Internet ei ole ainoastaan yksi kanava mediamixissä, vaan se on ainoa
reaaliaikaisesti yhteisöllinen väylä kuluttajille.
Yksin katsottuna Salatut elämät muuttuu yhteisölliseksi siinä
vaiheessa kun otat puhelimen kouraan ja rupeat haastelemaan Ismon
ongelmista. Tai kun Paulan elävältä hautaamisesta käydään kiivasta
keskustelua työpaikan kahvipöydässä.
Hyvä vierailija!
Marmain arkisto on vain rekisteröityneiden käytettävissä.
Jos sinulla on käyttäjätunnus, kirjaudu, muutoin rekisteröidy alareunan linkistä.
Viimeaikojen sosiaalisen median höyrystelyssä ovat blogit valitettavasti
jääneet altavastaajan asemaan. Ja aivan suotta. Ensinnäkin blogipohjaiset
julkaisujärjestelmät ovat syrjäyttäneet monet järeämmät systeemit. Ja
blogeja luetaan yhä paljon, vaikkei koko kansa niitä kirjoittelisikaan.
Siinä missä tweetti kestää korkeintaan tunnin ja Facebook-päivitys
korkeintaan päivän, voi hyvä blogiteksti elää lähestulkoon ikuisesti.
Oheista käskylistaa olen vetänyt parin vuoden ajan ja noudattanut vielä
useamman. Se tuntuu vieläkin kohtuullisen osuvalta, joten olkaa hyvä:
1. Ole henkilökohtainen
Tämä ei tarkoita, että pitäisi välttämättä tehdä rohkeita henkilökohtaisia
paljastuksia tai kertoilla yksityisistä asioista. Enemmänkin sitä, että
kirjoittaa ihmisenä ihmiselle (olettaen tietysti, että on ihminen).
2. Kirjoita nopeasti ja säännöllisesti
Deadlinet kunniaan. Aseta kirjoittamiselle selvät aikarajat ja tietyt
ajankohdat jolloin kirjoitat. Noudata niitä.
3. Keskustele ja seuraa keskusteluja
Kirjoita blogitekstisi siten, että ne eivät ole aukottomia julistuksia vaan
kutsuja keskusteluun.
4. Ole ajankohtainen
Ihmisen muisti on päivän lööpin mittainen. Hyödynnä niitä.
5. Ole vahvasti jotain mieltä
“Toisaalta ja toisaalta”-jossittelu voi olla lähempänä totuutta, mutta
kiinnostavaa blogitekstiä ei sillä saada aikaan.
6. Tiivistä
Kirjoita mielestäsi hyvä teksti. Puolita se. Luultavasti se on vieläkin liian
pitkä.
7. Puhu isommista tai pienemmistä asioista kuin oma yrityksesi
Syleile maailmaa ja ymmärrä pientä ihmistä. Juhlissakaan kukaan ei pidä
ihmisestä, joka puhuu vain itsestään.
8. Puhu suomea, älä jargonia
Asiantuntijuutta ei ole se, että osaa puhua oudoilla termeillä.
9. Testaa verkkoon, älä pöytälaatikkoon
Mitä on pahinta mitä huonolle blogitekstille voi tapahtua? Sitä ei lue kukaan.
Sama kohtalo on useilla hyvilläkin teksteillä.
10. Listat kiteyttävät, kysymykset osallistavat
On vissi syy miksi tässäkin on kymmenen kohtaa, vaikka oikeasti hyvän blogin
kirjoittamiseen kuuluu tasan 27 ohjeistusta.
Lähes jokainen markkinoinnin parissa työskentelevä ihminen tuottaa päivittäin
tuhansia merkkejä tekstiä: ei pelkästään markkinointitekstien ja
myyntikirjeiden muodossa, vaan myös meileinä, muistioina ja muina
dokumentteina, joiden sisältö leviää usein yrityksen ulkopuolelle. Samoin
tekevät monet muutkin ihmiset, joiden varsinainen tehtävänkuva ei liity
suoranaisesti markkinointiin.
Fyysisessä maailmassa brändin maineen voi luoda tai tuhota firman
asiakaspalvelija tai lähetti, mutta verkossa vastuu jakautuu vieläkin
laajemmin brändin eritasoisten edustajien kesken. Kaikkea sisältöä ei ehdi
eikä ole järkeäkään kierrättää viestintäosaston kautta.
