Vierasblogi
Turo Mattila, Markkinointi ja Mainonta, 10.11.2009, 13:28Kommentti: Kulmahuoneeseen, mars!
M&M:n 15-vuotisjuhlanumerossa käsiteltiin markkinointi- ja
viestintäjohtajien vähäistä edustusta suurimpien suomalaisyhtiöiden
johtoryhmissä.
Jos jutun taustalla oli ajatus siitä, että mainostoimiston tie yritysjohdon puheille kävisi ainoastaan markkinointijohtajan kautta, ja että markkinointi on jonkun väärinkäsityksen vuoksi johtoryhmissä aliarvostettua, olemme mielestäni heittäneet lusikan nurkkaan jo valmiiksi.
Hyvä vierailija!
Marmain arkisto on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on käyttäjätunnus, kirjaudu, muutoin rekisteröidy alareunan linkistä.
Hieman kärjistäen ja pelkistäen voisin väittää, että sellainen yritys, jossa toimitusjohtaja delegoi mainostoimistosuhteen hoidon täysin kokonaan markkinointipäällikölleen, ei ansaitse kumppanikseen mainostoimistoa, pelkät mainosten tekijät riittävät.
Toinen asia, joka blogista tuli mieleeni, oli tuttu mielleyhtymä siitä, että alalla ei ole tainnut mikään muuttua 45 vuoteen, kun muistan omalta uraltani jo 60-luvun puolivälistä tapauksia, joissa asiakasyritysteni toimitusjohtajat ottivat markkinointipäällikkönsä mainostoimistopalaveriin vain siksi, että tj delegoi markkinointipäällikölleen yhteydenpidon meihin mainostoimistoväkeen sen jälkeen, kun tj oli itse briefannut meidät.
70-luvulla oli jo hyvin yleistä, että asiakasyritysteni toimitusjohtajat halusivat 4-5 kertaa vuodessa pitää vähintään puolen päivän mittaisia "workshoppeja" mainostoimistotiiminsä kanssa, jolloin käytiin läpi markkina- ja kilpailutilanne, tavoitteet ja strategiat ja keskusteltiin melko puhtaalta pöydältä siitä, millaisella viestinnällä parhaiten autettaisi myyntitavoitteita toteutumaan. Nämä asiakkaat edellyttivät, että mainostoimiston toimitusjohtaja tulee palaveriin ja ottaa aktiivisesti kantaa asiakkaansa strategioihin. Ja auta armias, jos mainostoimiston toimitusjohtaja ei siihen kyennyt tai jäi palaverista pois muihin kiireisiinsä vedoten. Silloin ei ollut mainostoimiston vaihto kaukana.
Mistä siis mahtaakaan johtua, että ongelma näyttäisi edelleen olevan akuutti? Isoja brändejä markkinoivat yritykset käyttävät usein markkinointiviestintäänsä enemmän rahaa kuin kone- ja laiteinvestointeihin tai henkilökuntansa palkkoihin. Ei kai tämmöisessä asetelmassa ole viisasta, jos toimitusjohtaja delegoi vuosibudjettinsa suurimman panoskustannuserän alaiselleen eikä itse ole mukana siinä, miten tuota rahaa käytetään?
Toisaalta: jos yrityksissä menetellään noin typerästi, niin paha kai mainostoimiston on tuollaista järjettömyyttä mennä oikaisemaan. Silloin kannattaa tyytyä vain tekemään mainoksia kustannustehokkaasti ja hankkia toimiston oma ansio pelkästä leiskanväännöstä ja aineistotuotannosta.
No kyllä johto jo nyt tekee asiakasytrityksen johdon kanssa yhteistyötä, mutta kaikella kunnioituksella: ei se ole suunnittelijoiden eikä edes suunnittelujohtajien paikka.
