Vassisen verkostoissa

Kommentti: RIP in Peace

Kirjamessut 28.10.2011

- Milloin lopetat blogin kirjoittamisen?

- Yllättäen. Silloin kun olen vielä huipulla.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Myös moni muukin asia, kuten tämä blogi.

En lopeta kirjoittamista, koska ideat olisivat loppuneet. Ideoita on niin kauan, kun niitä vain jaksaa etsiä.

En lopeta kirjoittamista, koska haluan maksimoida “Moccalattehipsterin” myynnin vetämällä samalla kaikki vanhatkin blogitekstit alas. Kirja toki kannattaa ostaa joka tapauksessa.

En lopeta kirjoittamista, koska blogien laatu olisi huonontunut. Päinvastoin. Olen parempi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on vain ja ainoastaan oma mielipiteeni.

En lopeta kirjoittamista, koska olen vieläkin katkera MarMain uuden vetäjän Henrik Muukkosen vanhasta kirja-arvostelusta Digitaalisesta jalanjäljestä. En siis kiistä ettenkö kuitenkin olisi yhä katkera.

Olen ottanut ja otan vastedeskin jokaisen negatiivisen kommentin henkilökohtaisena loukkauksena.

En myöskään lopeta kirjoittamista, koska Tommi Laiho tyhjensi pajatson täysin viime viikkoisella sananmuunnos-tekstillään. Siitä on kuitenkin vaikea pistää paremmaksi. Jäi nimittäin uupumaan sihdatusta laarista vain sarvista kyhätyt kudonnan mallit.

Enkä lopeta kun viimein meni hermot kuvan rilleihin liittyvään kommentointiin. Edes minä en ole niin katkera.

Lopetan kirjoittamisen, koska tasaisin väliajoin pitää alkaa tehdä uusi asioita ja luopua vanhasta painolastista. Kirjoitin blogia täysillä finaaliin asti, nyt alan tehdä jotain muuta maanantaisin.

On ollut helvetin hienoa kirjoittaa tänne. Vajaa neljä vuotta blogin kirjoittamista nenänpää musteessa käy varmaan jonkinlaisena kiteyttämisen korkeakouluna. Blogista on ollut pelkästään hyötyä ja iloa ainakin itselleni. Ehkä myös jollekin muullekin.

Kiitokset siis lukijoille, kommentoijille ja toimitukselle.

Se siitä pateettisuudesta. Eli pidetään huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.

Nähää.

PS: Ja nimimerkille Frank tiedoksi: tämä bloggaaja pitää aina sanansa.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: MoLoSovin coktaili

Sosiaalinen media on kuollut.

Eläköön siis SoMoLo. Tai SoLoMo. Tai MoLoSo. Virallinen kirjoitusyhdistelmä antaa vielä odotuttaa itseään. Kirjainyhdistelmä on tietysti kombinaatio sanoista social, local & mobile.

Sinänsä aiheessa ei ole mitään mullistavaa uutta. Tapana nyt vain on ollut keksiä uusi hypesana tasaisin väliajoin, jotta seminaariotsikoihin saa uutta potkua. Itselleni on esimerkiksi jäänyt ikuiseksi mysteeriksi missä vaiheessa Web2.0 vaihtui sosiaaliseksi mediaksi.

Oleellista SoLoMo:ssa (tai miksi sitä haluaa kutsuakaan) on että kaikki kolme elementtiä ovat läsnä kuluttajien elämässä lähes koko ajan. Katsot mobiilipäätelaitteestasi onko ystäviäsi lähistöllä. Mobiili on tulevaisuuden päätelaite. Sosiaalisuus on se käyttäytymismalli, jolla sana kiirii eteenpäin. Paikannuksen ja paikallisuuden avulla tuodaan sitten eurot pöytään (mikäli tuodaan).

Yrityksen näkökulmasta kannattaa ottaa ainakin oheiset neljä asiaa huomioon:

Suosittelu on parasta markkinointia

Sosiaalisuuden ja jakamisen näkökulmasta Facebook tulee olemaan pääpeluri vielä ainakin muutamien vuosien ajan. Jokaisen yrityksen tulee miettiä millaisilla toimenpiteillä se pystyy maksimoimaan suosittelun Facebookissa. Nykypäivän mainonnan tulee antaa syy tykätä ja syy jakaa brändiä eteenpäin. Kun jokaisella yrityksellä on Facebook-sivut, pitää niissä olla jotain ideaakin.

Visuaalinen kerronta nousee

Viime aikoina on kohkattu paljon kuvapalvelu Pinterestistä, joka kuvastaa hyvin “Gutenbergin galaksin” murtumista. Kun meillä on huippukamerat aina mukana, siirrymme koko ajan kuvallisempaan kerrontaan. Useat yritykset eivät ole valmistautuneet tähän ollenkaan. Alkaen ihan siitä, että firman työntekijöistä ei ole edes kunnollisia valokuvia saati, että yritys tuottaisi laadukasta videosisältöä.

Mobiili on ensimmäinen päätelaite

Läppäri on minulle enää ainoastaan työväline. Kaikki vapaa-ajan nettikäyttöni on siirtynyt tablettiin tai mobiiliin. En usko olevani tässä tilanteessa yksin. Yritysten näkökulmasta tämä asettaa kaksi implikaatiota. Ensinnäkin kilpailukyvyn säilyttämiseksi yritysten verkkoläsnäolon tulee toimia millä ruudulla tahansa. Toiseksi mobiilissa on pystyttävä tarjoamaan enemmän ja parempaa kuin muissa kanavissa, mikäli haluaa saada siitä oikeasti kilpailuedun. Kun jokaisella yrityksellä on mobiilisovellus, pitää niissä olla jotain ideaakin.

Paikannus ja paikallisuus on tulevaisuuden El Dorado

Paikannuksessa on uskomattoman paljon potentiaalia mitä ei vielä ole saatu täysin valjastettua hyötykäyttöön. Foursquare, Facebook places ja erilaiset kimppadiilipalvelut ovat ensimmäinen aalto. Seuraava aalto tulee olemaan jotain aivan muuta. Ne yritykset ketkä pääsevät hyppäämään tähän toiseen aaltoon tulevat voittamaan isosti. Kun jokaisella yrityksellä on omat kimppadiilipalvelut, pitää niissä olla jotain ideaakin.

Loppujen lopuksi SoLoMo kiteytyy oheiseen kolmeen kysymykseen:

Miten saamme ihmiset jakamaan sisältöämme?

Miten palvelemme ihmisiä kaikissa päätelaitteissa?

Miten myymme heille, kun he ovat lähellä?

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Tämä mainos muutti elämäni jälleen kerran

On taas aika vuosittaisen “kehu mainosta”-kirjoituksen aika. Sarjan edelliset kaksi osaa voit lukea tästä ja täältä.

Automainokset ovat Volkswagen “Think small”-kampanjasta lähtien olleet mainonnan kuningasluokkaa. Itse en ole mikään maaninen motörheadi. Sen takia onkin jossain määrin yllättävää, että viime vuosina itselleni parhaiten kolahtanut perinteinen mainos on ollut automainos. Kyseessä on tietysti tämä:

Miksi tämä on viime vuosien parhaita mainoksia?

1. Mainos on ajassa.

Useat mainostajat pakoilevat todellisuutta mainoksissaan. Lamaa ei ole ja autioitunut. Autokaupunki on yhä paratiisi. Tämä mainos ei siloittele todellisuutta vaan kääntää sen eduksi. Tämä ei ole pelkästään automainos, vaan kunnianosoitus Detroitille.

2. Mainoksella on oikea keulakuva..

Itse vierastin alussa sitä, että mainos pyörii Eminemin ympärillä. Hieno tarina olisi toiminut ilman päälleliimattua julkkistakin. Eminemin valinta oli kuitenkin viimeinen niitti spotin menestyksessä. Detroitista oikeasti kotoisin oleva räppäri varmisti videolle kovat YouTube-katsojamäärät (yli 14 miljoonaa tällä hetkellä). Vaikka Clint Eastwood pystyi tämän vuoden Chryslerin Super Bowl -mainoksessa spiikkaamaan mainoksen itse, ei se toiminut läheskään yhtä hyvin koska looginen yhteys puuttui.

3. Mainos on hyvin kirjoitettu.

“What does a town that's been to hell and back know about the finer things in life?”

Aloituslauseesta lähtien olet koukussa. Chryslerin mainos on juuri sellaista tekstiä, johon liian harvoin mainoksissa törmää. Taitamattomampi kirjoittaja olisi ajanut aihepiiriin siirappiseen patetiaan, mutta nyt pidetään jännite yllä koko kahden minuutin keston ajan. Huipennuksena spotti vielä päättyi silloin yllättävään ja aivan nerokkaaseen sloganiin “Imported from Detroit”.

4. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty.

Useammalla kelauskerralla huomaa, että mainoksessa on loppujen lopuksi paljon enemmän tuotekuvia kuin mitä muistit. Kokonaisuus on saumaton. Loistava idea kruunataan loppuunsa asti hiotulla toteutuksella.

5. Mainos oli riski.

Haastattelussa Chryslerin toimitusjohtaja kertoi kuinka mainoksen tekeminen ja ajaminen pelotti. Eminem on ristiriitainen hahmo ja oheinen spotti oli ensimmäinen kahden minuutin Super Bowl -mainos. Jännitys on hyvä merkki. Jollei ota riskejä, ei mitään saakaan.

Hyvä mainonta tuo toivoa. Se myös lisää myyntiä. Chryslerin myynti kasvoi pitkälti tämän mainoksen vetoavulla 26% viime vuonna.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Bisnesmallina kusetus

Sain pari viikkoa sitten puhelun, jossa ujo ja hento ääni kysyi voisiko hän tehdä oppilastyönä firmallemme kotisivut. Yrityksellä tarpeita kotisivuille ei ollut, joten sanoin “ei kiitos”. Myöhemmin aloin miettiä, että seuraavalle kirjalleni pitäisi itse asiassa tehdä verkkosivut. Aloin sitten etsimään puhelutiedoista soittotietoja, koska tiedän, että harjoittelupaikan saaminen on monesti työn ja tuskan takana.

Tarkastaessani puhelinnumeron selvisi, että soittaja ei ollutkaan mikään harjoittelija vaan yritys. Tutkiessani tarkemmin firman taustoja selvisi verkkokeskusteluista, että kyseinen yritys myy palveluitaan hyvin epämääräisin keinoin (mukamas oppilastöinä) ja toiminta oli muutenkin aika hämärää. Alkoi todenteolla keittämään.