Varsinkin sosiaalisessa mediassa tuotettu sisältö ei henkilöidy
pelkästään tuottajaansa, vaan myös henkilön
edustamaan organisaatioon. Yleisradion vahvin brändi internetissä
ei ollut Elävän arkiston klassikko-ohjelmat, vaan Mikael
Jugnerin Facebook-päivitykset ja romanttiset YouTube-videot.
Uuden johtajan (mikä sen nimi nyt olikaan?) aikakaudella on harrastettu
lievästi sanottuna pidättyvää julkisuuspolitiikkaa. Tästä
syystä Junger on vieläkin ollut yleisin henkilö mediassa
kommentoimassa Ylen tilaa (ja toki paljon kaikkea muutakin). Ylen näkökulmasta
sen luulisi olevan ehkä vähän huolestuttavaa.
Profiilin ei edes tarvitse olla toimitusjohtajatason korkea ollakseen
profiili. Firma X:n puhelinkeskuksen hoitajan koomiset verkkotoilailut
menevät myös osaltaan Firma X:n piikkiin, kun hän on ilmoittanut
profiilitiedoissaan olevansa yrityksen työntekijä ja sen verkoston jäsen.
Tästä johtuen yritysten tulisi panostaa sosiaalisen median strategiaan sekä
koulutukseen. Päätä ei pidä pistää pensaaseen. Lisäksi niinkin kivikautinen
asia kuin hyvä kirjoittaminen on noussut sosiaalisen median myötä arvoon
arvaamattomaan.
Jokaisen yrityksen työntekijän tulisi olla sisältömarkkinoija: brändin
sanansaattaja ja tehokas kirjoittaja.
Mikäli tästä tekstistä saa käsityksen etten kestä negatiivista palautetta,
niin se on aivan oikea.
Tämä on arvostelu Henrik Muukkosenkirja-arvostelusta.
Kyseinen teksti on tyypillinen esimerkki kirja-sivujen alagenrestä, jossa
kirjaa ei ole luettu läpi ainakaan ajatuksella. Mielipide on muodostettu
vahvasti etukäteen ja sitten on kirjoitettu piinallisen laveasti sanamäärän
edellyttämä määrä kritiikkiä deadlineen mennessä. Kyseinen arvostelu ei ole
missään nimessä painonsa arvoinen kultana, jonka takia käyn ohessa
arvostelun väitteet läpi kohta kohdalta:
Miten jokin tietokirja voi maksaa niin paljon kuin 65 euroa?
Hieman absurdia, että tämä kysymys esitetään lehdessä, jonka nimi on
Talouselämä. Uskoisin, että termi ”markkinatalous” on joskus vilahtanut myös
kyseisen lehden sivuilla. Miksi lehti, jota ei ole edes oikoluettu kunnolla
maksaa 6,50 €? Muita perusteluja löytyy täältä.
Syynä saattaa olla se, että kirja on väärin hinnoiteltu tai sitten se, että
kirja on polttavan ajankohtainen ja siksi kustantajan mielestä lähes
painonsa arvoinen kultaa. Toimittaja Antti Isokankaan ja
konseptisuunnittelija Riku Vassinen kirjoittama
Digitaalinen jalanjälki on kieltämättä ajankohtainen, mutta ei läheskään
painonsa arvoinen kultaa.
Digitaalinen jalanjälki -kirja painaa 530 grammaa. Kävin asian varta vasten
mittaamassa lähikaupassa. Kullan markkinahinta on ollut viime aikoina
ennätyskorkealla n.1220 dollaria/unssilta. Näin ollen mikäli kirja olisi
painonsa arvoinen kultaa, arvo olisi reilut 20 000 euroa. Kirja olisi
nelinkertaisesti hintansa arvoinen, mikäli sisältö olisi ainoastaan painonsa
arvoinen hopeaa. Voin varmasti sanoa, että kirja on enemmän kuin painonsa
arvoinen kurkkuja (ostin niitä nimittäin samalla kauppareissulla).
Kirja kertoo siitä, miten yritys tai yksilö voi markkinoida itseään,
tuotteitaan ja tekemisiään internetissä eli kasvattaa digitaalista
jalanjälkeään. Kirja ei kerro, miten tämän voi tehdä varmasti
menestyksekkäästi.
