Vassisen verkostoissa

Kommentti: Yölampun polttajat

Bongasin uutisista, että mainostoimisto haki palvelukseensa “yölampun polttajia”. Itsekin odotin, että mainosalalla ihmiset saapuvat silmät punaisena töihin, mutta en osannut ajatella, että se johtuukin öisestä konseptin vääntämisestä eikä railakkaasta juhlimisesta. Minua on huijattu.

Markkinointiala ei onneksi olekaan mitään virastotyöskentelyä, jolloin neljältä tippuu kynät pöydälle ja suojaus laskee heti. Työn suolaa (joskus katkeraakin sellaista) on yhdessä tekeminen jopa ylikierroksillekin asti. Joskus kuitenkin yölamppua poltetaan muista syistä kuin työn paljoudesta johtuen. Joillakin ihmisillä on krooninen taipumus naputella aina yön pimeinä tunteina:

1. Yli-ihmiset

Nämä ihmiset ovat aina töissä, jonka lisäksi harrastavat triathlonia, puhuvat kymmentä kieltä, pukeutuvat istuviin muotivaatteisiin ja heillä on vielä pyykkilautavatsat. Olisivat muuten ihan helvetin ärsyttäviä, mutta ovat kaiken lisäksi vielä mielettömän mukavia jätkiä. Luultavasti vielä kovia panemaankin.

2. Työnarkomaanit

Samanlaisia työpanokseltaan kuin yli-ihmiset, mutta eivät ole yhtä valovoimaisia persoonia. Tämän takia eivät herätä niin suurta kateutta, mutta ovat myös puisevampaa seuraa yövuorossa.

3. Kiltit

Nämä tyypit tekevät omat ja muiden työt sekä vielä teidänkin äidin ruoat. Heidän sanavarastoonsa ei kuulu sanaa “ei”. Kun kerran saa auliin nakkikoneen leiman, on sitä vaikeampaa karistaa itsestään kuin pedon merkkiä.

4. Kodin välttelijät

Kodin välttelijät kompensoivat kotielämän stressaavuutta vääntämällä presejä siivouspäivinä. Ylityöpiikit ajoittuvat juhlapyhien läheisyyteen.

5. Hinkkaajat

Perfektionistit ovat ihan mukavia henkilöitä siinä vaiheessa, kun tekevät vain omia projektejaan. Siinä vaiheessa, kun he löytävät iltakymmeneltä vielä uuden kohdan presentaatiostasi, jota vielä ole otettu huomioon, tuntuu että väkivalta on oikeasti ratkaisu.

6. Hengaajat

Tuttuja naamoja esimerkiksi pankeissa ja konsulttipumpuissa. Hengaavat työpaikalla siihen asti, kunnes pomo on lähtenyt kustannuspaikalta ja mikäli hommia ei ole, niin esittävät työntekoa. Näillä yölampun polttajilla on aina toimiston siisteimmät työpyödät.

Itse olen aina pyrkinyt välttämään kaikenlaista polttamista, enkä ainakaan vedä henkeen.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Laiskuus pyörittää bisnestä

Sain jälleen pankiltani iloisen kirjeen uusista palvelumaksuista. Pankki tuntuu kiittävän kanta-asiakastaan laskuttamalla kaikesta mahdollisesta enemmän, ainoastaan huomaamattomammin.

Kerran vuodessa menen paikan päälle juomaan kahvit ja kuuntelen pullat kurkussa suoranaista valehtelua päin naamaa. Minulle yritetään joka kerta tarjota epämääräisiä rahastoja, joita voisi aivan hyvin hallinnoida simpanssi. Valitettavasti sekin on toiveajattelua. Kaiken huippuna oli pankkitädin varoitus suorista osakesijoituksista. Tämän jälkeen pistin vähäisen säästötilini kaikki rahat pankkini osakkeisiin.

Silti en ole vaihtanut pankkiani. Kyseessä ei ole todellakaan mikään brändiuskollisuus, vaikka teknisesti tilini on ollut samassa pankissa koko ikäni. Nostalgiset muistikuvani säästopossuun tiputettavista kolikoista eivät selitä miksen ole vaihtanut pankkia jo useaan otteeseen. Pankin mainokset saavat minut pääasiassa voimaan pahoin. Olen luokitellut yrityksen johdon ja omistajat omassa arvoasteikossani rikollisten kategoriaan. Miksen siis vain lähde lätkimään? En yksinkertaisesti vain jaksa.

Ruokaostoksiani määrittelee fyysinen laiskuus (lähikauppa on 20 metrin päässä). Vakutuuksia en ole lähtenyt kilpailuttamaan, koska sopimustekstien lukemisesta tulee pää kipeäksi (älyllinen laiskuus). Ja kuinka moni teistäkin lukijoista on kilpailuttanut sähkösopimuksensa? Juttelin tuttavan kanssa, jonka paikallisen sähköyhtiön uusi ympäristöystävällinen toimintamalli on, ettei hinnankorotuksista enää lähetetä kirjettä. Hinnat vain nostetaan. Tästäkään huolimatta kaverini ei ollut vaihtanut sähkösopimustaan. “Ei ole vain ehtinyt.”

Ehkä yritysten ei edes pitäisi keskittyä hankkimaan uskollisia faneja, vaan vain riittävästi laiskoja kuukausilaskutettavia. Sitten tällaisille tolloille vaan ruvetaan rakentamaan mahdollisimman paljon vaihdon esteitä. Lehtibisnes on tästä hieno esimerkki. Kestotilaajana et saa mitään muuta etua kuin lehden toivottavasti kotiovelle. Vaihtamalla ja juoksemalla tarjousten perässä aina kun mahdollista, sinua hemmotellaan kylkiäisillä ja halvemmalla hinnalla. Kanta-asiakkuus kannattaa, ha!

Kuntosaliyrittäjänkin unelma-asiakas on kuntokärpäsen hetkellisesti purema, mutta muuten henkiseen ja fyysiseen laiskuuteen taipuvainen kuukausikortin ostaja. Tammikuussa aletaan sporttailla innolla, mutta syksyllä harrastuksesta muistuttaa vain joka kuukausi tipahtava suoraveloituslasku. Kun sopimus alkaa olla katkolla vuoden vaihteessa, alkaa huono omatunto kolkuttaa ja eikun uusi kortti vuodeksi ostoon. “Kyllä mä tänä vuonna sitten käyn joka päivä töiden jälkeen spinningissä.” Jep, niin varmasti.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Itsestäänselviä työviisauksia

Uudessa Talouselämässä oli juttua suomalaisten univaikeuksista. Eniten uniongelmia oli jutun mukaan ihmisillä, joilla työpaikoillaan on vastuuta, mutta ei valtaa. Se tuntui minusta jotenkin omituiselta. Käytännössähän valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Eli ihmiset menettävät yöunensa vastuiden takia, joita heillä ei edes oikeasti ole.

Työasiat valvottavat monia tämänkin blogin lukijoita. Muistamalla nämä työviisaudet, nukut kuin pikkulapsi*:

1. Skeidan määrä on vakio

Riippumatta siitä kuinka mielekästä työsi muuten on, tietty vakioaika menee aina kaikkeen (omasta mielestäsi) työsi kannalta epäolennaiseen. Sisiksiä, tuntikirjauksia, erilaisia raportteja, powerpoint on taas jumissa ja salasanat hukassa. Tästä perustauhkasta pidetään yhtä paljon kuin lentokentän turvallisuustarkastuksista. Kai ne ovat sitten tarpeellisiakin, vaikka et itse kantaisikaan mukanasi pommia. Ei kannata siis repiä pelihousuja, kun tietokoneesi taas kaatuu tai lentokenttävirkailija asettelee kumihanskoja käteen.

2. Perspiraatio voittaa inspiraation

Luulin kerran saavuttaneeni flow-tilan, todellisuudessa olin vain humalassa. En usko positiivareihin, Paulo Coelhoihin tai muihinkaan isä aurinkoisiin. Hommat hoituvat, kun käärii hihat ja alkaa tekemään. Omaa toimintaansa on sitä paitsi helpompi muuttaa kuin asennetta. Inhoan vieläkin kirjoittamista, juoksemista ja aikaisin aamulla heräämistä. Se ei silti estä minua tekemästä näitä kaikkia intensiivisesti, vaikka tämänkin blogin pihtisynnyttäminen on jokaviikkoista tyhjän sivun edessä alkavaa ja paisuvaa riittämättömyyden tunteissa piehtarointia. Maratonilla unelmoin koko matkan rasvaisista makkaroista ja Wiren näkemättömistä tuotantokausista, enkä nauti hetkeäkään lähtölaukauksesta maaliviivalle. Ja kun kello soi joka arki-aamu 5.15, mietin Väyrysen tavoin voiko vitutukseen kuolla. Ei ilmeisesti kovin helposti.

3. Laatu paranee toistojen myötä

Koripallon parhaat pistemiehet heittävät eniten (eivätkä aina välttämättä parhaalla prosentilla). Samalla tavalla yleensä hyvillä myyjillä on enemmän myyntisoittoja kuin huonolla myyjällä. Eikö laadulla sitten ole väliä? Tottakai on, mutta vähäisten toistojen yleisin määrä on laiskuus, pelko, muka-kiire tai muu tekosyy kuin oikeasti tappiin viety laatu. Ihminen yleensä oppii tekemään saman asian luovemmin tai tehokkaammin, eli paremmin, mitä useammin sen toistaa. Jollei, niin luultavasti vikaa alkaa olla jo ihmisessä.

4. Kokeilemalla oppii

Nyrkkeilyssä oleellisinta ei ole kuinka monta kertaa tippuu kanveesiin, vaan kuinka monta kertaa sieltä nousee ylös. Vaikkei loppujen lopuksi aina edes nousisikaan, niin aina voi myös vaihtaa painoluokkaa. Jos et uskalla kokeilla uusia asioita töissä, niin missä sitten? Lentokentän turvallisuustarkastuksessa?