Missään vaiheessa puhelua ei mainittu, että kyseessä on yritys, joka soittaa.

En ole hankkinut telemarkkinointikieltoa, koska ihan myyntiteknisestä näkökulmasta on kiinnostavaa seurata myyjien puheita. Näppituntumalta arvioiden kaikki puhelut perustuvat jonkinasteiselle vedätykselle. Lupsakkaat murretta vääntävät myyntireiskat kertovat kuinka olen voittanut arvonnassa (johon en ole osallistunut) tai saan ilmaiseksi jotain (mikäli maksan jostain muusta). Kuinka houkutteleva tuote oikeasti on, mikäli et voi edes mainita, että olet oikeasti myymässä jotain tuotetta?

Telemarkkinoinnista on hyviäkin esimerkkejä. Esimerkiksi Hesarin myyjäni kanssa asioin mielelläni. Hän soittaa, kun minulla on tarve (tilaus loppumassa), pyrkii palvelemaan (ei siis tuputa vaan yhtä tuotetta) eikä ole ainakaan vielä yrittänyt väittää, että olen voittanut jossain arvonnassa. Toinen oikea-aikainen myyntityö ovat joulunaikaan soitetut lehtien lahjatilausmahdollisuudet (tosin silloinkin myyjä unohtaa aina mainita, että kyseessä on kestotilaus).

Äärikapitalisti minussa (jonka prosenttiosuus vaihtelee biorytmien mukaan) ymmärtää toki, että kaikki mikä ei ole kiellettyä on sallittua. Ymmärrän myös, että telemarkkinointikanava voi usein olla kustannustehokas (tosin niin voi olla spämmikin). Silti en näe kovin kestävänä bisnestä, joka perustuu ihmisten kusettamiselle. Pakkomyydään lehtitilauksia seniileille vanhuksille, jotka eivät osaa sanoa ei. Höynäytetään pienyrittäjiä lupaamalla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Loppujen lopuksi saat huonosti toimivat kotisivut joista maksat itsesi kipeäksi ja joiden sopimusta et pysty irtisanomaan.

Ja jos toiminta on täysin rehellistä, miksi ei heti kerrota mistä on kyse?

Kyseisen kaltainen toiminta on eettisyydeltään samalla tasolla laittoman elinkaupan kanssa.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Soi kitara murheissaan

Rokkistrarabrändit ovat yksi asia, mutta loppujen lopuksi ihan oikeasti kiinnostavia ovat aidot rokkistarat. Oli silti yllättävää, että viihdyin yli kolme tuntia George Harrison -dokumentin parissa viime lauantaina. Pop-musiikin historian lisäksi dokumentissa valotetaan hyvin luovaa prosessia ja tehokasta tiimityöskentelyä.

Dokumentissa Paul McCartney kertoo miten The Beatlesin kappaleet syntyivät. Viikon ajaksi John & Paul vetäytyivät tekemään biisiaihioita. Sitten he esittelivät kappaleet ja George ja Ringo toivat omat mausteensa soppaan. Tämän jälkeen kappaleet vedettiin purkkiin, albumi ulos, kiertueelle ja sama rumba uudestaan.

The Beatles on varmaan lähimpänä demokraattista päätöksentekoa, johon voi luova huippuyksikkö päästä. Paul & John olivat toki selkeät johtotähdet, mutta on rienausta väittää, että muut jäsenet olisivat voineet olla ketä tahansa. The Beatlesien työskentelymallista on oppimista jokaisessa työyhteisössä. Se osoittaa, että huipputuloksiin päästään yhteistyöllä, jossa jokainen ottaa vastuuta. Se ei ole diktatuuria, jossa joku sanelee miten asiat ovat. Eikä se ole myöskään hallitsematonta kaikkien osallistumista ja osallistamista, jolloin kukaan ei johda ketään eikä kukaan ota vastuuta mistään.

Mainostoimistoissa on tapana mystifioida “luovaa prosessia”. The Beatlesin neroudessa ei kuitenkaan ollut mitään mystistä vaan se oli valettu neljälle peruskivelle:

1. Armoton treeni: Mikään (ei lahjakkuus, raha tai onni) ei loppujen lopuksi korvaa kovaa työntekoa. The Beatles ryynäsi parin vuoden ajan Hampurin hähmäisimmissä keikkapaikoissa.

2. Hyvä työskentelyprosessi: Useat The Beatlesin parhaista kappaleista syntyivät tiukan aikataulun sanelemana.

3. Uusiutuminen: He tapasivat guruja ja vaihtoivat puvut kukkapaitaan. Hyvät tiimit pitävät aina silmänsä auki maailman ilmiöille ja uusiutuvat ennen kuin muut käskevät heitä uusiutumaan.

4. Tiimi: Hyvissä tiimeissä on erilaisia toisiaan täydentäviä persoonallisuuksia ja myös jännitteitä. Jännitteet tietysti saattavat joskus koitua tiimin hajoamiseen, kuten tässäkin tapauksessa kävi. Kaikelle on aikansa.

Palataan George Harrisoniin. Vaikka hän on tehnyt yksin loistavia mestariteoksia kuten esim. mahtavan tripla-albumin “All things Must Pass” on hän suuren yleisön silmissä ikuisesti “se kolmas beatle”. Oliko Harrison aliarvostettu?

Kysymys pienestä kalasta isossa järvessä tai isosta kalasta pienessä järvessä on absurdi. Mikäli et ole ollut isossa järvessä, et ole iso kala koskaan ollutkaan. Ja Harrison oli siellä kaikkein isommassa järvessä.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Rokkistara vai tavis?

Karkeasti jaettuna brändit voidaan jakaa seuraavaan kolmeen ryhmään:

1. Rokkistarabrändit

Nämä ovat ne brändit, joita esitellään aina seminaareissa ja mainostoimistojen workshopeissa. Apple, Nike & Google muun muassa (alkaako jo haukotuttaa?). Niitä himoitaan, niiden käyttäminen nostaa käyttäjän omanarvontuntoa ja käyttäjät ihan ilman kehotusta käyvät tykkäämässä niitä Facebookissa.

Kun joku yritys ilmoittaa olevansa jo tai pyrkivänsä toimialansa Appleksi, kehotan välittömään poistumiseen palaveritilasta. Kaikista brändeistä kun ei ole millään rokkistarabrändeiksi. Eikä varsinkaan niistä, jotka määrittelevät itsensä muiden brändien kautta. Rokkistarabrändit voivat kukkoilla, eikä niiden välttämättä tarvitse olla edes ystävällisiä kuluttajilleen. Niitä halutaan silti. Rokkistarabrändin status voi olla kuitenkin katoavaista, varsinkin mikäli veivaa samaa biisiä vuosikaudet. Ainakin on hyvä varmistaa, että se on aivan timanttinen biisi.

Onko brändisi rokkistarabrändi?

Vastaus: Luultavasti ei, jatka siis eteenpäin.

2. Tavisbrändit

Näitä brändejä et halua Facebookissa ehdoin tahdoin tykätä. Tavisbrändien mahdollisuus on kuitenkin siinä, että ne ovat osa kuluttajiensa jokapäiväistä elämää. Tavisbrändi ei voi kukkoilla kuten rokkistarabrändi, vaan sen tulee olla kuluttajan kaveri. Kaveruudesta voi kehkeytyä pitkä ja stabiili järkisuhde, jossa eivät tunteet ryöpsähtele. Sen sijaan voit olla varma, että tavisbrändi pitää aina lupauksensa ja kohtelee sinua kuin kukkaa kämmenellä. Rokkistarabrändi viettelee, mutta tavisbrändin täytyy jutella.

Onko brändisi tavisbrändi?

Vastaus: Mikäli olet, niin kirkasta ja dramatisoi brändisi rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Ja ole ystävällinen.

3. Ei-brändit-ollenkaan

Monet brändit eivät ole oikeasti brändejä ollenkaan, vaan pelkkiä tuotemerkkejä. Ne eivät ole himottavia, eikä niillä ole roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Ainoa olemassaolon oikeutus on ehkä alhainen hinta tai muuten vähäinen kilpailu. Hyvä happotesti on kysyä itseltään kuka kaipaisi brändiäsi, jos se häviäisi tänään maailmankartalta. Yrityksen työntekijät ei ole hyvä vastaus sillä hekin kaipaisivat vain kuukausittaista palkkakuittiaan ja kokoussämpylöitä.

Oletko brändi ollenkaan?

Vastaus: Mikäli et, niin kevyet mullat vaan.

Brändijako ei ole sidonnainen toimialaan tai tuoteryhmään. Esimerkiksi Axe on rokkistarabrändi, kun taas Rexona tavisbrändi. Kummallakin on paikkansa kuluttajien elämässä.

Riippumatta brändin tyypistä nykypäivänä jokaisen brändin pitää antaa ihmisille syy tykätä niistä, syy jakaa niiden viestiä eteenpäin ja tietenkin syy mennä kauppaan ostamaan niiden tuotteita.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Haluaisitko olla Don Draper?

Vietin viikonlopun parhaassa mahdollisessa seurassa: itseni ja Sterling Cooper Draper Pryce -mainostoimiston työntekijöiden parissa. Neljä kautta takana ja viidettä odotellessa täytyy kyllä sanoa, että Mad Men on The Wiren jälkeen parhaita tv-sarjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sarjan keskushahmo Don Draper on huikean kiinnostava hahmo. Ensimmäisen kauden aikana en löytänyt hahmosta juuri sympaattisuutta, mutta menneiden iltojen aikana Don on hurmannut myös minut. Holtiton juominen ja kaupungilla hännystely menevät enemmän aikakauden tapakulttuurin piikkiin, mutta toimistotyöskentelystä on monella mainostyöläisellä paljon ammennettavaa näin nykypäivänäkin.

Mitä Don Draperilta kannattaa oppia?

+ Loistava suunnittelija

Vaikka tämä luova johtaja viettää useimmiten aikaansa nukkumalla toimistonsa sohvalla, hän tekee koko ajan kovaa työtä. Draper pyrkii ymmärtämään ihmistä ja etsimään koko ajan parempia ideoita. Hän puskee joskus itseään ja aina muita viemään ajattelua pidemmälle.