Tämä pitää paikkansa, emme ”varmasti” kerro mitään. Luin aikoinaan Dale
Carnegien kirjan ”Miten saan ystäviä, menestystä ja
vaikutusvaltaa”, mutta en saanut lisää mitään noista. Kirja ei siis toisin
sanoen kertonut ”varmasti” mitään otsikon asioita. Silti se on jonkinsortin
klassikkoteos ja myynyt miljoonia kappaleita. Minua on huijattu (ja
ilmeisesti monta muutakin).
Isokangas & Vaittinen kuvailevat piinallisen laveasti, miten
yhdysvaltalaiset yritykset ovat käyttäneet internetiä mainonnassaan.
Kuka helvetin Vaittinen? Kirjassa mainitaan yhteensä 125 brändiä, joista
yhdysvaltalaisia on toki suurin osa (68). Onhan siellä myös eniten rahaa ja
enemmän tekijöitä. Toisaalta suomalaisia mainintoja on 54, joka kieltämättä
on ehdottomasti liikaa. Onhan Suomi verkkomainonnan
Bulgaria. Ruotsista olisi pitänyt kirjoittaa enemmän, koska nyt kirjassa
oli vain yksi ruotsalainen esimerkki.
Yhtiöt ovat syytäneet mainosrahojaan mitä mielikuvituksellisempiin
mainoskampanjoihin ja saanet näkyvyyttä. Kirjoittajat eivät tiedä tai kerro,
ovatko kampanjat tuoneet yrityksille internet-näkyvyyden lisäksi myös rahaa.
Ohessa jotain suoria poimintoja kirjasta:
- (Hurtta Collectionin) viikon myynti ylitti keskiarvon
lähes viisitoistakertaisesti ja koko kuun myynti 4,5 kertaisesti.
- Arviolta 50 000 dollaria maksanut kampanja (Burger King
Whopper Sacrifice) sai 32 miljoonaa näyttökertaa mediassa. On arvioitu, että
kampanjan pr-arvo olisi ollut 400 000 dollaria. Aika kohtuullinen ROI
pienelle Facebook-kikkareelle.
- Vastarintaliike äänesti näppäimistön lisäksi myös jaloillaan: Myynnit
laskivat uudelleen brändäyksen jälkeen 20 prosenttia. Tämä fokusryhmäsekoilu
maksoi (Tropicanalle) vaivaiset 35 miljoonaa dollaria.
Kirjoittajat tuntevat mitä ilmeisimmin kohteen, josta he kirjoittavat.
Siellä blogataan ja pöhistään, klikkaillaan yhä havemmin bannereita, asutaan
Facebookissa ja hakukoneoptimoidaan kilpaa.
Tässä Mukkonen osuu täysin oikeaan.
Kirjan arvo onkin siinä, että kirjoittajat avaavat sosiaalisen median
(some) läpitunkeman internetmaailman niille, joille se ei ole vielä tuttu.
Se oli vähän niin kuin koko kirjan idea.
Enkä itseasiassa suhtaudu täysin herkkähipiäisesti palautteeseen. Esim.
Vierityspalkin arvostelu
kirjasta on oiva esimerkki hyvästä kriittisestä arvostelusta.
Reaaliaikaisuus on nousemassa verkossa yhä vahvempaan rooliin.
Twitterin kulttuurillinen merkitys on ollut sen käyttäjämäärää
suurempi ennen kaikkea sen nopeuden vuoksi. Vangitut eivät enää
tarvitse yhtä puhelinsoittoa, kun tweetit ovat lähteneet jo
aikaisemmin ilmoille. Myös vaikkapa Haitin katastrofin kuvat näkyivät
ensimmäisenä Twitterin kautta. Twitterin reaaliaikaisuus on omalla
tavallaan raadollista. Päivänkin vanhat uutiset ovat lähestulkoon
esihistoriaa. Kuukauden vanhoja ei edes löydy Twitterin haulla.
Jo muutaman vuoden on ollut palveluita, jotka mahdollistavat suoran
live-videokuvan lataamisen verkkoon mobiililaitteesta (esimerkiksi
Bambuser/Qik). Kansalaisjournalismille tämä synnyttää mielenkiintoisia
mahdollisuuksia. Luvassa on varmasti myös kiintoisia keskusteluja
yksityisyyden merkityksestä. Jos jo nyt yhteisöt ovat täynnä epäilyttävää
kuvamateriaalia ihmisten huuruisista illanvietoista, mitä sitten tapahtuu,
kun baarissa jokainen ihminen kuvaa suoraa livekuvaa nettiin?
