Mömmöblogi

118 noteerattiin Creative Review'ssä

Mainostoimisto Sherpan numeropalvelu 118:lle toteuttama Numeroiden numero -spotti on noteerattu brittiläisen Creative Review'n Feed-palstalla.

Verkkosivujen rekisteröityneet käyttäjät voivat nostaa Feediin joko omia tai ansioituneina pitämiään töitä. Suomalaisten toimistojen kannattaisi hyödyntää vastaavat mahdollisuudet omien töidensä esittelyyn kansainvälisillä foorumeilla. Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse?

Sherpa toteutti Numeroiden numero -kampanjan yhteistyössä Pinatan ja valokuuvaja Marko Rantasen kanssa.

Mömmöblogi

Naisten kesken turvallisuudesta

Tietoturvayritys F-Secure aloittaa Safe and Savvy -blogin, jossa organisaation naiset antavat tietokoneenkäyttäjille vinkkejä verkon turvallisesta käytöstä ja tietosuojasta.

Bloggaajat ovat teknisiä asiantuntijoita sekä myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia. Blogissa on tarkoitus jakaa lukijoiden kanssa työn kautta saatuja ja henkilökohtaiseen nettiturvallisuuteen liittyviä kokemuksia.

Safe and Savvy on kuluttajaystävällisempi jatke yrityksen vuonna 2004 aloittamalle, asiantuntijoille suunnatulle tietoturvablogi News from the Labille.

Mömmöblogi

Philips vilauttaa Parallel Linesia

Philips on lanseerannut Ridley Scott Associates -yhteistyön teaserin Facebookissa. RSA:n kanssa toteutetun Parallel Lines -projektin tavoite on näyttää käytännössä, miten television teknologia voi parantaa elokuvakokemusta kotona.

Philips haastoi RSA:n ohjaajat luomaan itse valitsemansa genren mukaisen lyhytelokuvan, joka hyödyntää Philipsin televisioiden elokuvallisia ulottuvuuksia.

Mukaan valitut elokuvaohjaajat ovat Greg Fay, Johnny Hardstaff, Carl Erik Rinsch, Jake Scott ja Hi-Sim nimimerkillä työskentelevä ohjaajapari Chris Hawkes ja Cheun Hung Tsang, joiden töitä teaseri esittelee.

Elokuvat julkaistaan 8. huhtikuuta Philipsin verkkosivuilla Philips Ambiplayerin avulla.

Mömmöblogi

Don Draper Mersu-kauppiaaksi

Mad Menin Don Draper eli näyttelijä Jon Hamm antaa äänensä uuteen Mercedes-Benz USA:n mainokseen, kertoo New York Timesin Media Decoder -blogi.

Hamm mainostaa ensi sunnuntaina Oscar-gaalassa ensiesityksensä saavassa spotissa Mersun ympäristöystävällisyyteen panostavaa mallia S400 Hybridiä. Hamm korvaa Mersun mainosäänenä The Waltons-sarjan näyttelijän Richard Thomasin, joka on antanut äänensä Mersulle viimeisen neljän vuoden ajan.

Mersun markkinointipäällikkö Stephen Cannon kertoo Media Decoderille mainosäänen freesauksen olevan hyvästä ja uskoo Hammin auttavan autobrändiä tavoittamaan nuorempaa yleisöä. Hammin mainossopimus on solmittu kolmeksi vuodeksi.

Kampanjan on suunnitellut Omnicom Groupiin kuuluva Merkley & Partners New Yorkissa ja kampanjan digitaalisesta puolesta vastaa Publicis Groupeen kuuluva Razorfish. Oscar-gaalan jälkeen mainos pyörii muun muassa hittisarjojen American Idolin ja CSI Miamin katkoilla. Hammin seuraava mainos julkistetaan noin reilun kuukauden kuluttua.

Autobrändit ovat käyttäneet innokkaasti mainonnassaan miesnäyttelijöitä. Toyotalla on ollut Martin Sheen, Hondan riveissä ovat työskennelleet muun muassa Daniel J. Travanti ja Richard Dreyfuss. Tällä hetkellä Hyundai käyttää Jeff Bridgesiä, joka on Oscareissa ehdolla parhaaksi miesnäyttelijäksi.

Mömmöblogi

Kommentti: Valkoisen miehen kisat

Viikonloppuna Vancouverin paikallislehti kysyi, miksi Kanadan naiset joutuvat poseeraamaan alasti kerätäkseen varoja lajiensa harjoittamiseen, vaikka he voittavat olympialaisissa enemmän palkintoja kuin miehet. Miehet vaan olla möllöttävät ja sponsoriraha juoksee.

Mikähän suomalaisten naisurheilijoiden tilanne mahtaa olla tässä jaossa. En ole nähnyt yhtäkään heistä lehdissä vielä alasti, mutta tottahan se on: naisten lajit jäävät vähemmälle huomiolle. Naiset voittivat kansallislajissamme jääkiekossa pronssia, mutta suomalaisten kansallinen itsetunto on kiinni miesten mitaleista.

Sama vancouverilaislehti kritisoiti myös sitä, että monikulttuurisuus, jota olympialaisissa rummutettiin, ei näy kanadalaisjoukkueissa. Aika samannäköistä porukkaa palkintokorokkeille on noussut. Tässä suhteessa Suomea ei ehkä oikein voi verrata maahanmuuttajien kansoittamaan Kanadaan, mutta aika hämäläisen näköinen meidänkin olympiajoukkueemme on.

Kenen olisi tehtävä se brändäystyö, että kansa näkisi naisten urheilumenestyksen yhtä arvokkaana kuin miesten? Entä miten suomalaiset ottaisivat vastaan monikulttuurisemman maajoukkueen?

Lue lisää Hakolan Vancouverin vierailusta täältä.