+ Inspiroiva esimies

Heikkouksistaan huolimatta Draper pyörittää koko toimistoa. Jokainen odottaa hänen maagista kosketustaan niin asiakkailla, kollegoissa kuin myös New Yorkin baareissa. Hänellä on myös hyvä silmä uusille kyvyille, eikä hän epäröi nostaa heitä korkeammalle. Kun hän on hyvä, hän on tosi hyvä. Toisaalta kun hän on huono, niin hän on sitten kyllä tosi huono.

+ Hyvä myyntimies

Eräs hienoimpia kohtauksia kausien aikana oli, kun Draper heittää kaksiosaisia uimapukuja valmistavan yrityksen ulos neukkarista. Osaksi kyse oli impulsiivisesta purkauksesta, mutta vielä enemmän laskelmoidusta markkinointitempusta. Tällä Draper paalutti toimistonsa asemaa luovana toimistona, jolle loistava luovan työn tulos on kaikkein tärkein asia.

Mitä Don Draperin piirteitä kannattaa välttää?

- Vanhanaikainen

Don Draper ei tule selviämään internet-ajalle ainakaan mainostoimistotyöntekijänä. Hänen vastustuksensa kaikkea uutta kohtaan on yllättävä heikkous muuten mainion suunnittelijassa. Kausien aikana Draper on ivannut muun muassa VW:n mahtavaa Beetle-mainosta.

- Loppujen lopuksi aika kehno johtaja

Don Draper on tyypillinen esimerkki johtajasta, joka ei kykene edes johtamaan itseään. Ensinnäkin hän pyrkii hamuamaan kunniaa itselleen myös ideoista, joita ei ole itse tehnyt. Toisekseen hän on täysin ennalta-arvaamaton. Johtajuudessa ongelma ei ole tiukkuus tai näennäinen lepsuus, vaan se ettei johtajalla ole selkeää linjaa. Kolmanneksi esimerkillä johtaminen on hieman niin ja näin. Se, että viettää toimistolla yömyöhään Canadian Club -viskiä ryypäten ei vielä ole esimerkillisen huikeaa työmoraalia.

- Mammuttitauti

Kuten monilla neroilla, on Draperillakin noussut reipas annos keltaista nestettä päähän. Kun Clio-palkintoja myönnetään ja lehtiartikkeleita kirjoitetaan, niin saattaa näkemys helposti sumentua omasta ylivertaisuudesta. Tällöin muilta vaaditaan paljon, mutta itseltä ei niinkään. Mammuttitautiin ainoa parannuskeino on vain pudota korkealta.

Minua ja Don Draperia taitaa yhdistää ainoastaan satunnainen uinnin harrastaminen. Toisaalta ehkä hyvä niin.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Ketä tässä nyt oikein pitäisi äänestää?

Ihmiset eivät tee järkeen perustuvia ostopäätöksiä. Ihmiset eivät oikeastaan tee mitään rationaalisia päätöksiä. Emootiot ovat aina mukana pelissä.

Sen takia on huvittavaa, että presidentinvaaleissa yritetään perustella valintoja muka-rationaalisin perustein. Mikäli presidentinvaaleissa valinnat tehtäisiin ainoastaan ansioluettelon perusteella, niin valintahan olisi selvä. Ehdokkaiden ainoa tohtori, Suomen toiseksi pitkäaikaisin ministeri, yrittäjä sekä kirjailija Paavo Väyrynen on paperilla muihin ehdokkaisiin verrattuna täysin eri luokassa.

Onneksi tähänkään työpaikkaan ei valita pätevintä, vaan sopivin.

Koska en luota tässä asiassa järkeilyyn, lähdin hakemaan valintaani emootion kautta:

Sauli Niinistö

Ensimmäisellä kierroksella en voi missään tapauksessa äänestää Niinistöä. Tuntuisi nimittäin uskomattoman tylsältä äänestää noin suvereenia ennakkosuosikkia. Haastajabrändit ovat aina kiinnostavampia. Presidentinvaalit ovat myös niin harvoin, että haluan nauttia jännityksestä molempien kierrosten edestä.

Paavo Väyrynen

Väyrystä kohtaan on kerääntynyt vuosien saatossa ehkä eniten antipatiaa näistä ehdokkaista. Paven meno vaalitenteissä on kuitenkin ollut irtonaista ja tuntunut itseironiselta. Valitettavasti minulla on myös kutina, että oikeasti meiningissä ei ole ironian häivääkään.

Pekka Haavisto

Haaviston olen saanut useasti vaalikoneissa kärkisijoille, mutta en luota itseeni vaalikoneissakaan. Luultavasti en vastaa niissä rehellisesti, vaan yritän seurailla haluamani viiteryhmän kantoja. Punavuoren ykkösehdokas tuntuisi myös liian ilmiselvältä valinnalta.

Paavo Lipponen

Lipponen on aina ollut suosikkidemareitani, koska ei pohjimmiltaan ole demari lainkaan. Valitettavasti vanhin ehdokkaista käyttäytyy julkisesti kaikkein kypsymättömimmin. Kiukuttelu saa Lipposen vaikuttamaan marisevalta teiniltä. Lipposen tv-mainos tosin perustuu näiden vaalien parhaaseen oivallukseen: Lipponen on oikeasti todella pelottavan oloinen köriläs.

Timo Soini

En mainosalalla työskentelevänä voi äänestää ehdokasta, joka tahallisesti tekee niin kökköjä mainoksia. Vastineeksi tosin Soini on one-linereiden suhteen ehdokkaista aivan omassa luokassaan.

Muut ehdokkaat:

Tuskin Suomi katastrofiin ajautuu, vaikka joku pikkuehdokkaistakin yllättäisi. Itseasiassa Biaudet on vaalikoneessa itselläni myös kärjessä, mutta jostain syystä saan niissä aina RKP:n ehdokkaita (yksi syy miksen luota omiin vastauksiini vaalikoneissa).

Eli koska tunnepohjaisestikaan en löydä selvää vastausta ehdokkaastani, teen ainoan järkevän teon, mitä markkinoija voi tehdä.

Myyn ääneni.

Meikäläisen äänen saa siis ehdokas, joka lupaa minulle kutsun linnaan voitettuaan. Vastineeksi otan kännykkäkameralla kuvan äänestyslipustani ja lupaan tykätä ehdokkaan Facebook-sivua. Erillistä korvausta vastaan voin myös asettaa profiilikuvaani ehdokkaan badgen. Mikäli ehdokas ei pääse toiselle kierrokselle, myyn ääneni uudelleen.

Otan myös vastaan järki- tai tunnesyisiä perusteita hyvästä ehdokkaasta. Päätöstä nimittäin ei ole vielä tehty ja keskiviikkona alkaa ennakkoäänestys.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Blogikuninkaan uudenvuodenpuhe

Kansalaiset,
medborgare.

Vuosi 2012 on ollut todellinen muutoksen vuosi: sähköt ovat poissa, voi on loppunut kaupasta ja presidenttiehdokkaana on Paavo Väyrynen. Yhden kuukauden aikana olemme hypänneet näköjään kertaheitolla takaisin kehitysmaaksi.

Uuden vuoden alku antaa bloggaajalle loistavan mahdollisuuden kierrättää edellisen vuoden aiheita vedoten vuoden läpikäyntiin. Mukaan heitetään pari tuoreempaa vitsiä sähköjen katkeamisesta, niin teksti näyttää ihan oikealta blogitekstiltä. Todellisuudessahan tämä on vain puolilöysää jorinaa kirjoitettuna deadlinen sanelemana.

Ensinnäkin haluan pahoitella kaikki rakkaita lukijoitani siitä, että viiden luetuimman blogitekstin joukkoon oli lipsahtanut yksi jonkun toisen kirjoittama juttu. Tämä himmensi muuten hyvän blogivuoden tunnelmia ja myrkytti hyvän ilmapiirin huipulla. Pyrin siihen, että ensi vuonna tällainen pyhäinhäväistys ei tapahdu uudestaan.

Vuosi oli markkinointiviestinnän näkökulmasta taas sysimusta. Kansainvälisissä skaboissa ei pärjätty ja arvostus Suomen ammattilistalla on siellä jossain taikurin ja taskuvarkaan välimaastossa. Onneksi tilanteeseen on havahduttu ja otettu käyttöön kovat aseet: mainossetien hätätilahallitus.

Mikä raikas idea! Tätä Suomen mainosmaailma todella tarvitsee. Lisää sisäsiittoista kitinää siitä kuinka ollaan niin huonoja ja kuinka meistä ei kukaan diggaa. Ongelmamme onkin se, että olemme liian avoimia muille toimialoille täällä sekä ulospäin kansainvälisesti.

Mikäli haluamme ensi vuonna tehdä muutakin kuin itkeä tuoppiin sikalassa, niin ohessa aika oiva lista itse kullekin tekijälle:

1. Tehdään hyvää kansainvälistä duunia (edellyttää siis työn tekemistä).

2. Tehdään sitä kansainvälisille asiakkaille (edellyttää siis niille asiakkaille myymistä).

3. Kun kohdat 1&2 toteutuvat, niin sitten huudellaan tekemisistä jokaisella eri foorumilla.

Onneksi myös valoa tunnelin päässä on näkyvissä (ainakin niille, keillä toimivat sähköt). Mainosala ei ole koskaan ollut niin paljon uutisissa kuin tänä vuonna. Tällä mediajulkisuudella on kiva ratsastella uuteen vuoteen.

Loppuun on sitten hyvä heittää vähän uuden vuoden lupauksia.

Voisin ensinnäkin aloittaa tupakan polttamisen, ihan vain ostoelämyksen vuoksi. Toiseksi lupaan olla megayltiöpositiivinen, vaikka kaikki tulee menemään ensi vuonna päin helvettiä. Viimeisenä lupaan olla yrittämättä, sillä yrittäminen on ensimmäinen askel ryssimiseen.

Hyvää jatkoa, jos ei oma riitä.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Menetetyn sukupolven edustaja

Näin jouluisin on tärkeää muistuttaa mieleen elämän tärkeitä asioita:

Eli kulmakivinä ysäriräppi, koripallo, tuotesijoittelu, itsekehu, pesäpallo sekä paluu juurille.

Ja jos et tykkää stailista niin kelaa suoraan kohtaan 2:37.

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Palataan ensi vuonna asiaan.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Homo Status Updatus

Viime aikoina on ollut medioissa paljon ihmeellistä russutusta siitä, että ihmiset eivät enää seurustele keskenään. Toistensa sijaan näpelöidäänkin älypuhelimia. Mielestäni tämä on hyvä edistysaskel. Eipä tarvitse tuhlata tylsien ihmisten kanssa aikaansa, vaan voi paeta tilannetta älypuhelimen avulla internetin ihmemaailmaan.