5. Työ on vain työtä/Työ on koko elämä (tarpeeton ylipyyhitään aina tarvittaessa)

Kun työnteko tökkii, kannattaa muistutella mieleen oma häviävän pieni roolisi maailman isossa rattaassa. Töissä käydään muka vain, jotta päästään toteuttamaan niitä oikeita unelmia. Kun taas muuten elämässä on ankeaa ja oikeita unelmia ei loppujen lopuksi olekaan, niin kaiken tarmon voi sitten keskittää työntekoon ja uskotella itselleen, että työnteko onkin todellinen elämäntapasi. Tällä kaksijakoisella itsensä motivoinnilla on varmasti parempi vaikutus kuin millään self-help-opuksella.

Eli tiivistäen: joskus nappaa ja joskus ei. Tulosta pitää aina tehdä, mutta yöuniaan ei kuitenkaan kannata menettää.

*eli heräät vain kahden tunnin välein itkemään.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Mitä voimme oppia Juri Kakalta?

Suomalainen sketsisarja on mielenkiintoinen ohjelmaformaatti. Tv-kanavan pukuvarastoista haetaan hassuja asuja, matkitaan henkisesti ja/tai fyysisesti vajavaisia ihmisiä ja hoetaan kyllästymiseen asti mieluiten alapäähän viittaavia lasautuksia. Ohjelmat tehdään kengännauhabudjetilla ja huumori syntyy oikeastaan sen täydellisestä puuttumisesta.

Silti suomalaisessa sketsiviihteessä on jotain perverssillä tavalla kiehtovaa. Keskiluokkaistumisen viimeisenä niittinä vietin lauantai-iltaa kotisohvalla katsoen Maikkarin tuoretta Putous-ohjelmaa. Se oli positiivinen yllätys ja hörähtelinkin useaan otteeseen. Lopussa haettiin vuoden “parasta” sketsihahmoa, joka vetosi ainakin omaan varhaiskeski-ikäiseen huumorintajuuni.

Sketsien tekeminen, varsinkin hauskojen sellaisten, on varmaankin todella haastava tehtävä. Hyvistä sketsihahmoista voimme kuitenkin oppia paljon:

1. Iskevä nimi on puoli voittoa

Kun lavalle kuulutetaan herra nimeltä Juri Kakka, niin on oikeastaan aivan sama millainen hahmo sieltä tulee. Nimessä yhdistyvät hienosti puujalka- sekä alapäähuumori. Iskevän nimen merkitys korostuu myös yrityksissä. Ostoskanavalta tuttu Passeli taitaa olla oman alansa markkinajohtajia Suomessa. Voin vaikka vannoa, etteivät tuotteet olisi myyneet niin paljon, mikäli nimi olisi ollut alalle tyypillinen “Taloudenhallintajärjestelmä Taloustietosofta Oy” tai jotain muuta yhtä inspiroivaa.

2. Toista jopa kyllästymiseen asti

Brittisarja Fast Show oli tässä suhteessa sketsimaailman paras esimerkki. Sketsien hauskuus perustui oikeastaan täysin siihen, että tiesi mitä oli luvassa jakso jakson jälkeen. Kuten Jay Levinson sanoi: “Toista itseäsi, kunnes kaikkia muita paitsi tilintarkastajaasi ärsyttää.”

3. Ammu yli, mutta älä liikaa

Vanutupot suussa ja tyyny vatsana on ok, mutta pyykkipojat koko takin matkalta ovat jo liikaa. Ehkä Suomen kaikkien aikojen huippuunsa hiotuin sketsihahmo James Potkukelkka tarvitsi vain poplarin, hatun ja hassut lasit luodakseen riipaisevan tulkinnan todellisuudentajuntansa kadottaneesta antisankarista.

4. Muista paikallisuus

Hyvä sketsihahmo tulee aina aidolta, eikä mistään keksityltä paikkakunnalta. Loistava kotipaikka hahmolle on esimerkiksi Riihimäki, josta tulee Suomen toiseksi huippuunsa hiotuin sketsihahmo Herra 47 sekä Putouksesta tuttu Jone Riksusta. Tämän huomaa myös presentaatioissa: vähän huonompikin esimerkki Suomesta toimii monesti paljon paremmin kuin galaksit räjäyttävä esimerkki maailmalta. Huonoiten toimivat esimerkit Ruotsista, koska eihän me täällä kylmässä Pohjolassa voida tehdä mitään, mitä ruotsalaiset ovat jo onnistuneet tekemään.

5. Toista jopa ärsyyntymiseen

Onks Viljoo näkynyt?

Kehitin ohjelman innoittamana myös oman vuoden sketsihahmoni. Se on tietysti elämää suurempi elokuvaohjaaja Jörni Dönerkebab. Tämänkin idean saa vapaasti varastaa.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Uuden vuoden tuottavat lupaukset

Uusi vuosi ja uudet lupaukset. Jälleen ihmiset ovat tehneet katteettomia uuden vuoden lupauksia, jotka yleensä rikotaan alta aikayksikön. Lisäksi perinteiset uuden vuoden valheet eivät todellakaan paranna ihmisten tehokkuutta. Niiden toteuttamiseen nimittäin menee aivan liikaa aikaa.

Oheisilla lupauksilla saat henkilökohtaisen tuottavuutesi nousuun vuodelle 2010:

1. Nuku vähemmän

Ihminen hassaa elämästään keskimäärin 30% nukkumiseen. Siitäkin ajasta leijonanosa olisi siirrettävissä paljon tuottavampiin hommiin. Kuten vaikkapa työntekoon, johon ihminen käyttää keskimäärin vain hieman vähemmän viikostaan. Työhön menevän ajanhan pitäisi tehokkaassa taloudessa olla paljon suurempi. Vapauta aikaasi siirtymällä Da Vincin nukkumisrytmiin ottamalla 20 minuutin päivätorkkuja neljän tunnin välein. Tarkemmat ohjeet ja tieteelliset perustelut löytyvät täältä. Aikaa myöten tämä nukkumismetodi saattaa aiheuttaa henkistä epätasapainoa, mutta mitä sitä ei tehokkuutensa eteen tekisi.

2. Juo tehokkaammin

Tipaton tammikuu (joka alunperin oli ainakin Suomessa helmikuu, ilmeisesti kuukauden lyhyyden takia), on myös monella ohjelmassa uuden vuoden kynnyksellä. Tehokas ihminen ei kuitenkaan jätä humaltumisen stresseistä vapauttavaa vaikutusta käyttämättä vaan ainoastaan optimoi juomisprosessinsa. Juomalla näitä tarkkaan valittuja juomia mahdollisimman nopeasti, minimoit rahan kulutuksen, juomiseen käytetyn ajan ja maksimoit humalatilan. Tehokkuus on kaiken a ja o. Lisäksi listalla olevat juomat maistuvat niin pahalta, että normaalimakuhermoilla varustettu ihminen päätyy vaivattomasti tipattomaan loppuvuoteen.

3. Urheile valikoivasti

Urheilun määrän lisääminen vie jälleen kohtuuttomasti aikaa. Sen sijaan suosittelemme uuden lajin kokeilemista joka viikko. Pitkän tauon jälkeen hiihtämisen tai vaikkapa uinnin aloittaminen pistää paikat jumiin todistettavasti viikoksi. Näin voit uskotella itsellesi urheilleesi koko viikon ja käyttää spinning-tunnin vaikka lukemiseen.

4. Sivistä itseäsi vähän kerrallaan

Olen luvannut jo ties kuinka monesti, että saan James Joycen Odysseuksen loppuun (eli aloitan sen). Ei onnistu. Onneksi on helpompaa vaikuttaa sivistyneeltä kuin olla oikeasti sivistynyt. Käymällä tällä sivustolla päivittäin, opit aina uuden nippelitiedon, jolla briljeerata kokkareilla. Kuten, että kaksi tuntia päivässä nukkunut Da Vinci keksi myös sakset. Devil is in the details.

5. Enemmän aikaa perheelle

Kun on pistänyt kohdan 1 kuntoon niin aikaa on vapautunut esim. kotitöiden tekemiselle aamuyön pimeinä tunteina.

Mikäli nämäkin lupaukset pettävät, ei hätää. Keskimäärin lähes 90 prosenttia uuden vuoden lupauksista menee päin honkia.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Näin teet hittejä

Käydessäni läpi vuoden parhaiten laadullisesti sekä kaupallisesti menestyneitä elokuvia, löysin lohduttavia oppeja myös meille muille markkinoijille. Aina ei välttämättä tarvitse tehdä sitä jatko-osaa menestyäkseen.

Viisi oppia elokuvamenestyksistä:

1. Avatar: Tee jotain isosti

James Cameron teki sen jälkeen. Massivinen 3D-eepos on kaikkien aikojen parhaiten avausviikonloppuna menestynyt elokuva, joka ei ole jatko-osa. Kun tekee maailman isoimman elokuvan uudella tekniikalla, kyllähän se ihmisiä kiinnostaa. Jopa niin paljon, että arvosteluilla tai edes juonellakaan ei ole niin paljon väliä. Titanickin oli aikoinaan maailman katsotuin elokuva, vaikka kaikki tiesivät loppuratkaisun. Avatar on myös hyvä osoitus siitä, että hitit herättävät tunteita. Tuttavapiirini arvostelut ovat vaihdelleet ”luokattomasta skeidasta” ”olen käynyt jo kaksi kertaa katsomassa”-osastoon.

2. Inglorious Basterds: Kierrätä muiden vanhoja juttuja uudella tavalla

Tarantino myös yllätti epäilijät ja reipas natsiseikkailu on Tarantinon menestynein elokuva koskaan. Tarantino tunnetusti tekee omia versioitaan nuoruutensa roskaelokuvista ja omalla tavallaan kaikki elokuvat ovat esikuvien ja tekijöidensä näköisiä. Suosittelen myös vilpittömästi tämän elokuvan innottajaa, 70-luvulla Italiassa tehtyä ”Panssarijunalla helvettiin”. Se on täysin rehellistä roskaa.

3. Whatever works: Kierrätä omia vanhoja juttujasi

Mikäli on tehnyt niin kauan elokuvia kuin Woody Allen, voi alkaa lainailemaan omia teoksiaan. Uusin Allen oli toki erilainen kuin muutama edellinen Euroopassa tehty elokuva. Pääosanesittäjää lukuunottamatta se oli kuitenkin täysin samanlainen kuin Allenin 70-luvun teokset. Toisaalta kun aikaa on kulunut näinkin paljon, kyyninen vanha setä alkaa vaikuttaa yllättävän tuoreelta hahmolta.