Mömmöblogi

Tilaa taiteelle

Urheilun rinnalla kulttuurilla on olympialaisissa suuri rooli. Joka kadun kulmassa on joku esiintyjä, mutta katumuusikoiden lisäksi kisojen yhteydessä järjestetään Cultural Olympiad. Tapahtuma esittelee maan kulttuurielämän parhaimmistoa tarkoituksenaan ”koskettaa kansalaisten sydämiä ja inspiroida maailmaa”. Tapahtuma on kulminoitunut kuukauden kestäviin kulttuuritapahtumiin vuodesta 2008 aina tammi-helmikuussa.

Yli 600 tapahtumaa esittelee bändejä, teatteria, filmejä, tanssia ja kuvataiteita 60 eri kohteessa. Ilmaiskonserteissa tarjonta on ollut todella laadukasta.

Vancouverissa on omasta takaa mitä esitellä. Kaupunki on Kanadan kulttuurin keskus ja British Columbian hallitus tukee provinssin kulttuuria ja taidetta sekä niiden ympärille muodostuvia bisneksiä. Kanadan hallituksen sivuilla Cultural Olympiadin järjestämistä perustellaan sillä, että sekä Kanadan ja kansainvälisenkin taide- ja kulttuurielämän parhaimmisto pääsee esiin koko maailmalle.

– Cultural Olympiad on ollut mahtava tapahtuma esimerkiksi bändeille päästä esiin, sanoo BC Canada Pavilionin taidemuseon opas.

Kaikkien mielestä kulttuuri ei ole saanut sitä huomiota, mitä olympialaisten odotettiin tuovan. Kaupungissa on kuitenkin paljon median edustajia, joilla ei ole lupaa kuvata tai kommentoida kilpailujen lajeja. Silloin on hyvä tarjota toimittajille jotain muuta kerrottavaa.

Cultural Olympiad on mittava ponnistus. Rahaa siihen on palanut kuusi ja puoli miljoonaa dollaria. Lontoon kesäolympialaiset ovat kuitenkin jo aloittaneet omat järjestelynsä vuodelle 2012.

Lue lisää Hakolan Vancouverin vierailusta täältä.

Mömmöblogi

Go! Canada Go!

Vancouver on sekaisin! Äärimmäisen jännittävän jääkiekkopelin lopputulemana Kanada voitti Yhdysvallat olympialaisten viimeisenä päivänä juuri ennen päätösjuhlaa.

Kadut vellovat punavalkoisiin pukeutuneita ihmisiä, autot tööttäilevät ja kaikki huutavat tasaisin väliajoin Go! Canada Go! Tunnelma on mieletön!

Jääkiekon lisäksi Kanada on voittanut eniten kultamitaleja koko kisoissa sekä ripakopallisen muita mitaleita lisäksi. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, Kanada on talviurheilulajien kunkku.

Kanadalaiset ovat onnistuneet kisoissa muutenkin kuin urheilullisesti. Olympialaisten järjestelyt ovat toimineet loistavasti, kaikki ovat amerikkalaisen ystävällisiä ja vaikka pubit ovat täynnä, olen tähän mennessä nähnyt tasan yhden miehen niin humalassa, että hän ei tahtonut omin jaloin pysyä pystyssä.

Vaikka järjestysmiehiä ja poliiseja on joka kulmassa, ja turvatarkastukset tapahtumiin ovat lentokenttätarkastusten tasolla, viranomaisten läsnäolo ei ole ahdistavaa. Poliisit hymyilevät ja vinkkaavat silmää pyytäessään ihmisiä siirtymään sivummalle, please.

– All these fine people here and I’m in the way, sanoo yksi poliisi, kun katua ylittävät kisaturistit meinaavat kävellä hänen ylitseen.

Kanada saattaa olla pikkuveljen asemassa Yhdysvalloille, mutta ei pode siitä huonoa itsetuntoa. Iskulause Go! Canada Go! on muotoutunut myös muotoon Go! World Go!, mikä kiteyttää hyvin vieraanvaraisuuden ja yhteishengen tunteen, mikä kisoissa on ollut. Vancouver on onnistunut brändäämään itsensä loistavana vierailukohteena ja koko maa on näyttänyt parhaat puolensa. When all eyes are on you, you’d better shine.

Lue lisää Hakolan seikkailuista Vancouverissa täältä.

Mömmöblogi

Hybristä seuraa depris

Olympialaiset ovat hieno tapahtuma, mutta taloudellisesti ne eivät kannata. Kisat rahoitetaan verorahoin, ja käytännössä kisajärjestäjät ottavat aina takkiin. Kanadalla on jo ennestään kyseenalainen kunnia vuodelta 1976, jolloin Montrealin kisat tekivät kansainvälisten lehtien mukaan ”legendaariset tappiot”.

Nyt kansa pelkää, että sama tilanne toistuu. Vancouverin olympialaiset ovat maksaneet eri lähteiden mukaan kuusi tai kahdeksan miljardia Kanadan dollaria. Yksin turvatoimiin on palanut rahaa 900 miljoonaa dollaria.

The Province -lehden mukaan sponsori- ja mainostulot ovat jääneet arvioitua pienemmiksi eikä turistejakaan tule yhtä paljon kuin toivottiin.

Kansalaiset pelkäävät, että olympialaisten laskuja maksetaan muodossa tai toisessa vielä pitkään. Provinssin työntekijöitä on lomautettu, leikkauksia sairaaloissa peruttu, kouluja suljettu ja kaupungin asukkaita on pyydetty rajoittamaan kulkua keskustassa tai pysymään kokonaan kotona, jotta turisteilla olisi tilaa rellestää.

Voisi kuvitella, että turistit tuovat rahaa ja toki tuovatkin. Ravintolat ja hotellit pärjäävät hyvin. Mutta ostoksille turistit eivät lähde.

– Onhan tämä hauskaa, mutta bisnesmielessä homma kusee. Olen kosmetiikkaliikkeen vastaava, ja tässä kuussa teen varmaan kolmanneksen normaalitilistä. Turistien rahat palavat lippuihin, hotelleihin ja ruokaan. Luulen, että kaupungin talous romahtaa, kertoo kadulla tapaamani nainen.