Hassu eläinvideo voittaa nimittäin useimmissa tapauksissa ihmisseuran. Eivätkä ne illanvietot ennen internetin aikakautta niin kiinnostavia olleet. Puhuttiin muka-analyyttisesti Andalusialaisesta koirasta*, mutta nykyään sen voi katsoa suoraan YouTubesta. Ei turhaa jorinaa, vaan suoraa asiaa.

Sillä maailmassa on olemassa kolmenlaisia ihmisiä: niitä ketkä elävät menneisyydessä, tulevaisuudessa ja nykyisyydessä. Viimeksimainittu on muuttunut tällä sosiaalisen median ja älypuhelinten aikakaudella. Valelääkäri Vassisen kolme ihmistyyppiä:

Homo Relicus: Ihminen, joka elää menneisyydessä.

Tuntomerkit: Vastustaa kaikkea kehitystä ihan periaatteesta ja haikailee epämääräisesti aikaan parempaan. Mikään uudistus ei ole liian pieni tai suuri ettei siitä voisi ainakin vähän marmattaa. Elää ihmeellisessä harhassa, että liiketoiminnan koko olisi vakio aikojen saatossa.

Menestymisen mittarit: Sulka hattuun joka kerta, kun joku uusi asia epäonnistuu.

Motto: “Ennen oli kaikki paremmin ja kaikki huonommin”

Homo Futurus: Ihminen, joka elää tulevaisuudessa.

Tuntomerkit: Määrittelee ajanlaskunsa sen mukaan mitä tulevaisuudessa siintää. Kvartaalitalouden sijaan on viikkotaloudessa: arjet odotetaan viikonloppua ja kuukaudet seuraavaa lomaa.

Menestymisen mittarit: Arki ilman hermoromahdusta.

Motto: “Jos tässä kesälomaan vielä sinnittelee”

Homo Status Updatus: Ihminen, joka elää statuspäivityksissä.

Tuntomerkit: Tälle henkilölle asiaa ei ole tapahtunut, mikäli siitä ei ole tehty statuspäivitystä. Jo 2009 36% alle 35-vuotiaista jenkeistä käytti Facebookkia heti seksin jälkeen. Suurin kysymys on kuitenkin päivittivätkö he saavutuksensa kaiken kansan nähtäville vai pelkäsivätkö, että jäävät jostain oikeasti kiinnostavasta paitsi äheltäessään?

Menestymisen mittarit: Kuinka monta tykkäystä ja kommenttia päivitys saa.

Motto: “Etsä lukenut sitä mun viimeviikkoista päivitystä Facebookissa?”

Ja tsori, nyt mun pitää lopettaa tää blogi ja päivittää Facebookkiin, että “Talvet oli ennen parempia, mutta onneksi on kohta joululoma”.

* Ja kun kirjoitan Andalusialainen koira, tarkoitan Taistelu-Jaskaa.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Valemainosmies

Hyvinkääläinen (tietysti) valelääkäri keräsi kymmenen vuoden aikana yli miljoonan euron tulot viekkaudella ja vääryydellä. Lääketiede nyt on vain ilmoittautumisala, jossa tohtoria on helppo esittää, mutta ajatelkaapa jos mainostoimistoissa olisi valemainosmiehiä.

Voisitteko kuvitella, että näin tarkkaan säädellyllä ja muodollista koulutusta vaativalla alalla olisi feikkaajia? Uskomattomaltahan se kuulostaa, mutta tällaisistakin tapauksista on kaupungilla liikkunut huhuja. Nämä ovat joitain merkkejä siitä, että olet valemainosmiehen kanssa tekemisissä:

Valemainosmies (voi olla myös nainen, ei sukupuolidiskriminointia):

• Ei ratkaise asiakkaan ongelmaa.
• Hakkaa nauloja ruuvimeisselillä.
• Ei esittele oikeaa ratkaisua, koska se tekisi kipeää vastaanottajapuolella.
• Rakastuu omiin ideoihinsa.
• Piiloutuu prosessin taakse.
• Ei ajattele strategisesti, vaan lasauttelee ainoastaan irtoideoita.
• Tarjoaa aina TV-filmiä ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.
• Ei etsi maanisesti uniikkia oivallusta ja parasta mahdollista luovaa ideaa.
• Kulkee keskitietä.
• Ei ole ylpeä työstään.
• Arvioi työnsä tulosta slaidien määrässä.
• Elää menneisyydessä.
• Ei käännä viimeistä kiveä parhaan mahdollisuuden löytämiseksi.
• Antaa alennusta.
• Ei ymmärrä asiakkaan asiakasta.
• Rakasta omaa ääntään ja fläppitaulua häiritsevän paljon.
• Ei haasta konventioita.
• Osaa kirjoittaa laskuja, mutta ei myydä luovaa työtä.
• Tarjoaa aina digiä ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.
• On henkisesti laiska.
• Sanoo, että Facebook on vain kanava.
• Ei pidä silmiä auki.
• Luulee olevansa jotenkin erityisen tärkeä.
• Myy halvalla ja kaiken lisäksi huonoa.
• Ei taistele työnsä puolesta vaan myöntyy kaikkiin korjausehdotuksiin.
• On bullshitbingoisäntä.
• Tarjoaa aina perinteistä mainontaa ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.
• Ei polta yölamppua, mikäli tarve niin vaatii.
• Monimutkaistaa, kun pitäisi kiteyttää.
• Ei tee tätä hommaa täydestä sydämestään.

Mikäli tapaat valemainosmiehen niin peräänny hiljaa.Tuijota valemainosmiestä tiukasti silmiin. Puhu hänelle rauhallisella äänellä. Sulje ovi hitaasti perässäsi. Sen jälkeen ota jalat allesi ja juokse niin kovaa karkuun kuin pääset.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Facebook on ostettua mediaa

Ensimmäisen maksetun Facebook-toimeksiantoni tein 2007, joten olen ollut hyvällä aitiopaikalla seuraamassa Facebookin kehittymistä markkinointikanavana. Facebook on tullut aikuiseksi, eli ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi.

Innostavimmat Facebook-kampanjat Whopper Sacrifice etunenässä ovat jo parin vuoden takaa. Facebook on alkanut muistuttaa yhä enemmän tavallista massamediaa:

1. Orgaaninen kasvu on varattu rokkistarabrändeille ja hyville läpille.

Varsinkin viimeisen Facebook-uudistuksen jälkeen näyttää siltä, että hyvin monella brändillä on orgaaninen kasvu tyssännyt lähes kokonaan. On tietysti muutamia ikonibrändejä, joiden luokse ihmiset ihan aktiivisesti hakeutuvat. On todennäköistä, että sinun brändisi ei tuohon joukkoon kuulu. Yhteistä näille brändeille on myös se, että brändipääoma on pääosin kerätty massamedian kultakauden aikana. Facebook-ilmiöitä myös syntyy yhä Kukko Pärssisen ja muiden hyvien läppien johdolla. Harva brändi uskaltaa kuitenkaan laittaa aivan lekkeriksi jota kansa vaatii. Facebookissa ei kilpaillakaan huomiosta muiden brändien vaan aivan kaiken muun sisällön kanssa.

Jos keskimäärin Facebook-käyttäjä tykkää alle 80 sivusta, kuinka monelle brändille on siinä joukossa tilaa?

2. Kampanjatekemisessä käyttäjien palkitseminen ja hyvä leviämismekanismi merkitsevät enemmän kuin vuorovaikutus ja hyvä sisältö.

Kun ennen sai ihmiset tykkäämään lähes mitä tahansa sivua ihan tykkäämisen ilosta, ovat nykyajan Facebook-käyttäjät tulleet ahneiksi. Tykkäämisestä pitää saada konkreettista hyötyä. Yritykset ovatkin tämän huomanneet ja lähes brändillä kuin brändillä onkin nyt arvonnassa joulun suosikkitoivelahja iPad 2. Kilpailuissa ei ole mekanismina mitään pahaa, mutta kilpailun pitäisi olla relevantti ja brändinmukainen. Ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista haalia tykkääjiä, joiden ainoa yhdistävä tekijä on halu voittaa ilmaista rojua.

Tässä ei pidä sekoittaa kuitenkaan niitä kuuluisia puuroja ja vellejä.

Vuorovaikutuksella on ehkä loppujen lopuksi jopa suurempi rooli Facebookissa. Ongelmaksi tulee kun vuorovaikutusta tai esim. asiakaspalvelua yritetään mitata samoilla mittareilla kuin markkinointikampanjoita. Hyvä asiakaspalvelu Facebookissa kotiutuu muilla tavoin kuin räjähdymäisenä tykkääjien lisääntymisenä. Se näkyy viiveellä esim. brändimittauksissa ja asiakastyytyväisyydessä.

Facebookissa taktinen mainonta on promootioita ja brändimainonta aktiivista läsnäoloa ja asiakaspalvelua.

3. Ostetun median rooli kasvaa Facebook-markkinoinnin kakussa.

Tämä johtuu jo pelkästään siitä, että Facebookissa mainostaminen on tullut kalliimmaksi. Neljällä maailman suurimmalla mediamarkkinalla klikkipohjaisten mainosten hinta nousi 74% ja Suomessa hinnat ovat myös nousseet reippaasti. Eli mikäli haluat pitää samat liikenteen määrät kuin aikaisemmin, niin visaa joutuu vinguttamaan enemmän.

Kun Facebook-sivu avataan eikä sitä mainosteta, onko Facebook-sivua edes avattu?

Facebookissa voi yhä erottua, mutta silloin se vaatii nerokasta strategiaa, loistavaa oivallusta, kirkasta ideaa ja virheetöntä tuotantoa. Niin kuin hyvä mainonta muutenkin.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: 20th Century Markkinointijäbä

Perinteinen markkinointiosasto ei ole entisensä. Globalisaatio, verkko, sosiaalinen media sekä muut ikävät termit ovat olleet osaltaan muuttamassa markkinointipampun laiskanpulskeaa positiota kohti asosiaalista numeroniiloa ja ylisosiaalista käyttäytymistieteilijää. Toimintaympäristö on paljon haastavampi kuin aikaisemmin. Toisaalta fiksulle toimijalle on paljon mahdollisuuksia oppia ymmärtämään asiakasta yhä paremmin ja sitä kautta myydä heille yhä enemmän.

