ehkä joka kohdassa käyttäytynyt normien mukaisesti. Teki valintoja, jotka johtivat ihmissuhdekriiseihin, mutta menestykseen.

Niin voi tietty käydä, kun kovasti jotakin haluaa, ja tekee toisin kun ennen on tehty.

Sosiaalinen media sinällään on mielenkiintoinen ja iso ilmiö, niitä pääse aina silloin tällöin syntymään. Perustaltaan kuitenkin kyse on tutuista jutuista kuten vaikuttamisesta, tiedonjaosta ja -janosta sekä tunteista.

Kaiken keskiössä olen minä, ihminen tuttuine perustarpeineni.

Kirjoittaja Kirsi Mettälällä ei ole riittävää oppimäärää psykologiasta, mutta hän uskoo ihmiseen, markkinointiin sekä sosiaaliseen mediaan. Ja tietää myös sen, että sosiaalinen media ei ole yhtä kuin Facebook.

Mainostajien blogi

Kommentti: Minä uskon mainontaan

Yhteinen tulevaisuutemme riippuu ideoista, tarinoista ja teoista. Pitää ajatella ja toimia toisin. Tehdä heti mitä ei ole ennen tehty. Kiitos Marko Kulmala kirjastasi Hyvä idea ei toimi!

Jatketaan tästä.

Miksi mainontaa ei arvosteta, ja miten sitä voisi arvostaa enemmän? Piirtääkö mainonta riittävää kuvaa yhteiskunnastamme? Heijastaako mainonta tämän päivän monimuotoista ja moniarvoista yhteiskuntaa? Otammeko mainoksillamme rohkeasti kantaa yhteiskunnan muutoksiin? Onko mainonnan luoma kuva yhteiskunnasta sellainen, johon ihmiset kokevat itsensä tervetulleiksi?

Helppoja esimerkkejä, mutta kysyn kuitenkin. Monessako mainoksessa olemme nähneet samaa sukupuolta olevien perheen, entäpä monessako mainoksessa esiintyy maahanmuuttaja tai näkyvästi jotain tiettyä uskontoa edustava?

Hollywood-sarjoissa on nähty ihmisten kirjoa jo niin pitkään, että siihen ei enää edes kiinnitä huomiota, mikä juuri siis tarkoitus onkin. Kuuluu elämään, on tavallista ja normaalia!

Entä jos me mainostajat olisimme rohkeita ja uskoisimme monimuotoiseen ja -arvoiseen yhteiskuntaan, ja näyttäisimme uskomme julki? Otetaanpa vaikka esimerkki suurkaupungit, joissa elää rinnan erilaisia ihmisyhteisöjä, kulttuureja, näkökulmia, taipumuksia, taitoja, joiden yhteisvaikutus auttaa pitämään yllä innovaation roihua. New York, Lontoo ja monet muut suurkaupungit ovat useiden sukupolvien ajan olleet luovuutta edistäviä keskuksia. Niihin muuttaa koko ajan uusia ihmisiä. Niissä syntyy etsimisen, löytämisen ja innovaation ketjureaktio.

Rohkeus kumpuaa tarkoituksen määrittelemisestä. Ja tarkoitukseksi ei siis riitä, että saadaan lisää huomioarvoa (tokaisu jolla on muuten pilattu moni hyvä mahdollisuus). Tarkoitukseksi taas hyvin riittää jonkin tärkeän tavoitteen edistäminen, tai merkityksen antaminen jollekin yhteiselle tärkeällä tehtävälle. Simppelisti todetaan johtamisopeissakin, että ihmiset ovat valmiita muutokseen, kunhan muutoksella on riittävä tarkoitus.

Tunnustan taas uskoni mainonnan voimaan. Ja siihen, että mainonnalla on tarkoitus, ja sillä voi rakentaa yhteiskuntaa paremmaksi paikaksi meille kaikille elää.

Benetton tule takaisin!

Kirjoittaja työskentelee Plan Suomi Säätiön markkinointijohtajana ja on Mainostajien Liiton brändityöryhmän jäsen.

Mainostajien Liiton edustajien kirjoittamat Mainostajien blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/mainostajienblogi.

Mainostajien blogi

Kommentti: Onko ulkonäkö tärkeää kumppanin valinnassa?

Kati Rajala on Fazerin kehityspäällikkö.

Usein mainostoimistokilpailutukset mielletään kauneuskilpailuiksi. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin se, kuinka monta kunniaplakaattia ja palkintopystiä toimiston neukkarissa on asiakkaan nähtävillä?

Useimmiten mainostaja kilpailuttaa toimistoja hakeakseen strategista kumppania pitkäaikaiseen ja tulokselliseen yhteistyösuhteeseen, joka perustuu luottamukseen ja avoimeen kommunikaatioon. Tämä sama pätee aika moneen palveluliiketoiminnan kumppaniin ja yhteistyösuhteeseen.

Kuinka luotettava palveluliiketoiminnan kumppani sitten valitaan? Itse olen noudattanut muutamaa perusperiaatetta kumppanin valinnassa:

Palvelun ostaminen on perinteisesti mielletty hieman haastavaksi ja epämääräiseksi. Tuotteen ostamista pidetään helppona, kun voi vain antaa tarkat speksit, ja toimittajan on vastattava niihin. Palveluidenkin kohdalla nuo määrittelyt voidaan tehdä. Ne ehkä näyttävät hieman erilaisilta, eivätkä ole absoluuttisesti metrimitalla mitattavissa, mutta eri kandidaattien vertailu on mahdollista. Määrittelyt ja yhteinen käsitys tahtotilasta on hyvä luoda ennen kilpailutuksen aloitusta.