4. Kauhea kankkunen: Tee juttusi tarpeeksi räävittömästi

Pinnaltaan täysin räävitön ja ehkä pohjimmiltaan miehenä olemisen vaikeudesta kertova elokuva oli vuoden hauskin elokuva. En tiedä miten leffan tekijät ovat saaneet myytyä tämän elokuvan eteenpäin, mutta hyvä, että saivat. Kauhea kankkunen on nimittäin kaikkien aikojen kolmanneksi menestynein Rated-R (alle 17-vuotiailta kielletty) elokuva. Edelle menee vain kaksi muuta komediaa: Mel Gibsonin hirvittävä Jeesus-eepos sekä lähes yhtä kamala Matrix Reloaded.

5. Hurt Locker: Riko genrerajoja

Yleensä sotaelokuvat ovat joko sotaa ihannoivia tai sormi pystyssä sitä vastustelevia. Hurt Locker ei ole oikein kumpaakaan. Omalla tavallaan se on toimintaelokuva, jossa kuitenkin tapahtuu todella vähän. Oikeastaan elokuva on odottamista koko kahden ja puolen tunnin keston ajan. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan tylsää. Samalla se oli tämän vuoden paras elokuva.

Eli toisin sanoen hittejä voi tehdä muutenkin kuin sillä perinteisellä kaavalla. Avataria lukuunottamatta olen katsonut kaikki listalla olevat elokuvat ja suosittelen kaikkia. Avatarkin on on ehdottamasti käytävä katsomassa. Elokuva, joka jakaa tunteita niin paljon, ei voi olla täysin turha.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Joulupukin brändi on tärvelty

Voitin aikoinaan Tallinnan päiväristeilyn visailussa ruuvimeisselin, kun tiesin Joulumaa-kappaleen alkuperäisen esittäjän. Se ei liity mitenkään tämän päivän aiheeseen, muuta kuin, että olen oikeasti tosi jouluinen ihminen.

Nimittäin tekemällä haun Joulupukki Googlen kuvahaussa, menevät joulumantelit kyllä väärään kurkkuun. Tarjolla on kuvamateriaalia, joka horjuttaa jouluisammankin ihmisen luottoa joulun lahjusten jakajaan. Ei kovinkaan paljon lohduta, että vanhalla suomalaisella pakanahahmolla on yli 40 000 tuhatta fania Facebookissa .

Jo ensimmäisellä ruudulla Joulupukki on kahdesti housut kintuissa. Toisessa hän on jo tekemässä tarpeitaan savupiippuun. Tämän lisäksi pukilla on sylissään naisia ja edessään rasvainen pizza. Meno ei ole kovin paljon ylevämpää kansainvälisellä “Santa Claus”-haulla. Punanuttuinen möhömaha on päätynyt siinä ruumiinavauspöydälle.

Joulupukki on ilmeisesti satuolento, mutta jotain opittavaa tästä on yrityksillekin. Suurin osa yrityksistä tietää onneksi nykyään miten he näkyvät Googlen tavallisessa haussa. Googlen kuvahaku on kuitenkin selkeästi vähemmän tiedostettu ja hyödynnetty asia. Tiedätkö mitä kuvia sinun brändisi nimellä löytyy?

Luottoa Joulupukkiin on lisäksi heikentänyt tämä blogi.

Hyvää joulua kaikille lukijoille sekä erityisesti vuoden saatossa kommentoineille!

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Kristallipallostani näen tulevaisuuden

Mikään ei ole hankalampaa kuin ennustaminen, varsinkaan tulevaisuuden ennustaminen. Silti näin vuoden loppumisen kunniaksi jokaisen pitää kirjata omat enemmän ja vähemmän valistuneet arvauksensa siitä, mihin päin maailma makaa seuraavana vuonna. On siis aika pistää rakas foliohattu päähän ja nuuskia ensi vuoden trendit.

Viisi markkinoinnin trendiä, jotka lähtevät lentoon 2010 (tai sitten eivät):

1. Aikomuksia luotaava Internet

Reaaliaikainen verkko on jo ihan menneen talven lumia, nyt on tulossa “Intention Web”. Enää ei siis tarvitse tyytyä siihen tietoon, mitä kaverisi syö lounaakseen. Seuraavaksi saat tietää mitä hän aikoo syödä päivällisekseen. Wau. Mitä seuraavaksi: aikamatkustuksen mahdollistava Internet?

2. Robotit

Digihuurustelussa aivan liian usein unohdettu osa-alue ovat robotit, vaikka nehän tätä digitaalista maailmaa jo nytkin pyörittävät. Vuonna 2010 robotit hyppäävät ykkösten ja nollien takaa aktiivisiksi tekijöiksi fyysiseen maailmaan. Vähäisellä 110 000 dollarin investoinnilla (+vaivaiset 3.9 miljoona ahuoltokustannuksiin) yrityksesi ilosanomaa tarmokkaasti eteenpäin vievä robotti voi olla sinun.

3. Hyönteismarkkinointi

Bannereiden klikkausprosenttien mennessä alaspäin kuin se kuuluisa lehmän häntä, täytyy löytää uusia tapoja päästä “asiakkaiden iholle”. Liimaa siis mainostarrasi vaikka kärpäseen ja katso kuinka “bisneksesi lähtee lentoon”. Mikäli haluat olla “kuuminta hottia”, niin eikun maalaamaan leppäkerttu brändisi väreillä.

4. “In your face”-markkinointi

Vuonna 2010 siirrytään pöhinästä täyteen rähinään. Unohda siis jo kulahtaneet “ambient”- ja sissimarkkinointi, ne eivät enää ketään sykähdytä. Vuonna 2010 markkinoija huutaa korvasi vieressä megafonilla ja siirtyy astetta kovempiin otteisiin.

5. Mobilimarkkinointi lähtee viimein lentoon

Listan kestosuosikki jo 90-luvun lopusta asti.

Mikäli nämä ennustukset eivät miellytä niin onhan näitä netissä läjäpäin muitakin.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Mitä brändiä fanitat?

Pikkuvesselinä rämpyttelin pientä akustista kitaraani ja lauloin kuinka ”tämä hetki saa minut aivovaurioon”. Pettymys oli suuri, kun en päässyt katsomaan noita meikattuja ja tupeerattuja porirockareita nuorisotalolle. Jimi Hendrixin live-keikan videotaltioinnin nähtyäni akustinen kitara murskaantui lattialle ja siihen päättyi todellisen fanittamisen aika.

Tämän jälkeen en voi sanoa fanittaneeni erityisesti mitään tai ketään. Kannatan tiettyjä joukkueita urheilussa ja pidän tietyistä bändeistä. En ole kuitenkaan ollut ainakaan omasta mielestäni ”fani”. Musiikissa fanius onkin vaarallista, sillä lähes jokainen bändi sortuu jossain vaiheessa tekemään huonoa musaa. Ainoastaan tosifani on pakotettu olemaan mukana myötä- ja vastoinkäymisissä. Dingokin on nyt tehnyt paluun niin monta kertaa, että he ovat näivettäneet itsensä stadioneilta ruotsinlaivalle.

Tästä johtuen Facebookin fanisivut ovat itselleni jonkinasteinen paradoksi. Yrityksien näkökulmasta niissä on paljon hyvää. Kävijöistä saa arvokasta tietoa ja mahdolliseen dialogiin voi osallistua monella tavalla. Kuitenkin aivan liian monena päivänä minua pyytää fanikseen pelkkä logo ja yrityksen nimi eikä mitään muuta. Joskus yritys voi olla jopa ihan kiinnostavakin, josta jopa haluaisin lisätietoa. Olenko kuitenkaan heidän faninsa? Onko heidän sivuillaan mitään mikä saisi minut fanittamaan? Ei, joten jätän liittymättä.

Brändien tosifaneja kuitenkin on. Applen uskovaiset ovat tietysti omat lukunsa. Itsekin suosin Applea, mutta sekin on vain koska minulla on enemmän huonoja kokemuksia PC-koneista. Samoin valitsen Cokiksen, mutta vain jos vaihtoehtona on Pepsi. Tämä ei ole vielä faniutta vaan ainoastaan preferointia. Tosifanius on sitä, että tekee Ikean hyllyistä Donkey Kong –pelin näköisen. Fanisuhde syntyy kun brändin kanssa aletaan leikkiä ja luoda uusia asioita. Aina vannoutuneet fanitkaan eivät pelasta brändiä, mutta ainakin sitä jäädään kaipaamaan.

Hyvästä asiakaspalvelusta ja hyvästä tuotteesta tulee monesti mainittua eteenpäin, ehkä joskus jopa blogattuakin. Suhde brändiin syntyy pienistä puroista ja ajan kanssa. Ehkä fanius onkin loppujen lopuksi hyvä termi, vaikka sitä vierastankin. Luen lehdestä kuitenkin vieläkin mitä Neumannille kuuluu, vaikka en enää osaakaan ”Autiotalon” sanoja. Jokaisen brändin tulisikin löytää itsestään ne asiat, joita siinä voi fanittaa. Tai oikeammin löytää ne ihmiset, jotka leikkivät brändin kanssa ja antaa näille tosifaneille puheenvuoro.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Pikkujoulut on peruttu

Joulu on täällä taas. Ulkona on ihanan jouluinen sää ja keittiön pöydälle ilmestyy vienoja vihjeitä kalliiden käsilaukkujen loistavasta soveltuvuudesta joululahjaksi paremmalle puoliskolle. Mainostila täyttyy joulutortuista, punakuonoista, tontuista ja radiossa raikaa repeatilla Pensseli-sedän joulualbumi. Työn orjat alkavat jo löystyttää kravattiaan, että voivat sitoa sen kerrankin villisti otsalle ja tanssia villisti firman pikkujouluissa Boney M:n Rasputinin tahdissa.

Niin, ketkä voivat ja ketkä eivät. Monella jää kravatti kaulaan killumaan ensi jouluun saakka.