Meikäläistäkin lähestytään tasaisin väliajoin erilaisilla myyntiseireenien
lauluilla. Päätarkoituksena on saada minut kirjoittamaan blogeissani jostain
ainakin lähestyjän itsensä mielestä maailman makeimmasta jutusta. Oheiset
viisi kohtaa muistamalla, vältät ainakin suoran siirron meikäläisen
sähköpostin spämmikansioon:
1. Älä lähetä lehdistötiedotetta
Lehdistötiedote ei yleensä kerro mistään bloggaajaa kiinnostavasta, ellei
kyseessä ole uutisiin keskittynyt blogi. Lähtökohtaisesti bloggaajat
siirtävät lehdistötiedotteesi suoraan roskapostikansioon.
2. Lähesty ihmistä
Tuo ilmi rehellisesti, että olet yrityksestä, äläkä tuputa tuotettasi. Kerro
ilman pölynimurikauppiaan ylisanoja, mistä on kyse ja miksi häiritset
bloggaajan rauhaa. Ilmainen roina on yleensä hyvästä, varsinkin jos se on
jollain tavalla bloggaajalle hyödyllistä.
3. Tarjoa jotain yksinoikeudella
Aktiivinen ja kohtuullisen aktiivisesti seurattu suomalainenkin bloggaaja saa
kuulla lähes viikoittain myyntipuheita aiheista, joista hänen pitäisi
kirjoittaa blogiin. Harvemmin hän kuitenkaan tarttuu pr-ihmisten koukkuihin.
Syynä ei ole välttämättä se, että tuotteet olisivat jotenkin huonoja tai
ei-kiinnostavia, vaan se, ettei todellista jutun juurta yleensä ole.
Jos lähtökohta olisikin se, että bloggaaja pääsee testaamaan esimerkiksi
jotain tuotetta ennen kuin se on yleisessä levityksessä, kiinnostus kasvaisi
aivan varmasti. Journalisteja koukuttava tapa myydä jokin aihepiiri voi
tietenkin sopia joillekin bloggaajille. Ei ole välttämättä kiinnostavaa
kirjoittaa yhdestä tuotteesta, mutta kokonaisesta ilmiöstä voisi jo
kirjoittaa.
4. Jaottele bloggaajat eri ryhmiin
Kaikki haluavat lähestyä juuri niitä luetuimpien blogien kirjoittajia, mikä on
tietysti ymmärrettävää. Kaikkein suosituimmat bloggaajat kuitenkin tietävät
arvonsa. Kakkoskastissakin on monia luettuja blogeja. Voi olla helpompaa
saada kolme b-luokan kuin yksi a-luokan bloggaajaa kirjoittamaan tuotteesta.
Saavutettujen silmäparien määrä voi olla sama tai jopa suurempi.
5. Älä velvoita bloggaajaa mihinkään
Bloggaajat kyllä kirjoittavat tuotteestasi ja palvelustasi, mikäli siitä on
jotain kirjoitettavaa. Uskoa omaan tuotteeseen pitää löytää sen verran, että
uskaltaa antaa sen testattavaksi ja kokeiltavaksi ihmisille.
Negatiivisiakaan tekstejä ei kannata pelätä. Yleensä tuotteet, jotka
herättävät vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, ovat tulevaisuuden hittejä.
Kirjan Facebook-sivulla
on esitetty kysymyksiä siitä, miksemme jaa kirjaamme ilmaiseksi. Niin:
miksemme?
Tässä viisi syytä siihen, miksi harjoitamme kapitalistista riistoa:
1. Kirja kertoo siitä miten omia tuotteitaan tai palveluitaan pystyy
markkinoimaan entistä tehokkaammin tuottamalla hyvää sisältöä. Tässä
tapauksessa markkinoitu tuote on kirja, ja sen ympärille luotu sisältö ja
muu pöhinä markkinointia. Uskomme, että verkkoa voi hyödyntää myös
perinteisessä formaatissa julkaistun kirjan myynnissä.
2. Uskomme, että kirjassa on sellaista tietoa ja ajattelua, joka ei vanhene
aivan hetkessä vaikka teknologia kehittyykin. Digitaalinen jalanjälki
kuuluu toivottavasti kirjahyllyyn vielä parinkin vuoden kuluttua.
