Samin digiboksi

Kriisi normipäivänä

Kriisiviestintäkansio – sitä kai etsitään intohimoisesti yrityksen verkkolevyiltä, kun jonkun kauniin normipäivän aamuna netti pursuaa vihamielisiä arvosteluita yrityksen tekemisistä tai kertomuksia siitä, kuinka jotain kuluttajaparkaa on kohdeltu kaltoin.

Surkuhupaisia esimerkkejä nykyajan valtaistuneen kuluttajan kaltoin kohtelemista ja kuluttajan alullepanemista vastaiskuista löytyy lukemattomia. Legendaarisimpiin caseihin kuuluu Dellin osakekurssia heilutellut Jeff Jarvisin blogisotku eli ns. Dell Hell ja Suomen ensimmäinen Google-kriisi - hakukoneen etusivulle ponnahtanut kielteinen arvostelu eli ns. Lehtovaara juttu. Ja uusimpina asiakastaan uhkaillut Ravintola Latino Nuevo, jonka nimeä hakemalla tulee Googleen sivullinen asiasta kertovia blogilinkkejä.

Kriisejä mielenkiintoisempi asia on kriisiviestintäkansion sisältö. Mitä tehdään, kun on se kaunis normipäivä ja edessä viestintäkriisi? Mennäänkö nettikeskusteluihin mukaan, uhataanko lakimiehillä vai pyydetäänkö nöyrästi anteeksi viestintäjohtajan hattu kourassa?

Anteeksipyynnöllä ei varmasti mennä metsään, mutta joskus kriisiviestinnässäkin voitaisiin keksiä jotain omaperäistä. Hyvänä esimerkkinä Stockmann, joka teki hyllyistä löytyneistä vanhoista tuotteista kriisin sijaan sisäänheittokampanjan: ”Saatte satasen, kun löydätte vielä vanhan tuotteen!” Stockalle tultiin varmasti Jakomäestä asti kääntelemään juustopaketteja.

Toinen loistava esimerkki hyvästä huumorintajusta ja uskalluksesta on EA:n vastaus pelivirheeseen. Electronic Artsin uudesta golf-pelistä Tiger Woods PGA Tour 08 löytyi bugi, minkä johdosta Tiger Woods pystyi lyömään palloa veden päältä. Tietenkin virhe löydettiin ja julkaistiin Youtubessa. Virhettä ei kuitenkaan korjailtu tai pyydelty anteeksi. Sen sijaan EA julkaisi videon, jossa kerrottiin ettei veden päällä kävely suinkaan ole virhe, vaan Tiger pystyy oikeasti kävelemään vetten päällä. Tämän Jeesuslyönnin todistaakseen on EA on kuvannut seuraavan videon.

Kirjoittaja on Laundryn strateginen planneri.

Salmenkivellä on myös uusi hengentuotos, Deceptive Cadence -blogi.

Kaikki Samin digiboksi -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/samindigiboxi/.

Samin digiboksi

Naiset valtaan!

Päätin aloittaa lomien jälkeisen Markkinointi&Mainonta -harrasteluni kirjoittamalla naisista. Naiset ovat viimeisten parin vuoden aikana kaikessa hiljaisuudessa kaapanneet vallan netissä ja sivuuttaneet miespolot sen käyttäjinä. Tämä äänetön vallankumous ei liity vain netin käyttömääriin vaan myös sisällön tuotantoon.

Naiset olivat Taloustutkimuksen (Web&Mobile Tracking, 2007) mukaan kirineet miehet kiinni netin päivittäiskäytössä jo viime vuonna, jolloin molemmista sukupuolista noin kaksi kolmasosaa käytti nettiä päivittäin. Nykyään, niin yllättävää kuin se onkin, netin über-kulutuksesta ei enää vastaakaan rasvatukkaiset nörttimiehet, vaan tänä päivänä supersuurkuluttajia ovat trenditietoiset 18–26-vuotiaat naiset. Myös netin käyttötavoissa naiset ovat ottaneet kanavan haltuunsa. Heidät löytää useammin sosiaalisista verkostoista kuten facebookista tai kotisivujen ja blogien takaa. Mitä on tapahtunut – miten naisista on tullut nörttejä?

Ehkä netittämisestä on tullut katu-uskottavaa, nyt kun kulmakahvilassa pianonvalkoisen Omenakoneen takana teen siemailusta on tullut arkipäivää. Paljon todellisempi ja suurempi vaikutus käyttötottumuksiin on kuitenkin ollut median muutoksella. Internet mediana on mennyt eteenpäin ja ihmisten omaksuminen siinä sivussa. Internetmedia ei ole enää teknologiaa tai sisältöä. Media ei ole vain viestintäväline. Media on välittäjä ihmisten välisiin suhteisiin. Ja, ihmisten välisissä suhteissa naiset ovat kiistämättä olleet aina parempia ja myös enemmän mukana. Nyt siis netissäkin.