Juttelin joogakaverin kanssa yhtenä aamuna tulevasta pikkujoulusumasta ja kanssajoogi oli apeana. Heidän firmassaan oli tullut ytimekäs sähköpostiviesti aiheella “Pikkujoulut” jonka viesti lyhykäisyydessään oli, että niitä ei tänä vuonna ole eikä tule. Kiitos vain tästäkin joulutortusta.

Tietysti tällaisena aikana on ymmärrettävää, ettei firman pikkujouluissa esiinny James Brown*. Pikkujouluista pihistely on kuitenkin vääränlaista säästämistä. Ehkä jopa hulluinta mitä yritys voi vaikeana aikana tehdä. Niiden perumisella ei luultavasti yhtään työpaikkaa pelasteta, mutta työintoa sillä ainakin alennetaan. Vaikka olisikin lama, kaikkia vituttaa, ulkona sataa räntää ja joulupöydässä on vain imellettyä porkkanalaatikkoa, kannattaisi pikkujoulut järjestää edes talkoovoimin.

Vaativampina aikoina on tärkeää nähdä niitä työkavereita muunkin kuin hammondin ja neukkaripöydän ääressä. Tajuta, että on sen fläppitaulun edessä heiluu ihan oikea ihminen. Sillä loppujen lopuksi tärkeintä eivät ole isot ja kiiltävät puitteet vaan vilpitön yhdessäolo. Ja, että niitä drinkkilippuja on enemmän kuin kolme.

*Ihan myös senkin takia, että James Brown on heittänyt veivinsä. Toisaalta keikkahinnat ovat varmasti laskeneet.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Näin torppaat uudet ideat

Suomalaisissa yrityksissä on yleensä ongelmana, että uusiin ideoihin tartutaan liian innokkaasti. Kokeilun kulttuuri ja riskinotto ovat niin vallitsevia piirteitä, että joskus olisi hyvä pistää jäitä hattuun. Ohessa muutama vakiolause, joilla saa laitettua luun kurkkuun muutoksia ehdottaville hyörypäille.

– Ovatko kilpailijat jo siellä sosiaalisessa mediassa?

– Eivät ole.

– No huh, meidänkään ei sitten tarvitse.

– No nyt meidän kilpailijat on sitten siellä sosiaalisessa mediassa.

– Aa. No ei me sitten voida sinne enää mennä.

– Ihan kiva juttu, mutta ei tule toimimaan B2B:ssä.

– Itseasiassa onhan B2B-päättäjätkin ihmisiä.

– Mitä! Onko?

– Ihan kiva juttu. Mutta ei toimi (TÄYTÄ OMA TOIMIALASI TÄHÄN)

– Ihan kiva juttu, mutta me kokeiltiin yhteisöllisyyttä jo vuosia sitten.

– Meillä oli keskustelufoorumi sivuilla.

– Ja siellä ei keskusteltu. Case closed.

– Mitä siitäkin tulisi, jos asiakkaat kommentoisivat meidän tuotteita netissä?

– Mutta nehän tekee sitä jo.

– Ai tekee vai? Voidaanko me poistaa ne kommentit?

– Ai, että meidän työntekijöillä on omiakin mielipiteitä?

– Ihan kivoja esimerkkejä, mutta ne oli kaikki ulkomailta.

– Niin, kun kukaan ei ole vielä tehnyt näitä Suomessa. Ruotsissa kyllä on jo tehty monta keissiä.

– Niin no kyllähän ne Ruotsissa aina tekee kaikkia hömpötyksiä. Ne kuuluukin Skandinaviaan ja me ei.

– Onko tästä jutusta mitään tutkimustuloksia?

– Tutkimuksen teko maksaisi enemmän kuin tämä projekti.

– Ei näitä juttuja ilman tutkimuksia tehdä.

Näin taantuma-aikaan tarvitaan niin kurinalaista kustannusten vahtimista kuin rohkeutta kokeilla uusia tapoja vallata markkinaosuutta. Oletko liiketoimintarealisti vai ainoastaan jänishousu?

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Nyt radikaalisti uudistuneena

Aamuvellit menivät väärään kurkkuun, kun luin maanantaina uudistunutta Hesaria. Olin jo kirjoittamassa yleisönosastolle tulikivenkatkuista tekstiä, kuinka aamurutiinini on pilattu ikuisiksi ajoiksi. En saanut järkytykseltäni edes uutisia luettua.

Sitten hengähdin hetken. Rupesin miettimään milloin oikeasti totun uuteen ulkoasuun. Luultavasti muutamassa viikossa. Vuoden päästä vanha ulkoasu varmaan jo tuntuu oudolta. Tilaus on ainakin vielä voimassa.

Suurimpaan osaan uudistuksista tottuu, mutta ei niitä yleensä erityisesti halua tai osaa edes toivoa. Olen hionut aamurutiinini jo niin timantiksi, että en kaipaa niihin mitään muutosta. Miksi sitten pitää uudistua? Silloin kun asiakkaat vaativat uudistuksia ollaan jo liian myöhässä. Yleensä nimittäin omassa tuotteessa tai palvelussa ei sinänsä ole mitään akuuttia vikaa, mutta vihreämpi ruoho kilpailjan aidan puolella asettaa ongelman.

Myspacella heräsimme tarpeeseen uudistua teknisesti vasta siinä vaiheessa, kun Facebook oli jo menossa ja menikin ohi. Muutamassa kuukaudessa muutuimme selvästä ykkösestä selvästi haastajaksi. Silloin ei radikaalikaan uudistus auta.

Hyvä uudistus suututtaa ainakin alussa osaa ihmisiä. Jollei suututtaisi, ei uudistettava asia ole ollut kovin tärkeä. Lisäksi tietyillä ihmisillä on myös tapana suuttua kaikista muutoksista ja kovaäänisesti suuttumuksestaan ilmoittaa. Ongelmissa ollaan, kun uudistetaan sellaisia asioita, jotka ovat aivan brändin, tuotteen tai palvelun ytimessä. Mitkä ne asiat ovat, onkin hankalampi kysymys.

Kaikkiin uudistuksiin ei nimittäin totu. Coca-Colan reseptinvaihto oli liikaa, samoin Tropicanan logouudistus. Kummassakaan tapauksissa ei kuunneltu brändin suurimpia faneja, vaan luotettiin fokusryhmien ja markkinointitutkimusten autuaaksitekevään voimaan. Ne ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä.

Vaikeus onkin löytää raja, jolloin uudistuu riittävän paljon muttei kuitenkaan liikaa. Amazonille hiljattain myydyn Zapposin toimitusjohtaja sanoi, että Zapposilla työskennelläkseen ei tarvitse olla kiinnostunut kengistä (kyseessä on siis kenkäkauppa). Zapposilla täytyy olla kiinnostunut asiakaspalvelusta. Tällainen asenne avaa mahdollisuuden tehdä paljon muutakin kuin kenkäbisnestä. Onhan sitä ennenkin uudistuttu kenkäfirmasta aikamoisen radikaalisti.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Tuotearvio: Sikainfluenssa

Sikainfluenssarokotteet ovat olleet halutumpia kuin U2:sen konserttiliput konsanaan. Niitä on ollut myös lähes yhtä hankala saada ja jonotuskokemus on ollut molemmissa yhtä miellyttävä. Käsirysyiltäkään ei ole vältytty, mikä on Suomessa täysin ennenkuulumatonta. Yleensä väkivaltaan turvaudutaan vain, kun on ilmaisia kukkia jaossa rautatientorilla tai Linnanmäellä tulee vastaan Plus-pallo.

Koska itse pyrin olemaan kehityksen aallonharjalla, hyppäsin rokotevaiheesta suoraan itse taudin sairastamiseen. Ohessa puolueeton arvio tästä tämän hetken kohutuimmasta sairaudesta:

Lääkärikokemus: Hengityssuojain päässä saat hyvää fiilistä siitä, millaista oli olla leprainen keski-ajalla. Ihmiset kaikkoavat tuoleista vierellä ja käsirysyistä ei ole tietoakaan. Hengityssuojaimet päässä kaupungilla eivät feissaritkaan häiritse.

Taudin itäminen: Mikä itäminen? Tauti iskee kovaa ja korkealta ilman mitään itämisiä. Itse koin ihmisruumiin romahtamisen harvinaisen kouriintuntuvasti. Ensin tuulettelin kauden avausvoittoa elämäni kunnossa ja 12 tunnin päästä tästä en enää saanut edes banaania kuorittua omin voimin.

Kuume: Täysin pyytämättä ja yllätyksenä tuleva 40 asteen kuume pistää kovemmankin hot-joogaajan fysiikan koetukselle. Tämän jälkeen riemastuttavaa sahausta 36 asteesta 40 asteeseen ja takaisin. Lakanoita tulee vaihdettua tiuhempaan kuin koskaan sitten parisuhteen villien alkuaikojen.

Yskä: Mukavasti kurkkua korventava kröhä tuntuu samalta kuin vetäisi hiekkapaperilla aataminomenaa ja napauttelisi luunappeja rytmikkäästi siihen. Kauheampaa olisi vain joutua kuuntelemaan Samuli Edelmannia laulamassa virsiä.

Ruokahalu: Jostain syystä alkaa tehdä mieli keltaista jaffaa sekä pullia.

Aivojen toiminta: Varsinkin kovimman kuumeen alkuvaiheessa hyvät höpinät päällä. Diilin Jethronkin jutut alkoivat vaikuttaa ihan fiksuilta, jonka seurauksena lähetät kaikille työtovereillesi viestin, että meidän kannattaa ostaa klikkejä Yhdysvalloista. Emmerdale sai kyynelen valumaan poskille. Unet tuovat mieleen David Lynchin elokuvat. Tosin ne olivat vielä oudompia.

Arvio: Ihan ennakkohypen arvoinen. Taudin kruunaisi vielä jonkinlainen sikaa muistuttava ihottuma. Menee ihan sairastumisieni ykköskastiin Intiassa saadun vatsataudin rinnalle.