Hän on kuitenkin toiveikas, sillä turistit ovat viihtyneet vieraisilla hyvin. Ehkä he palaavat joskus ja kuluttavat enemmän rahaa shoppaillen.

Keskustan tavaratalon kauneussalongin kynsihoitaja ei ole yhtä huolissaan.

– Kanta-asiakkaamme eivät käy hoidoissa olympialaisten aikaan, koska kukaan ei halua tulla keskustan tungokseen. Mutta tämähän kestää vain pari viikkoa, kyllä tilanne sitten palautuu, hän uskoo.

Katunäkymässä ei uskoisi, että shoppailu olisi vähentynyt. Keskustan Hudson Bay Companyn keskustavaratalo on pyhittänyt katutason kerroksestaan puolet olympialaisten viralliseksi merchandise-kaupaksi. Jono kauppaan on korttelin pituinen. Katukuva kertoo, että muutkin ovat jonossa seisoneet. Ostan kolme postikorttia, mutta edelläni seisovan pariskunnan lasku olympiatuotteista on lähes 600 dollaria. Se ei kuitenkaan lämmitä paikallisia kauppiaita.

Lue lisää Hakolan seikkailuista Vancouverissa täältä.

Mömmöblogi

Olympiahuumaa!

Tänään kävin katsastamassa LiveCity Yaletownin, joka on ilmainen tapahtuma-areena. Paikalla ovat sponsoreiden, kuten Coca-Colan, Acerin, Samsungin ja Panasonicin showroom-hallit sekä live-musiikkia. Tänään areenalla soittaa country-laulaja, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan pysty muistamaan.

En päässyt sponsoreiden showroom-halleihin sisään katsomaan minkälaisen 3D-teatterin Panasonic oli rakentanut, enkä saanut Coca-Colan pimeässä hohtavaa pulloa, koska jonot oli jo suljettu tältä päivältä. Sponsorit tarjoavat elämyksiä, mutta paras tunnelma paikalla oli, kun isoilta screeneiltä näytettiin päivän palkintojenjaot.

Kanadan naisjoukkue voitti kultaa ja hopeaa kelkkailussa, ja koko areena hoilasi Kanadan kansallislaulua. Huomasin minulle tyypilliseen tapaan liikuttuvani. En ole urheiluhullu, koska pistesijoitukset tai se kuka tulee ensimmäisenä maaliin eivät ole koskaan kiinnostanut minua kovin paljon. Palkintojenjakohetket ovat kuitenkin aina olleet liikuttavia. Mitalistit olivat niin onnellisia, että myötäeläjänä itsellekin tulee hyvä mieli.

Seuraavana vuorossa oli naisten taitoluistelun palkintojenjakouusinta. Pronssikorokkeelle nousi kanadalainen Joannie Rochette, jonka äiti kuoli vain muutama päivä ennen Rochetten kovimpia näytönpaikkoja. Rochette kyynelehti korokkeella ja koko areena hurrasi. Minä kyynelehdin mukana ja tunsin itseni vähän hölmöksi.

Hotellin hississä vieras nainen kysyi, mistä olen kotoisin. Vastauksen kuultuaan hän alkoi vuolaasti kehua Laura Lepistön luistelusuoritusta. Toki Kiira Korpikin onnistui hyvin. Toivotimme hyvät yöt ja menestystä tuleviin koitoksiin, vaikka en tiedä, mistä maasta hän oli ja mitä lajeja hän seurasi.

Eikös olympiahenkeen kuulu, että maailman kansat kokoontuvat yhteen reilun pelin hengessä. Sitä minä tänään varmaan sitten koin. Toivottavasti pääsen kyynelehtimään vielä Suomen mitalijakoihin, kun tänään en naisten jääkiekkojoukkueen enkä hiihtäjien viestipronssia päässyt todistamaan.

Yritän tunkea myös niihin showroomeihin tutkimaan, mitä kaikkea siellä on keksitty.

Mömmöblogi

Paras brändäyspaikka: Museo

Vancouverin kadut ovat täynnä tapahtumia, ständejä ja ihmisiä. Kisaturistit jonottavat joka paikkaan ilmaisten tuotteiden perässä tai päästäkseen kokeilemaan uusimpia vimpaimia. Kaiken tämän keskus on vilkkaimman ostoskadun Robson Streetin Robson Square.

Suurimmat kicksit sain kuitenkin museossa. Robson Squaren laidalla sijaitsee Vancouver Art Gallery ja British Columbia Canda Pavilion, joiden näyttelyt kannatti käydä vilkaisemassa.

Ensinnäkin, taidemuseossa on olympialaisten aikaan näyttely, jossa on esillä Leonardo da Vincin piirustuksia Iso-Britannian kuningattaren kokoelmista. 500 vuotta sitten piirretyt luonnokset ihmiskehosta kumartavat olympialaisten ruumiinkulttuurille. Taidemuseon toisessa osassa on lisäksi näytillä taiteilijoiden näkemyksiä British Columbian provinssin luonnosta, ihmisistä ja ympäristöstä.

Neljännessä kerroksessa tunsin kuitenkin perisuomalaista kateutta. Vancouver ja British Columbia ovat viiden vuoden ajan hioneet sitä, mitä ja miten tuovat alueen parhaat puolet esiin kaikenlaisille turisteille. Satojen yritysten joukosta esillä ovat ne, jotka edustavat jotain täysin uutta, ovat johtavia alallaan tai joista kukaan ei ole vielä kuullut. Näyttely on niin jännä ja inspiroiva, että siellä jaksaisi tappaa aikaansa loputtomiin.

Vancouverin historia ja kasvu perustuu puuhun. Koska puun työstäminen tuoleiksi ja pöydiksi ei ole enää suuressa mittakaavassa kannattavaa, yritykset ovat etsineet puun käytölle uusia suuntia. Kaupunki on pistänyt paljon paukkuja uusien puuta hyödyntävien teknologioiden kehittämiseen ja kauppaamiseen.

Seuraavaksi tarjolla on kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja rakentamisen saralla. Näemme myös, miten British Columbiassa on kehitetty puhtaan energian teknologiaa esimerkiksi aurinkoenergian hyödyntämiseen.

