Via Niipola

Kommentti: iPad, iPerikato ja ai kato, kukas se siinä!

Vapaata assosiaatiota perjantain kunniaksi! Apple julkaisi viime viikolla iPadin. Tällä viikolla on ehdittyä miettiä, mitä uusi laite merkitsee.

Laite saattaa pelastaa mediatalot ja kirjailijat, mutta sen nimi herätti epäuskoisuutta ja hyminää.

Edes Hitler ei pidä iPadista.

Youtube suorastaan pullistelee versioita Hitlerin reaktioista Applen uutuuteen. Suositut Hitler-pätkät perustuvat Perikato-elokuvan kohtaukseen. Elokuvan ohjaaja Oliver Hirschbiegel kuulemma nauttii Hitler-parodioista.

Hirschbiegelin (upea nimi) omiin suosikkeihin kuuluu versio, jossa Hitler saa kuulla Michael Jacksonin kuolemasta.

Perikadosta puheen ollen, tässäpä on idea, joka estää sen. Massage Me on konsolipeliohjain, jota ohjataan kumppanin hartioita hieromalla.

Mutta entäpä se mediatalojen pelastaminen? Jos iPad ei riitä, miten olisi vanha kunnon erikoistuminen. Erikoislehti Engagement 101 on luonnollisesti "the magazine to read before you get engaged". Voiko lehti enää enemmän erikoistua? (Vastaus kuvassa vasemmalla.)

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jonka mielestä Hitler-parodiat ovat hauskoja. Melkein yhtä hauskoja kuin se, että keskustalaiset pahastuivat Hitler-videosta, joka käsitteli vaalirahoitusta.

Via Niipola

Kommentti: Pomo on idiootti

Brändin voi tahrata monella tavalla. Amerikkalainen tv-kanava NBC opettaa parhaillaan, miten sen voi tehdä polttamalla samalla kymmeniä miljoonia dollareita.

NBC hallitsee The Tonight Show'ta kuin Hjallis Harkimo jääkiekkojoukkuetta. Yhtiön johto palauttaa maaliskuussa "television merkittävimmän brändin" juontajaksi Jay Lenon, jonka erotti samalta paikalta toukokuussa 2009.

Yhden tv-ohjelman juontajavaihdoksesta on kasvanut tragikoominen kädenvääntö, jonka voittajaksi näyttää nousevan juontajan paikalta erotettu Conan O'Brien.

Tänään perjantaina Conan juontaa viimeistä kertaa The Tonight Show'ta.

Valitettavasti Conan on heittänyt lyhyen pestinsä parasta vitsiä vasta viimeisellä viikollaan, mutta viimeiset show't nousevatkin klassikoiksi.

Conanin 40 miljoonan dollarin eroraha on sivuseikka. Hänestä on tullut kaltoin kohdeltu työntekijä, joka haistattelee idioottimaisille pomoilleen televisiossa. Jokainen työntekijä, joka joskus on irtisanottu tai joutunut muuten vain epäpätevien esimiestensä pelinappulaksi, ei voi olla saamatta tyydytystä Conanin puuhista.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. NBC maksoi Vancouverin olympialaisten tv-oikeuksista 820 miljoonaa dollaria.

Via Niipola

Klikkaa, jos pidät lapsista!

Kautta Evian-vauvojen! Tämä kuuluu sarjaan mainosmaailman totuudet.

Söpöillä lapsilla saa jopa enemmän klikkejä kuin pienillä pörröisillä eläimillä. Käsikirjoitusta ei yleensä tarvita.

Miksi siis olet töissä, kun sinun pitäisi olla kotona kuvaamassa lastasi videokameralla?

Hey Jude suurin piirtein oikein. Reilut 11 miljoonaa katselukertaa.

Star Wars kolmevuotiaan mukaan. Noin 13,5 miljoonaa katselukertaa.

Kaksosvauvat nauramassa. 26 miljoonaa katselukertaa.

David hammaslääkärin jälkeen. Yli 47 miljoonaa and counting...

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ei hyväksy lapsista tehtyjen videoiden jatko-osia. Ne on ihan naurettavia.

