Barbiet, Batman, Actionman, Spiderman, Bratzit, Bakugan, Barbapapat, Polly
Pocket, Pet Shopit, Monster autot, Angry Birds, Super Mario, Zuzu Pets,
Disney-prinsessat, Hello Kitty, Baby Born, My Little Ponyt, Muumit, Legot,
Fischer Price, Brio, Puuha Pete, Peppi Pitkätossu, pikku eläimet, palikat,
palapelit, kirjat, muovailuvahat, tussit, puu-, sormi-, kasvo- ja
ikkunavärit, bongorummut, kitara, kosketinsoitin, huuliharppu, marakassit,
tamburiini, prinsessan kruunut, merirosvohatut, taikasauvat, miekat,
keijusiivet, Zorron-viitat, prinsessakengät, ballerina- ja prinsessamekot,
helmet, käsilaukut – lista on loputon tai siltä pienten lasten vanhemmista
ainakin tuntuu.
Mihin me vanhemmat joudumme tämän iloisen lapsille suunnatun markkinointihumun ja brändimarkkinoinnin keskellä? Postilaatikko pursuaa lelumainoksia, kauppojen lelutornit huojuvat kattoa tavoitellen ja kuusen alunen täyttyy aattona ääriään myöten. Toki voimme aina valita, että tällä kertaa joulupukki tuo vain pari pakettia, mutta kaikkihan me tiedämme, että näin se ei mene. On isovanhempien, ystävien, kummien ja tuttujen paketit, vanhemmista puhumattakaan ja lahjavuori sen kuin vain kasvaa. Olemmeko kasvattaneet lapsemme kulutusjuhlaan? Antaneet lapsillemme liikaa, liian helposti, liian usein. Vai olemmeko itse kulutusjuhlan uhreja? Lapsiperheiden kaapit pursuavat loputtomasti tavaraa ja lisää pitää saada. Kiinnostavaa olisi saada lisää tietoa lasten ostopäätösprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä eri ikäryhmissä, perheiden sisäisistä kuluttajatottumuksista ja kuluttajakasvatuksen vaikutuksesta lapsen ostokäyttäytymiseen. Kulutus on loistavaa – ainakin markkinoijan kannalta.
Hyvä vierailija!
Marmain arkisto on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on käyttäjätunnus, kirjaudu, muutoin rekisteröidy alareunan linkistä.
