Vassisen verkostoissa
Riku Vassinen, M&M, 21.4.2009, 9:14Maahan painettu sana – osa 1
"Poikani ei tule koskaan tilaamaan, saati lukemaan sanomalehteä”, kirjoittaa
Robert Scoble. Enkä ihmettele, onhan printtimedia kauniisti ilmaistuna
tällä hetkellä aikamoisessa kusessa. Pelastaakseen itsensä lähestyvältä
tuholta lehdet ovat muun
muassa nostaneet hintoja ja kalistelleet
sapeleita Googlen kanssa.
Vastoin joidenkin harhaluuloa, en itse lukeudu printtimedian vastustajiin. Päinvastoin: tilaamieni lehtien määrä on vain kasvanut vuosien saatossa. Lehtiaddiktioni juontaa varmaankin lapsuuden sarjiskeräilystä, jota varmasti harrastaisin vieläkin, jollei Mad-lehteä ja Pahkasikaa olisi lopetettu (tai jos asuisin yksin). Ohessa kolme syytä, miksi rakastan yhä lehtiä:
1. Juurtunut rituaali
Läppärin näpyttely sunnuntain aamupalapöydässä on vain jotenkin tökeröä. Aamu-Hesari ja kahvikuppi saavat huononkin päivän lähtemään siedettävästi käyntiin huonoista uutisista ja säästä huolimatta. Kuukausittain ilmestyvän aikakausilehden tippuminen postiluukusta on aina juhlan hetki: vain lehdet ovat edellä mainituista syistä vuosien saatossa vaihtuneet.
2. Kompakti formaatti
Kindleä, kännykkää ja läppäriä voi tietysti kantaa mukana ja lukea ratikassakin. Niitä on kuitenkin nihkeämpi heittää pikaistuksissaan roskikseen, kun on eri mieltä kirjoittajan kanssa. Pitkät jutut toimivat myös lehtiformaatissa paremmin kuin Internetissä, jossa tallentaa pidemmät jutut kirjanmerkeiksi myöhempää tarkastelua varten. Tätä myöhempää tarkastelua ei juuri koskaan tule.
3. Tiedon suodatus
Mikäli olisin tiedon hakemisessa vain RSS-lukijani varassa, tietäisin ainoastaan itseäni kiinnostavista aihepiireistä kuten sosiaalisesta mediasta ja uusimmasta tanssimusiikista. Lehtiä lukemalla olen saanut tietoa näiden lisäksi myös Hiroshiman pommin rakenteesta ja Kennedyjen sukusodista, joiden pariin en olisi ainakaan aktiivisesti muuten hakeutunut.
Tämä on tosin vain henkilökohtaista nostalgisointia ja ihminenkin tottuu kehitykseen. Kuusivuotiaana luulin, etten pysty elämään ilman Hyvinkään Sanomia, koska siinä oli niin hyvät sarjakuvat. Tilauksen loputtua kovasta vastuksestani huolimatta, en ole kaivannut kyseistä lehteä hetkeäkään. Eli kun printtilehdet aikaa myöten kaikki kuolevat, pitää tällaisen lehtifriikinkin vain sopeutua.
Jatkuu…
Kirjoittaja on TBWA Diegon Concept Designer.
"Eli kun printtilehdet aikaa myöten kaikki kuolevat, pitää tällaisen lehtifriikinkin vain sopeutua."
Miten mulla on sellainen tunne, että peruutuspeiliin esim. kymmenen vuoden päästä katsottuna todellisuus on toinen. Sosiaaliset ja digitaaliset mediat ylipäänsä ovat tulleet jäädäkseen, mutta niiden ympärillä pyörii sellainen hypetys ja parikymppisten saarnamiesten armeija, että tulee ihan it-huuma mieleen. Ja ennen kaikkea se, kuinkas sitten kävikään...
Ylen sisältöpomo Atte on puhunut siitä, miten paperinen lehti on erinomainen käyttöliittymä joissakin tilanteissa.
Hän jätti mainitsematta, mitkä nuo tilanteet ovat, mutta uskoisin esimerkiksi niitä argumentteja, joita Riku käyttää plus vessassa lukeminen.
Toisaalta paperinen lehti on tylsä käyttöliittymä, vai haluaisitteko käyttää wikipediaa nahkakantisena 100.000 niteisenä ensyklopediana, josta ei näe liikkuvaa kuvaa eikä voi keskustella/kysellä kenenkään ajatuksia samasta asiasta.
Kyllä retorinen kysymys...
Mielestäni läppäri sopii aamiaispöytään suorastaan mainiosti, ja säästää vielä arvokkaita neliösenttejä kattaukselle. Mutta ei niin suurta huolta Hesarilla, heidän sisältönsä on osa aamiaispöytääni edelleen, vain eri kanavan kautta kulutettuna.
Lisäksi, mobiili on korvannut lehden vessaviihteenä jo aikoja sitten. Kuinka kätevää onkaan tsekata uusimpia uutisia ja kavereiden kuulumisia pöntöltä käsin. Lisäksi, mobiililaitteen vessaan kuljettaminen huomaamatta taskussa ei herätä paheksuuntaa, mihin saattaa joskus törmätä painotuotteen kanssa.
Mutta kyllä printtillekin edelleen oma paikkansa on. Sanokoot metroseksuaalit mitä tahansa, kylmä olut ja tuore TM toimii edelleen, nyt ja tulevaisuudessa.