Via Niipola

Wham bam, thank you spam!

Hyväntekeväisyys on hyväntekeväisyyttä, vaikka se olisikin viraalikampanja. Tarkoitan: loistava viraalikampanja.

The New York Times paljasti, että H&M tuhoaa myymättömiä vaatteita sen sijaan, että esimerkiksi lahjoittaisi ne hyväntekeväisyyteen. Jutun julkaisun jälkeen H&M muutti käytäntöään.

Tiedätkö, mitä sinun suosimasi vaateketju tekee?

James Cameronin Avatar on tuottanut jo yli miljardi dollaria. Hype tunnetaan: Cameron kehitti kuvauksia varten vallankumouksellisen 3D-kameran, Avatar mullistaa Hollywood-elokuvan, visuaalisesti leffa on jotain käsittämätöntä jne. Kolmesta eri lähteestä viimeisen kahden päivän aikana kuultu palaute: "ne 3D-lasit on liian painavat".

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ei edelleenkään aio vastata spämmiin alle miljoonan dollarin palkinnoista.

Via Niipola

Tässäkö vuoden parhaat listat?

Bloggarit rakastavat tätä aikaa vuodesta. Vaikka ei jaksaisikaan kirjoittaa listoja joululahjavinkeistä, joulukuussa voi tuupata nettiin pelkkiä listoja.

Tässä siis viikon, vuoden ja vuosikymmenen parhaat listat!

1) Time räjäyttää pankin – The Top Everything of 2009 on mahtava paketti. Vuoden parhaiden mainosten listaykkönen ei liene yllätys.

2) Popcornit mikroon! The Times listaa jo nyt ensi vuoden suurimmat elokuvat.

3) Kalkkunaa jouluksi. Huffington Post listaa vuosikymmenen huonoimmat elokuvat.

4) Missä vauvat? Viraalin määritelmä on hakusessa TechCruncilla, joka listaa vuoden 2009 parhaat viraalit.

5) Nerve-lehti ei pihtaillut, vaan keräsi netistä vuoden 20 parasta listaa vuodelta 2009. Mukana muun muassa oudoimmat hetket Google Mapsin katukuvista.

6) Boksit joutaa roskiin. Cnet listaa vuoden parhaat netistä ladattavat pelit.

7) Who, me? The Guardian puolestaan listasi ihmiset, jotka pilasivat koko vuosikymmenen.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jonka tähtäin on aina top ykkösessä.

Via Niipola

Poliisi on Facebook-ystävä

"Reinikainen likes this". Poliisi tekeytyi teinitytöksi ja sai amerikkalaisen opiskelijapojan lisäämään "tytön" Facebook-ystäviinsä. Sitten poliisi katsoi läpi kundin bilekuvat, kutsui hänet asemalle ja antoi sakot alaikäisenä juomisesta. Poliisi on ystävä, mutta silti, you know, poliisi.

New York -lehden juttu kuluneen vuosikymmenen trendeistä on melkein yhtä huvittava kuin jutun kommentit. Ja osa näistä villityksistä on vasta tulossa meille. NY Mag ja trendit.

Sama lehti kertaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen popkulttuurin portaina. Lähihistorian oppitunti.

Ehkä jo tiesitkin, että Ylen Mikael Jungner elää oppiensa mukaan ja suoltaa päivittäin helmiä Twitterissä. Tai ehkä olet Eero Heinäluoman kanssa samaa mieltä siitä, mieltä että Ylen (ja Suomen) pitäisi nyt kyllä pysähtyä miettimään. Jotain.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ei pysähtynyt miettimään.

Via Niipola

Ehkä klikkasin, ehkä en

Klikkasin. Katoavaa kansanperinnettä amerikkalaisen markkinoinnin malliin: 50 billboardia.

Sample ja sen veli. Hieno saitti musiikin dna:sta auttaa kädestä pitäen esimerkiksi rapin ystävän 70-luvun soulin pariin. Who Sampled?

Amerikkalaiset lumilautailijat saivat Burtonilta uudet edustusasut Vancouverin olympialaisiin. Menikö asu juuri oikein vai onko siinä liikaa yritystä? Ruututakin ja farkun yhdistelmä näyttää olympialaisissa tältä.