Mitä voimme odottaa tulevaisuudelta, kun meidän miesten teknologia ja tehokkuus tai luovuus ja hulluus edellä suunnitellut nettipalvelut ovat eilispäivää ja naiset alkavat suunnitella palveluita naisille?

Kirjoittaja vaihtaa syyskuussa Dagmarin digistrategin työn Laundryn strategin pestiin.

Samin digiboksi

Sijoita louhintaan

Unohda bioteknologia, sijoita datan louhintaan! Ketä kiinnostaa Obaman taistelu presidenttiyteen, Kiinaan maanjäristykset tai Kimin uusi vene, kun voidaan puhua niinkin tärkeästä asiasta kuin datalouhinnassa.

Tiesitkö, että olemme viime vuonna tallentaneet 281 miljardia gigatavua digitaalista tietoa? Okei, no sitten varmaan tiesit myös sen, että jos tämä tieto printattaisiin paperille ja pinottaisiin, ulottuisi pino maasta aurinkoon 20 kertaa ja pari kertaa kuuhun. Minun uhoamiseni ja pilkkuvirheiset blogiartikkelini M&M:ssä, sinun kommenttisi sekä satojen miljoonien muiden netinkäyttäjien tuottamat luomukset kasvattavat tätä digitiedon määrää hypnoottista vauhtia.

Onneksi tallennuskapasiteetti kasvaa melkein yhtä huikeaa vauhtia. Tallennustila on jo nyt niin halpaa, että on edullisempaa tallentaa tietoa kuin tuhota sitä. Legendan mukaan Keskon johto kertoi kymmenen vuotta sitten kaiken asiakastiedon olevan liian kallista tallennettavaksi, koska se veisi 500 gigatavua.

Tänään 500 gigaa maksaa verkkokaupassa alle 60 euroa. Se on halpaa. Se on niin halpaa, että kohta se on ilmaista. Esimerkiksi jo nyt ilmaisessa Yahoon sähköpostilaatikossa on rajattomasti tilaa.

Tallennuskapasiteetti kasvaa niin kovaa vauhtia, että Googlen Sukhinder Singh Cassidy uskalsi sanoa kaiken maailmassa ikinä tehdyn musiikin mahtuvan iPodiin seitsemän vuoden päästä. Kaikki maailman elokuvat mahtuvat iPodiin kymmenen vuoden päästä. Jo nyt markkinoilla olevan 160 gigan iPodin muistista voisi soittaa radioaseman koko vuoden biisit.

Yritykset hyödyntävät halpaa tallennustilaa ja tallentavat jo valtavat määrät kaikenlaista asiakas- ja analytiikkatietoa. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan osata käyttää hyödyksi.

Tietoa on tulevaisuudessa niin paljon, että tiedon omistamisen sijaan tulee tiedon hyödyntämisen tärkeys ylikorostumaan. Tiedon määrä ja yritysten pullistelevat datakuutiot tulevat hirvittämään heikompaa, joten datamurskauspajoja tarvitaan yhä enenevässä määrin tarvitaan. Ei vain Googlella tai Amazonilla, vaan ihan kaikissa yrityksissä.

Minä ainakin laittaisin pelimerkkejä yrityksiin, jotka keksivät innovatiivisia keinoja yrityksille hyödyntää ylitsepursuavaa datamäärää.

Samin digiboksi

Digi on perseestä!

Digi, digi, digi. Se on joka paikassa, siitä kuulee jokaisessa semmassa ja se nyt kuulemma markkinointiyrityksissä kaiken keskiössä.

Olin viime vuonna kuulemassa Berliinissä, kun Starcom Mediavest julisti ottavansa digitaalisuuden suunnittelun lähtökohdaksi. Myös muut toimijat julistivat samaa: “Digital is bringing disparate disciplines together” (Joe Celia, CEO, G2/WPP), “Carat Integrates to give digital It’s due” (Sarah Fay, CEO, Carat), “There is almost no marketing solution we can recommend today that would not have a digital component.” (Marc Landsberg, president, Arc Worldwide/Publicis).

Ja kaiken lisäksi minunkin M&M-blogini titteliksi joku laittoi digiboksi. Kysymättä.