Avoin tiedonkulku on toinen tärkeä tekijä prosessissa. Silloin kun kaikki tietävät, mitä ollaan tekemässä, miksi, ketkä arviointiin osallistuvat, miten ja millä aikataululla arviointi tapahtuu, kisa on reilu kaikille. Luohan avoimuus myös aivan erilaisen pohjan luottamuksellisen yhteistyön rakentamiselle, kuin salamyhkäinen hyssyttely virka-ajan ulkopuolella omituisissa tapaamispaikoissa.

Kolmanneksi nousee tutustuminen yhteistyökumppaniin, ja etenkin tiimiin, jonka kanssa töitä tehdään. Paljon on kiinni ihmisistä ja heidän välisestä vuorovaikutuksestaan. Henkilökemian on toimittava ja tunnuttava mukavalta, jotta päästään huippusuorituksiin. Se ei selviä muuten kuin tapaamalla ja vaikka vähän yhdessä töitä tekemällä. Kauneus syntyy sitten sen luottamuksellisen, toimivan ja avoimen yhteistyösuhteen sivutuotteena. Ilman erillistä kauneuslisää.

Kaiken tämän voi kääntää vielä päälaelleen. Nimittäin samoilla asioilla lienee merkitystä, kun toimisto hakee uusia asiakkuuksia.

Se periaatteista ja neuvoista. Viralliset ohjeet ovat luettavissa Mainostajien Liiton sivuilta. Sitä ennen voi keskittyä pieneen älylliseen pähkinään: Tuo viime viikolla julkaistu uutinen oli otsikoitu ”Mainostoimisto maksaa kilpailutuksen”. Mitä luulette, olisikohan toimiston olemassa olevilla asiakkailla jotakin roolia noilla kulukakkukekkereillä?

Kirjoittaja toimi aikaisemmin palveluiden ostopäällikkönä Fazer-konsernissa ja kehittää tällä hetkellä Fazer Amican palveluliiketoimintaa. Hän toimii Mainostajien Liiton kauppatapatyöryhmän jäsenenä ja seuraa aktiivisesti markkinointiviestinnän kaupallista maailmaa.

Lue kaikki Mainostajien blogit täältä.

Mainostajien blogi

Kommentti: Tunnustan eläneeni

”Olen aina ollut sitä mieltä ettei kirjailijan työ ole salaperäistä eikä traagista; ainakin runoilijan työ on laadultaan henkilökohtaista, mutta siitä hyötyvät kaikki. Eniten runoutta muistuttava tuote on leipä tai keramiikkalautanen tai rakkaudella veistetty puu, olivat tekijän kädet miten kömpelöt tahansa.”

Näin hienosti kirjoittaa muistelmissaan Pablo Neruda. Tyrmäävän hieno syksy, koska olen myös viime aikoina nähnyt Picassoa Ateneumissa ja Anna Wintouria The September Issue -elokuvassa.

Vahvoja luovia taitelijoita, joita yhdistää intohimoinen rakkaus työhön ja vahva luomisen vimma vielä vähän kypsemmälläkin iällä. Anna Wintourin ikähän on salaisuus, mutta Googlesta se selviää, noin kuusikymmentä. Picasso teki työtä vielä 91-vuotiaana. Neruda kirjoitti pääteoksensa yli viisikymppisenä ja sai Nobelin seitsemänkymppisenä.

Inspiroivaa ja helpottavaa. Ei siis ole mitään syytä vähän yli viisikymppisenä miettiä olenko kuranttia kamaa työmarkkinoille! Eihän. Ainakaan, jos sattuisi olemaan yhtä tuottelias ja ahkera kuin Picasso, tai yhtä kunnianhimoinen kuin Wintour, tai yhtä elämänhaluinen ja intohimoisesti asiaansa ajava kuin Neruda.

Työ opettaa tekijäänsä, joka tekee työnsä entistä tietoisemmin, mutta kenties ei ehkä yhtä tuoreesti ja spontaanisti kuin ennen, opastaa Neruda.

Silti, luovaa työtä ja varsinkin luovaa työtä pitää saada tehdä kypsällä iällä. Yhdenlaiseksi luovaksi työksi tavataan lukea myös markkinointi ja mainonta, jota suunnitellaan yleensä näkyväksi kansalle. Kansastammekin muuten jo puolet taitaa olla viidenkympin paremmalla puolella.

Markkinointiviestinnällähän on parhaimmillaan se ominaisuus, että se vaikuttaa – myös ihmisten arvoihin ja asenteisiin. Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, millä elämänkokemuksella sitä suunnitellaan. Se voi olla laadultaan yhtä henkilökohtaista kuin runoilijan työ, mutta parhaimmillaan se hyödyttää kaikkia. Siis jos on voimaa ja rohkeutta, sitä sellaiseksi tehdä. Ja jos löytyy uskallusta olla mieltä. Silloin voi myös muuttaa maailmaa, askel kerrallaan tietenkin, mutta kuitenkin.

Pidetään siis osaajat työssä. Unohdetaan ikärasismi ja se eläkepommi. Ei voimaa, rohkeutta, näkemystä ja kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta kannata ylenkatsoa, se kannattaa pitää työssä

Henkilökohtaista pohdintaa, tietty. Tunnustan eläneeni, ja täyttäneeni viisikymmentä hetki sitten, mutta onnekkaana, mielekästä työtä tehden.

Ja tunnustan myös napanneeni oivan otsikkoni Nerudan muistelmista, se on kaunis ja viisas teos. Suosittelen.

Kirjoittaja työskentelee Plan Suomi Säätiön markkinointijohtajana ja on Mainostajien Liiton brändityöryhmän jäsen.

Mainostajien Liiton edustajan kirjoittama Mainostajien blogi ilmestyy kuukauden välein.