En klikannut, en ainakaan tunnusta. "Asiat jäävät usein hoitamatta ja jälkeenpäin kaduttaa". BB-Antin hämmästyttävän rehellinen CV.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka tutkii tälläkin hetkellä musiikin DNA:ta.

Via Niipola

Inspiraationa Post-it

Vanha totuus: markkinointi on lopullisesti onnistunut, kun tuotemerkistä tulee yleisnimi. Vespa, aspiriini ja post-it.

Yleisnimittely on ilmaista markkinointia. Ilmaisen markkinoinnin uusiin muotoihin kuuluu se, että Youtubeen alkaa ilmestyä videoita, joissa tuotettasi käytetään luovasti (vrt. tämä klassikko).

Vanha kunnon Post-it on tarttunut tähänkin ilmiöön, ainakin yläreunastaan. Alla muutama löytämäni video, joissa Post-it-laput ovat pääosassa.

The Sticky Note Experiment.

Post-it Love.

Deadline.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka aloitti paperin säästämisen PowerPoint-esitysten printtaamisesta, kotiin lähetettävistä paperilaskuista ja turhista kopioista.

Via Niipola

Markkinointi ja melankolia

Frieze-lehti (via The New York Times) kirjoittaa melankolialla markkinoinnista taidekriitikon näkökulmasta. Hmm. Jos Suomessa olisi melankolisten nuorten (miesten) sukupolvi tai jotain ns. lama-ajan lapsia, tämä voisi toimia meilläkin.

Friezen esimerkkinä on Gears of War -pelin traileri.

Brian Eno julistaa: uncool on kuollut.

Tämä idea on tuttu, mutta toteutus tavallista parempi. Leica ja pikselikoira "Joo, ei." Lista TV-ohjelmista, jotka lopetettiin yhden jakson jälkeen.

"Se on sikainfluenssa, ei possukuume". Bart Simpsonin 29 parasta liitutaululupausta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on iloinen, jos uncool on kuollut. Vähemmän paineita.

Via Niipola

Jody Turner tuli ja voitti

Trendianalyytikko Jody Turner kävi Suomessa Demos Helsingin luona ja esiintyi perjantaiaamuna Subin tilaisuudessa Korjaamolla.

Kalifornialainen joogaava (totta kai) ja hiphop-tanssiva ("vanhemman valkoisen naisen tavoin") guru puhui sekä brändeistä että trendeistä ja räjäytti pankin. Engaging, inspiring and what's the word...oh yes, brilliant!

Turner kertoi muun muassa, miten brändit voivat tehdä hyvää ja muuttua rakastettavimmiksi. Mutta hän kertoi myös paljon muuta:

– Applen Steve Jobs puhui 1980-luvun alussa Stanfordin yliopiston konferenssissa pukumiesten keskellä farkuissa ja mustassa t-paidassa. Casual fridaytä ei olisi olemassa ilman Jobsia.

– Nike teki Michael Jordanin XX3-tossuista ekoystävälliset, mutta ei aluksi kertonut sitä markkinoinnissa, koska Air Jordanien kohderyhmää ei kiinnosta kestävä kehitys. Sittemmin tossujen ekologisuudesta on kyllä puhuttu ja nyt XX3:t ovat osa yhtiön Considered-ohjelmaa.

– Olemme siirtymässä omistamisen kulttuurista (have) olemisen (be) kulttuuriin.

– Ellen DeGeneres on uusi Oprah Winfrey.

– "Think globally, act locally" on kääntynyt toisin päin. Think locally, act globally.

– Threadless.com teki kolme miljoonaa dollaria vuodessa myymällä ironisia t-paitoja.

Arvaa, onko saitin ytimessä yhteisöllisyys?

– "Esitykseni jälkeen ihmiset yleensä sanovat: Olen valmis ryhtymään töihin. Tai: Haluan irtisanoutua ja tehdä jotain muuta."

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka kehottaa opettelemaan kolme sanaa tänään: sharing, sharing, sharing.