Nyt onneksi kaikki on palautunut norvaaliksi.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: #muutos ei tule klikkaamalla

Kollega kertoi, että Pekka Himanen oli kuulemma pitänyt huonon esitelmän taannoisessa Mindtrek-seminaarissa. Tästä oli tullut oikein Twitter-ilmiö, kun #stophimanen-hashtag oli levinnyt kulovalkean tavoin Twitterissä. Se oli levinnyt niin kulovalkean tavoin, että en kuullut asiasta yhtään mitään. Eikä kyllä moni muukaan. Kirjoitankin nyt tästä kamalasta tapahtumasta vasta näin kuukauden jälkeen päin. Voi herran juukeli sentään.

Yritysten valta ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka ihmiset puhuvatkin yrityksen tuotteista rehellisesti netissä. Se, että kuluttajilla on valta sosiaalisessa mediassa tarkoittaa yleensä sitä, että valitamme asiakaspalvelusta tai otamme herneet nenään täysin merkityksettömästä mainosfilmistä. Se, että ihmisillä on nykyään mahdollisuus saada äänensä kuuluville tarkoittaa myös sitä, että myös kylähulluilla on megafonit. Pikkuasiat saavat netissä monesti kohtuuttoman painoarvon. Enkä tällä tarkoita, etteivät ihmiset puhuisi oikeista asioista. Ne ovat silti vain pikkuasioita.

Ihminen keskittyy pieniin asioihin, koska suuret asiat ovat liian hankalia. Tämän tajusin jo aikoinaan KY:n edustajiston kokouksissa. Suuret summat menivät nuijan kopautuksella, mutta pienistä ja täysin triviaaleista budjetin palasista omaa ääntään rakastavat pyrkyrit saivartelivat ja kommentoivat siihen asti kunnes kokoussämpylät loppuivat. Nämä kokoukset myös kristallisoivat sen, että pysyn kaukana järjestötoiminnasta koko lopun ikäni.

Se, että meillä on kuluttajina ehkä enemmän valtaa ei ole johtanut yritystoiminnan kehittymiseen juuri millään tavalla. Esimerkiksi minä olen käyttänyt sosiaalisen median valtaa lähinnä yritysten kiristämiseen heidän mokattuaan asiakaspalvelussa, erinäisten henkilöiden ansaittuun piikittelyyn ja omien vähäisten saavutusteni ansaitsemattomaan paisutteluun. Kehun tasaisin väliajoin suuryrityksiä heidän mahtavista sosiaalisen median toimenpiteistään, vaikka samaan aikaan nämä samat yritykset luultavasti polkevat jonkun banaanivaltion ihmisoikeuksia, jyräävät sademetsiä ja käyttävät lapsityövoimaa. Tämä on kuitenkin pientä, jos heillä on todella hyvä kuuntelu- ja läsnäolostrategia sosiaalisessa mediassa.

Eivät sosiaalisen median airueet ja bloggaajat tartu yleensä oikeisiin epäkohtiin, mikä on oikeastaan inhimillistä. Kun saamme blogihuutelulla lentolipun hinnan takaisin tai typeriä möläyttäneen markkinointipäällikön eroamaan, olemme saavuttaneet tavoitteemme. Kun luomamme internet-meemi ylittää uutiskynnyksen, olemme iskeneet lähestulkoon kultasuoneen. Olemmeko kuitenkaan parantaneet yhtään maailmaa? Onko sillä edes mitään merkitystä, jos oma maailmamme paranee hetkeksi ainakin pikkuriikkisen verran. Hoitamalla pienet vuorovaikutustilanteet hyvin, yritykset saavat itselleen kohtuullisen vähällä vaivalla positiivisen digitaalisen jalanjäljen. Devil is in the details.

Vallankumousta ei televisioida, eikä se tule näpyttelemällä. Tarvitsemme lisää ihmisiä osoittamaan mieltä kaduille, töhrimään seiniä ja kahlitsemaan itsensä kaivinkoneisiin. Jos luulemme, että voimme muuttaa maailmaa kirjoittamalla pikkuasioista pienillä foorumeille pienelle piirille, olemme aivan kujalla. Aivan yhtä kujalla kuin ihmiset, jotka luulevat muuttavansa maailmaa juttelemalla ihmisille toreilla jossain talkootapahtumissa.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Taklauksia, koppeja ja kuvioita

– Mites tuo meidän viimeviikkoinen pitch. Ei saatu sitä ihan maaliin asti.

– Joo meillä ei ollut aivan selvää strategiaa siinä. Kilpailija sai selkeän torjuntavoiton, koska meillä ei ollut pallo täysin hallussa.

– Tää peli on kuitenkin käännettävissä. Täytyy vaihtaa taktiikkaa vaan yksinkertaisemmaksi.

– Eiks se strategia ollut hukassa?

– Tässä vaiheessa vahva toteutus on myös strategista. Tärkeintä on voittaa, tyylillä ei ole nyt niin väliä.

– Musta me käytettiin liikaa kuvioita.

– Sä otit kuule ihan liikaa virheitä.

– Sä ite sorruit täysin turhaan kikkailuun.

– Hei, sooloilemalla ei tätä voiteta. Jokainen tiimistä kantaa vastuun.

– Pidetään se oma pää siis puhtaana.

– Kunhan jokainen hoitais vaan sen oman tonttinsa.

– Kuka ottaa nyt kopin tästä?

– Mä taisin ottaa siitä jo pallon.

– Eiks se oo sama asia?

– Tässä joutuu nyt pitämään monta palloa ilmassa.

– Siis senkin lisäksi, joka on sulla on jo hallussa?

– No joka tapauksessa, me luultavasti saadaan taklattua tää haaste. Teidän pitäis tuntea pelikenttä, joten mä sanoisin että lähdetään väsytystaktiikalla.

– Joo, kun tarpeeksi monta kertaa ampuu kohti niin kyllä se alkaa tulla. Ollaan hyökkäyslinjalla, mutta ei olla vaan maalitauluna.

– Siis ketsuppipulloteoria.

– Hä?

– Kun tarpeeksi kauan ravistaa niin kyllä se sieltä alkaa tulla.

– Eiks meidän pitäis ajatella laatikon ulkopuolelta?

– Mut mehän oltiin koko ajan siellä laatikossa. Pelataan sillä materiaalilla mitä löytyy.

– Ei nyt silti puristeta liikaa mailaa.

– Eli katse kohti maalia, pää kylmänä ja ilon kautta.

– Okei, nyt on käsitelty firman urheilukerhon viimeviikkoinen peli eli voidaan jatkaa aamupalaverin muilla osilla. Kuka ottaa koppia tästä ensi viikon pitchistä?

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Nauretaan itselle (ja toisille)

Diilistä on tullut uusi suosikkiohjelmani. Myötähäpeän ja myötäelämisen yhdistelmä pakottaa ruudun ääreen kerta toisensa jälkeen katsomaan puku-urpojen spennaamista, ”strategioiden hiomista”, selkäänpuukottamista ja Hjalliksen tylytystä. Kauppiksen kasvattina on myös kohottavaa huomata, että kilpailun pahimmat sekoilijat ja käärmeet ovat olleet ekonomeja. Mahtavaa viihdettä.

Viime viikolla pyrkyreille nauramisen välissä hihitys ei loppunut edes mainoskatkolla. Saksalaisena automainoksena alkanut Lidlin vaippamainos sai nauramaan ääneen. Mainos oli itseironinen, tyylikkäästi tehty ja vielä lopussa tulee vaippojen hinta esille. Aloin heti mietiskelemään miksi mainoksissa huumorin käyttö on niin vaikeaa. Miksi olemme niin vakavia itsemme suhteen?

Sitä paitsi Lidlin tapauksessa itseironia on varmasti toimivin tapa Suomessa. Vaikka muualla se onkin suuri jätti, Suomessa se on selkeä haastaja. Altavastaajan on aina tietysti helpompi olla hauska. Kesällä Suomea ympäriinsä kiertäessä alkoi nimittäin oikeasti kaipaamaan edes Lidliä vaihteluksi kahden ketjun täyteen kaavoittamille haja-asutusalueille. Niin yksitoikkoista oli huoltoasema- ja kauppatarjoama ympäri Suomea. Näin yhden itsenäisen kaupan ja se oli Veljekset Keskinen. Vesa Keskinen osaa varmaankin nauraa itselleen.

Tiger Woodsin golfpeliin oli jäänyt bugi, jossa Tiger käveli vetten päälle. Siinä missä yleensä pelin koodaaja olisi vetänyt itsensä jojoon ja julkaisija ripotellut tuhkaa itsensä päälle, Electronic Arts teki toisin. Se kuvasi oikean Tigerin kanssa filmin, jossa hän todellakin kävelee vetten päällä. Kyseinen video on saanut lähes neljä miljoona katsomiskertaa Youtubessa. Aktiivista reagointia pilke silmäkulmassa, siinä on tulevaisuuden menestysresepti markkinoijalle.

Kuten Diili osoittaa, muille on helppo nauraa, mutta ehkä meidän kaikkien kannattaisi välillä myös kokeilla itselleen nauramista. Niin mainostajina kuin ihmisinä.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Anomus rauhanpalkinnosta

Hyvä Alfred Nobel,

Olen pahoillani, että koet huonoa omatuntoa dynamiitin keksimisestä (ennakko-onnittelut muuten 176-vuotisssynttäreiden johdosta!). Toisaalta minusta on kivaa, että jaat palkintoja tästä syystä. Haluaisin mieluusti itsekin osingoille tästä, sillä raha kyllä kiinnostaa.

Näin ollen ilmoitan itseni ensi vuoden Nobelin rauhanpalkintoehdokkaaksi. Tiedän, että saatan vaikuttaa vähän mustalta hevoselta rauhanpalkinnon saajien listalla, mutta Obamankin valintaa on kritisoitu ainakin Twitterissä. Ja jos Twitter niin sanoo, niin se on varmasti totta. Kuten Obamakin, minäkin tuon toivoa ja muutosta. Tästä minulla ei ole sen parempia todisteita, mutta uskon, että Nobelin rauhanpalkinto kannustaisi minua tähän.

