Toimitukselta
Anna Juvonen, M&M, 29.1.2010, 9:04Kommentti: Eläköön irtosuhde!
Muistan onnelliset hetkemme, kun vielä naiivisti uskoin molemminpuoliseen sitoutumiseen. Oi sitä flirttailun ensihuumaa. Sitä jännitystä, kun kirjeesi kolahti postiluukusta, ja jonkin ajan kuluttua uskalsit jo soittaa. Olin vielä hieman kahden vaiheilla, mutta kihelmöivä tunne houkutteli heittäytymään syliisi. Olit niin sinnikäs. Pyysin sinua soittamaan uudestaan, vaikka olin jo päätökseni tehnyt. Olit sitä mitä halusin.
Alkuaikoina en olisi voinut olla tyytyväisempi. Tuntui, ettei elämässä mikään maksanut mitään ja asiat etenivät vaivattomasti. Kanssasi oli helppo olla. Sitten huomasin, että silmäsi alkoivat vaeltaa. Halusit tarjota toisille enemmän kuin olit koskaan tarjonnut minulle.
Et edes yrittänyt peitellä yrityksiäsi, koko kaupunki tiesi. Ensin olin mustasukkainen ja katkera, sitten vain pettynyt. Et tehnyt elettäkään pitääksesi minut. Sinisilmäisyyteni tuli minulle kalliiksi, kun uskoin lupauksiisi yhteisestä tulevaisuudesta. Enkö ansainnut mitään kiitosta siitä, että olin pysynyt kanssasi kaikki nämä vuodet?
Mukavuudenhalussani toivoin, että lopettaisit lirkuttelusi ja kaikki palaisi ennalleen. En kehdannut vaatimalla vaatia huomiota ja arvostusta. Eikö niiden pitäisi tulla kumppanuudessa itsestäänselvyytenä? Sinua oli yhä hankalampi saada kiinni. Joko jonotin puhelimessa tuskaisen pitkiä aikoja tai sain vastaani kylmän automaatin.
Yhtenä yksinäisenä iltana ystävättäreni kuiskutteli korvaani, että olihan noita muitakin, parempia. Hän oli jopa testannut muutamaa. Se ei ole ollenkaan niin nöyryyttävää kuin entisaikoina. Voisin ottaa sen, joka olisi valmis antamaan minulle kaikkensa.
En enää sivuuttanut suoralta kädeltä uusia tarjokkaita, jotka lupailivat minulle aina vain enemmän. Mistä minä tiesin, kelle sinä lurittelit yltiöpäisiä lupauksiasi. Sitten sorruin. Kirjoitin sinulle erokirjeen. Kirjoitit välittömästi takaisin hyväksyväsi eromme, mutta toivoit minun perustelevan päätöstäni. Tiesimme molemmat, mistä erossamme oli kyse, mutta en pystynyt loukkaamaan sinua vastaamalla viestiisi. Tajusin, etten kuitenkaan merkinnyt sinulle enää mitään.
Nyt en edes suunnittele pidempiä suhteita. Torjun tyrkyimmät odotellen maksimoitua hetkellistä hurmiota. Aina kun toivoni alkaa hiipua, jostain ilmaantuu joku, joka antaa vielä enemmän kuin muut. Romanssini operaattorin, sähköfirman ja lehtitalon kanssa kestävät lyhimmillään vain muutaman kuukauden. Kun suhde alkaa muuttua vakavaksi, pakenen kilpakosijan syliin tai katkaisen suhteen kylmästi. Voin enää vain unelmoida suhteesta, johon voisin sitoutua pidemmäksi aikaa ja jossa voisin luottaa siihen, että minua arvostetaan vielä vuosien päästä.
Kaikki Toimitukselta-blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/toimitukselta/.
Kommentoi artikkelia