Via Niipola

Nimitysuutisia

Onnea Helsinki-Vantaan lentoasema! Tuoreen Monocle-lehden mukaan HV on "Best airport for connections". Ja Helsinki-Vantaa vieläpä voitti tittelin nykyisessä kunnossaan. Miten korkealle kenttä arvostetaan, kun kaikki sen käynnissä olevat rakennustyöt saadaan valmiiksi?

Onnea Helsinki! Maailman design-pääkaupunki vuonna 2012. Loistava tilaisuus.

Onnea Scanwiches! Saitti valittiin juuri allekirjoittaneen listalla "Viikon omituisimmaksi blogiksi, jota selatessa tulee nälkä".

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on elämässään syönyt liikaa huonoja voileipiä.

Via Niipola

Mielikuva tappaja-autosta

Kirjassaan Buyology Martin Lindström kirjoittaa kokeesta, jossa luentosalillisesta ihmisiä etsitään vapaaehtoista kokeilemaan sinistä villapaitaa. Monta kättä nousee ylös. Kun ihmisille kerrotaan, että villapaita kuului pahamaineiselle sarjamurhaajalle, lähes kaikki kädet laskeutuvat alas.

(Ei paita ollut tappajan, mutta se ei ole pointti.)

Esimerkki kertoo siitä, miten mielikuva muuttaa esinettä.

Muistatko tämän? Kesäkuussa 1994 OJ Simpson pakeni valkoisella maasturilla pitkin Los Angelesin motaria. Kyseinen automalli ei sen jälkeen koskaan ollut enää entisensä. Joidenkin mukaan OJ "tappoi Ford Broncon".

Toiset taas halusivat heti ostaa Broncon juuri OJ:n takia. Joka tapauksessa, mallin Ford lopetti mallin valmistuksen pari vuotta myöhemmin.

Ihmisen muisti on pitkä, kun kyse ei ole siitä, mihin kännykän tai kotiavaimet kädestään laski. Mielikuvat pysyvät.

Suora leikkaus marraskuiseen Helsinkiin vuonna 2009. Likainen Ford Bronco II parkissa Kapteeninkadulla. Joku on kirjoittanut konepeltiin "OJ". Hah.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka tekee muuttoa Helsinkiin. Best idea ever?

Via Niipola

Kun Google kysyy

Sinäkö olit se, joka halusi Googlelle töihin?

Linkin takaa löytyy kyseisen yrityksen työhaastattelusta 15 kysymystä, joiden jälkeen kuulemma tuntee itsensä tyhmäksi. Via Business Insider.

Kyseinen blogi huomasi postauksen nouseen niin suosituksi – noin 3 miljoonaa latausta sen tekee – että julkaisi Googlen työhaastattelun toiset 15 kysymystä, joiden jälkeen tuntee itsensä tyhmäksi.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka tuntee itsensä väsyneeksi.

Via Niipola

Annan anteeksi, Apple

Macbookin kovalevy on hajoamassa toisen kerran reilun vuoden sisällä. Tällä kertaa on onneksi varmuuskopiot tehtynä. (Niin ainakin väitän.)

Kaksi oman koneen suuremman luokan meltdownia vuodessa ja kaveripiirin samanlaiset kauhutarinat eivät ole tippaakaan vähentäneet uskollisuuttani. Kuten Newsweekin toimittaja Daniel Lyons kirjoitti taannoin: "Applen kohdalla ihmiset ovat valmiimpia antamaan anteeksi".

Applelle se on erittäin hyödyllistä. Wall Street Journal kirjoitti Applen ykköstilasta amerikkalaisessa asiakastyytyväisyystutkimuksessa. Kuten WSJ kirjoittaa: onnellisemmat asiakkaat ovat taantumassa ilonaihe.

Miten rakennetaan brändi, jolle annetaan kämmit anteeksi? Omasta näkökulmastani Applen reseptissä on tärkeintä, että Jonathan Iven designia kompataan teknisillä innovaatioilla – ja tietenkin markkinoinnilla. Kokonaisuuden takia pelaan mieluummin Applen joukkueessa kuin siinä toisessa. Toivottavasti vain ehdin lähettää tämän postauksen ennen kuin kone taas hajoaa.