3. Kirjaa ei ole suunnattu pelkästään diginatiiveille, vaan paljon laajemmalle
kohderyhmälle. Tekstin julkaiseminen pelkästään digitaalisessa muodossa
olisi siksi ollut liian marginaalinen valinta, olisi sitä sitten jaettu
ilmaiseksi tai maksua vastaan.
4. Viime aikoina sisällöntuottaja ei juurikaan ole ollut kingi, vaan sisällön
aggregoijat (Google & Apple) ovat
keränneet suurimmat rahat. Tulevaisuuden maailmassa pärjätäkseen
sisällöntuottajat joutuvat jakamaan yhä enemmän sisältöä
ilmaiseksi, se on fakta. Siksi pidämme tätä blogiakin kirjan aiheista.
Ilmaiseksi.
5. Edes Free-kirjan kirjoittaja Chris Anderson ei puhu
ilman maksua tai jaa kirjansa fyysisiä kappaleita ilmaiseksi. Ilmaisen
sisällön kasvava merkitys ei tarkoita sitä, että aivan
kaikkea jaettaisiin maksutta. Jokaisen yrityksen on ymmärrettävä,
mitä sen kannattaa antaa ilmaiseksi ja mitä ei. Mikä on
toiminnan ydintä ja mikä tukea sille?
Ja muistutukseksi, kirjaan liittyvää materiaalia löytyy roimasti ilmaiseksi oheisista
linkeistä. Ja joillekin riittää kirjasta se, että Corporate
Hoodrat on saanut hymyn huulille tai verenpaineen kohoamaan. Sekin on
aivan fine.
Kirja ilmestyi vihdoin keskiviikkona. Ohessa ensimmäisten lukijoiden
kommentteja:
"Jos haluaa viestinsä läpi, kannattaa keskittyä pelkkien kanavien sijaan
voimallisesti viestin sisältöön ja siihen, miten se sopii eri kanaviin.
Digitaalinen jalanjälki on erinomainen teos niille, joita kiinnostaa
jalanjäljen laatu, se millä on merkitystä ja mikä jää elämään."
Kirsi Piha, viestintäkonsultti
"Kertoo todella lukijaystävällisessä ja vetävässä muodossa, mitä
yrityksen ja brändin kannattaa tehdä näissä facebookeissa, twittereissä ja
blogeissa. Ja mitä sinun kannattaa viimeistään nyt tehdä. Suosittelen."
Marco Mäkinen, toimitusjohtaja, SEK & GREY
“Nykyajan markkinoinnissa on kyse vahvasta tarinasta, mutta yhä enenevässä
määrin myös tekniikasta. Mikäli haluat ihmiset jakamaan brändisi viestiä
eteenpäin, et voi jättää lukematta tätä kirjaa.”
Petteri Kilpinen, toimitusjohtaja TBWA\HELSINKI
"Tämä kirja on todellinen verkon Bigfoot eli Isojalka."
Matti Copeland, mcreads
“Vassisen haastattelu oli hirveää tuubaa. Voisi kaveri hakea jonkunasteisen
sanakirjan kaupasta ja selvittää muutaman sanan alkuperän itselleen. Ihme
saarnaava teknojeesus.”
Searock, Bassoradion shoutbox
“Uudenajan bisneskirja, jota on myös hauska lukea. Kirja joka kaikkien
markkinoinnin kanssa toimivien tulisi lukea, varsinkin jos digitaalisuus ei
vielä ole vielä vahvinta markkinointiosaamisaluetta.”
Sami Salmenkivi, kirjailija & markkinointimaakari
Arvostamme mielipidettäsi kirjasta. Näin ollen mikäli sitoudut kirjoittamaan
arvostelun kirjastamme blogiisi (tai johonkin muuhun julkiseen mediaan)
seuraavan kuukauden aikana, niin toimitamme sinulle kirjan arvosteltavaksi.
Parhaimmillaan verkko luo mahdollisuudet siihen, että ihmiset toimivat
mainos-tai myyntimiehinäsi. Loppujen lopuksi kyse on vain ja ainoastaan
ykköskohdasta, mutta lopuilla neljällä alennat ihmisten kynnystä sisällön
jakamiseen:
1. Luo mahdollisimman kiinnostavaa sisältöä yleisöllesi.
Content is still king. Hyvä sisältö on yleisölle joko hauskaa tai hyödyllistä.