Markkinoija, pidä siis pää kylmänä ja tankkaa tämänviikkoinen lista:

1. Informaatio on arvotonta, jollei siitä tule toimintaa.

Elämme raporttien täyttämässä liiketoimintaympäristössä. Analysoimme periaatteessa tosi paljon kaikkea. Sähköpostimme täyttää erilaisten lukujonojen tulva siitä miten markkinointimme toimii. Näiden näennäisten tietojen perusteella voimme pistää rastin loputtoman tehtävälistamme ruutuun: “Kylläpäs me tiedämme paljon asioita, katso vaikka näitä lukuja”.

Tietoa toki löytyy, mutta löytyykö ymmärrystä?

Saammeko luvut laulamaan meille siten, että oikeasti niistä tulee toimintaa ohjaavia ja muuttavia asioita. Markkinointiosastoilla on tällä hetkellä selkeä vaje ihmisistä, jotka murskaavat lukuja ja tekevät niistä oivalluksia, jotka näkyvät oikeasti toiminnassa.

2. Unohda monikanavaisuus, ole läsnä arjessa.

Vieläkin puhutaan aivan liikaa monikanavaisuudesta, kun pitäisi puhua asiakkaan käyttäytymisestä. Monikanavaisuuteen kun usein suhtaudutaan samalla tavalla kuin edellämainittuihin raportteihin. Eri kanavissa ollaan, jotta saadaan taas raksittua ruudut tehtävälistalla. Ei siksi, että se olisi millään tavalla järkevää.

360 on 360 astetta päin helvettiä, mikäli viesti joka kanavassa on irrelevantti.

Kuinka usein oikeasti mietimme, miten brändimme voisi olla läsnä ihmisten arjessa? Kun oikeasti ymmärtää asiakasta ja rakentaa markkinointiviestinnän sen ympärille, itse kanavastrategia on lasten leikkiä. Asiakkaan oikea ymmärtäminen on toki vähän hankalampaa. Yritykset, jotka ovat menestyneet massiivisen hyvin, ovat sen onnistuneet tekemään. Ei ole sattumaa, että näissä yrityksissä yleensä aina toimitusjohtaja suhtautuu maanisesti asiakkaiden ymmärtämiseen.

3. Palvelusta ydinliiketoimintaa vai markkinointia?

Yhä useamman yrityksen liiketoiminnan katteet tulevat löytymään palvelusta. Toisaalta perinteisen mainonnan tehon laskiessa, palvelu on myös parasta markkinointia. Tästä hieno esimerkki on Suunnon ilmainen Movescount-palvelu.

On myös paljon surullisia esimerkkejä siitä kuinka on jääty tässä puolitiehen. On pyritty rahastamaan palvelulla vähän kaiken muun sivussa eikä oikeasti olla viety sitä liiketoiminnan keskiöön. Toisaalta taas palvelua ei ole myöskään käsitelty markkinointi-investointina. Strategian tärkein pointti ei ole useinkaan mitä tekee, vaan mitä jättää tekemättä. On määriteltävä mistä liiketoiminnassta ne fyrkat yritykselle tulevat tulevaisuudessa ja sitten uhrattava muut toiminnot maksimoimaan sitä liiketoimintaa.

Ja viimeisenä:

Nyt on tekemisen aika

Liian moni yritys on vieläkin parhaimmillaan reagoivassa toimintamallissa. Jos edelliset kolme kohtaa ovat hallussa, voidaan siirtyä reagoinnista ennakointiin. Tällöin ollaan askeleen edellä kilpailua.

Vaikka liiketoiminta muuttuu koko ajan, yksi asia myös on ja pysyy. Rohkeutta ja näkemystä pitää olla aina. Siitä on aina myös krooninen vaje.

Valistunut arvaus yhdistettynä rohkeuteen tehdä asioita on nimittäin voittava yhdistelmä. Nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Kimble the movie

Elämme sairaita aikoja. Ensi kesänä ensi-iltaan tuleva ja Liam Neesonin ja Rihannan tähdittämä Battleship-elokuva perustuu laivanupotus-peliin. Ridley Scott taasen on jo pidemmän aikaa suunnitellut elokuvaa Monopoli-pelistä.

Elokuvat ovat perinteisesti olleet hyvää pakoa todellisuudessa. Nyt vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa voi mieluummin alkaa katsoa vaikka maitotölkin kansia. Luultavasti ei nimittäin mene kauaa aikaa, että valkokankaillemme rynnistävät seuraavat peliadaptaatiot:

Hullunkuriset perheet: Woody Allenin ohjaama vinksahtanut elokuva samassa rakennuksessa asuvien perheiden dynamiikasta. Elokuva lähtee käyntiin kilpa-autoilija Klommon ajaessa autolla Herra Pihvin seinästä läpi. Tämä paljastaa teurastajan synkän salaisuuden, johon ovat nivoutuneet niin rahoittaja Herra Pohatta kuin hiivasieneä poteva leipurin vaimo Rouva Limppukin. Kertojana Musta Pekka.

Kirkkis the Movie: Pixarin tuottama piirretty, joka kertoo vangittujen rottien pelastustarinan. Piirretyksi elokuvaksi mukana on mielenkiintoista pohdintaa vangittuna olemisen dynamiikasta, sillä puolessa välissä elokuvaa vahdin ja vangitun roolit vaihtuvat. Juankoskella elokuvan nimi tulee olemaan Karttunen.

Kuka pelkää mustaa miestä?: Timo Koivusalon ohjaama puskafarssi perussuomalaiseen kylään vahingossa saapuvasta ulkomaalaisesta. Hän yrittää löytää kylästä ulospääsyä, mutta kaikki juoksevat vain häntä karkuun.

Shakki-Loppupeli: Kylmää laskelmointia sisältävä sotaelokuva kuvattuna sotilaan näkökulmasta. Elokuva aiheuttaa pienoisen kohun loppukohtauksen kannibalismin takia. Tekijät puolustavat kuninkaan syömisen taiteellista oikeutusta.

Neppis: Luc Bessonin tuottama oudosti töksähtelevä kaahauselokuva.

Pullonpyöritys: Pusuhippa-elokuvan virallinen jatko-osa. Kohuttu teinikomedia, jossa puhutaan suu puhtaaksi ja toteutetaan pikkutuhmia vilauttelutehtäviä. American Pie -henkisen trilogian täydentää elokuva nimeltä Lääkärileikit.

Kivi-paperi-sakset: The Final Challenge: Elämässään jo kädenväännöstä elokuvan tehnyt Sylvester Stallone on pääosassa tässä kohottavassa urheiluelokuvassa. Syltty palaa takaisin KPS-kehiin vielä kerran saadakseen ostettua uuden ruohonleikkurin. Ongelmaksi muodostuu ettei hän ole pystynyt muodostamaan kädestään kiveä eikä saksia enää moneen vuoteen. Voiko hän voittaa pelkällä paperilla mestaruuden?

Tetris: Kasvukertomus liian tiukkaan muottiin ajetusta palikasta.

Nämä elokuvaideat saa vapaasti varastaa, kunhan ei missään tapauksessa mainitse minua ideoiden takana.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" on myynnissä Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Afrikan tähti kohtaa liikkeenjohdon

Sunnuntaina oli kahdessakin paikassa ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Ensinnäkin All Blacks voitti rugbyn maailmanmestaruuden kotikisoissaan, mikä on vain ja ainoastaan oikein. Toisekseen Afrikan tähden maailmanmestaruuskisoissa raaseporilainen Maxemilian Grönblom uusi kahden vuoden takaisen mestaruutensa.

Ja joku vielä kehtaa väittää, että Afrikan tähden pelaamisessa on kyse onnesta!

Lukemani pikku-uutinen lehdestä oli parempi liikkeenjohdon opas kuin keskimääräinen suomalainen bisneskirja konsanaan. Vai mitä sanotte oheisista kiteytyksistä?

1. Strategia on keskittymistä olennaiseen.

Kilpailun kuopus 6-vuotias hamusi paljon timantteja, mutta tärkein eli Afrikan tähti jäi uupumaan. Kokenut mestari ilmaisikin strategisen tahtotilansa ytimekkäästi: “Tärkeintä on saada Afrikan tähti tai hevosenkenkä mahdollisimman nopeasti”.

2. Kilpailijoista täytyy erottautua.

Grönblom valitsi lähtöpaikakseen Kairon, koska useammat muut kilpakumppanit valitsivat Tangerin. Kaikki Afrikan tähteä enemmän pelanneet tietävät, että lähtöpaikalla ei ole periaatteessa mitään väliä. Muista kilpailijoista erottuvalla valinnalla hän mahdollisti itselleen kuitenkin strategisen edun.

3. Riskejä on otettava.

Lentäminen Afrikan tähdessä on kallista. 300 punnan investointi kuitenkin kannattaa, mikäli tietää mitä tekee. Voittaja lensi tällä kertaa Kapkaupunkiin, jossa ensimmäisenä saapuvalle on 500 punnan bonus. Investoinnin takaisinmaksuaika oli siis verrattain lyhyt.

4. Henkinen markkinajohtajuus on myös mainetta.

Maailmanmestari ei lehtijutun mukaan pelaa veljiensä kanssa Afrikan tähteä, koska ei kehtaisi hävitä maailmanmestarina. Brändistä pitääkin pitää huolta, eikä mennä joka paikkaan heilumaan.

5. Kilpailu hioo timantteja.

Grönblomin dominointi ei ole kisan koko kuva. Kahtena viime kertana hopealle jäänyt Toni Suominen on parantanut suoritustaan huimasti. Edellisellä kerralla hän hävisi yhdellä nopanheitolla, mutta nyt sai jo hevosenkengän. Kilpailu kiristyy kaikilla aloilla. Afrikan tähden kuusi finalistiakin oli karsittu yli 1500 kilpailijan joukosta.

Sinnikkyys myös ehkä palkitaan. Keskimääräistä Afrikan tähden pelaajaa roimasti vanhempi 28-vuotias hopeamitalisti uhosi, että pelaa siihen asti kunnes voittaa.

Bisneksessä, niin kuin elämässä muutenkin, täytyy uskoa unelmiin.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Fast food vai fine dining?

Matkustin viikonloppuna kahdesti junalla. Petyin suuresti.

Mikään ei nimittäin mennyt pieleen. Junat olivat ajallaan, lipunmyynti toimi eikä minua edes heitetty pihalle. Ärsyttävää, etten voinut osallistua kollektiiviseen valituskuoroon ja päässyt päivittämään Facebookia valikoiduilla rienauksilla. Jäi hyvät solvaukset käyttämättä seuraavaan kertaan.