Yrityksen mediassa saama goodwill on hämmentävää, vaikka totta kai Applea myös vihataan intohimoisemmin.

Mainontakin puree. "I'm a Mac, I'm a PC" -kampanja oli ainakin parodioiden määrässä jymymenestys. Kuten tiedät, jopa Microsoft teki omansa.

PC:tä Applen mainoksissa esittävä John Hodgman kertoo roolin vaikeuttaneen hänen elämäänsä. Hodgmanin vierailu SoHon Apple Storessa olisi valmis spotti.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, jolla on ihan hyvä Nokian puhelin.

Via Niipola

Luovuus purkissa

Mitä ikinä teetkin tänään, anna aikaa toteutukselle. Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä kunnon graffitia maalata tunnissa. (Onneksi on time-lapse.)

Neljän minuutin tauko harmaudesta, ole hyvä.

Tai ehkä näet asiat selkeästi yhdellä vilkaisulla ja pidät mustavalkoisuudesta. Autistinen taiteilija Stephen Wiltshire piirtää mahtavan tarkasti maisemaa, jonka on nähnyt vain vilahdukselta.

Vaikuttavin esimerkki lienee linkin takaa löytyvä jättikokoinen piirros – koko Manhattanista.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka toivottaa kerrankin kaikille rentouttavaa viikonloppua.

Via Niipola

Myrsky viinilasissa

Kysymys pikkujoulujen alla: miten valtion monopoli saa mainostaa? Tätä pohditaan Ruotsissa, jossa Systembolagetin kampanja on aiheuttanut kiivasta keskustelua.

Ei liene yllätys, että monopolin edustajien mielestä monopoli on ehdottoman hyvä asia.

Monopoliasiaa sivusi taannoin myös Akateeminen talousblogi. Helsingin Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen tutkijat kirjoittavat selkokielistä tekstiä kaikille, jotka haluavat lukea pohdiskelua taloustieteellisestä näkökulmasta.

Tekstejä ja pohdintaa taloudesta ilman turhia kärjistyksiä ja ainaista taantumalla pelottelua? Kippis sille.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka käyttää Monopolissa aina silinterihattua.

Via Niipola

Muiden rahat

Korjatkaa, jos olen väärässä: kukaan ei ole niin kiinnostunut muiden ihmisten tuloista, veroista ja rahoista kuin suomalainen.

Mitä muuta voi päätellä maanantaiaamun verotietovyörystä? Yritysjohtajien listan vielä ymmärrän, mutta Eniten tienaava lumilautailija jne?

Entä se väistämättä tuleva "Katso naapurisi tulot" -spesiaali? Se on vähän liian paksua.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka kannattaa avoimuutta, mutta ei mässäilyä.

Via Niipola

Kommentti: Aliarvostetuin taidemuoto?

Olen pahoillani lyijylasintekijät ja dervissitanssijat, mutta aliarvostetuin taidemuoto taitaa olla elokuvatraileri. Reiluun minuuttiin on niin helppoa tunkea kaikki elokuvan juonenkäänteet, näyttää parhaat vitsit – tai käyttää soundtrackinä Carmina Buranaa.

Vaikeampaa on leikata elokuvasta tiiseri, joka herättää mielenkiinnon ja säilyttää teoksen luonteen pilaamatta yllätyksiä.

Jotkut ihmiset tulevat elokuviin vasta trailerien (ja mainosten) jälkeen, minä en. Lapsena vuokrasin trailerivideot Fredan Compactista (olivat ilmaisia), nyt saan viikkoannokseni netistä.

Todelliset minimestariteokset ovat harvassa. Amerikkalainen Independent Film Channel on listannut arvionsa mukaan 50 parasta traileria.

Jos sinulla on viikonloppuna aikaa 50 kertaa noin minuutti, käy kattava lista läpi.

Oma kestosuosikkini löytyy sijalta viisi.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka veikkaa, että aliarvostetuin taidemuoto on ehkä sittenkin elokuvan opening creditsit.

Via Niipola

Alas, sisään ja linkille!