Joskus harvoin jopa molempia.
2. Mahdollista sisällön mahdollisimman helppo jakaminen.
Liitä ainakin mahdollisuus jakaa sisältöä sähköpostilla ja erilaisissa
sosiaalisissa verkostoissa.
3. Räätälöi sisältöä eri kosketuspisteisiin sopivaksi.
Mikäli aikaa ja resursseja löytyy, pienillä toimenpiteillä voit maksimoida
internet-sivujesi kävijämäärän. Lisäksi samasta aiheesta voi myös tehdä niin
videota, kuvaa kuin tekstiäkin. Vaatii tottakai jonkin verran aikaa, mutta
tuo lisää potentiaalisia silmäpareja sisällöllesi.
4. Automatisoi sisällön jakaminen.
Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan. Netissä on hyvät työkalut, joilla
esimerkiksi blogitekstin saa päivittymään automaattisesti Twitteriin tai
Facebookiin. Näin voi yleensä varmistaa sivuille tasaisen kävijävirran,
joskin määrän maksimoimiseksi pitää sisältöä räätälöidä jonkin verran.
5. Tiivistä ja koosta sisältöä.
Uutiskirjeiden koostaminen on ensinnäkin hyvää palvelua asiakkaillesi, mutta
myös oiva tapa lisätä sivustosi kävijämäärää. Mikäli tuotat sisältöä, joka
ei vanhene aivan heti, voit vaikkapa vielä vuodenkin päästä viitata
vanhoihin teksteihisi.
Reaaliaikaisuus on nousemassa verkossa yhä vahvempaan rooliin. Se asettaa niin
sisällön muodolle kuin julkaisemiselle uusia haasteita. Muista siis oheiset
säännöt:
1. Video > kuva > teksti
Mitä helpommin ja nopeammin kulutettavaa sisältöä pystyt tuottamaan, sitä
enemmän sisältöäsi seurataan. Aikaa myöten videosisällön tuottaminen, on
myös itse sisällön tuottajalle nopeampaa tuottaa.
2. Mitä nopeammin, sitä nopeammin
Reaaliaikaisuus tulee vaikuttamaan yhä enemmän siihen, että ajankohtaiset
asiat pitää kirjoittaa silloin, kun ne ovat käsillä. Mikäli itse aihe on
riittävän vahva, kulmikkaampikin ilmaisu on sallittua.
3. Panosta 20 prosenttia julkaisujärjestelmän opettamiseen ja 80 prosenttia
sisällöntuotannon opettamiseen
Olennaista sosiaalisen median julkaisukanavissa on, että niitä on helppo oppia
käyttämään. Tämän takia esimerkiksi blogin tekninen pystytys tulisi olla
korkeintaan muutaman päivän homma. Tekniikkaa tärkeämpää on se, että ihmiset
oppivat sisällön tuottamisen kulttuurin ja uskaltavat tuottaa sisältöä.
Uudet kanavat tulevat siis edellyttämään myös uusia toimintamalleja. Onko
yrityksesi valmis opettelemaan niitä?
Jokaisen firman tulee seurata, mitä siitä puhutaan internetissä. Jollei
markkinoinnista vastaava tiedä, mitä tietoa yrityksestä löytyy Googlesta tai
Facebookista hakemalla, hän ei tee työtään kunnolla. Ja markkinointi on
jokaisen vastuulla, joten ei pidä pakoilla tittelien taakse.
Kyse ei ole työkalujen kalleudesta. Ihmisten kuunteluun sosiaalisessa mediassa
ja verkossa on hyviä maksullisia ja kohtuuhintaisia työkaluja. Aika hyvän
peruskuvan saa myös täysin ilmaiseksi kymmenen minuutin päivittäisellä
panostuksella luottamalla Googlen palveluihin.
Kun aloitat kuuntelemisen, tarkista ensin, mitä yrityksestä löytyy tällä
hetkellä hauissa. Toivottavasti yrityksesi verkkosivu nousee korkealle tai
on ykkösenä hakutuloksissa. Mikäli ei ole, on ehkä aika vaihtaa
verkkosivujen toimittajaa.
Pelkkä kuuntelu on kuitenkin vain aivan minimitaso. Kuten Jani
kirjoitti, tietoa pitäisi pystyä arvioimaan, analysoimaan ja tekemään
sen pohjalta reagointiehdotuksia. Pystyykö sinun yrityksesi siihen?