Mielestäni olisi taas aika, että perinteinen rauhantekijä saisi palkinnon. Tässä olen samaa mieltä viime vuoden voittajan Martti Ahtisaaren kanssa. Hän varmasti myös tukee valintaani, koska asuu Töölössä, kuten minäkin. Töölössä ei mikrolainoja tarvita, eikä ilmastonmuutosta tunneta. Jotta en kuitenkaan heikentäisi mahdollisuuksiani voittaa palkintoa, haluaisin painottaa, että en aja autolla, joten hiilijalanjälkeni on vähäinen. Olen myös ottanut kerran mikrolainan joltain pikaviippifirmalta. Eli olen hyvä valinta myös, jos ette halua palkita perinteistä rauhantekijää.

En ole ollut ainoastaan rauhantekijä vaan myös monen konfliktin osapuoli. Tällä olen ajatellut nostaa myös mahdollisuuksiani voittaa rauhanpalkinto. Ohessa jotain näytteitä menestyksekkäistä rauhanpiippuoperaatioistani:

Tiskienlahden kriisi

Päivien ajan ongelmat kasautuivat, ilman että kukaan otti vastuuta ongelmista. Loppujen lopuksi kriisi äityi niin pahaksi, että konfliktin osapuolet eivät puhuneet toisilleen. Tilanne laukesi pitkällisten neuvottelujen jälkeen siihen, että otin kaapista tiskiharjan ja puhdistin alueen. Rauha on palautunut alueelle.

Neukkarihuoneiden kylmä sota

Annoin äititeresamaisesti tuplabuukatun neukkarin kollegalle, kun mulla oli vaan sisis ja työkaverilla oli asiakastapaaminen. Nappasin kyllä yhden kokouspullan mukaan, mutta se oli varmaan ihan ok.

Kolmen pisten alueen konflikti

Saatuani kyynärpäästä Alppilan koriksen ottelussa vastustajan kolmen sekunnin alueella, toimin jälleen boutrosboutrosghalimaisin elkein. Kättelin ottelun jälkeen vastustajaa ja sanoin, että “hyvä peli”. Oikeasti olisi tehnyt mieli vetää sitä urpoa käkättimeen.

Pistäisin myös palkintosumman heti hyväntekeväisyyteen, ettei siitäkään tarvitse kantaa huolta. Mielestäni Hawaijin ja Suomen välit ovat olleet tulehtuneet aivan liian pitkään. Palkintorahoilla menisin sinne hieromaan sovintoa. Pois en tulisi, ennen kuin rauha on saatu aikaan.

En ole rahan suhteen nuuka, eli minulle kelpavat myös muut palkinnot. Kirjallisuudenpalkinnon voin ottaa teoksestani “Fasaani on suuri ihminen”, taloustieteen Nobelin “Empiirinen tutkimus taantuman ja oluen kulutuksen yhteydestä mainostoimistoalalla” ja lääketieteen Nobelin tutkimuksestani “Empiirinen tutkimus oluen vaikutuksesta mainostoimistotyöläiseen”. Mikäli päätätte palkita minut useammasta saavutuksestani, sitä parempi. Antaa tulla vaan. On ihmisiä, jotka ovat saaneet liian nuorina liian paljon. Itse en kuulu niihin ihmisiin.

Äidiltä perityllä herkkyydellä ja isältä saadulta matemaattisuudella olen yhdistelmä Aku Ankkaa, Vaahteranmäen Eemeliä, Peppi Pitkätossua, Maailman vahvinta nallea ja muita satuhahmoja. Eli jos ei näillä meriiteillä pokaalia heru, niin on kyllä v*tu ihme.

Ystävällisin terveisin,

Riku “Rauhankyyhky” Vassinen

PS: Kai rauhanpalkinnon saa osoitettua toiminimelle?

PPS: Voisitteko heittää ennakkoa?

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Työpisteeni huoneentaulu

“We are in business of kicking butt. And the business is very,very good”

Tätä kirjoittaessani olen urheilukiellossa telottuani taas vaihteeksi nilkan koripalloharjoituksissa. Kinkkailuni on herättänyt huvittuneisuutta kollegoissa. Onko mitään järkeä pelata vitosdivarissa itsensä sairaalakuntoon tasaisin väliajoin? Kysymys on mielestäni täysin typerä. Aina pitää pelata täysillä, riippumatta sarjatasosta tai omista kyvyistä.

Elämän tärkeimmät asiat oppii pelikentällä. Suosikkipelaajani nuorempana oli Charles Barkley. Tämä hivenen ylipainoinen voimapussi oli loistava pelaaja, joka legendan mukaan söi juustohampurilaisia viivojen juoksemisen välissä. Loistavan pelitaidon lisäksi hall-of-fame-tason hahmon Barkleysta tekivät hänen kulmikkaat mielipiteensä. Näistä hänen ”opeistaan” olen koonnut oman toimistoni huoneentaulun:

1. Periaatteista ei tingitä

Ilmoitettuaan jo vetäytymisestä koripallokentiltä, Barkleylle tarjottiin 9 miljoonan sopimusta. Barkley ei epäröinyt vaan pysyi tiukkana: “Ei teillä sattuisi olemaan kynää?”.

“Minut voi ostaa. Jos minulle maksettaisiin tarpeeksi, voisin työskennellä vaikka Ku Klux Klanille”

2. Motivaatio lähtee aina itsestä

En usko ulkoiseen pakottamiseen, ihmisen pitää pystyä psyykkaamaan itsensä äärisuorituksiin itsenäisesti:

“Aina kun mietin vaippojen vaihtoa, juoksen vähän kovempaa ja vähän lujempaa. Haluan varmistaa, että pystyn kustantamaan lapsenvahdin siihen asti kunnes tyttäreni pystyy pitämään huolta itsestään.”

3. Anna aina kaikkesi

Vuoden 1992 olympialaisten ottelu Angola–Yhdysvallat on ikuisesti syöpynyt verkkokalvoilleni. Tämä 116–48 päättynyt verilöyly oli Yhdysvaltojen Dream Teamin totaalista näytöstä. Charles Barkley kuumensi tunteita antamalla niin kyynärpäätä kuin poliittisesti epäkorrekteja lausuntoja:

“Jos joku lyö minua, lyön takaisin. Ihan sama, vaikka hän ei olisi syönyt pariin viikkoon. Pelkäsin, että hän lyö minua keihäällä.”

4. Usko itseesi

Barkleysta on sanottu,että hän ei pelannut mitään paikkaa vaan hän pelasi kaikkea. Hän olikin poikkeuksellisen monipuolinen pelaaja nykypäivän erikoistumisen nimeen vannovassa maailmassa. Hän pystyi blokkaamaan vastustajan sentterin puolustuspäässä kuin nakkaamaan kolmen pisteen heiton seuraavassa hyökkäyksessä.

“Uskon, että olen parhaimman näköinen kundi maailmassa ja saatan olla oikeassa!”

“Joukkue, joka voittaa viidennen pelin, voittaa koko sarjan. Paitsi jos me häviämme viidennen pelin.”

5. Strategia on toteutusta

Charles Barkley oli alimittainen laitahyökkäjään paikalle, jota hän pelasi. Se ei pysäyttänyt häntä olemasta yksi parhaista levypallomiehistä sarjassa:

“Ihmiset kysyvät minun levypallostrategiastani. On minulla strategia: otan sen helvetin pallon!”

Loistavan koripallouran jälkeen Barkley on siirtynyt tv-kommentaattoriksi. Kuultuaan, että Hanno Möttölä on ensimmäinen suomalainen koripallopelaaja NBA:ssa, Barkley kommentoi:

“Totta kai hän on ainoa suomalainen liigassa. Hän on ainoa suomalainen koko maailmassa!” (Lisää Barkleyn möläytyksiä löytyy täältä.)

Elämässä ainoa tärkeä asia on koripallo. Eikä sekään ole kovin tärkeää.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Nyt paljastetaan kaikki törky kerralla

Viime kuukausien vaalirahakohua äimistellessä on tällaisen satunnaisen politiikan seuraajan vallannut hämmästys ja kummastus. Kuka on tehnyt väärin ja millä tavalla? Pitäisikö pääministerin erota? Ja jos ei, kenen pitää erota? Pitääkö kenenkään erota? Onko Tapani Kansan keikkoihin rahan syytäminen väärin muutenkin kuin kulttuurin näkökulmasta? Mistä näitä senttejä poliitikoille oikein tulee?

Yhdestä asiasta se on saanut minut yhä varmemmin vakuuttuneeksi. Valehtelu ja totuuden kiertäminen ei kannata siinä vaiheessa, kun on jo housut nilkoissa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että pitäisi olla rehellinen ja typerä. Poliitikot ovat kuitenkin historiallisesti kunnostautuneet enemmän totuuden kuin vaalibudjetin säästämisessä.

Muistan elävästi, kun lehdistöneuvos Lauri Helve puhui jossain seminaarissa tästä samaisesta aiheesta. Vapaasti mukaillen viesti oli, että kun paska lentää tuulettimeen, niin kannattaa myöntää kaikki törky kerralla. Tämä tietysti kirpaisee silloin myöntämishetkellä, mutta julkinen vatvominen ei kestä läheskään niin kauan kuin tietoa pimittäessä.

“Ei. Se ei ollut talonmies, joka antoi minulle dopingia. Eikä se johtunut banaaneista tai purukumista, kyllä minulle laitettiin ihan piikki hanuriin” tai “Kyllä tiesin, että vaaliraha konkurssikypsältä hämäräfirmalta oli vähän epäilyttävää. Ja kieltämättä vaalirahoitus ei kuulu sen kyseisen säätiön toimintaan mitenkään. Mutta hei, oli vaalit ja tarvitsin rahaa. Niillä rahoilla sai todella makean näköisiä lipareita painettua.” Nämä ovat molemmat hankalia lauseita, mutta joskus ne vain kannattaisi sanoa. Kerran se vain kirpaisee.

Lööpit eivät elä totuudesta vaan salamyhkäisyydestä. Sen jälkeen, kun lahtipenkillä oleva myöntää kaiken, uutisarvo häviää. Yhden lööpin voi saada vielä siitä, että joku ”paljastaa kaiken”, mutta sitten aihe on käsitelty loppuun. Lahden dopingkohun vatvominen sen sijaan jatkui ikuisesti, koska syylliset kiistivät aluksi kaiken mahdollisen. Tämä vaalirahakohu tulee myös jatkumaan vielä pitkään, koska jokainen asianosainen yrittää pimittää kaiken mahdollisen tiedon niin pitkään kuin mahdollista. Se ei vain tule onnistumaan.