Siksi strategiaa tekevät strategit ja riittävän isojen firmojen riittävän kokeneet ja riittävän lukeneet toimarit, jotka ovat samassa paatissa asiakasyritysten toimareiden kanssa. Kirjoittajalla ei ole kokemusta sen tason työstä, mikä ei tarkoita sitä, etteikö sitä ylemmällä tasolla tapahtuisi.
Perinteisesti nuorilla työntekijöillä on usein epäselvyyksiä siitä, mitä pomot tekevät vai eivätkö mitään, palkkaa vain peevelit nostavat. No, pomot tekevät aina eri hommia kuin alaiset. Jokaisella on leiviskänsä, mutta pomo pitää huolta alaisensa leiviskän jatkumisesta. Toisin päin se ei toimi, ei ole tarpeen.
Toimitusjohtajan hommista ei copyn tarvitse huolta kantaa, samoin kuin päätoimittajan hommat kuuluvat siellä teidänkin toimituksessa hänelle, eivät ympäriinsä huuteleville alaisille. Sinänsä toki kyllä fiksua puhetta kirjoittajalta, mutta liikuttavan kokematonta kuitenkin.
sama asetelma kuin it-alalla. harvassa on ne toimittajat (it/mainonta) joilla osaaminen todella antaa edellytykset tarjota liiketoimintahyötyä ja sitoa veloituksensa siihen. se joka siihen pystyy, on vahvoilla.
Suuren suomalaisen pörssiyhtiön aulassa, upottavassa nahkanojatuolissa, istui poika. Hän oli voittanut paikallisen Rotary-klubin arvonnassa viisi minuuttia huippujohtajan aikaa.
Jo kolmen vuoden iässä poika oli varastanut mummoltaan silmälasit, koska halusi olla vakavasti otettava ja ikäistään vanhempi. Nyt mainosalalle murtautuneella pojalla oli em. mainittujen silmälasien lisäksi mukanaan myös salkku, jossa oli kampanjoiden sijaan kampaviinereitä, koska oli isoilta mainospojilta kuullut, että niillä olisi kulmahuoneissa pula-aikana enemmän kysyntää kuin mainoksilla. Ja isot pojat kyllä tiesivät, olihan heillä todisteena ikuinen rusketus, urheiluautoja, vaatteissa isoja logoja ja lauseissa rehvakkaita voimasanoja.
Lopulta aulaemäntä saattoi pojan hissiin, jonka ovi aukesi ylimmässä kerroksessa suoraan pääjohtajan kulmahuoneeseen.
Pörssiyhtiön pääjohtaja kätteli pojan, haukkasi kohteliaasti kampaviineristä ja nosti pojan polvelleen. Sitten pääjohtaja puhui:
”Poikaseni, olet naiivi. Noin nuoreksi kannat harteillasi isoa murhetta. Sitä, miten te pienet ja isot mainospojat pääsisitte tänne korkeiden tornitalojen kulmahuoneisiin. Mutta pidän sinusta, joten annan muutaman neuvon. Pohdi niitä huolella, niin saatatpa löytää itsesi kulmahuoneesta. Jopa omasta sellaisesta.
1. Kasva ensin mieheksi, sitten vasta mainosmieheksi.
2. Saavu lujuuslaskelmat salkussa. Se on vahva lähtökohta tässä insinöörien maassa.
3. Edustat huuhaa-tieteiden oppihaaraa. Se on vaikea lähtökohta tässä insinöörien maassa.
4. Kun väität olevasi oikeassa, sinun on piru vie paras olla oikeassa.
5. Teitä mainos- ja markkinamiehiä on helppo vaihtaa ja korvata. Uusia ammattilaisia ilmoittautuu alalla harva se päivä. Gurujakin syntyy kuin sieniä sateella.
6. Älä vikittele insinöörien naisia.
Pidä nämä mielessäsi, muista syödä puurosi ja palaa kahdenkymmenen vuoden päästä asiaan.
Mmmm…saisinko vielä toisen viinerin? Ihan vain vaimolle kotiin vietäväksi.”
Poika totteli ja lähti kepein askelin kirjoittamaan leipätekstiä.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.