Internet ei ole ainoastaan yksi kanava mediamixissä, vaan se on ainoa
reaaliaikaisesti yhteisöllinen väylä kuluttajille.
Yksin katsottuna Salatut elämät muuttuu yhteisölliseksi siinä
vaiheessa kun otat puhelimen kouraan ja rupeat haastelemaan Ismon
ongelmista. Tai kun Paulan elävältä hautaamisesta käydään kiivasta
keskustelua työpaikan kahvipöydässä.
Internetissä kahvipöytä on suoraan kanavassa. Yrityksen toimitusjohtajan
blogitekstiä voi kommentoida suoraan siinä paikassa, johon se on
kirjoitettu. Videota voi kommentoida samalla kaverille, kun sitä katsoo.
Videota voi kuvata samalla kun se näkyy verkossa. Internet on tuonut
ensimmäistä kertaa kanavan ja kahvipöydän yhteen samaan välineeseen.
Verkko ei ole siis tuonut perustavanlaatuista vallankumousta, vaan yhdistänyt
joukkoviestimen sekä henkilökohtaisen viestimen. Nykyään jaamme suurille
joukoille asioita, joista ennen puhuimme korkeintaan puhelimessa. Ihmisten
yksityisyyden käsityskin on muuttunut.
Tässä blogissa on tuotu jo esille teemoja joita tuleva kirja tulee
käsittelemään. Nyt on aika kuitenkin pistää kortit julkeasti pöydälle.
Oheisessa presentaatiossa on esitelty kirjan 11 lukua ja jokaisen pääidea
yhdessä lauseessa. Mukana myös ensimmäisiä maistiaisia kirjan kuvituksesta:
1. Tulevaisuuden yritys hyödyntää verkon mahdollisuudet.
2. Tulevaisuuden yritys antaa myös työntekijöidensä kasvaa vahvoiksi
brändeiksi.
3. Tulevaisuuden yritys luo itse oman mediansa.
4. Tulevaisuuden yritys ei tee yksisuuntaista markkinointiviestintää, vaan luo
kiinnostavaa sisältöä.
5. Tulevaisuuden yritys antaa kuluttajien luoda yrityksen brändin lopullisen
muodon.
6. Tulevaisuuden yritys ottaa toiminnassaan huomioon ihmisten erilaiset tavat
käyttäytyä verkossa.
7. Tulevaisuuden yritys herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan.
8. Tulevaisuuden yritys reagoi aktiivisesti ja ottaa kantaa ympäröivän
maailman tapahtumiin.?
9. Tulevaisuuden yritys ei ajattele kanava- vaan toimintalähtöisesti. ?
10. Tulevaisuuden yritys toimii kustannustehokkaasti hakurobotteja käyttäen,
mutta luo myös mieleen jääviä tarinoita yhdessä asiakkaidensa ja muiden
sidosryhmiensä kanssa.?
11. Tulevaisuuden yritys osaa tuottaa tehokkaasti laadukasta tekstiä verkkoon.
Ajatuksia herättävä video kirjakustantamo Penguinilta:
Penguin on muutenkin hyödyntänyt makeilla tavoilla verkkoa viime aikoina. “We
tell stories” -webbisaitti oli yksi viime vuoden tyylikkäimmistä
toteutuksista.
Ideoista voi olla mustasukkainen vain, jos niistä on pulaa. Hyvä bloggaaja
keksii viisi ideaa ennen kuin esittelee niistä yhden blogissaan. Sitä paitsi
blogissa esitelty ideanraakile on vielä kaukana kaupallisesti
hyödynnettävästä konseptista.
Jos Isaac Newton olisi blogannut, hän olisi varmasti
kertonut lukijoilleen hassusta sattumuksesta, jossa omena putosi hänen päähänsä,
ja miten se sai hänet ajattelemaan painovoimaa. Yksikään
blogin lukija ei olisi silti keksinyt painovoimateoriaa ennen häntä.
Nykyajan liike-elämässä ei olla ideointibisneksessä vaan ideoiden
toteutusbisneksessä. Siksi ideoiden varastamistakaan ei kannata juuri
murehtia. Uusia syntyy kyllä aina lisää. Sitä paitsi harva meistä keksii
töikseen painovoimateorioita.