Asia on kuitenkin niin, että digi ei ole ratkaisu mihinkään. Usein jonkin hyvän seminaarin jälkeen ihmiset ovat fiiliksissä digistä ja internetin mahdollisuuksista kuultuaanLego Factoryn mainiosta palvelusta, Niken tai Applen tekemisistä, kuluttajien tuottamasta sisällöstä tai jostain muusta netin menestystarinasta. Sen jälkeen lähdetään "digi on kova juttu" -asenteella rahat kourassa ostoksille paikallisiin alan toimistoihin: ”Siirretään mekin nyt vähän rahaa printistä digiin”.

No, paikallinen digiputka tai mediatoimisto kyllä keksii uusille digirahoille käyttöä. Tulee flashiä, banneria ja pyöriviä logoja. Mutta ei ehkä niitä menestystarinoita.

Digistä puhutaan, koska esimerkkien taustalla on menestystarinoita tuovia ajatuksia. Digi ei tuo menestystä vaan ne taustalla olevat ajatukset. Nämä oikeat menestystekijät usein unohtuvat, ja päällimmäiseksi mieleen jää digi.

Legot ja Niket menestyvät, koska ne tuottavat asiakkaille lisäarvoa markkinoinnillaan, luovat kokemuksia viestien sijaan ja ymmärtävät, että digitaalisuus on mahdollistaja eikä itseisarvo.

[via gappingvoid ]

Älkää tilatko digiä. Tilatkaa niitä menestystekijöitä.

Kirjoittaja on strateginen suunnittelija Dagmar Digitalissa.

Annos – Samin, Samin ja Rikun videoblogi

Samin digiboksi

Web 3.0 everyone!

Viime vuoden syksyllä neljäsataatuhatta suomalaista oli liittynyt Facebookkiin reilussa kuukaudessa. Heti marraskuussa, kun Facebookin suomalaisryntäys oli näyttämässä hidastumisen merkkejä, joku toimittaja kysyi minulta mikä on seuraava Facebook. Vaikka kaikki ihmettelivät mitä oli juuri tapahtunut, mietittiin samalla jo mitä seuraavaksi.

Elämme cool hunting yhteiskunnassa. Varsinkin me markkinointimaakarit. Mitä seuraavaksi? Asiakaspitcheihin, seminaaripuheisiin, uusiin kampanjoihin ja kuluttajien huomion houkuttimeksi pitää aina olla jotain uutta kivaa.

Kun on kirjoittanut kirjan jonka nimessä on numero 2.0 on tietysti loogista, että tätä numeroa seuraa myös seuraava järjestysnumero. Minulta kysytäänkin usein mitä web 3.0 pitää sisällään. En ole viitsinyt vastata, koska minulla ei ole ollut hyvää vastausta.

Semanttinen web ja ubiquitous computing (sulautettu tai ubiikki tietotekniikka) ovat termejä joita kuulee puhujien viljelevän omissa tulevaisuus tai 3.0 esityksissä maailmalla. Edellä mainitut on helppoja vastauksia semmayleisön vaatiessa seuraavaa Facebookkia ja kiiltävämpää 2.0:aa. Ei ne mitään 3.0:aa meille kuitenkaan tuo.

Mark Weiser on puhunut ubiikista tietotekniikasta jo vuonna 1988 ja tieteellisiä julkaisuita siitä on kirjoitettu koko 1990-luvun. Ubiikilla tietotekniikalla tarkoitetaan Wikipedian mukaan huomaamattomasti toimivaa ja ympäristöönsä sulautuvaa kaikkialla olevaa tietotekniikkaa, mikä ei häiritse käyttäjäänsä eikä keskeytä hänen muuta toimintaansa. Se toimisi ihmisten ja yritysten arkitoimissa kaikkialla ja koko ajan. Arjen esineet ja koneet viestisivät langattomasti keskenään sekä säätäisivät toimintaansa itsenäisesti. Jep, jep, heti ensi vuonna.

Semanttinen web on myös vanha ja utopistinen termi viime vuosituhannelta. Web 1.0:an eli meidän World Wide Webin, piti jo alun perin olla semanttinen, mutta eipä onnistunut. Semanttisella webilla tarkoitetaan internetiä missä tietokoneet osaisivat keskustella keskenään ja koneet voisivat avustaa käyttäjää verkon käytössä ja esimerkiksi tiedon hakemisessa.

Sekä ubiikki tietotekniikka ja semanttinen web ovat utopiaa, joka tulee elämäämme hitaasti vuosien saatossa. Joten unohdetaan 3.0, joohan.

Samin cool hunting vinkit

Seuraa näitä:

Cloud computing

IBM, Amazon ja Salesforce.com tarjoavat jo tietojenkäsittelyä pilvessä. Perusideana on se, että isot pelurit ostavat servereitä valtaviin tehdashalleihin ja saavat näin kustannukset per liikennöity giga/tallennettu giga painettua hyvin alas. Miksi maksaa omista servereistä kun esimerkiksi Amazon tarjoaa homman näin halvalla: tallenna 0,13 € per GB, siirrä 0,08 € GB. Ei turhaa tilaa, ei laitteistojen hallinnointia/poistoja.