Ensimmäisen kerran tämän blogikirjoituksen aihe kävi mielessäni jo kuukausia sitten. Jätin kuitenkin kirjoittamatta silloin, kun ajattelin, että eiköhän tämä vaalirahakohu kohta laannu. Olin aivan väärässä. Pimittämisellä ja valikoidulla totuuden kertomisella vaalirahasekamelska on saanut täysin megalomaaniset mittasuhteet. Luurangot kolisevat jokaisen puolueen komerosta ulos koko ajan tihenevällä tahdilla. Eikö olisi jonkun aika edes näennäisesti ottaa vastuuta?

Parasta kriisiviestintää on siis paljastaa kaikki törky kertaheitolla. Suomen kansa nimittäin rakastaa langenneita enkeleitään: ryvettyneitä poliitikkoja ja alkoholisoituneita urheilijoita. Kari-Pekka Kyröstäkin tuli seksisymboli edellämainitun hiihdon doping-kohun jälkeen. Suomalaiset äänestävät samat roistot eduskuntaan vaali vaalin perään. Näyttäkää minulle siis poliitikko, joka menee suolle katumaan ja pyytää anteeksi koko Suomen kansalta. Minä näytän teille seuraavien vaalien suurimman äänikuninkaan tai -kuningattaren.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Varasta nämäkin ideat

Tuttava meni myymään ideaa eräälle suomalaiselle yritykselle. Idea oli hyvä, suorastaan nerokas. Ideasta pidettiin, mutta sen maksamisesta ei. Yritys päätti toteuttaa idean itse, koska heidän tuotteistaanhan oli ideassa kyse. Kuten monesti käy, yritys ei ollut ymmärtänyt idean kaikkia hienouksia. Eikä heillä ollut edellytyksiä ja tietoa kyseisen idean kunnolliseen toteutukseen yksin. Heidän toteuttamanaan idea oli täysin vesitetty eikä lähtenyt lentoon. Ja se, Lapinlahden lintuja mukaillakseni, “oli niille kusipäille aivan oikein”.

Ilmaisen työn tekemisestä ja ideoiden varastamisesta on puhuttu paljon tämänkin sivun keskustelufoorumeilla. Tiukempana talousaikana tämä valitettavasti myös korostuu, kun jokaisesta tilistä kilpailee moninkertainen määrä toimistoja. Toimistoilta nyhdetään valmiimpia ja valmiimpia konsepteja kilpailutuksissa. Sen sijaan, että pyydetään ideoita, yritetään varastaa valmiita ideoiden toteutussuunnitelmia.

“Ryöstetään ideat parhailta ja toteutetaan halvimmilla” voi myös tuntua nerokkaalta “idealta” asiakkaan puolelta. Kuten alun tarinastani kuitenkin huomataan, harvemmin se toimii. Eiväthän mainostoimistot ole pääsääntöisesti ideabisneksessä vaan ideoiden toteutusbisneksessä. Usein hurmaamme asiakaskandidaatin ideoillamme, mutta unohdamme osoittaa keskeisen roolimme idean toteuttamisessa. Jos asiakkaalle tulee tunne, että tuon ideanhan voi toteuttaa mikä tahansa nyrkkipaja, idea ei ole ollut riittävän hyvä. Tai se on ollut liian hyvä.

Kisoissa hävinneellä on monesti harhainen käsitys oman idean ainutlaatuisuudesta. Ei ole mitenkään tavatonta, että samankaltaisia ideoita (paljon mainoskampanjoita merkittävämpiä) syntyy samaan aikaan täysin toisistaan tietämättä. Vastoin joidenkin harhaluuloja hyvien ideoiden määrä ei ole myöskään rajallinen. Niitä syntyy aina lisää, kun vain käyttää aikaa ideoimiseen. Vaikka suurimmat epäonnistumisen ja vitutuksen tunteet kiteytyvät ainakin itselläni monesti häviämiseen kisoissa (niin töissä kuin urheilussa), on kilpailutukseen osallistuminen aina vapaaehtoinen ja harkittu riski. Yleensä johonkin yhteyteen kehitetyn hyvän idean voi hyödyntää jalostettuna myöhemmässä yhteydessä, jolloin ideoimiseen aikoinaan käytetty aika ei ole loppujen lopuksi mennyt hukkaan.

Plagioiminen on suurin imartelun muoto ja kaikki hyvät tarinat on jo kertaalleen kerrottu. Mainoskampanjat ovat monesti pelkkiä muualta ryöstettyjen ideoiden sulatusuuneja. Ja se on hienoa! Quentin Tarantino on merkittävin tämän hetken elokuvaohjaaja ja hän ei ole suoranaisesti keksinyt mitään mullistavaa uutta elokuvallista ideaa. Sen sijaan Tarantinon nerous piilee siinä, kuinka hän on ottanut menneisyyden hyljeksityt ideat ja onnistunut kierrättämään näistä jotain tuoretta. Samasta syystä hiphop on tärkein viime aikoina syntynyt musiikkityyli (tästä olen kirjoittanut tarkemmin Basson numerossa 6/08). Idean keksiminen ja siitä kunnian saaminen ovat myös kaksi eri asiaa, kysykää vaikka Antonio Meuccilta.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

123456, jeejee sanoi Pokemon

Viime viikolla jälleen kerran kaapista kaivetut Suomen suosituimmat salasanat todistavat omalta osaltaan, kuinka organisaatioiden pahin tietoturvariski on aina ihminen. Suosituin salasana oli “salasana”, jonka jälkeen perässä tuli numerosarja 123456. Kyseinen numerosarja seiskalla ehostettuna on myös Suomen suosituin lottonumero, joka kertoo karua kieltään suomalaisten omaperäisyydestä. Kolmannella sijalla onkin jo sitten kirosana. Kirosanojen vahvan edustuksen salasanalistalla ymmärtää jokainen tietokoneita joskus käyttävä.

Kirjoitinkin jo viime blogissani raportoinnin ihanuudesta. Ihan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, että joutuu naputtelemaan liian monia eri raportteja liian moneen eri järjestelmään. Tämän lisäksi kaikissa järjestelmissä on tietysti myös eri salasanat. Vaikka muuten järjestelmät eivät puhukaan keskenään, ovat salasanat kuitenkin siinä mielessä synkassa, ettei samaa salasanaa voi käyttää kaikissa järjestelmissä. Sehän olisi tietoturvariski!

Vainoharhaisen suunnittelun seurauksena salasanoja täytyy myös vaihtaa firmaympäristössä yleensä tasaisin väliajoin (lue: koko ajan). Käytännössä olet koko ajan tilanteessa, että et pääse kaikkiin tarvittaviin järjestelmiin. Aina jotkut salasanasi ovat vanhentuneet ja loput sitten ovat jo unohtuneet. Niiden vanhentumisesta ei tule tietystikään mitään ilmoitusta. Yleensä joudut vielä pyytämään joltain systeemin ylläpitäjältä erikseen uudet salasanat, etkä pysty uusimaan niitä itse. Ei ihme, että ihmisillä on kirosanoja salasanoina. Työn tehokkuus kasvaisi joka toimistossa, jos salasanarumban voisi hoitaa jotenkin järkevästi. Ja tietysti, jos joku valmistaja tekisi kopiokoneita, jotka eivät ole aina hajalla.

Itsehän olen valveutunut netin käyttäjä, joten lisään kirosanapohjaiseen salasanaani numeroyhdistelmän ja erikoismerkkejä. Joskus jopa kaksi kirosanaa. Silti paranoideinkin netin käyttäjä uupuu salasanapaljouden alla. Työn ja vapaa-ajan seurauksena olen rekisteröitynyt kymmeniin ellei satoihin palveluihin ja yleisin nappula, jota hakkaan on “Unohditko salasanasi”. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että yritän käyttää palveluja joihin ei tarvitse rekisteröityä tai joihin olen jo joutunut pakon edessä rekisteröitymään.

Bisnes-näkökulmasta rekisteröityminen on monesti järkevästi perusteltavissa. Asiakkaan näkökulmasta harvemmin. Yrityksillä on monesti täysin harhainen näkemys omien tuotteidensa ja palvelujensa kiinnostavuudesta ja/tai salaisuusasteesta. Kun siis seuraavan kerran hybriksessäsi suunnittelet kampanjasivua, joka vaatii rekisteröitymistä, niin mietipä vielä uudestaan.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Raportointirumba ja järjestelmähelvetti

Olen ollut aikoinaan duunissa, jossa erilaisten raporttien vääntämiseen meni yksi työpäivä viikossa. Tämä aika oli tietysti pois raportoitavien asioiden tekemisestä, eli siitä oikeasta työstäni.

Paljon raportoinnista olisi voinut automatisoida. Lisäksi paljon naputeltiin ylös asioita, jotka olivat täysin triviaaleja eikä niillä ollut bisnekselle mitään merkitystä. Yritykselle on mielestäni kaikkein tärkeintä seurata miten myynti vetää, loput mittarit tulevat vasta tämän jälkeen. Mikäli myöskään mittarit eivät ole yksiselitteisiä lukuja, tulee niiden olemassolo raporteissa perustella todella hyvin.

Tekosyiden keksiminen on myös rajaton suo. Mikäli tavoitteisiin ei päästä, on tärkeä tietysti analysoida onnistumisen tai epäonnistumisen syyt. Niihin ei kuitenkaan yleensä päästä antamalla tekijälle puolustus- tai itsetehostusvuoro. Monelle verbaalisesti lahjakkaalle totuudenmuokkaajalle ei ole tehtävä eikä mikään verhota epäonnistunut projekti lähestulkoon murskamenestykseksi. Toki tietysti myös päinvastoin.