Valitettavan usein Suomessa onnistuu palvelussa erottumaan pelkästään sillä, että hommat toimivat. Junamatkallanikin positiiviseen yllätykseen riitti, ettei mikään mennyt pieleen.

Verkkokaupassa tilanne on eri, sillä kilpailu on globaalia. Suomalaiset verkkokaupat häviävät ulkomaisille kilpailijoilleen ihan perusasioissa: asioinnin sujuvuus, valikoimat ja nopeus. En halua ostopäätöksilläni harrastaa hyväntekeväisyyttä tai heikompien tukemista, joten valinta kääntyy yhä useammin ulkomaiseen vaihtoehtoon ilman minkäänlaisia tunnontuskia.

Menestyvän kaupan (kivijalka- tai verkko) on pystyttävä tarjoamaan asiakkalleen kaksi eri vaihtoehtoa:

Fast food: Ihmiselle tulee antaa mahdollisuus saada perustiedot nopeasti, ostaa asiat helposti ja ilman turhia kommervenkkejä. On järjetöntä esimerkiksi miten ovelilla tavoilla yritykset pystyvät piilottamaan yhteystietonsa verkkosivuiltaan tai kuinka monimutkaisesti rekisteröimisprosessit voi tehdä. Tämä on perustaso, joka pitää olla kunnossa jokaisella yrityksellä. Mikäli ei ole, niin yrityksellä ei ole kilpailukykyä.

Fine dining: Varsinkin harkintavaiheessa ihminen haluaa käyttää aikaa ostopäätöksen tekemiseen ja fiilistelyyn. Tällöin palvelussa tulisi tarjota riittävästi elämyksiä ja inspiraatiota valintapäätösten tueksi. Näillä asioilla voi myös saada merkittävää kilpailuetua.

Nämä tarpeet vaihtuvat samankin toimijan palveluissa riippuen asiakkaan tarpeesta, ajankohdasta sekä biorytmeistä.

Esimerkiksi kun käyn arkisin kaupassa, ostan tasan tarkkaan niitä viittä tuotetta joilla elän koko viikon. Ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun uuden leivän maistatukset tai myyjän kanssa rento jutustelu. Se on tulos ja nopeasti ulos. Sen sijaan viikonloppuisin hypistelen ja nuuskin jokaista munakoisoa ja vaihdan myyjän kanssa mielipiteitä lihojen oikeasta kypsyysasteesta. Sama kauppa, eri tarve.

Nykypäivän yrityksen tulee pystyä tarjota verkossa sekä fyysisessä kaupassa kummatkin vaihtoehdot toimialasta riippuen. Välillä haluamme puntaroida hankintapäätöstä pidempään ja välillä haluamme vain ostaa nopeasti.

Onko esimerkiksi Amazon mailman suurin kirjojen verkkokauppa vai maailman suurin kirjojen ympärille rakentunut yhteisö? Oikea vastaus riippuu ihmisestä ja ajankohdasta.

Tulevaisuuden menestysyrityksen on oltava molemmat.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Muistaen Steve Jobsia

En ole ollut koskaan mikään fanaattinen apple-uskovainen. Vaikka olenkin mäcillä kirjoittanut kaksi kirjaa, korvannut iPadilla kotikoneen ja saanut jopa joskus muutaman äänipuhelun läpi iPhonella, en glorifioi kyseisten laitteiden merkitystä. Samat asiat olisin suorittanut muutenkin, ehkä hivenen enemmän hampaita kiristellen. Koneet ovat koneita, mutta itse olen aina ollut pääasiassa kiinnostunut ihmisistä.

“Se ei ole uskoa teknologiaan. Se on uskoa ihmisiin.”

Silti Steve Jobsin poismeno kosketti. Jos liiketoiminnassa on nimittäin itselläni jotain esikuvia, on Steve Jobs yksi niitä harvoja. On uskomatonta, mitä Apple on saavuttanut liiketoiminnassa vuosien saatossa. Siitä voi leijonanosan langettaa Steve Jobsin ansioksi. Niinpä kunnioitan Steve Jobsia tavalla, jonka taidan, eli listalla:

1. Jobs ymmärsi asiakkaitaan paremmin kuin he itse.

“Et voi vain kysyä asiakkailta mitä he haluavat ja sitten yrittää antaa sitä heille. Kun se on rakennettu, he haluavat jotain uutta.”

Apple on asiakaslähtöisin yritys minkä tiedän. Steve Jobsin ansiosta Apple ei jäänyt polkemaan paikalleen yhteen toimialaan vaan laajensi ennakkoluulottomasti uusille alueille, jonne asiakkaatkaan eivät odottaneet menevänsä. Applen luoma ekosysteemi on osoitus siitä, että ei pidä jäädä polkemaan paikalleen vaan innovoitava jatkuvasti.

2. Jobs oli rohkea mainonnan ostaja.

“He, ketkä ovat niin hulluja luulemaan, että voivat muuttaa mailman, ovat heitä jotka sen tekevät.”

1984. Yksi vuosiluku kertoo kaiken.

3. Jobs vaati paljon.

“Ole laadun mittapuu. Jotkut ihmiset eivät ole tottuneet ympäristöön, missä erinomaisuutta odotetaan.”

Artikkelien mukaan Steve Jobs oli hankala ihminen, joka piiskasi ihmiset panemaan parastaan ja välillä jopa hermoromahduksen partaalle. Huippusuoritukset eivät synny hyysäämällä tai kulkemalla keskitietä. Ne vaativat verta, hikeä ja kyyneleitä. Erinomaisuutta voi vaatia olemalla vain itse erinomainen.

4. Jobs inspiroi.

“Joskus elämä lyö sinua päähän tiilellä. Älä menetä uskoasi.”

Tarina adoptoidusta yliopisto-dropoutista, joka perustaa autotallissa firman, josta tulee uskomaton menestys, on Hollywood-elokuvaa. Se, että sama henkilö saa potkut, perustaa toisen menestysfirman, palaa ensimmäiseen firmaan ja mullistaa pari liiketoiminta-aluetta täysin on taas todellisuutta.

5. Jobs kaatui saappaat jalassa.

“Minua ei liikuta olla hautausmaan rikkain mies. Mikä minua liikuttaa, on mennä nukkumaan iltaisin, kun on tehnyt jotain ihmeellistä.”

On uskomatonta, että Steve Jobs siirtyi syrjään Applen johdosta vain kaksi kuukautta ennen menehtymistään. Hänen ei olisi vuosikymmeniin tarvinnut tehdä työtä rahan takia. Kun Suomessakin vatvotaan sopivaa eläkeikää, pitäisi meidän ainakin yksilöinä keskittyä siihen, että teemme asioita mihin suhtaudumme intohimoisesti. Toivottavasti saamme niistä jopa palkkaa. Tällöin siinä vaiheessa ei kaduta, kun aika meistä jättää milloin ikinä se sitten onkaan.

“Pysy nälkäisenä, pysy hölmönä”

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Löysä päällikkö esitys

“Kouluttajalla ärsyttävä olemus, liian stadilainen”

Vuosia sitten lueskelin palautteita itsestäni erään koulutuksen jälkeen. Hyvästä yleisarvosanasta huolimatta silmääni pompahti oheinen arvostelu ylitse muiden. Olenko kotoisin Hyvinkäältä? No, enpä jyyri.

Aina ei voi siis miellyttää kaikkia. Viime viikolla olin puhumassa markkinointiviestinnän viikolla ja katsastaessa muutamia esityksiä ohimennen ja verraten niitä ulkomaisiin vastaaviin, koin taas tyypillistä suomalaista alemmuudentunnetta. Vaikka esiintymistaito on kehittynyt Suomessa vuosien aikana, niin kyllähän olemme verkkomainonnan tavoin siinäkin vielä aivan kehitysmaa.

Olen ollut urani aikana varmasti keskimääräistä keynote-niiloa useammassa seminaarissa puhumassa. En missään nimessä kuitenkaan pidä itseäni minään täydellisenä esiintyjänä. Päinvastoin. Tiedostan valitettavan hyvin omat maneerini ja heikkouteni puhujana*. En siis välttämättä sorru näihin sudenkuoppiin vaan moniin muihin.

Oheisilla opeilla erotut harmaasta esiintyjämassasta:

1. Älä pyytele anteeksi.

Maailman huonoin aloitus on pyydellä anteeksi kalvojaan. Ei kiinnosta mikäli et ole ehtinyt valmistella presentaatiotasi, niillä vedetään mitä on. Tekniset ongelmat ovat asia erikseen. Näyttäkää minulle ihminen, jolla on videotykki on aina toiminut, niin minä näytän Malmilla viime lauantaina lotonneen henkilön (nimim. Eipä videotykki toiminut ykkösellä viime viikollakaan).

2. Älä täytä kalvoja täyteen.

Vieläkin Suomessa näkee aivan liikaa tekstiä täyteen ammuttuja ns. insinöörikalvoja, joita tihurtaessa näkö ja järki lähtee. Nuorempi sukupolvi on jo ottanut käyttöön kuvat. Pahimmassa ääritapauksessa olen kuitenkin nähnyt pelkistä kuvista koostettuja jorinatuokioita, joissa ei ole mitään punaista lankaa. Presentaatiosta ei tee hyvää se, että siinä käytetään vain kuvia vaan, että siinä on oikeasti ajatusta. Mitä vähemmän tukimateriaalia käytät, sen kirkkaampi ajatuksesi tulee olla.

3. Älä yritä olla fiksumpi kuin yleisösi.

Perussäännöt pätevät hyvin: puhu kovaa (älä huuda), hitaasti (ei liian hitaasti), suomea (ei finglishiä) ja yleisölle (pää ylös). Jargon-onanoinnille on oma paikkansa, mutta se ei ole varsinkaan maksavan yleisön edessä toteutettava akti.

4. Älä yritä miellyttää kaikkia.

Hyvä seminaariesitys herättää mielipiteitä. Silloin se ei ole varmastikaan kaikkien mieleen. Parempi suututtaa puoli salia ja saada puoli salillista faneja, kuin ripsotella taskulämpiä ja puolitiessä olevia ajatuksia ja haihtua mielistä heti esityksen jälkeen.