Herra Googlekin tietää, että cloud computing on kuuma juttu:

Collaborative filtering (Sosiaalinen suosittelu)

Vanhalle Amazonin collaborative filtering mallin – olet ostanut näitä, ehkä pidät myös näistä – kehitykselle ei näy loppua. Segmentointi ja bokseihin rajaaminen on auttamatta vanhanaikaista ja epätarkkaa, kun nykyään ihmisten tekemisiä voidaan verrata toisten oikeiden ihmisten puuhasteluun. Pidän esimerkiksi uudesta Twine -palvelusta, jonne linkkejä tallentamalla palvelu suosittelee uusia artikkeleita ja asioita.

Alternate reality gaming

Olin viime viikolla New Yorkerin seminaarissa kuuntelemassa Jane McGonicalia, joka kertoi heidän uudesta markkinointikampanjastaan. Heidän kampanja on ilmeisesti McDonald’sin rahoittama, mutta siitä ei olla varmoja. Siitäkään ei olla varmoja mitä kampanjalla haetaan tai mitä siinä mainostetaan. Kaikki selviää todennäköisesti ennen olympialaisia, sillä varmaa on, että kampanja liittyy jotenkin olympialaisiin. Pelimäisyys, salamyhkäisyys ja mysteerit, oikean ja virtuaalisen maailman yhdistäminen ovat kaikki olennaisia osia näissä ARG-kampanjoissa. Pidemmät osallistuttavat tarinat markkinoinnissa ovat uusi musta. ARG:t kaikkien tietoisuuteen on tuonut Kalifornian ylpeys 42 Entertainment. Heidän viraali/ARG-kampanjan siivittämänä Cloverfield elokuva rikkoi Star Warsin box-office ennätyksen kovimmalla avausviikollaan. Batmanin kakku-kampanjaa on myös seurattu netissä ahkeraan. Kampanjan loppu on ilmeisesti kuitenkin hyllytetty Heath Ledgerin kuoleman takia.

Lopuksi takaisin McGonicalin tuottamaan ARG:hen. Tarina kertoo, että muinainen olympialaji on hukattu historiaan, mutta nyt se on tulossa takaisin. Vain muutama ihminen maailmassa tietää siitä jotain. Vihjeitä löytyy olympiahistoriaan viittaavista saiteista ja tavaroista.

Kaukana ollaan niistä ajoista, jolloin lehden kulmassa oli mainos jossa luki kaikissa kulmissa ”ilmoitus”. Nyt Mäkkärinkin markkinoinnista löytyy esperantolla kirjoitettuja viestejä ja korean kielisiä blogeja. The Lost Ringin kampanjan taustalla ainakin AKQA.

The Lost Ring

Samin digiboksi

Olemme kuolemattomia

Oletko Nobelisti, valtion päämies tai kenties sellaisen salamurhaaja? Jäätkö elämään tekojesi kautta sen jälkeen kun aika sinusta jättää? Toisaalta, ehkä ajattelet kuten Woody Allen, etkä halua olla kuolematon tekojesi takia vaan elämällä ikuisesti. Joka tapauksessa tavalliseksi kuolevaiseksi sinusta ei enää ole.

Olen valitettavasti joutunut miettimään elämän ikuisuutta lähiaikoina poistaessani läheisen ihmisen nimiä internetistä. Suurin osa nimistä ja maininnoista internetissä jää kuitenkin elämään, eikä niitä ehkä tarvitsekaan yrittää poistaa.

Internet tekee meistä kaikista tavallisista ihmisistä kuolemattomia.

Lukiessasi blogikirjoitusta, artikkelia vuoden yrittäjästä tai katsellessasi mustavalkoista kuvaa facebookin profiilikuvassa et voi tietää onko tämä eloisalta vaikuttavan internetjalanjäljen taustalla oleva ihminen itse asiassa enää elossa. Googlekaan ei erottele kuolleita ja eläviä. Eikä aika varmasti hävitä ihmisiä internetistä.

Pitäisikö meidän siis ajatella mitä itsestämme jätämme internetin aikaraitaan? Pitäisikö sähköposti luukun, LinkedInin ja Facebookin tunnukset testamentata vai olla tyytyväinen kun ihmiset voivat Facebookin walliin kirjoittaa synttärionnittelut vielä kuolemankin jälkeisinäkin vuosina.