Lopuksi tule hauskin osuus. Vancouverissa on keskittymä pelialan yrityksiä ja isot nimet, kuten EA, Disney/Pixar ja Rainmaker ovat perustaneet putiikkinsa tänne, joten kasvava osa suuren luokan animaatioelokuvista ja peleistä tehdään nykyään Vancouverissa. Kosketusnäytöt havainnollistavat, miten animaatiot valmistuvat.

Museon oppaat ovat niin innoissaan, että turisti huomaa nielevänsä hurmiossaan kaiken suitsutuksen.

Puuta, teknologiaa, luontoa ja paikallista taidetta. Suomelta ei näistä luulisi puuttuvan mitään. Toivottavasti mekin saamme pian jotkut isot kinkerit, missä voimme osaamistamme esitellä.

Mömmöblogi

Olipahan aloitus!

Saavuin Vancouveriin paikallista aikaa 18.30. Kisatunnelma on vastassa jo lentokentällä muutenkin kuin julisteiden muodossa.

– Lähetimme tänään Venäjän kotiin, kertoo Kanadan rajavartiolaitoksen työntekijä ennen kuin kännykkä ehtii lennon jäljiltä herätä eloon.

Painelin suorinta tietä UBC Thunderbird Arenalle katsomaan, kun Suomi voitti Tsekin. Ei olisi voinut olympiaretki paremmin alkaa!

Seuraava etappi oli Vancouverin ydinkeskusta ja ruoka. Vancouver on Kanadan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja siellä yli puoli miljoonaa asukasta. Kun kaupunkiin ahtautuu kisaturisteja normaalipopulaation lisäksi, keskusta on turvoksissa. Varsinkin, kun useat vilkasliikenteiset kadut on suljettu autoilta kävelykaduiksi.

Kaupungin keskusta pullistelee siis suomalaisia ja kanadalaisia jääkiekkofaneja puna- ja sinivalkoisissaan. Ensi-istumalta voisi luulla, että nämä ovat lätkäkisat.

Kanadalaiset ovat siitä erikoista kansaa, että he osaavat iloita myös muiden menestyksestä kotikisoissaan. Suomalaisseuruetta tullaan taputtelemaan selkään tuon tuosta.

– Äitini oli kotoisin Suomesta. Nimeltään Rautanen. Hän kyllä syntyi Kanadassa. Onnea matkaan, ravintola-asiakas tulee kertomaan ohikulkeissaan.

Yritän kisakiireiltäni päivittää kuulumisia Vancouverin olympialaisista jahka aurinko seuraavan kerran nousee.

Mömmöblogi

Kommentti: Jungnerin tappion tekijät

Mikael Jungnerin kausi loppuu ja nyt mietitään, että miksi. Haastetta riittää, sillä tavanomaisin johtajamittarein syrjäyttämistä ei voi perustella eikä Ylen hallitus suostu kertomaan syitään.

Aloitetaan pohtiminen mahdollisesta hyvästä syystä. Jungnerin suurin synti taitaa nimittäin olla se, että hän onnistui liian hyvin. Ylen roolin uudistaminen ja laajentaminen on väistämättä tarkoittanut myös astumista aika monille varpaille.

Tässä ei tietysti sinänsä ole vikaa, mutta koska monet näistä tahoista ovat jo ihan Ylen strategiankin mukaisesti yhtiön tulevia yhteistyökumppaneita, Ylen muutoksen seuraavaan vaiheeseen eli ulkoiseen uudistumiseen tarvittiin toinen vetäjä. Ja mielellään talouselämän, ei politiikan sisäpiiriläinen.

Sitten niihin huonoihin syihin, joista päällimmäisenä ovat tietysti poliittiset syyt. Ylen julkinen kuva survottiin kerralla takaisin puoluepolitiikan suohon, jos ja kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja antoi suutuspäissään potkut toimitusjohtajalle. On muutenkin hieman ristiriitaista, että samat tahot, jotka vaativat Ylen puhdistamista poliitikasta, ovat innokkaimpia puuttumaan yrityksen toimintaan.

Julkisuudessa on myös esitetty epäilyjä, että Jungnerin avoin ja erilainen tyyli olisi ollut keskeinen syy vaihtoon. Tämä peruste on erittäin huono, sillä Jungner ei ylittänyt yhtään todellista rajaa vaan oli moneen muuhun poliitikkotaustaiseen johtajaan verrattuna varsinainen pyhimys. Hän ei yrittänyt käyttää asemaansa hyväkseen, ei vongannut seksiä eikä rahaa, eikä suosinut kavereitaan.

Toki moni perinteisen toimitusjohtajan rooliin piiloutuva suomalaispomo voi nyt huokaista helpotuksesta ja pysyä kaapissaan, mutta tämäkin on erittäin huono syy Jungnerin sivuuttamiseen. Kasvava avoimuuden vaatimus kun koskee aivan erityisesti toimitusjohtajia.

Sitäkään tässä ei haluaisi uskoa, että kilpailevien mediayhtiöiden kritiikki johti toimitusjohtajan vaihtamiseen. Useimmiten kilpailijoiden pilkka kun pitää laskea toimitusjohtajalle eduksi.

Mutta kuten todettua, Ylen seuraava haaste on nykyisten kilpailjoiden kääntäminen yhteistyökumppaneiksi ja siihen tehtävään Lauri Kivinen saattaa sopia Mikael Jungneria paremmin.

Mömmöblogi

TEDin yleisöltä loppui huumorintaju

Amerikkalaisen komedienne Sarah Silvermanin esiintyminen viikonloppuna TED2010-seminaarissa Kaliforniassa on aiheuttanut myrskyn sosiaalisessa mediassa, kertoo Gawker-blogi.

Silvermanin tyyli ei uponnut kaikkiin TEDin kuulijoihin. Jopa TEDin kuraattori Chris Anderson teilasi Silvermanin esityksen Twitterissä kamalaksi ("I know I shouldn’t say this about one of my own speakers, but I thought Sarah Silverman was god-awful…”).