5. Älä puhu (ainoastaan) itsestäsi

Suurin helmasynti seminaareissa ovat puuduttavat yritysesittelyt, joihin vieläkin törmää valitettavan usein. Esitystä ei aja halu kertoa mitään mielenkiinnosta vaan ahdistus saada omaa yritystä esille. On taito tuoda osaaminen esille ilman peruspuisevia myyntiräppejä. Ensin myyt ajatuksia, sitten ihmistä ja sitten vasta yritystä.

Vietin lauantaita rattoisissa merkeissä ystäväni häissä. Ilolla kuuntelin siellä puheita. Ne olivat kaikki koskettavia, hauskoja, kompakteja ja yllättäviä. Useilla ihmisistä on taito esiintyä hyvin, kunhan vain panokset ovat tarpeeksi korkeat.

* Tiedostaen myös olevani helvetin hyvä. Kts. Kohta 1.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Facebookin uudistukset: uhka vai mahdollisuus?

Facebook on luonut lyhyen uransa aikana nahkansa useammin kuin Madonna konsanaan. Viime torstaina rusikoitiin palvelua taas uuteen muottiin. Säästääkseni teidän kallista aikaanne rakkaat lukijat, olen oheiseen summannut Facebookin viimeisten uudistusten hyvät ja huonot puolet:

+ On mukava tutkia elämän kehittymistä ja hauskoja muistoja, kun ne ovat helposti selattavissa Timeline-toiminnon avulla.

- On ahdistavaa huomata, että elämä on pysynyt aivan samanlaisena. Statuspäivityksissä olen yrittänyt maanitella ihmisiä lukemaan tätä blogiani, välillä olen käynyt urheilemassa ja kuvien perusteella käynyt ainoastaan baareissa. Kehitys on ollut siis vähäistä. Facebook johtaa masennukseen.

+ Timeline-toiminto luo myös mahdollisuuden tehdä helposti oman henkilöhistoriansa elämän virstanpylväiden mukaan.

- Kuka oikeasti haluaa lisätä tietojaan siitä milloin on katkaissut luitaan? Saati sitten lisätä kuvia tapauksesta? Liika on vain liikaa.

+ Enää kaikesta toiminnasta ei tarvitse pitää, vaan Facebookkiin tulee myös muita verbejä.

- Luultavasti “en tykkää”-nappi tullaan kuitenkin kieltämään.

+ Enää ei tarvitse poistua Facebookista, jotta voi kuunnella musiikkia Spotifysta, katsella ohjelmia Hulusta tai vuokrata elokuvia Netflixistä.

- Paitsi ettei Hulua tai Netflixiä ole vieläkään käytössä Suomessa. Eivätkä ihmiset muutenkaan enää nykyään siirry edes ravintoloihin Facebookista.

+ Oikean puolen tikkeriin on viety kaikki “alempiarvoiset” statuspäivitykset, joista kiinnostavimmat ovat juuri sillä hetkellä kavereilla Spotifyssa soivat biisit.

- Lähes jokainen tuttu on kysellyt miten Spotify-päivitykset voi saada peitettyä Facebookin oikealta puolelta*. Ilmeisesti totuus oikeista kuuntelutottumuksista on liian karvas jaettavaksi.

Luultavasti tulemme jälleen huomaamaan, että ihmiset ottavat omakseen uudistukset pienen mukinan jälkeen. Facebookin näkökulmasta on taas otettu askelia siihen, että palvelu on yhä olennaisempi osuus ihmisten elämää niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Ja vaikka toistankin itseäni ollaan taas askeleen lähempänä sitä, että Facebook on uusi internet.

* On myös mukavaa, että Facebook pitää tietyistä asioista vankasti kiinni. Kuten siitä, että yksityisyysasetukset ovat aina hyvin vaikeassa paikassa löytää. Varsinkin jos ei lähtökohtaisesti halua jakaa kaikkea luiden murtumishistoriastaan lähtien.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Uusi työ

Suomalaiset ovat sopeutuneet huonosti tietotyöhön. Joka puolella on uutisia burnouteista, huonosta työilmapiiristä ja muusta pahoinvoinnista työpaikoilla. Tuntuu, että suomalaiset kaipaavat enemmän Neuvostoliiton aikaan: voi kun olisi joku käskemässä mitä pitää tehdä. Ongelman syitä on kaksi. Työntekijät ja työnantajat, jotka eivät ymmärrä ja osaa hallita uudenlaista työnteon mallia vaan mielessään haikailevat takaisin liukuhihnatehtaalle.

Tuntuu, että aiheeseen on viimein myös herätty. Viime viikolla julkisuuteen tuli kaksikin aiheeseen liittyvää hanketta: Älykäs työ ja kansallinen etätyöpäivä.

Itse kannan korteni kekoon tutulla tavalla, eli valittamalla:

1. Työhyvinvointi

Ongelma: Nykyinen tapamme tehdä töitä tekee meistä tyhmiä, lihavia ja juoppoja. Toisin sanoen se tappaa.

Ratkaisu: Yritysten tulee mieltää esimerkiksi työergonomia tai työpaikkaliikunta oikeasti tärkeiksi asioiksi, joihin kannattaa panostaa. Minimitasolla tämä tarkoittaa, että työpaikalla on muun muassa peseytymis- tai polkupyörien säilytystilat. Tällä perustasolla varmistetaan, että on mahdollista hyödyntää työmatkat työpaikkaliikuntana. Edistyneemmät yritykset palkitsevat työntekijöitään liikunnasta, koska hyväkuntoiset työntekijät ovat pitkässä juoksussa tehokkaampia.

Työntekijöiden itsensä tulee ottaa vastuuta oman työnsä organisoinnista. Ylipitkät työpäivät ja viikonloppuisin maileihin vastaaminen on usein ihan omaa syytä. Omia työskentelytapojaan kehittämällä pystyy vähentämään huomattavan määrän työn stressitekijöitä.

2. Työntekovälineet

Ongelma: Työpaikoilla käytetään kivikautisia teknisiä apuvälineitä. Arvion mukaan vuonna 2013 yli puolet työntekijöistä on tyytymättömiä yrityksen työkaluihin. Tämä johtaa siihen, että ihmiset latailevat omia ohjelmiaan tai käyttävät omia koneitaan työpaikoilla. Tästä seuraa tietysti tietoturvaongelmia ja muuta mukavaa.

Ratkaisu: IT-osastosta pitää oikeasti tulla liiketoimintayksikkö eikä kaikkea kehitystä vastustava oppositiopuolue. Tehtäessä yrityksen järjestelmiä lähtökohdaksi tulee ottaa työn tehokkuuden parantaminen eikä mahdollisimman jäykkien, tehottomien ja ikuisuuksia kestävien mammuttiprojektien aloittaminen.

3. Työtilat

Ongelma: Työn organisoinnissa ei ole tehty juuri kiinnostavia innovaatioita sitten avokonttorien. Työtiloissa ei oteta huomioon erilaisten projektien erilaisia tarpeita sekä ihmisten työskentelyeroja.

Ratkaisu: Etätyömahdollisuuksia tulee oikeasti kehittää. Työviihtyvyys on myös oikeasti tuottavuustekijä. Viihtyisässä työpaikassa ihmiset tekevät myös määrällisesti enemmän töitä. Työtiloja tulisi oikeasti miettiä sen pohjalta millaisia työskentelymalleja yrityksen menestyminen ja kehittäminen vaatii.

Mikäli mielimme sinnitellä työpaikoilla eläkeikään asti ja pidemmällekin on oikeasti aika miettiä miten voimme tehdä töitämme järkevämmin, tehokkaammin ja mielekkäämmin.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommetti: Anonyymia dissailua

Minulta kysytään usein mitä mieltä olen nettikirjoittelusta nimimerkillä ja aihe on ollut viime aikoina paljon tapetilla. Itse kirjoitan aina omalla nimelläni, mutta en olisi kyllä missään tapauksessa anonyymia kommentointia kieltämässä. Oikeat ongelmat ovat jossain muualla ja ääriesimerkit ovat vain jäävuoren huippu.

Osaltaan oma nimellä kirjoittaminen johtuu itselläni ihan kaiken tekemiseni peruskulmakivistä eli laiskuudesta ja narsismista. Kauhean vaivalloista olisi hallita monia eri identiteettejä. Lisäksi haluan kaiken kunnian, niin positiivisen kuin negatiivisenkin, kirjoituksistani itse. Netti on niin kiinteä osa työntekoa, että vapaa-ajalla päästelee paineita mieluiten jotenkin muuten. Ymmärrän kuitenkin ihmisiä, jotka anonyymeja kommentteja rustaavat. Hyvin harvoin ymmärrän heidän kirjoituksiaan.

Matalahierarkisessa mainostoimistossa työskentelevänä voi nimittäin joskus olla vaikea ymmärtää millaisia paineita ja tukahduttamisyrityksiä erilaisissa organisaatioissa on ihmisten omille mielipiteille. Tällaisille ihmisille oikeasti se anonyymi verkkoidentiteetti voi olla elämän ainoa valonpilkahdus ja henkireikä.

Tiedän, että kannattamalla anonyymia kommentointia, silmieni eteen tulee kaikenlaista roskaa jota vastustan henkeen ja vereen. Pahoja asioita vastaan ei kuitenkaan taistella tukahduttamalla ne, vaan käymällä itse niitä vastaan taistoon.

On myytti, että suomalaiset olisivat jotenkin erityisen suoraselkäisiä ja rehtejä. Pah, Suomessa hyssytellään tai puukotetaan selkään. Korisjoukkueenkin hienot saavutukset EM-kisoissa ovat jo huuhtoutuneet eiliseen häviöön. Omilla nimillä käyty väittely on lähestulkoon yhtä harvinainen kuin Suomen arvokisojen yleisurheilumitali. Kasvokkain kaikki hymistelevät aina samaan tahtiin ja konsensus jyllää.

Tämän takia kaikkine ylilyönteineen ja lieve-ilmiöineen anonyymi kommentointi on ainoa asia, joka pitää suomalaista keskustelukulttuuria netissä pystyssä. Anonyymin kommentoinnin suitsiminen palvelee itseasiassa pääasiassa perinteisen valtaeliitin tarpeita. Jostainhan ne typerätkin kirjoitukset kumpuavat.