Myös yritysten tiedot jäävät internetissä elämään. Vieläkö muistatte tämän näköiset nettisivut? Kuvissa on MTV3:n etusivu vuodelta 2003 ja Mömmön vastaava vuodelta 2001. Internet Archives on tallentanut sivuja ainakin jo vuodesta 1996.

Samin digiboksi

Ipuhelin

Se on kiiltävä ja painava. Iphone. Sain pitkän säätämisen ja hakkeroinnin jälkeen sen käyttööni hiljattain. En ollut kuitenkaan innoissani, sillä olin jo pitkään toivonut pettyväni siihen.

Olen aina ollut jossain määrin isänmaalllisesti Nokian kannattaja, enkä ylipäätään pidä kaikkien ylenpalttisesti hehkuttamista tuotteista. Salaa ilakoin aina, kun uutisoitiin Iphonen myynnin jäämisestä odotuksista tai kun Euroopan lanseeraukset eivät ole menneet odotusten mukaan. Silti, pettymyksekseni ainoat pettymykset lopulta olivat, että puhelin toimii kuin ajatus ja että pidän siitä.

Meilit, netti, Ipod, tekstarit, kalenterit ja kamera kaikki toimii napin painalluksella, eikä niin kuin nokialaisessani, missä kaikki toimii napin painalluksella ja muutaman sekunnin odotuksella. Entisellä puhelimellani, Nokian N95:sella kuvan saa otettua 10,2 sekunnin kuluttua kameraluukun avaamisesta.

iPhonessa ei käyttöohjeita tarvita, eikä niitä myöskään paketin mukana tarjottu, vaan kaikki toimii. Niin, mutta, siinä ei ole 3g:tä, voisi joku sanoa!

Tämä minuakin mietitytti netin mobiilisuurkuluttajana, mutta iPhonella webin selaaminen on paljon sujuvampaa ja nopeampaa kuin N95:sen 3g:llä. Ainoa miinus oli puhelimen taivuttaminen toimimaan kotimaisella Teliasoneralla, mikä onnistuikin vasta pitkän hakkeroinnin lopputuloksena.

Ajattelin näin Itunes-palvelun uutena käyttäjänä ja puhelimen mukavan kokemuksen innoittamana siirtyä pc-maailmasta Applen leiriin. Ostaa uuden laptopin ja samalla oheislaitteet, Airportit ja AppleTV:t, kun on alkuun päästy.

Ei haittaa vaikka duunijuttujen yhteensopivuus kärsii, koska olenhan nykymaailmassa ensin kuluttaja ja sitten vasta työntekijä. Nykyäänhän teknologiat ja palvelut kulkeutuvat yrityksiin työntekijöiden eikä enää it-osastojen kautta. Huomio, vaan b-to-b-markkinoijille.

Samin digiboksi

Työtä tekevälle

Community Manager

3 blogikirjoitusta, Facebook-ryhmän ylläpitoa, Myspace-profiilin wall-postausten ruotiminen, Suomi24:n tsekkaus, IRC-ryhmän kommentteihin vastaaminen, yrityksen tuotteisiin liittyvien kymmenien blogien ja keskustelupalstakirjoitusten lukeminen. Normipäivä Community Managerin arjessa.

Ihmiset ovat jo netissä. Yrityksissä mietitään, voimmeko me mennä sinne, kuka menee ja mitä pitää sanoa. Vastaus: tehkää guidelinet, kuinka mennään, ja palkatkaa joku, joka menee.

Inbound Marketing Manager

Markkinoinnista tulee dialogi eli kaksisuuntaista kommunikaatiota. Näin julistavat isot markkinoijat Procter&Gamblestä Microsoftiin.

Markkinoinnin muuttuessa dialogiksi tarvitaan sisääntuleville viesteille hallinnoija, joka kasaa web-analytiikan, internetkeskustelujen seurannan kaiken aktiivisen palautteen (CRM-järjestelmien tiedon, email- ja puhelinpalautteen) ja passiivisen palautteen (web-analytiikka ja ihmisten yleisten nettikeskustelujen seuranta) yhteen ja vetää johtopäätöksiä kuinkan reagoida tai muokata markkinointia, viestintää, tuotteita ja tarjoomaa.

Samin digiboksi

Kuluttajat-yritykset 6-0

Olemme jäljessä. Nykyään kuulee usein puhuttavan, että Suomi laahaa digitaalisuudessa muiden länsimaiden perässä. Tunnustan itsekin herjaavani Suomen digikehitystä.

Pari kysymystä kuitenkin kaipaa keskustelua. Olemmeko oikeasti jäljessä ja kuinka paljon? Ja onko jälkijunassa yritysten vai ihmisten digitaalisuuden omaksuminen vai molemmat?