Silverman kimpaantui ja twiittasi vastineen, jossa kutsui Andersonia "siimajalkaiseksi keskinkertaisuudeksi Bill Gatesin persereiässä".

Mainostoimisto Droga5:n yhdessä Sarah Silvermanin kanssa Jewish Council for Education & Researchille toteuttama The Great Schlep -kampanja antaa kuvan Silvermanin tyylistä:

The Great Schlep from The Great Schlep on Vimeo.

Mömmöblogi

Kommentti: Mikaelit kohtasivat, kumpi voitti?

Päivälehden museo pullisteli maanantaina mediaväkeä, kun Helsingin Sanomain Säätiö järjesti keskustelun journalismin ansaintamallien muutoksesta.

HS-säätiön stipendillä Yhdysvalloissa opiskelleen Tanja Aitamurron esitys tuskin olisi itsessään ollut näin vetovoimainen, mutta seuranneessa paneelikeskustelussa oli tarjolla harvinaista herkkua: Mikael Pentikäinen ja Mikael Jungner saman pöydän ääressä.

Vierekkäin istuneet Mikaelit eivät tökkineet toisiaan kyynärpäillä ja piikittelykin pysyi veljellisellä tasolla, mutta kaksikon näkemyserot tulivat selvästi esille.

Tanja Aitamurto arvioi tutkimuksensa johtopäätöksissä, että journalismi rahoitetaan tulevaisuudessa hybridimäisellä liiketoimintamallilla: tuloja tulee mainoksista, sisällön syndikoinnista, tapahtumista ja mikromaksuista.

Pentikäinen kehui tutkimusta kohteliaasti, mutta oli päätelmistä aivan eri mieltä.

– Jos Amerikan malli toteutuu meillä, olemme pahoissa vaikeuksissa. Tien päässä on se, että näiden juttujen tekijät saavat rahansa jostain muualta ja tekevät tätä työtä harrastuspohjalta, muun työn ohella. Tai sitten palkkaa maksaa jokin säätiö tai Yleisradio.

Mikael Jungner puolestaan kiitteli Aitamurron tutkimusta raikkaana tuulahduksena huomisesta.

– Viime vuosina kaikki media-alan innovaatiot ovat tulleet Yhdysvalloista. Suomesta ei ole tullut mitään. Täällä järjestetään kokouksia, joissa pohditaan, miten saataisiin estettyä Googlen tai Applen tulo Suomeen. Jos meno ei muutu, tipumme pian kokonaan kelkasta.

Pentikäinen kuittasi Jungnerille, että ehkä innovaatioita ei ole tullut Ylestä, mutta esimerkiksi keskusteluun osallistuneen Jyri Engeströmin Jaiku-innovaatio oli kyllä kelvannut Googlelle. Pentikäinen ei myöskään uskonut Aitamurron skenaarion toteutuvan Suomessa.

– Pentikäisen puheenvuoron olisi voinut pitää parin sanan muutoksella 90-luvun alussa pankkitoimihenkilöiden edustaja. Nyt pankkiala voi kuitenkin hyvin ja tulot tulevat uusilla malleilla, Jungner kuittasi.

Jungner antoi perinteiselle medialle kuitenkin toivoa ja otti esimerkiksi paljon puhutun long tail -ilmiön.

– Pitkällä hännällä on myös paksu yläpää. Vaikka amatöörijournalisteja on yhä enemmän, ammattilaiset pomppaavat massasta kuin majakat – ne toimivat tiedonvirran ja journalismin ohjaajina, kuratoijina ja suunnannäyttäjinä, Jungner sanoi.

Jungnerin mukaan sanomalehtien nykyinen malli siirtää sisältöään sellaisenaan verkkoon ei kuitenkaan ole ”good enough”. Hänen mielestään iltapäivälehdet ovat Suomen suosituimpia verkkosivustoja lähinnä siksi, että kansan syvät rivit eivät vielä tiedä paremmasta.

– Meillä on nämä Iphonen käyttäjät – edelläkävijät – ja sitten ABC-Suomi. Kiinnostavaa on se, milloin ABC-kansa siirtyy uuteen aikaan. Mediataloilla on ehkä 1,5 vuotta aikaa päästä mukaan kehitykseen. Sitten tulee Sony ja tekee sen. Tai joku muu.

Jos Jungnerin ja Pentikäisen keskustelu olisi ollut väittelykisa, Jungner olisi kerännyt pisteet aktiivisuudesta. Pentikäinen vaikutti puolustuskannalla olevalta vanhemmalta valtiomieheltä, joka kuitenkin pääsi pari kertaa kuittaamaan kaimansa keulimisia.

Viihdyttävän keskustelun herkin hetki nähtiin, kun Jungner esitteli Pentikäiselle Iphoneaan.

Keskustelusta löytyy myös Uutiskaupan liveblogi.

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Kommentti: Herätys, pahvi!

[Kuva: Antti Mannermaa]

Missasin harmillisesti aamiaisminglaukset, kun lapsi+lumihanki+kärryt+korkkarit+kiire on aamuisin allekirjoittaneelle lähes mahdoton yhtälö. Ehdin kuitenkin napata aamiaisen ja kuulla dynaamisen rokkialoituksen ja juosta sisään. Wanhan Sataman pienempi sali oli aika täynnä, väkeä näytti olevan laidasta laitaan, ikähaitarikin oli mukavan laaja.

Yleisöstä bongasin ainakin MARK:n toimitusjohtajan Lauri Sipilän ja Keskon brändijohtajan Anne Laakson. Olisipa ollut hauska nähdä joukossa myös joitakin muiden markkinointiviestintätoimistojen pomoja – mahdoton yhtälökö?

Penkeillä oli tarjolla markkinointimateriaalia TBWA:n tulevista valmennuksista. Kuinkahan iso siivu tämä valmennusbisnes muuten jo on TBWA:n portfoliossa? Just asking. Herätyskokous on myös vilpittömästi hieno konsepti, eikä takki todellakaan jäänyt tyhjäksi. Mutta onhan se mielenkiintoinen paradoksin poikanen tehdä ja myydä koulutuksia, valmennuksia ja seminaareja, kun samalla on väistämättä oma markkinointiviestinnän palveluja myyvä lehmä ojassa.