Perjantai. Aika surffata, varsinkin duunissa. Aloita näistä viikon tärpeistä:

Mon dieu! USA pelastaa pankkeja, Ranska räätäleitä.

Air five! Sikainfluenssan aikana ei kosketella, mutta silti tervehditään.

Mahtavuutta! The Guardian kokosi lukijoiden avulla internetin historian.

Älä ole ääliö! Jälleen yksi blogi on kääntynyt kirjaksi. Amerikkalaisen Walker Lamondin 1001 rules for my unborn son on pakollista luettavaa erityisesti teille, jotka puratte paineitanne sekoilemalla M&M:n kommenttipalstalla.

Suits you, sir! Glorian tuore päätoimittaja Sami Sykkö kerää katu-uskottavuuspisteitä The Sartorialistissa.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka ei säästele huutomerkeissä perjantaisin!

Via Niipola

Google Wave ja miten se toimii

Google Wave on ollut toiminnassa kolmisen viikkoa.

Eh, mikä on Google Wave?

Virallisten tietojen mukaan Google Wave risteyttää sähköpostin ja chatin sekä mahdollistaa esimerkiksi dokumenttien editoinnin kaikkien keskusteluun osallistujien kesken. Kuulostaa hyvältä, mutta mikä se siis on? Uusi Facebook/Twitter? Internetin tulevaisuus? Epäonnistunut lanseeraus 2.0?

Google Waven käyttäminen edellyttää kutsua, joten sen toiminnot ja toimivuus ovat jääneet monille epäselväksi. Google on tietysti tehnyt omia demojaan, mutta ainakaan minä en ole jaksanut katsoa niitä muutamaa kymmentä sekuntia pidempään. Sori.

Amerikkalaisen Joe Sabian tekemä video sen sijaan demonstroi alle kolmessa minuutissa Google Waven mahdollisuudet ja käytön. Yleinen huomio: hyvä demo muuttaa suhtautumista kummasti. Varsinkin jos siinä hyödynnetään Quentin Tarantinon dialogia. Video on katsomisen arvoinen, vaikka Google Wave ei kiinnostaisikaan.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka odottaa kärsivällisesti omaa Google Wave -kutsuaan.

Via Niipola

Hyviä ja huonoja uutisia

Printtimediasta ja sen tulevaisuudesta kiinnostunut on lokakuussa kuullut maailmalta sekä hyviä että huonoja uutisia.

Huonot ensin. Kustantaja Condé Nast lopetti konsulttitoimiston suosituksesta neljä lehteä. Gourmet, Cookie, Elegant Bride ja Modern Bride ovat mennyttä. Muitakin lehtiä on kuulemma uhkalistalla.

Tällä viikolla New York Times ilmoitti vähentävänsä vuoden loppuun mennessä sata toimittajaa. Eikä kukaan ostanut lokakuussakaan Business Weekiä – 80-vuotias talousjournalismin instituutio on edelleen myynnissä.

Mutta muistetaan kolikon toinen puoli! Muistetaan, että vain kolme prosenttia lehdistä luetaan netissä. Ja että lehdissä kannattaa mainostaa, sillä printtimediasta löytyy aina todellisia menestystarinoita.

Sokerina pohjalla: ranskalainen Le Monde on luonut nettiin oman brändin lukijoiden tuottamalle aineistolle ja Le Post se vaan porskuttaa.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka joutuu edelleen hakemaan Gazzetta dello Sportinsa lähimmältä lehtikioskilta ennen kymmentä. Muuten myydään eioota.

Via Niipola

Matti ja Silvio

Ei ole helppoa olla pääministeri. Pääministeri Matti Vanhasen julkisuuskuva kuitenkin paranee koko ajan, kun hän pysyy pois julkisuudesta. Ja Vanhanen voi lohduttautua esimerkiksi sillä, että hänen italialaisen kollegansa Silvio Berlusconin piina on vasta alussa.

Italian mediamoguli on 1990-luvulta asti pönkittänyt valta-asemaansa tv-kanavillaan ja mediaomistuksillaan, mutta valittaa nyt Italian ja kansainvälisen median käyvän ajojahtia häntä kohtaan. Mikä onkin loistava aasinsilta siihen, että lehtiä myydään edelleen kansilla.