Tarkan ja vertailukelpoisen tiedon löytäminen eri maista on suhteellisen vaikeaa, varsinkin kun keskusteluja käydään usein varsin yleisillä termeillä kuten digitaalisuus ja digimarkkinointi. Aloitetaan kuitenkin makoisalla Suomi-Ruotsi-vertailulla.

Verkkokauppa

Ruotsalaisista nettiä käyttävistä miehistä 53,7 prosenttia ja naisista 72,9 prosenttia on ostanut vaatteita verkosta. Jos pelkästään vaatteita ostaa 60 prosenttia, niin ylipäätään nettiostoksia tekee vielä jonkin verran suurempi prosentti.

Suomessa kuluttajista 55 prosenttia tekee ostoksia verkkokaupoissa. Häviämme siis vain hieman Ruotsille. Hälyttävää tässä asiassa on kuitenkin kotimaisten yritystemme toiminta tai oikeastaan toimettomuus.

Talouselämä kertoi Soprano Communicationsin tutkimuksesta, josta käy ilmi suomalaisten ostavan verkosta neljällä miljardilla. Mutta mitä tekevät suomalaiset yritykset?

Ei mitään. Samaisen artikkelin mukaan esimerkiksi Keskon osuus suomalaisten verkko-ostoksista on vain 2,5 prosenttia. Tehdäänpä pieni mielikuvaharjoitus. Nimeä viisi lempiverkkokauppaasi Suomesta. Oliko helppoa? Aivan.

Messissä-indeksi: Suomen kuluttajat 1 - Suomen yritykset 0.

Netin omaksuminen

Netin käyttöaktiivisuudessa tai laajakaistapenetraatioissa kuluttajamme ovat pohjoismaisella tasolla. Nettiä käyttää melkein 80 prosenttia väestöstä ja noin puolella käyttäjistä on laajakaista. Luvut pärjäävät hyvin muille länsimaille, mutta eivät nouse Aasian edelläkävijämaiden tasolle.

Mietin, jaksanko edes aloittaa yritysten markkinointipanostuksista Suomessa. En jaksa. Kerron kuitenkin, että Ruotsissa verkkomainonnan osuus mainoskakusta (13,9 %) oli viime vuonna tv-mainonnnan osuutta (13,5 %) suurempi ja Isossa-Britanniassa verkkomainonnan odotetaan ensi vuonna nousevan suurimmaksi sähköiseksi mediaksi.

Messissä-indeksi: kuluttajat 2 - yritykset 0.

Nettipalvelut

Suomalaisten yksityisten ihmisten tuottamat nykyiset ja tulevat maailmanlaajuiset nettihitit voidaan laskea yhden käden sormin: Linux, Jaiku, Dopplr ja Vailoma.

Suomalaisten yritysten nykyiset ja tulevat maailmanlaajuiset nettihitit voidaan puolestaan näyttää yhdellä sormella: Ovi. Ai niin, Suomalaiset yrityksethän tekevät palvelunsa vain suomeksi.

Miksi? Kukaan kiinalainen tai amerikkalainen ei tekisi nettiin mitään pelkästään kielellä, jota puhuu viisi miljoonaa ihmistä. Vaikka kyllähän niitä taitaa pienempiäkin kieliä maailmasta löytyä, jos oikein etsii.

Jos yritykseni tarkoitus olisi maksimoida osakkeenomistajien tuotto, unohtuisi viisi miljoonaa kielivammaista aika nopeasti. Vai onko yrityksen johdon äidinkieli kilpailuetua haittaava tekijä?

Messissä-indeksi: kuluttajat 6 - yritykset 1.

Samin digiboksi

Mainostoimistot kyykkyyn

Nyt puhutaan nokkimisjärjestyksestä – eli siitä, kuka istuu ensimmäisenä asiakkaan pöytään, keneltä ostetaan ideat ja strategiat ja kuka tekee tuotannon. Perinteisesti mainostoimisto on ollut asiakkaan paras kaveri, jolloin se on vedellyt suuret linjat ja puristanut ideoista kokonaisuudet kasaan. Vasta sitten on soitettu mediatoimistolle ja medioille, jotta filmit ja leiskat saadaan Maikkarille ja Hesariin.

Tämä ainutlaatuinen kaverisuhde on muuttumassa, ja mainostoimistot ovat ahdingossa. Puristus tulee kolmelta suunnalta: digitoimistoilta, mediatoimistoilta ja medioilta.

