Toimitukselta
Mattias Erkkilä, M&M, 4.3.2010, 8:44Kommentti: Avaudu Yle
Ne, jotka toivoivat Mikael Jungnerin
syrjäyttämisen tarkoittavan Yleä
koskevan hälinän laantumista, ovat viime viikkoina joutuneet pettymään.
Toisaalta taas Jungnerin avointa linjaa soimanneet voivat nyt olla
tyytyväisiä, sillä tällä kertaa keskustelua on lähinnä herättänyt asioiden
väistely.
Ylen hallitus ei ole vaivautunut kertomaan, miksi Jungner sai potkut, eikä Yle sen puoleen ole halunnut kertoa uuden toimitusjohtajan palkkaa. Nyt keskustelua herättävät Lauri Kivisen epämääräiset kommentit koskien Nokian Iranille myymiä televerkkolaitteita.
Kansalaisten ja yleläistenkin närkästys on ymmärrettävää erityisesti Ylen toiminnan ja tarkoituksen näkökulmasta. Yle on yhteisesti rahoitettu palveluntuottaja, jonka tärkein tehtävä on edistää yhteiskunnan avoimuutta. Siksi meidän on aivan välttämätöntä saada tietää, miksi toimitusjohtajia vaihdetaan, minkälaisia palkkoja yhtiöissä maksetaan ja mitä sen johto ajattelee yhteiskunnallisesta avoimuudesta ja sananvapaudesta niin Suomessa kuin muissakin maissa.
Ylen Kivisestä tekemässä haastattelussa huomio kiinnittyy myös kohtaan, jossa Kivinen toteaa, että Ylen roolista mediamarkkinoilla pitää "yhteisesti sopia", jotta Yle ei olisi markkinahäirikkö. Lausunto on erittäin ymmärrettävä uuden toimitusjohtajan suusta mutta käytännössä aikamoinen haaste.
Ristiriita seuraa yksinkertaisesti siitä, että kansalaisten halu osallistua Ylen rahoittamiseen pienenee samaan tahtiin tai jopa eksponentiaalisesti suhteessa siihen nähden kuinka paljon Ylen roolia rajoitetaan. Kimmo Sasin ehdotus siitä, että Yle jättäisi isot urheilukisat väliin ja keskittyisi kotimaisen draaman tuottamiseen on käytännössä ehdotus Ylen lakkauttamisesta. Tämä ei ole mielipide vaan fakta, jonka kukin voi tarkistaa katsomalla Elokuvasäätion verkkosivuilta, kuinka paljon suomalaisia kiinnostaa rahoittaa kotimaista draamaa edes elokuvalipun hinnan verran.
Toinen Ylen roolin rajoittamiseen liittyvä ongelma seuraa siitä, että mediamaailman muutos näyttää yksinkertaisesti edellyttävän, että Suomella on jatkossakin julkisesti rahoitettu, journalistisin kriteerein toimiva vahva uutistuotanto. Tämän ei siis välttämättä tarvitse olla nimenomaan Yle, kunhan kyseinen laitos toimii vähintään samalla tasolla kuin nykyinen Yle.
Kivisen lausunnon haponkestävyyttä voi helposti kokeilla siirtämällä sen muutamia vuosia eteenpäin tilanteeseen, jossa Sanoma on myyty yhdysvaltalaisille ja Alma ruotsalaisille, norjalaisille tai venäläisille. Olisiko siinä vaiheessa järkevää todeta, että Ylen pitää nyt sopia näiden ulkomaisten mediayhtiöiden kanssa siitä, mitä se saa ja mitä se ei saa tehdä?
Kaikki Toimitukselta-blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/toimitukselta/.
"kukin voi tarkistaa katsomalla Elokuvasäätion verkkosivuilta, kuinka paljon suomalaisia kiinnostaa rahoittaa kotimaista draamaa edes elokuvalipun hinnan verran."
johtuu varmaan siitä , että ylen ja sesin "toveri -asiantuntijoita" vaihdetaan päikseen talojen
sisällä eikä uuden median jengiä ole oikein kummassakaan .
yle draamaa pyörittää vanhan koulukunnan dramaturgit , ohjelmia tekee pölöset & kumppanit vuosien takaa ja sisäänostajat tuotannoille tulevat
teatterimaailmasta .
eipä ihme jos ei oikein digikansa innostu vaan siirtyy suosiolla nettiin .
ylellä on ongelma : uusintoja ja vanhoja jenkkisarjoja .
esim. miks ostaa True Blood nyt kun sen on canal plussalta nähnyt kaikki ja
netistä sen voi katsoa milloin vaan gorgesta ?
mistä / kenelle me maksetaan jos maksetaan mediamaksu ?
