Vierasblogi

Eka Ruola 4.10. 08:17 päivitetty 4.10. 08:38

Las Vegas StRIP

Outi Järvinen
Eka Ruola

Las Vegasin joukkosurmaaja Stephen Paddock on poissa, mutta pahan jättämä jälki jäi pysyväksi, kirjoittaa Hasan & Partners Groupin toimitusjohtaja ja vastaava luova johtaja Eka Ruola.

Kirjauduin viime torstaina sisään Las Vegasin Encore-hotelliin. Edessä oli kolme päivää London International Advertising Awards –kilpailun (LIA) tuomarointia todellisessa huippuporukassa. Fiilis katossa.

Samana päivänä Las Vegas Stripin toisessa päässä olevaan Mandalay Bay -hotelliin kirjautui sisään muuan Stephen Paddock, pelkurimainen ihmissaasta, jonka päässä oli naksahtanut.

Tuomarointi käynnistyi itsenäisesti. Katsoimme kukin omalta koneeltamme läpi koko kattauksen, vajaa 900 työtä Billboard-, Print-, Poster- ja Ambient-kategorioissa. Meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. LIAn ammattimainen organisaatio oli tehnyt kaiken helpoksi. Me saimme keskittyä töihin ja toisiimme. Laitoimme vähitellen kampanjoita järjestykseen, shortlista alkoi hahmottua.

Samaan aikaan pelkuri-Paddock täytti sviittiään aseilla. Kaikessa rauhassa. Lauantai meni, sunnuntai saapui. Patsaat oli nostettu pöydälle, parhaat piti palkita. Sunnuntai oli todellinen superpäivä. Äänestimme ja väittelimme. Nauroimme ja annoimme intohimomme alaa kohtaan pursuta. Läppä lensi. Parissa kohdassa vakavoiduimme. Muutamassa kampanjassa aiheena oli Amerikan löysät aselait. Dramatisoinnit alleviivasivat järkyttävää ongelmaa. Pyörittelimme päitämme. Huoneen natiivit istuivat noloina. Päivä oli pitkä. Maaliin päästiin ja patsaat jaettiin.

Tuomaroinnin jälkeisen parin Bud Lightin perään Suomi-pojalla tuli haukotus. Mietin hiljaa mielessäni, että mitä järkeä on viimeisenä iltana päätyä huoneeseen elpymään, kun hotellin ovelta avautuu Las Vegas Boulevard koko komeudessaan? Tuomarointi oli tyhjentänyt tankin, menin levolle.

Paddockin aloittaessaan verityönsä olin autuaan tietämätön mitä Stripin toisessa päässä tapahtuu. Hyvin äkkiä tilanne kuitenkin valkeni, ja näin hotellihuoneen ikkunasta kuinka poliisiautojen valot kilpailivat huomiosta mainostaulujen kanssa. Hotellimme suljettiin. Ei päässyt sisään eikä ulos. Turvassa olimme, kuulemma. Paitsi he, jotka olivat aikaisemmin lähteneet kaupungille. Huoli oli suuri. Haukotuksista huolimatta uni ei tullut. Puhelin ei oikein pelannut ja nettikin tökki. Nopeasti tuli kuitenkin selväksi, että television ensimmäiset uhrilukemat olivat reippaasti alakanttiin. Osa tuomareista kyseli sähköpostilla toistensa perään.

Pelkuri-Paddock on poissa. Pahan jättämä jälki jäi pysyväksi. Kaikkialle. Mutta jo nyt Encoren alakerrassa valot taas vilkkuvat. Yksikätiset kilisevät. Ja myöhemmin aloittaneet LIA-tuomaristot jatkavat urakkaansa, osa ei ole vielä saapunutkaan. Edessä on pitkä viikko. Useissa kategorioissa on mukana töitä, jotka käsittelevät aselakien ongelmia. Ja tekevät sen hyvin. Niitä katsotaan nyt uusilla, surullisilla, silmillä. Fiilis romahti katosta kellariin. Elämäni kamalin yö on ohi. Minä tulen nyt kotiin.

Kirjoittaja on Hasan & Partners Groupin toimitusjohtaja ja vastaava luova johtaja, jonka piti kirjoittaa täysin toisenlainen raportti Las Vegasin LIA-tuomaroinnista.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö