Vassisen verkostoissa
Riku Vassinen, 1.4.2008, 12:25Mikä laulaen tulee
Nykyään, kun omassa duunissa saa olla tekemisissä musiikin parissa, on
musiikkiteollisuuden tulevaisuudesta ollut monta mielenkiintoista
keskustelua. Musiikin (ilmais)jakelun ohella vaivihkaa myös tuotanto- sekä
markkinointikoneistot ovat demokratisoituneet. Ohessa joitakin kiinnostavia
trendejä musiikkiteollisuuden saralla:
1. Konseptit ja tuotteet
Idols-tyyppiset formaatit ovat varmasti tulleet jäädäkseen isojen levy-yhtiöiden tärkeänä artistien muovauskanavana. Tällöin artistista voidaan muokata mieleinen ja oikeisiin demografioihin sopiva tuote jo ennen ensimmäisiä keikkoja tai levyjä.Brändäys on ollut aina läsnä musiikissa, nyt se on vain yhä näkyvämpi osa. Tällä en tarkoita, etteikö musiikin kauneuskilpailuistakin nousisi kestotähtiä.
Hyvä vierailija!
Marmain arkisto on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on käyttäjätunnus, kirjaudu, muutoin rekisteröidy alareunan linkistä.
Musiikkiteollisuuden tulevaisuus on kinkkinen juttu, moneltakin kantilta.
Ensinnäkin, käsillä oleva alan "murros" on erittäinkin kiivaasti muuttumassa vallankumouksesta vallan keskittymistä edistäväksi. Vuosikausia on liputettu sen puolesta, miten digimusiikkiteollisuus tuo alas vanhan vallan linnakkeet, isot levy-yhtiöt ja jäyhät rakennelmat ja miten tulevaisuus on oma- ja vaihtoehtoinen. Nyt kuitenkin suurin osa realistisista tulevaisuuden toimintamalleista - kuten näistä esille nostamistasi - antavat tahoille, joilla on valmiiksi infrastruktuurit suuren luokan yhteistoimintakuvioille (isot levy-yhtiö ja viihdekonsernit) tai valmis suuri ostajakunta (etabloituneet artistit) aivan järjettömän suuren etumatkan pienempiin, innovatiivisempiin ja nouseviin tekijöihin verrattuna.
Koko indie-kulttuuri on niin tiiviisti rakentunut rahoituksen osalta vähittäistuotekaupan varaan, että vaikka sen puolen yritykset ovatkin notkeampia ja joustamiskykyisempiä kuin jättiläismäiset mammuttifirmat, on tämän segmentin valmiudet pärjätä teollisuudessa, jossa tulomallit ovat hyvinkin pian jotain aivan muuta kuin musiikin kuluttajille suunnattua vähittäismyyntiä, erittäin rajalliset.
Kyse on siinäkin mielessä aika hankalasta asiasta koko musiikkikulttuurille, että hommahan on aina toiminut siten, että uudet jutut kypsyvät ja kehittyvät marginaaleissa ja sieltä sitten ajoittain kuplii uusia tuulia valtavirtaan. Nyt, jos musiikkimaailmalta katoaa suurilta osin mahdollisuus "farmiliigan" pyörittämiseen, mistä kumpuavat 2000-luvun uudet musiikilliset suuntaukset? Unohtamatta toki sitä, että ylipäätään aidosti taiteellisesta kunnianhimosta kumpuava musiikin tuottaminen, on aika pitkälti juuri marginaalien yksinoikeus, valtavirran keskittyessä - sinänsä toki täysin oikeutetusti - massojen miellyttämiseen ja kassavirtojen maksimoimiseen varmojen nakkien kanssa. Musiikkimaailma, jossa jälkimmäisen kaltaisilla putiikeilla on niskalenkki pienistä, vaikuttaa ajatuksenakin jo erittäin ummehtuneelta ja masentavalta. Musiikkimaailman pyörimisessä kun valta- ja vastavirran välisellä vuorovaikutuksella ja sen aiheuttamalla jännitteellä on ollut ensiarvoisen merkittävä rooli kulttuurin kehittymisessä.
Lisäksi näissä tulevaisuudennäkymissä pelottaa se, että tarjotuista malleista enin osa johtaa aika reilusti entistä tiukempaan sitoutumiseen yritysmaailman kanssa jo ruohonjuuritasolla. Siinä missä aiemmassa mallissa on ollut mahdollista nousta erittäinkin merkittävään asemaan musiikkialalla ilman mitään rajoittavia yritysyhteistyökuvioita, tulevaisuudessa yhtyeiden on jo melko varhaisessa vaiheessa ajateltava sponssidiilejä, biisilisenssejä... mesenaattimallia. Näissä on vaarana se, että aidosti rohkea, kokeileva, ennakkoluuloton ja innovatiivinen musiikin tekeminen haihtuu yhteistyökumppaneita miellyttävän ja salonkikelpoisen tuotannon tieltä, tehden musiikkiteollisuudesta yhden suuren pöhöttyneitä jinglejä liukuhihnalta tuottavan koneiston. Juurikin LCD Soundsystemin 45:33 -biisin toimiessa yhtenä hyvänä esimerkkinä, "biisin" ollessa aika väsynyt esitys yhdeltä tämän ajan hienoimmilta artisteista.
Toki musiikkijulkaisujen muuttuminen enemmän luksusesineiksi on yksi ihan mielenkiintoinen suuntaus, mutta kuten todettua, niissä voittavat enemmän juuri etabloituneet artistit, joilla on jo valmiiksi faneja, jotka maksavat mitä pyydetään uudesta tuotteesta. Yksi mielenkiintoinen malli on julkaista levyt vinyylillä, mutta ilmaisella mp3-tiedostojen latausmahdollisuudella varustettuna. Vinyylithän ovat näyttävän kansitaiteensa ja yleisen fetissimäistä kiihkoa herättävän habituksensa puolesta juurikin luksusesineitä ja mukana tulevat mp3:t taasen tuovat kyseisen tuotteen lähemmäs 2000-luvun käyttötapauksia, koska aika harvassa ovat enää ne ihmiset, joille musiikin kuuntelu on poissulkevasti olkkarin hi-fi -laitteiston ääreen hakeutumista ja neulan uralle pudottamista. Vinyyli + mp3:t paketin ostaja saa vanhan koulun luksusesineen ja uuden koulun käytettävyyden samassa setissä.
Keski-Euroopassa ja Amerikassa indiepuolella on menty jo siihen pisteeseen, että levyjä ei oikein edes kannata cd:llä julkaista, vaan käytännössä suurin osa myynnistä tapahtuu vinyylinä. Suomessa tähän pisteeseen on vielä pitkä matka. Cd-myynti putoaa kyllä järisyttävää vauhtia, mutta vinyylikaupan kiihtyminen antaa suuremmassa mittakaavassa vielä odottaa itseään. Mielenkiinnolla odotan josko tällä puolella tapahtuisi jotain lähitulevaisuudessa.
Pääsi venähtämään kommentti pitkäksi, vaikka olenkin vasta vähän pintaa raapaissut. Kaiken kaikkiaan tilanne musiikkialalla on haastava ja näen tulevaisuudessa paljon uhkakuvia, jotka toteutuessaan vesittäisivät monia asioita, joita itselleni omassa elämässäni tärkeinä pidän. Mahdollisuuksia kuitenkin on ja näillä musiikin kaltaisilla "kutsumusala"-nimikkeen alle osuvilla aloilla on taipumus selvitä torakkamaisesti aika hankalistakin olosuhteista, joten nähtäväksi jää minkälaisia keinoja hätä tässä tapauksessa keksii.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.