Sosiaalinen sukellusvene

Rami Saarela 9.2. 10:47 päivitetty 3.3. 15:39

Sisältömarkkinointi tuottaa totuutta

Vaikka virallinen tieto saavuttaisikin yleisön, sisältö jatkaa elämäänsä keskusteluissa, joissa määritellään jatkuvasti, mitä pidetään totuutena.

Sisältömarkkinoinnin pitäisi olla jokaisen virallista tietoa ja näkemystä tuottavan yhteisön prioriteetti. Mietitään hetki, miksi?

Kansa saa lukea lehdestä virallisen totuuden, kuten ennenkin, mutta se ei enää riitä. Nyt tuon portinvartijuuden ohittaminen ei välttämättä tarkoita mitään, vastakkaisesti painottunutta tietoa tuottavia verkkolehtiä ja -sivustoja löytyy lähes aiheesta kuin aiheesta ja määrä kasvaa.

Painottunutta tietoa ajavien omat mediat tuottavat huomattavan määrän kilpailevia sisältöjä, jonka lisäksi kaupalliset viestit vievät huomattavan määrän kansalaisten kaistaa.

Erityisasemasta luottamuksenkaan kohdalla on turha enää puhua, oli kyse sitten lehdistöstä tai viranomaisista.

Yleisesti katsottuna esimerkiksi laajan Edelmanin Trust Barometerin mukaan, valtiolliset toimijat ovat vähiten luotettuja, kun verrataan mediaan, yrityksiin tai yleishyödyllisiin yhteisöihin. Tosin yleishyödylliset yhteisöt sentään ovat eniten luotettuja.

Lisäksi, jos katsotaan tuloksia milleniaalien kohdalla, vanhat journalistiset mediat ovat heille lähes yhtä luotettuja (64%) kuin sosiaalinen media (59%) ja niin kutsutut omat mediat (57%). Ero on yllättävän pieni.

Tämän lisäksi vastaan panee kaksi tiukkaa portinvartijaa Someraivo ja Filtterikupla. Someraivon uhka vaientaa asiantuntijoita, jotka tuottavat näkemystä filtterikuplan vaikeuttaessa viestin perillemenoa yhteisöissä, joissa on vahvasti samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä.

Ja vaikka virallinen tieto saavuttaisikin yleisön, sisältö jatkaa elämäänsä keskusteluissa, joissa määritellään jatkuvasti, mitä pidetään totuutena.

Filtterikuplan sisään on päästävä. Saatava oma sisältö erottumaan kaikesta muusta sisällöstä ja sen päälle vielä tarkoituksellisen painottuneesta sisällöstä. Nykyään se ikävä kyllä lähes aina tarkoittaa myös ihan maksettua näkyvyyttä sosiaalisissa kanavissa ja oman median tuottamista.

Oma media ei toimi ilman sisältöjä, joihin tarvitaan asiantuntijoita. Osaamisen lisäksi asiantuntijalla pitää olla lupa ja motivaatio kunnossa.

Tätä nykyä asiantuntijoiden motivaatiota nakertaa usein trollit ja somelynkkaajien vihainen uhkailu. Yhteisön pitäisi usein vielä pystyä suojelemaan edustajiaan, taata rauha harjoittaa ammattiaan. Lisäksi, esimerkiksi tieteellinen yhteisö ei erityisemmin palkitse keskusteluun osallistumisesta, vaikka juuri heidän valistuneita näkemyksiä kaivattaisiin.

Molemmat kohdat ovat varmasti vaikeita asioita ratkaistaviksi, mutta ilman kunnon resursseja, kuten sosiaalisen median- ja sisällöntuotannon asiantuntijoita se ei ainakaan onnistu.

Puolueillehan on jaettu lehdistötukea maailman sivu Suomessa. Ehkä tuki vaatisikin nyky-ympäristössä huomattavaa laajentamista, muillekin kuin puolueille.

Jokainen voi olla demokratiassa virallisesta tiedosta mitä mieltä tahansa, mutta pääasia olisi, että tieto on tunnistettavaa ja se kohdataan tarpeeksi usein. Toimiva demokratia tarvitsee äänestäjiä, jotka tietävät mitä äänestävät.

Jokainen totuutta, painottunutta tahi ei, tuottava yhteisö tarvitsee sisältönsä markkinointiin osaamista ja rahaa. Jos viralliset instanssit eivät siihen osallistu, niin muut kyllä täyttävät eetterin, kuten ovatkin jo tehneet.

Kirjoittaja Rami Saarela on Vaikutustoimisto Zipipop Freudin perustajaosakas ja luova johtaja.