Digitaalisuutta ja banneripiperrystä ei ole mainostoimistoissa nähty kovin tuottoisana tai glamourina, ja senpä takia digitoimistot ovat vallanneet perinteisten toimistojen tonttia. Asiakkaiden mainosbudjetit eivät kovinkaan nopeasti kasva, mutta silti digitoimistot ovat kasvaneet kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Nyt toimistoissa on herätty, kun on huomattu diginkin pystyvän tuomaan rahaa, mutta mattimyöhäiset eivät ole pystyneet enää haalimaan tarpeeksi osaajia.

Myös mediatoimistot ovat vallanneet alaa mainostoimistoilta. Medioiden pirstaloituessa, ihmisten kiinnostusten fragmentoituessa ja maailmamme digitalisoituessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin perustaa markkinointi asiakastiedolle, tutkimukselle ja digitaalisuudelle. Tämän takia moni suuri yritys on valinut mediatoimiston ykköskumppanikseen.

Mainostoimistojen ahdinko on valmis, kun soppaan lisätään vielä medioiden nopeasti kasvava halu osallistua markkinointisisältöjen tuottamiseen. Katkotunnisteet ja ohjelmayhteistyöt ovat hyviä esimerkkejä tästä. Asiaa tutkineen Booz Allen Hamilton -konsulttiyrityksen mukaan Yhdysvalloissa jo yli 90 prosenttia medioista tarjoaa ”agency-like-services” eli mainostoimistopalveluita – mukaan lukien markkinointi-ideoiden tuotantoa (88 %) ja luovaa tuotantoa (79 %). Saman tutkimuksen mukaan vain 23 prosenttia yrityksistä uskoo tekevänsä kahden vuoden päästä nykyistä enemmän yhteistyötä mainostoimistojen kanssa.

Katsokaapa muuten huviksenne löytyykö <a href="http://www.rekaksois.com/grandone/?sivu=finalistit" target="_blank">Grand Onen shorteilta</a> mediatoimistojen tai medioiden suunnittelemia caseja. Voitte yllättyä.

Samin digiboksi

MTV3 vai Facebook?

Sain eilen Yahoolta sähköpostia, jossa kerrottiin Yahoon kohta julkaistavasta New with Me -ominaisuudesta. Tämä Yahoon eri palveluiden yhteinen ominaisuus kerää yhteen viimeisimmät kuulumiseni Twitteristä, kuuntelemani musiikin Last.fm:ltä, Diggaamani uutiset ja saitit sekä Flickriin lataamani kuvat. Siis koko elämäni.

Mahtavaa ja pelottavaa. Mahtavaa minulle, koska keskittäminen säästää sivustolta toiselle juoksemista eli aikaa ja vaivaa. Pelottavaa suurelle osaa yrityksiä, joilla ei ole pienintäkään hajua siitä, että netissä on tahoja, joilla on lähitulevaisuudessa kaikkien länsimaiden ihmisten elämä käsissään.

Netti ei ole markkinointimedia vaan ihmisten elämä. Kun Suomessa mietitään miten ostaa bannereita, Yahoolla ja Microsofitilla mietitään miten netissä hallitaan ihmisten elämää.

Laajakaistaliittymien nopeutuessa tv- ja radiosisältö jaetaan netin kautta, piste. Kumpi on silloin parempi jakelemaan sisältöä, MTV3 vai Facebook?

Facebookilla on ainakin yksi etu: sosiaalinen filtteröinti. Jos ajatellaan, että esimerkiksi noin 50 miljoonaa facebookkaajaa arvostelisi katsomansa ohjelmat, syntyisi lyömätön vertaistietopankki, jonka avulla pystyttäisiin suosittelemaan kullekin kävijälle juuri hänelle sopivinta ohjelmaa.

MTV3:lla on ainakin yksi etu: kotimaiset laatusarjat.

Samin digiboksi

Digitaalisuus on markkinoinnin sähkö

Nokian diplomi-insinööri Ove Strandberg rykäisi 90-luvulla palaverissa ”connecting people” ja Nokian slogan oli saanut alkunsa. Tämä ihmisten yhdistäminen on ollut tärkeää meille 80-luvun lapsille, sillä muistamme hyvin ajan, jolloin kotoa lähdettyään oli täysin tavoittamattomissa ja kävelyretket kaverin ovikelloa soittamaan saattoivat olla täysin turhia.

1990-luvulla syntyneille Connecting People ei tarkoita mitään. ”Mitä ihmettä – mehän ollaan yhteydessä toisiimme koko ajan, kännyköillä, meseillä, tekstareilla, facebookeilla ja Jaikulla?”, voisi 15-vuotias ihmetellä. Ihmisten yhdistäminen on niin arkipäivää nuorille, ettei sitä ajatella. Nokian slogan on niin ysäriä.