Kieltämättä jenkkilehti Newsweekin ja italialaisen Panoraman tuoreet kansikuvat ovat aika raflaavia.

Italian suosituimman viikkolehden, Panoraman, Kill Silvio -kannessa kyse on perinteisestä sokkikeinosta. Se vahvistaa ajojahdin tuntua. Ja ai niin: Panorama on Berlusconin omistama lehti.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, joka ei koskaan aliarvioi hyvän kannen vetovoimaa.

Via Niipola

Hauska muutos

Ihmisten käyttäytymistä voi muuttaa tekemällä asioista hauskempia.

Tämän yksinkertaisen ajatuksen pohjalta pyörivä Volkswagenin nettikampanja hauskuusteoriasta toimii.

Esimerkkinä viime viikon lopulla nettiä kiertänyt "Piano portaissa".

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja. Hän miettii parhaillaan, miten vaalirahoituksen ilmoittamisesta saisi tehtyä hauskempaa suomalaispoliitikoille.

Via Niipola

Penkkiurheilijan parasta aikaa

Syksy on penkkiurheilijan parasta aikaa. Oma massakausi on vasta alkamassa. Mikään laji – tai selostaja – ei vielä kyllästytä. Jopa mainoksia jaksaa katsoa puoliajalla tai erätauoilla!

Urheilubisneksessä taloustaantuma iskee amerikkalaisista ammattilaisliigoista ankarimmin jääkiekon NHL:ään. Ja NHL yrittää luonnollisesti saada lisää kassavirtaa mainonnasta.

New York Rangersin kaltaiset suurten markkinoiden seurat aikovat myydä otteluihinsa baseballista tuttuja virtuaalimainoksia, joita upotetaan tv-lähetyksiin vain tv-katsojille nähtäviksi.

NHL leikittelee myös viimeisen linnoituksensa luovuttamisella eli paitamainosten sallimisella.

Mieluiten näkisin paitamainoksetkin virtuaalisina. Erityisen mieluista olisi saada virtuaalisiksi myös mainokset jääkiekon SM-liigan valmentajien kauluksissa.

Kunhan ne voisi sitten kaukosäätimestä painamalla saada pois näkyvistä.

Mitä NHL:n omiin tv-spotteihin tulee, niin köyhälle liigalle arkistomateriaali on aina ollut hyvä ja halpa vaihtoehto.

Tämä syksynä NHL tosin valitsi yhdistelmän "American Beautystä lainattu musiikki ja still-kuvat".

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, johon amerikkalainen lajihistorialla kuorrutettu hehkutus uppoaa kuin rannari ylämummoon.

Via Niipola

Eläköön se olematon ero!

Mikä saa kuluttajan tekemään valinnan kahden tuotteen välillä? M&M:n brändinumeron kunniaksi on pakko uskoa, että se on brändi.

Hyvä esimerkki lienee kahden kameran, Leica D-Lux 4:n ja Panasonic DMC-LX3:n, vertailu. Nämä pokkarit ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan identtisiä, ja kuitenkin Panasonic on reilusti halvempi. Leican käyttäjien mukaan heidän kameransa ottaa "lämpimämpiä kuvia", vaikka siis kamerat ovat kuoriensa sisällä sama laite.

Aiheesta kirjoitti kesällä napakasti Fast Company.

Ja nyt käsi sydämelle kaikki omasta brändistään kiinnostuneet: kuka ei valitsisi/ole valinnut noista kahdesta Leicaa?

Niille, jotka eivät Leican brändiä tunne, tarjotaan alla olevaa videota. Wim Wenders mainostaa Leican digikameraa, tosin ei pokkaria vaan massiivisempaa M8-mallia. Noin 90 sekuntiin on mahdutettu kaikki legendan ainekset Henri Cartier-Bressonista alkaen.

Kirjoittaja on Firenzessä asuva vapaa toimittaja, jolla on joku ihan muu kamera kuin Leica – tai Panasonic.