Luultavasti tähänkin tekstiin tulee ainakin jokunen Risto Uimosen määrittelemä “oksennus”-vastine, jossa arvostellaan mielipiteitäni, silmälaseja ja haukutaan mikälie moccalattehipsteriksi. Minulle se on signaali, että joku on ainakin lukenut kirjoituksen. Anonyymisti tulee myös paljon hyviä kommentteja. Lisäksi eipä kukaan minua aseella uhaten ole pakottanut tänne kirjoittamaan. Kun esittää mielipiteitä julkisesti pitäisi myös kestää julkinen kritiikki, oli se sitten aiheellista tai aiheetonta. Myös keski-ikäisten miesten pitää kehittää internetissä paksumpi nahka.

Sanat ei voi minua satuttaa, usein ovat vituttaneet kylläkin.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Kyseenalaistamisen jalo taito

Lukaisin viikonloppuna Scott Strattenin kirjan Unmarketing. Mielenkiinnon kirjaa kohtaan herätti nimi, kansi sekä takakannen tekstit (tärkeimmät tekijät kirjan valinnassa). Takakannen “testimoniaaleissa” oli nimittäin mukavasti rikottu bisneskirjojen vakiintuneita käytäntöjä. Sen sijaan, että samat auktoriteetit, jotka tuntuvat kirjoittelevan näitä suosituksia liukuhihnalta oli Strattenin kirjassa parodioita kyseisistä suosituksista, kuten esimerkiksi seuraava:

“This author has paid $8,000 to be part of my “bestselling author program” and he gets testimonial as part of his fee. This is it.”

-Bestselling author who has written a testimonial for every biz book out there

Hyvä osoitus siitä, että ottamalla hieman eri näkökulman aina samalla tavalla tehtyyn asiaan voi herättää pienellä panoksella paljon huomiota. Valitettavan usein yritykset tekevät kaikki asiat samalla tavalla ja tuntuukin, että varsinkin suomalaisyritykset (ja työntekijät) pelkäävät kilpailijoista erottautumista kuin ruttoa. Harmaaseen massaan on helppo jäädä hengaamaan. Ei haeta irtiottoa, vaan hölkötellään pääjoukon mukana. Sillä taktiikalla ei ehkä hävitä, mutta mikä olennaisinta, ei myöskään voiteta.

Eri tavalla tekeminen ei ole itseisarvo. Voittaminen on. Senpä takia pitää aina arvioida onko kyseenalaistaminen tarpeen voittamisen näkökulmasta:

1. Tekevätkö kilpailijat asian samalla tavalla, sillä ovat peloissaan, nynnyjä tai muuten vain laiskoja?

2. Tehdäänkö tietty asia tietyllä tavalla, koska se on kaikkein tehokkain tapa? Pyörää ei aina ole järkevä alkaa keksimään uudestaan, tasaisin väliajoin kylläkin.

Kyseenalaistaminen ei ole heikkohermoisen valinta. Tekemällä asian uudella tavalla on myös alttiimpi epäonnistumiselle. Tämän takia on tärkeää valita taistelunsa. Kaikkia vakiintuneita tapoja vastaan ei kannata taistella, vaan vain niitä joita rikkomalla on saavutettavissa eniten hyötyä.

Yllätys on paras tapa voittaa. Niin sodankäynnissä kuin varsinkin markkinoinnissa. Kun ihmisiä on turrutettu tietyillä tavoilla tarpeeksi kauan, särö tavallisuudessa pomppaa esiin kuin kursorilla peitetty sukuelin rekrymainoksessa. Mitä vähemmän yrityksellä on erottavia tekijöitä verrattuna kilpailijoihin, sen synkemmältä näyttää sen tulevaisuus. Välillä tuntuu, että yritykset jopa yrittävät peittää ne asiat, jotka erottavat heidät muista.

Sijoitusnero Warren Buffet on jakanut ihmiset kolmeen iihin: innovaattoreihin, imitaattoreihin ja idiootteihin. Aina ei välttämättä tarvitse olla ensinmainittu, mutta kolmatta vaihtoehtoa en suosittele kenellekään.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Kokoelma Vassisen parhaista blogikirjoituksista "Moccalattehipsteri" tulee pian myyntiin Talentum Shopissa.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Diippii shittii

Jou mitäs uppii heimoveljet?

Se on Jon Cederberg nuorisomarkkinointi-instituutista ja esittelen teille syksyn kuumimmat elikkäs hoteimmat markkinointikurssit, joilla luikerrella nuorison aivoihin ja lompakolle. Yleinen harhaluulohan on, että nuorisolle ja muille epäilyttäville alaryhmille on vaikea markkinoida. Ja kattia kanssa! Sehän on helppoa kuin lapsen hakkaaminen tai pseydonyymilla yleisönosastolle kirjoittaminen.

Oheisella kolmen kurssin avulla jalkaudut katu-uskottavienkin fruittareiden, hoppareiden tai mikälie emujen pariin kuin vettä vaan:

1. “Bamlaa kuin snöganuoriso" -copywriting webinaari

Tällä kurssilla opit mitä eroa on kreballa ja kebellä ja pystyt vaivatta tulkkaamaan ja mulkkaamaan vaativammankin moccalattehipsterin kanssa. Ikä on vaan niinku numero ja skeitti vain yksi evoluution ilmentymä metsästä. Jengi ei kato sen jälkeen niinku vittu enää kelaa, että oot joku altheimeri, joka ei ees hiffaa, mikä on ruosteinen pasuuna.

2. Jalkaudu verkkoyhteisöihin niiden ehdoilla -intensiivikurssi

Kun edellisellä kurssilla opittiin puhumaan kuin suomiräppärit, niin nyt laitetaan uusi katujen esperanto sitten todella käytäntöön. Kun viimeisetkin mainossedät ovat oppineet vihdoin käyttämään sähköpostia, niin nyt eikun Interwebin keskustelufoorumeille mainosviestiä raapustelemaan. Teitä on siellä jo kaipailtukin. Edistyneemmät voivat postailla pipo päässä jopa Facebookiin. Ja mikä parasta tämä on ilmaista!

3. Osallista ihmisiä tavaralla -crowdsourcing-tutkinto

Skeittarit ja muut graffittimaalarit ovat persoja tavaran suhteen. Kun lupaat heille palkinnoksi jotain roinaa niin he tuottavat yrityksellesi ilmaista sisältöä! Eikö ole hienoa? Skedeejät ja skeneejät ovat itseasiassa vartavasten odottaneet, että milloin he saisivat kuvata huippulaatuisia videoita ja ottaa kuvia juuri sinun brändillesi. Kuka nyt omaksi ilokseen mitään kuvaisi?

Ja vaikkei kaikki menisi näiden kurssien jälkeen aivan putkeen, niin ei se midist. Tärkeintä on, että puhutaan, sillä jos ei puhuta, niin silloin ei ole mitään puhuttavaa. Top-of-mind, FMCG & OFWGKTA. Peacee vaan kaikille näinä levottomina aikoina.

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Älä kuuntele asiakasta

Mikäli täydellinen piittaamattomuus asiakkaista on pahin vaihtoehto, on asiakkaiden liiallinen kuuntelu sitten se seuraavaksi huonoin. Varsinkin tuotekehityksessä se voi olla jopa tuhoisaa.

Ihmiset eivät nimittäin useinkaan tiedä täysin tarkkaan mitä haluavat. Oikeastaan juuri koskaan. Toisaalta heitä ei juuri kiinnosta ja toisaalta ihmisluonne on taipuvainen sopeutumaan. Saammehan me jopa mielihyvää siitä, että löydämme ratkaisun, joka on samanlainen kuin joku aikaisemmin tekemämme. Uuden ajattelu on siis jopa fyysisesti epämiellyttävää. Me tavalliset tallaajat osaamme yleensä korkeintaan ajatella sitä miten olemassaolevaa voi parantaa, mutta täysin uuden kuvittelu on hankalaa. Usein jopa mahdotonta.

Yritysten pitääkin kuunnella asiakkaita eri tavalla kuin kyselemällä heitä mielipiteitä. Sillä vaikka ihmiset eivät välttämättä suoraan tiedä millainen tuote ratkaisee heidän kulloisetkin ongelmansa, he tietävät paljon muuta. Oleellista on saada tämä tieto. Mikä on ihmisen kulloinenkin ongelma? Miten ihminen käyttäytyy elämässään? Mitä mahdollisuuksia yrityksellä on tarttua näihin ongelmiin ja ihmisen käyttäytymismalleihin?

Uuden Soveltaja-lehden artikkelista löysin tämän provosoivan kirjoituksen. Siinä Rasmus Bach Hansen ja Jens Martin Skibsted väittävät, että liiallinen asiakaslähtöisyys ei johda menestykseen. Esimerkkeinä ovat seminaarien vakiovieraat Apple, Ikea ja Sony, jotka eivät hirveästi asiakkaan mielipiteitä tuotteisiinsa kysele.

Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita, että esim. Apple, Ikea tai Sony eivät olisi asiakaslähtöisiä. Tottakai ne ovat. Kaikki niiden tuotteet ratkaisevat oikeasti ihmisten ongelmia ja haasteita. Esimerkiksi monesti tässä yhteydessä mainittu Sony Walkman on tästä oiva esimerkki. Avokonttoreissa on liiallinen mökä, julkisissa liikennevälineissä kaiken mailman urpot mekastavat ja juokseminen on vaan uskomattoman tylsää hommaa. Sony Walkman ratkaisi nämä ongelmat, vaikka aika harva ihminen olisi silloin fokusryhmissä sanonut, että haluaisi kantaa musiikkilaitetta ja korvakuulokkeita mukanaan.

Ihmiset haluavat viihtyä ja kokea suuria tunteita. Tämä on se toimeksianto, jonka taiteilija saa. Millä tavalla tähän tulokseen päästään, on sitten kiinni taitelijan osaamisesta, intuitiosta, näkemyksestä ja uskosta kiinni. Mahdollisuutena on myös totaalinen epäonnistuminen. Mitä vahvempi näkemys, sitä vahvemmin voidaan myös mennä väärään suuntaan. Se on riski, joka menestyksen eteen on otettava.

Liialliset fokus-ryhmät ja ylenmääräiset markkinatutkimukset vain osoittavat, että yrityksessä ei ole vahvaa ja selkeää näkemystä siitä mitä pitää tehdä. Ne ovat tottakai hyvää tukimateriaalia parhaan ratkaisun löytymiselle. Osaamista voi toki jonkun verran ulkoistaa mutta intuitio, näkemys ja usko pitää löytyä loppujen lopuksi yrityksen sisältä. Ja jollei sitä löydy, niin…

Kirjoittaja on N2:n strategi.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen ja syötelukijalla ne löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/rss.xml?section=vassinen.