Taivas Lab -aamussa oltiin relasti ja kivasti, täällä oltiin enemmän bisnesorientoituneita. Ei nyt jäykästi kuitenkaan. TBWA:n toimitusjohtaja Petteri Kilpinen pohjusti herätyskokouksen. Petteri on fiksu ja puhuu arkijärkisesti, vaikka ei nyt lavajeesus ihan ole. Hänen perusluotettava olemuksensa on kuitenkin varmasti monen vastahakoisen old skool - bisnesihmisen helpompi sulattaa, kuin markkinointijeesusmainen karismaattisuuspläjäys. Ja mainostoimistopomojen perustaito, fläppitaululle ajatuksen hahmotteleminen sujui kyllä todella luonnikkaasti.

Trent Bigelow (vas) ja Petteri Kilpinen.

[Kuva: Vilja Sormunen]

Trentin esitys oli perushyvä, mutta ei mitenkään järin syvällinen katsaus ns. cleantechiin eli puhtaisiin teknologioihin. Kiinnostavinta oli hänen huomionsa bioneers-ajattelusta ja siitä miten huonosti maapallon tola on viestitty. Lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen sijaan pitäisi puhua Survival of the Earthista. Koko aihepiiriä on siis käsiteltävä ei syyllistäen, mutta merkittävästi vakavammin äänenpainoin.

Erittäin kiintoisaa oli myös huomio Suomen brändistä. Hänen mukaansa Suomella olisi tuhannen taalan paikka olla ekologisuuden supersankari. Trentiä lainatakseni Hey guys, I’m not sure you know this, but you have an awesome green brand story waiting to be told to the rest of the world. The problem is, no one has told it yet, and the longer Finland sits by, the longer it remains only known for cell phones and elevators.

Menkää siis ja tehkää tämä kaikille kansoille tiettäväksi!

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

PHS:n Viagra-mainos keulii Adcriticissä

Mainostoimisto PHS:n Viagralle suunnittelema "Wood"-printtimainos on keulinut näyttävästi Creativity Onlinen Adcritic top20-listauksessa.

Tässä kuussa päivänvalon nähnyt mainos oli torstaina listauksen kärjessä.

Tekijätiedot:

AD: Tuukka Tujula

Copy: Taro Korhonen

Kuvittaja: Elisa Konttinen

Valokuvaaja: Kimmo Virtanen

Jälkituotanto: Fake Graphics

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Hullu fudismainosvuosi käynnistyi

Jalkapallon MM-kisat käynnistyvät Etelä-Afrikassa 11. kesäkuuta.

Kuukauden kestävä lopputurnaus on paitsi jalkapallon myös markkinoinnin juhlaa. Tapahtuman arvioidaan tavoittavan jopa puolet maailman väestöstä ja otteluiden yhteenlasketun katsojamäärän nousevan 30 miljardiin.

Kisojen pääpartnereita ovat muun muassa Coca-Cola, Adidas ja Visa. Lisäksi joukkueiden yhteistyökumppanit ja koko joukko muita kaupallisia tahoja pyrkii osille kisojen julkisuudesta.

Alkupaloiksi alkavasta fudismainoskaudesta voi maistella paljon suitsutusta keränneen, Puman Torontossa toteuttaman tapahtuman, jossa pelattiin pöytäjalkapalloa oikeilla ihmisillä.

Neljän vuoden takaisten MM-kisojen näyttävimpiä mainoksia oli puolestaan Adidaksen spotti, jossa lähiökundien pihapeliin ilmaantuvat muun muassa David Beckham, Franz Beckenbauer ja Michel Platini.

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Rewelliläinen joulu Briteissä

Kuvitusagentuuri Agent Pekan kuvittaja Janine Rewell jatkaa yhteistyötään Wieden + Kennedy Londonin kanssa Nokian mainoskampanjoissa. Viimeksi Rewell kuvitti W+K Londonin suunnitteleman Nokian joulukampanjan.

– Ideamme lähti visiona yksinkertaisemmasta, lumoavammasta joulusta kuin mitä näet sekavalla kadulla jouluaikaan. Haasteemme oli onnistua tässä samalla yrittäen säilyttää Nokian Connecting People -viesti, kertoo kampanjan konseptoinut luova johtaja Zaid Al-Asady tiedotteessa.

Rewellin kuvituksiin nojaava kampanja pyöri joulukuun ajan brittilehdissä, verkossa, myymälöissä sekä tapahtumissa.

– Janinen tyyli erottuu visuaalisesti joukosta ja se todella herätti kampanjan eloon, sanoo Zaid Al-Asady.

W+ K Londonin ja Rewellin edellinen yhteisprojekti oli Nokian animaatio "Bennie". Agent Pekan ja digitaalisen kuvan ja animaation tuotantoyhtiö Fake Graphicsin yhdessä toteuttama animaatio pääsi kuukausittain parhaat animaatiomainokset ja erikoisefektit kansainvälisesti kokoavalle Stash DVD:lle.

Nokia järjesti joulukuussa myös verkkokilpailun, jossa brittikaupungeilla oli mahdollisuus voittaa suomalainen joulu.

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Mikä sinua motivoi?

Meilllä on kaksi koiraa. Ne ovat pieniä seurakoiria, bostoninterrierejä.

Täysin hyödytön rotu: eivät paimenna, eivät nouda, eivät vahdi tai opasta eikä niistä ole turvaajiksikaan. Mutta onhan seurakoirista toki iloa ja ne vievät isäntäväkensä ulkoilemaan kolme kertaa päivässä, säällä kuin säällä.

Miellyttämisen haluisille koirille on helppoa opettaa erilaisia temppuja. Eläinten opettamisessa palkitseminen on tärkeää. Palkitseminen merkitsee sekä kiittelyä ja taputuksia mutta ennen muuta makupaloja onnistuneen suorituksen jälkeen.