Olen myös aikoinaan käyttänyt samaan aikaan seitsemää eri intranet-järjestelmää ja -sovellusta. Kaikkea käytettiin vähän eri asioihin eli ne olivat periaatteessa tarpeellisia. Toisaalta yhtään niistä ei käytetty täydellä teholla, joten mikään niistä ei ollut kovin hyödyllinen. Useat sovellukset olivat teknisesti huonosti toimivia ja ihmiset käyttivät niitä väärällä tavalla. Tämä johtui siitä, että saituus iski järjestelmän koulutusvaiheessa, eikä eri järjestelmiä oltu koulutettu kunnolla. Loppujen lopuksi kaiken joutui lähettämään sähköpostilla, koska pomo ei kuitenkaan jaksanut tai ehtinyt käyttää muita työkaluja.

Kuulostaako tutulta?

Mikäli jotain järjestelmää ei aleta käyttää, parhaassa tapauksessa tulee uusi järjestelmä tilalle. Huonoimmassa se tulee vain lisäksi. Raportointiin ja erilaisiin järjestelmiin ei myöskään juuri koskaan budjetoida ihmisten työaikaa eikä niistä tule olennaista osaa ihmisten työtä. Monesti tekniikka on ihan hyvä, mutta itse ihmiset ja prosessit jätetään huomiotta.

Raportointirumbaa ja työkalusekoilua voi yrittää akuutisti lievittää jakamalla tällä hetkellä olevat velvollisuudet oheisella tavalla:

1) Pitää raportoida ja jakaa, koska on oikeasti pakko (paino sanalla oikeasti)

2) Kannattaa raportoida ja jakaa, koska se on hyödyllistä. (Tälle olisi myös hyvä suoda aikaa)

3) Raportoidaan ja jaetaan, koska niin vain on ollut tapana.

Viimeistä kolmatta kannattaisi vähentää ihan joka yrityksessä.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Radikaali luova kusetus

16 vuotta Peperami-mainontaa maailmalla tehnyt (se hassu salami-ukko “Animal”) mainostoimisto Lowe sai väistyä. Tilalle ei ole ainakaan vielä valittu uutta toimistoa (eikä kai valitakaan), vaan Peperamin uuden mainoksen tekee mahtipontisesti koko kansa.

Uutisoinnissa puhutaan “crowdsourcingista”, “radikaaleista luovista ratkaisuista”, “mainonnan viemisestä uudelle tasolle” ja muista kliffoista jutuista. Itse puhuisin tapauksesta “mainoksen teettämisestä halvalla amatöörien avulla”, mutta ilmeisesti se ei ole niin raflaava iskulause.

Peperamin osallistaminen on nimittäin vain kilpailukampanja. Piste. Se, että “suunnittele meille uusi logo”-piirrosten sijaan tehdään Youtube-video, kertoo vain teknologian kehittymisestä. Mietoa evoluutiota mainostetun revoluution sijaan. “Radikaalina luovana ratkaisuna” se on samalla tasolla, “näytetään mainoksessa tissit” -ratkaisun kanssa. Mikä ei tietysti tarkoita, etteikö molemmat luovat ratkaisut voisi toimia.

En myöskään kiistä etteikö kilpailun kautta voisi tulla hyvää sisältöä. 10 000 dollaria on varmasti pätevä porkkana niin yksityisille tekijöille kuin nouseville toimistoillekin. Kuitenkin “haluamme saada briiffimme tuhansille ihmiselle ennemmin kuin muutamalle luovalle” -hehkutus tuntuu vain lähtökohtana “haluamme saada mahdollisimman paljon ideoita mahdollisimman halvalla” -ajattelulle.

Kaiken huippuna mainoksissa tulee käyttää mainostoimiston luomaa “Animal”-hahmoa. Ehkä seuraavassa vaiheessa ensin pidetään ideointikilpailu, jonka jälkeen kilpaillaan kuka saa kunnian toteuttaa idean mahdollisimman halvalla tai tietysti mieluiten ilmaiseksi. Luultavasti vielä oikeasti parhaat filmit vievät raastupaan.

Ihmisten osallistaminen oikealla tavalla luo uskomattomia mahdollisuuksia koko liiketoiminnalle. Peperamin kampanjan lähtökohta on kuitenkin täysin vanhaa maailmaa. Uudehkon teknologian ja hypetyksen takana kummittelevat vain porkkanalla motivointi ja antiikkiset kampanjarakenteet.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen/.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Aseet, alkoholi ja Facebook

Yhdysvalloissa 76 prosenttia yrityksistä kieltää sosiaalisen median käytön työajalla. Kieltointo on huimaa, sillä yhteisösivustot ovat tällä hetkellä kielletympiä kuin esimerkiksi alkoholin käyttö tai aseiden heiluttelu. Yritykset perustelevat yhteisösivustojen kieltoa usein tietoturvariskillä, joka on parhaimmillaankin pelkkä tekosyy. Suuremman tietoturvariskin aiheuttavat luultavasti Facebook-vajareissaan kärvistelevät työntekijät, jotka proxy-palvelimien kautta yrittävät päästä käyttäjätileilleen.

En juurikaan usko kieltoihin työpaikoilla. Olen tietysti iloinen siitä, ettei joogaohjaani kannusta minua venyvämpiin suorituksiin kännissä aseella uhaten (vaikkakin se voisi toimiakin). Yhteisösivustojen kiellolla on kuitenkin se ero, että yrityksen työntekijä on firmansa viestinviejä myös vapaa-ajallaan. Näitä viestinviejiä ei pystykään kaitsemaan kielloilla tai yläpilvessä kulkevalla strategiahötöllä. Kieltojen sijaan harvalla suomalaisyrityksellä löytyy minkäänlaista sosiaalisen median ohjeistusta. Internet pysyy yrityksissä niin kauan pelkkänä puuhasteluna, kun siihen suhtaudutaan johdossa pelkkänä puuhasteluna. Luultavasti liian moni herää vasta, kun on liian myöhäistä.

Koska kannan kuitenkin huolta kaikkien lukijoitteni työpaikan puolesta, ohessa työntekijän terveen järjen sosiaalisen median säännöt (eli näin vältät potkut, vaikka käytätkin yhteisösivustoja työajalla):

1. Kun haukut pomoasi mulkuksi, varmista ettei hän ole Facebook-kaverisi

2. Surffaa sairaslomalla salanimellä

3. Kun teet firman nimissä “viraalivideoita”, pidä huolta hygieniasta

4. Kun kirjoitat anonyymeja kommentteja esimerkiksi MarMain blogikommentteihin, varmista ettei sinua voida jäljittää

5. Älä kerro totuutta työpaikastasi tilapäivityksessä

Lisäksi on suositeltavaa, että hanskaat sen verran tekniikkaa, että pystyt poistamaan tukalat viestit mahdollisimman nopeasti.

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen/.

Vassisen verkostoissa

Kommentti: Kivijalkakaupan puolesta

Vaikka päivisin saarnaan internetin puolesta, vietän vapaa-ajan tiukasti analogisissa harrastuksissa. Tämän vuoksi olin harvinaisen suruissani kuullessani ilmoituksen Helsingin parhaan levykaupan ovien sulkeutumisesta. Vaikka deejiit ostavat nykyään vinyylin sijaan WAV-tiedostoja, levykeräilijät säätävät levyt halvemmalla eBaysta ja muut musiikinkuuntelijat eivät osta musiikkia missään formaatissa, on silti meitä viimeisiä mohikaaneja, jotka rakastavat kivijalkalevykauppoja.

Tietysti näin taantuman tuoksinassa joku voi kyseenalaistaa haikailun pienen levykaupan perään, kun vieressä kaatuu tehtaita kuin korttitaloja. Eikä levyjen metskausta voi oikein järjellä selittääkään. Se on epämääräistä kulttuurin ja kulutuksen sekoitusta: postimerkkeilyä audio-ominaisuuksilla. Lifesaver onnistui kuitenkin olemaan paljon enemmän kuin vain kauppa, josta sattuu saamaan äänitteitä. Siitä syntyi jo aikaisessa vaiheessa yhteisö. Tämä on jotain sellaista, johon monet brändit pyrkivät, mutta vain todella harva pystyy. Miten punavuorelainen levykauppa teki sen?

Kun kaupasta astui ulos, levykasseissa (huom. monikko) oli aina enemmän levyjä kuin oli pitänyt ostaa. Tämä tapahtui ilman minkäänlaista tuputusta, asiakkaan tarpeet tuntien. Tiskin takaa sai myös rehellisen mielipiteen, jos artistin uusi sinkku ei ollutkaan yhtä iskevä kuin edellinen. Asiakkaiden tuntemisen lisäksi Lifesaverin myyjät antoivat oman musiikkimakunsa näkyä kaupan valikoimassa ja suositteluissa.

Internet-ostaminen on pääosin hinnan ja toimitusnopeuden vertailua, tunnesidettä eri kauppojen välillä ei juuri pääse syntymään. Jenkkinettikaupasta tilaamalla saat lähes minkä tahansa levyn jopa nopeammin kuin Suomesta kotiovelle. Laajimmalla valikoimalla on siis Suomessa mahdoton kilpailla. Sen sijaan valikoiman laadulla ja omalla näkemyksellä voi erottua myös hinnanpolkijoista.

Jo kaupan alkutaipaleelta asti Lifesaver-elämyksen oleellisena osana on ollut kaupan internet-sivujen keskustelupalsta. Pitkälti tämä levynörttien proto-facebook vaikutti siihen, että kaupasta tuli niin vaikutusvaltainen omalla marginaalisella kentällään Suomessa. LS-boardin merkityksestä kertoo se, vaikka kauppa sulkeutuu, keskustelupalsta jatkaa toimintaansa, jopa entistä ehompana.

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun perjantaina uutuuslevylaatikot saapuivat paikalle ja levyhaukat kuuntelivat tuoreita rytmejä. Monet väittelyt olen käynyt levyhyllyjen ääressä musiikista ja sen laidoilta. “Social shoppingista” kuhistaan kovaa, mutta vielä täytyy kiertää aika paljon ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa, että tällaiseen yhteisöllisyyteen päästään webbikaupassa. Kun ilmoitus levykaupan lopettamisesta tuli, on aihetta kommentoitu jo reilusti yli sata kertaa keskustelupalstalla.

Kaipaako kukaan sinun brändiäsi, jos aika siitä jättää?

Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.

Kaikki Vassisen verkostoissa -blogit löytyvät osoitteesta http://www.marmai.fi/blogit/vassinen/.