Meille vanhemmille mobiili on teknologiaa, nuorille itsestäänselvyys. Vanhemmat sukupolvet saattavat myös nähdä elämäänsä uutuutena ilmestyneen internetin ennen kaikkea teknologiana, kun taas koko elämänsä internetin kanssa eläneille nuorille internet on itsestään selvä kommunikaatio-, tieto- ja viihdemedia.

Sähkö saa asiat toimimaan, mutta siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota. Internet on nuorille sähköä. Mikroaaltouunia käytetään, mutta sähköä ei – sähkö vaan on. Nuoret eivät mene nettiin, he menevät Myspaceen – internet vaan on.

Sähköstä päästään natisevalla aasinsillalla markkinointiin. Digitaalisuus on markkinoinnin sähkö. Digitaalisuudesta tulee kaikkien markkinointitoimenpiteiden taustalla oleva voima, eikä siihen tulevaisuudessa kiinnitetä enää erityistä huomiota.

Tämä näkyy jo nykypäivänä. Kun kuluttajille lähtee suorapostikampanja, on kirjeen lopussa nettiosoite, missä voi käydä täyttämässä kyselyn tai osallistumassa arvontaan. Tele Finlandin ulkomainoskampanjassa voi tekstarilla tilata tarjouksen. Printti, tv, radio; kaikilla ohjataan nykyään nettiin. Tämä ei voi olla näkymättä markkinointiorganisaatioissa, joissa on viime vuosina kiireellä pystytetty uusia digitaalisia siiloja.

Samin digiboksi

Kieltäkää ystävieni viestit

Ensimmäinen blogipostaus Mömmö-urallani ja aloitan heti kaamealla kärinällä ja kärjistetyllä uholla. Ajattelin ottaa kantaa kuluttajaviraston uusiin viraal.. anteeksi... suoramarkkinointisäännöksiin. Kaksi asiaa nimittäin ihmetyttää uudessa suoramarkkinointilinjauksessa.

Ensinnäkin kummastuttaa, että tämä suoramarkkinointilinjaus koskee viraalimarkkinointia. Seuraavassa on otos Kuluttajaviraston perusteluista miksi kerro-kaverille-viraalimarkkinointi ei ole sallittua.

"Sähköisen viestinnän tietosuojalaki edellyttää, että sähköiseen suoramarkkinointiin on pääsääntöisesti ensin pyydettävä lupa viestin vastaanottajalta. Kun yritykset valjastavat yksityishenkilöitä lähettelemään markkinointiviestejä kavereilleen, ne katsovat, että viestin lähettäjä ei silloin ole yritys eikä kuluttajalta tarvitse pyytää viestien lähettämiseen etukäteen lupaa."

Muun muassa näillä sanoilla Kuluttajavirasto puuttuu viraalimarkkinointiin.

Tässä on kuitenkin juristeilta virastossa lipsahtanut markkinoinnin termit puuron ja vellin sekaan. Viraali tai "kerro kaverille"-markkinointi ei ole nimittäin millään muotoa suoramarkkinointia.

Suoramarkkinoinnissa minkä tahansa määritelmän mukaan viesti menee suoraan yritykseltä vastaanottajalle ja yleensä niin, että yritys tavoittelee kohdennetusti jotain tiettyä vastaanottajaa. Viraalissa viesti ei mene yritykseltä vastaanottajalle suoraan vaan jonkun muun henkilön lähettämänä. Lisäksi yritys ei tiedä kenelle tai minne viesti päätyy – kohdennettavuudesta puhumattakaan.

Toki viraalin voi kieltää kuluttajia häiritsevänä, mutta ei siitä suoramarkkinointia saa. Mietin, että pitäisiköhän meidän markkinoijienkin alkaa säätää lakeja, kun juristeilta tuo markkinointilajien määrittely sujuu niin kätevästi.

Toinen asia mikä linjauksessa mietitytti oli, että Kuluttajavirastoon ei ollut tullut asiasta suuremmin valituksia. Kuluttajavirasto päätti kuitenkin puuttua tähän kuluttajia selvästi häiritsevään asiaan.

Pakkohan sen on kuluttajia häiritä. Esimerkiksi Tjäreborgin viraalikampanja, jossa ystävä ja viestin ystävälleen lähettänyt saattoivat voittaa loman, oli häirinnyt kuluttajia niin paljon, että he olivat kampanjaviestin kaverilta saadessaan raivoissaan lähettäneet sen miljoonalle onnettomalle ystävälleen. Kyllähän tähän vääryyteen pitää puuttua! Jonkun kuluttajan ystävähän voi voittaa etelänloman.

Oikeasti on todella hienoa, että Suomessa on viranomainen, joka kertoo mitä ystäväni saavat minulle lähettää.