Viimeksi opetimme koirillemme yläviitosen: koira saa kehotuksen lyödä tassunsa vasten ihmisen kämmentä. Molemmat koirat – uros Rudy ja narttu Dana – oppivat tempun nopeasti etenkin kun jokaisen high five -läimäytyksen jälkeen saivat suuhunsa pienen makupalan.

Mutta tilanne muuttui, kun temppu piti tehdä ilman palkintoa.

Rudy huomasi kolmen tai neljän tempputoiston jälkeen, ettei palkintoja enää heru. Uroshauva mätkähti mahalleen ja työnsi kuononsa tassujen väliin naamallaan evvk-ilme.

Mutta mitä teki Dana? Jatkoi täpinöissään high five -touhua silkasta leikkimisen ilosta. Leikki ja vuorovaikutus riittivät palkkioksi.

Koirien käytös panee miettimään ihmisen motivaatiotekijöitä.

Osa meistä on kuin Rudy. Eväkään ei heilahda, ellei toiminnasta saa konkreettista palkintoa: palkankorotusta, bonusta, ylennystä. Jos palkintoa ei ole luvassa, rutiinisuoritus eli koirana oleminen riittää.

Toiset toimivat kuin Dana. Toiminta itsessään tuottaa iloa ja tyydytystä. Palkinto on ihan jees, mutta ilman sitäkin on ihan kivaa.

Koirien opettamisesta syntyneet huomiot voi siirtää myös johtamiseen. Pitääkö Rudy-tyyppejä aina palkita, jotta toivottu tulos syntyy?

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Kommentti: Myrsky Halmeen haudalla

Kaarina Hazardin tänään Iltalehdessä julkaistu Tony Halmeen kuolemaa käsittelevä kolumni on synnyttänyt myrskyn Iltalehden verkkolehdessä ja Facebookissa.

Tv-juontaja Aleksi Valavuori pisti pystyyn samantien Facebook-ryhmän "Iltalehti boikottiin kunnes Kaarina Hazard saa kenkää". Ryhmässä on jo satoja jäseniä.

Sääli, että suomalaisten medialukutaito on niin surkealla tolalla. Jos edes ensimmäisen kappaleen olisi lukenut loppuun, olisi huomannut, että Hazard ei varsinaisesti kritisoi Halmetta, vaan mediaa, joka on rakentanut Halmeesta sankarin, vaikka hän ei sitä ollut.

Siinä, missä muita suomalaisia paheksutaan alkoholin ja huumeiden käytöstä, laittomista aseista ja väkivallasta, Halmeessa samat ominaisuudet nähdään varsinkin postuumisti "räväköinä". Se on Hazardin mielestä kummallista.

Toki Hazardin mediakritiikki sohaisee myös suomalaista tabua siitä, että kuolleista ei saa puhua pahaa. Sosiaalisen median sankarit Valavuoren johdolla vaativat nyt Hazardin potkuja kunnianloukkaukseen vedoten.

Hieman erikoista on myös se, että heti kun Iltalehden sisälukutaidottomat lukijat nousivat takajaloilleen, lehden vastaava päätoimittaja Kari Kivelä kiirehti irtisanoutumaan Hazardin kolumnista.

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Kommentti: Suomi kaipaa osakuntahenkeä

Olin aamulla markkinointiviestintätoimisto Euro RSCG:n järjestämässä tilaisuudessa, jossa toimisto esitteli tutkimustaan tulevaisuuden Suomi-brändeistä ja kansainvälistymisen menestystekijöistä.

Neljänkymmenen markkinointi- ja designvaikuttajan suosikkibrändeiksi nousivat tutut Marimekko, Iittala ja Nokia.

Vastaajat näkivät Marimekon vahvuutena uudistumiskyvyn ja potentiaalin. Iittalan vahvuuksiksi luettiin iättömyyttä, kansainvälisyyttä ja retail-osaamista. Nokia menestykseen uskotaan globaalin aseman ja kehittyvien markkinoiden sekä tunnettuuden ja luotettavuuden vuoksi.

Tulevaisuuden menestyjien vastaajat uskovat nousevan muun muassa designista, eettisestä teknologiasta, suomalaisesta ruoasta, luonnosta, Helsingistä ja suomalaisesta musiikista.

– Tarvitaan rohkeutta satsata, pitkäjänteistä toimintaa, kuluttajalähtöisyyttä ja mediahakuisuutta. Nysväämällä ei saa mitään aikaan, eräs vastanneista kitetytti.

Tilaisuudessa järjestetyssä paneelikeskustelussa menestymisen edellytyksistä syntyi kiivas keskustelu, johon yleisö osallistui paikoin aktiivisemmin kuin itse panelistit.

Panelistit historian professori Laura Kolbe, Marimekon markkinointijohtaja Malin Groop, Kenkäsuunnittelija Minna Parikka, Genelecin toimitusjohtaja Ilpo Martikainen, Aalto -yliopiston muotoilun professori Yrjö Sotamaa, Ok-DO-design-ajatushautomon suunnittelija Jenna Sutela olivat yhtä mieltä siitä, että menestyäkseen suomalaisyritysten on suunnattava kansainvälisille vesille, mutta jostain pitäisi kerätä lisää rohkeutta.

– Olemme Suomen maabrändi-työryhmässä pohtineet, miten suomalaiset saataisiin uskomaan itseensä. Miksi ajattelemme olevamme Peräpohjolassa ja kaikesta vähän jäljessä? Me olemme moderni maa ja monessa asiassa monia Euroopan maita edellä, Laura Kolbe latasi.

Niin, eihän esimerkiksi vaateketjuja maailmalle pumpannut Ruotsi ole kovin paljon lähempänä "maailmaa".

Panelistien mukaan yksi Suomen menestyksen este on se, että täällä ajatellaan lokeromaisesti. Se, minkä kaikessa vähän paremmat ruotsalaiset osaavat on, että tekemisen pitää olla hauskaa ja eri alojen tekijät pitää saada yhteen.

– Suomi on sisäänpäinlämpiävä ja eri tieteenalat ovat erillään. Tässä on varmasti tulevaisuudessa suuri rooli Aalto-yliopistolla, Sotamaa pohti.

– Meiltä puuttuu foorumi, jossa insinöörit, taiteilijat, markkinointiosaajat ja rahoittajat tapaisivat toisiaan. Tarvitaan osakuntahenkeä. Tämänkin paneeli olisi pitänyt järjestää pörssiklubilla, Kolbe sanoo.

Design-alalla Suomea vaivaa elitistisyyden leima.

– Esimerkiksi muotibisneksen aloittaminen Suomessa on kallista. Ajattelemme, että kaikki tuotteet pitää valmistaa Suomessa. Tukia ja rahoittajia ei saa, kun taas esimerkiksi Tanskassa ala nähdään bisneksenä eikä pelkästään taiteena, Espanjassa kenkänsä teettävä Minna Parikka sanoi.

– Tekesistä ei saa rahaa, koska siellä on hyvin teknologialähtöinen näkemys. Monesti rahahakemukset jämähtävät pykälään, jossa todetaan, että viestintä- ja markkinointi vääristävät kaupankäyntiä. Kenellä on varaa olla puolison elättinä pari vuotta yritystä perustettaessa, Laura Sarvilinna Huippu Design Managementista puuttui puheeseen.

Tilaisuudessa vallitsi suuri yhteisymmärrys siitä, että menestys edellyttää bisnesajattelua ja myyntihenkisyyttä, joita Suomessa pidetään paheena ja joiden osaaminen on ohutta.

Paneeli oli innostava, rento, rohkea ja keskustelu aktiivista. Kuvaavaa on kuitenkin se, että tilaisuudessa ei ollut yhtäkään rahoituspuolen edustajaa läsnä.

Yhdyn myös yleisöstä heitettyyn kommenttiin siitä, että Suomessa saadaan paneeli ja työryhmä aikaan asialle kuin asialle, mutta milloin asioille alettaisiin tosissaan tehdä jotain?

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Tältä mainokset näyttivät sata vuotta sitten

Saksalainen Philipp Lenssen on lanseerannut vanhoja mainoksia kokoavan sivuston Vintage Ad Browser. Sivusto kerää vanhoja mainoksia kategorioittain. Katso miltä näytti vaikkapa viskimainos 1900-luvun alussa tai julkkismainos 1940-luvulla.

Tällä hetkellä sivustolla on yli 120 000 mainosta. Vintage Ad Browserin sisarsivusto Cover Browser avattiin jo vuonna 2006.

Kotimaista mainontaa vuosien takaa. Oras esitteli Bidetta-alapesusuihkuaan oheisessa printtimainoksessa 1970-luvulla.

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Suunnittele ilme – saat oluen!

Kaipaako mainostoimistosi lisätyötä ja -tienestiä? Ei hätää, iisalmelainen Oluset-kesätapahtuma on avannut kilpailun, jossa etsitään tapahtumalle uusi "idea, logo ja graafinen ilme".

Halutessaan kilpailuun voi lähettää kuvitteellisen lehtimainoksen, mutta kaikki suunnitelmat ovat vain kehitysehdotuksia tapahtumaa järjestävälle Suomen Oluset Oy:lle. Osallistujat luovuttavat kaikki oikeudet järjestäjälle ilman erilliskorvausta.

Niin ja se palkkio: Voittajalle on luvassa 100 euron stipendi ja kaksi festivaalien VIP-pakettia (arvo 59 euroa), johon sisältyy yksi olut, siideri tai alkoholiton juoma.

Suomen Oluset ei suinkaan odota valmiita mainoksia, sillä ne se aikoo tehdä myöhemmin yhdessä nimeltä mainitsemattoman mainostoimiston kanssa. Kilpailuilmoituksessa kuitenkin mainitaan, että mielikuvissa Olusten täytyy markkinoinnillaan erottua kilpailijoista eli muista alueen kesätapahtumista.

Viime syksynä M&M:n sivuilla käytiin keskustelua mainostoimistokilpailutusten pelisäännöistä. Kilpailut ovat tietysti asia erikseen, mutta Oluset-tapahtuman kisa viittaa hieman siihen, että nyt pyritään hankkimaan kivan kisan varjolla mainostoimistopalveluita kaljapalkalla.

Kovat ovat ajat.

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Juhlan kunniaksi: sokea siittiö

Optikkoketju Specsavers juhlistaa 25-vuotista taivaltaan repimällä huumoria sokeasta siittiöstä.

Mainos lähti liikkeelle viraalina Specsaversin Youtube-kanavalla ja julkaistaan myös ketjun Facebook-sivuilla. Spotti muokataan myös elokuvateatteri- ja televisiomainokseksi.

Tekijätiedot:

Toimisto: Specsavers Creative UK

Luovat johtajat: Graham Daldry, Steven Loftus

Tuotantoyhtiö: Adopted Films, London

Ohjaaja: Henry Sheldon

Tuottaja: Alex Honnor

Jälkituotanto: Cinewessex

Editointi: Nick Frampton

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/

Mömmöblogi

Oikoluku, ohoi!

Paulo Coelhon kirjoja Suomessa kustantava Bazar Kustannus on levittänyt Helsingin raitiovaunuihin ilmoitusta, jonka oikoluku on jäänyt hupaisasti puolitiehen.

Ilmoitukseen on poimittu Aamulehden kirja-arviosta pätkä, joka kuului alun perin: "Coelhon uusin avaa silmiä enemmän, kuin miehen aiemmat kirjat ovat tohtineet."

Virkkeessä on ikävä pilkkuvirhe, joka on päätetty korjata ilmoitukseen. Niinpä mainoksessa lukee lopulta:

"Coelhon uusin avaa silmiä pilkku pois, kuin miehen aiemmat ovat tohtineet." Aamulehti

Kaikki Mömmöblogit: http://www.marmai.fi/blogit/mommoblogi/