Usein idean julkinen esittäminen voi jopa olla paras tapa varmistaa sen
omistajuus – juuri siitä digitaalisessa jalanjäljessä on kyse. Aihe kuuluu
verkossa sille, joka luo siitä ensimmäiseksi eniten ja laadukkainta
sisältöä.
Ideoiden varastajia ei siis pidä pelätä. Loppujen lopuksi he tulevat pelaamaan
sinun pussiisi.
Olen tänään keskustelemassa Doc
Loungessa viraalivideoista. Siellä näytetään Winnebago
Man –elokuva, joka kertoo “maailman ensimmäisestä
viraalivideosta”.
Viraalivideohan on järjetön termi. Etuliitteellä kun tarkoitetaan vain
leviämismekanismia. Viraali ei ole siis mikään sisältöä kuvaava termi.
Hälytyskellojen tulisi alkaa siis soimaan, jos joku tarjoutuu tekemään
sinulle viraalivideon. Valitettavan usein kun se tarkoittaa vähän
heikommalla budjetilla kuvattu sekoilua, joka ei todellakaan leviä viruksen
tavoin.
Hyvälle videolle on kuitenkin tiettyjä yhdistäviä tekijöitä, joita kannattaa
ottaa huomioon:
Yksinkertainen
Pystyykö aiheen kiteyttämään yhteen lauseeseen tai 15 sekunnin
hissimyyntipuheeseen?
Jack Rebney on maailman vihaisin mies tai ainakin maailman vihaisin
myyntimies.
Yllättävä
Sisältyykö aiheeseen mitään yllättävää?
Matkailuautojen myyntimiehen todellinen kielenkäyttö yllättää ainakin
roisiudellaan.
Yhteisöllinen
Koskettaako aihe myös lähipiirin – ja Suomen – ulkopuolella?
Kiroilevia ja äreitä miehiä löytyy joka maasta. Englanti on universaali kieli,
jota ymmärretään lähes kaikkialla. Ainakin ne pahat sanat.
Älä tee viraalivideoita. Tee hyvää sisältöä, joka lähtee leviämään.
Olin viime viikon torstaina puhumassa verkosta ja yksityisyydestä Tuomas
Enbusken ohjelmassa. Mukana ohjelmassa olivat myös
tietokirjailija Petteri Järvinen & VTT:n tutkija Maria
Antikainen (kuuntele ohjelma täältä).
Ennen ohjelmaa puhuimme jonkun verran siitä, että Suomessa koetaan hyvin
vieraaksi oman kirjan ja muutenkin omien tuotosten mainostaminen. Yllättävän
vahvana elää se harhaluulo, että hyvä tuote myisi itse itsensä. Tuotteen tai
palvelun laadulla on tietysti merkitystä, mutta kilpailu on kovaa hyllyjen
välissä. Jos et itse pidä mekkalaa omasta tuotteestasi, ei siitä kyllä pidä
ääntä kukaan muukaan.
Tulevan kirjan markkinointiin on panostettu kohtuullisen paljon: pääosin
tekijöiden vapaa-aikaa. Kirjan kirjoittaminen on oma projektinsa. Toinen
taisto alkaa sitten kun se on valmis. Joillekin markkinointi on
epämiellyttävää, mutta itse nautin siitä täysin siemauksin (mikä on tietysti
hyvä, kun työskentelee alalla).
Kun järjestin aikoinaan klubi-iltoja, melkein parasta olikin promoaminen illan
ympärillä. Jännitys siitä tuleeko ihmisiä vai ei. Verkko on muuttanut
sitäkin kenttää vahvasti. Facebookista on tullut tärkein markkinointikanava.
Flaijerit ovat hävinneet lähes kokonaan kaupoista ja kadunkulmista.
Eli meikäläinen ainakin pistää jokaisella puhujakeikalla kirjan roheasti
pöydälle pystyyn aitoon jenkkityyliin. En siksi, että kirja välttämättä
muuttaisi elämääsi, vaan koska seison sen takana. Ties vaikka painattaisin
parisataa flaijeria.
Tällä hetkellä tehdään viimeisiä viilauksia kirjaan, mutta prosessissa ollaan
selkeästi voiton puolella. Kun päivätyö vie kaiken arkiajan ja yöunet, on
kirja syntynyt pääosin viikonlopputöinä sekä tietysti kaikki juhlapyhät
hyödyntäen. Kun kohta kirja menee painoon, ainakin kotiväki kiittää.
Itselleni muodostui pyhä rutiini kirjoittamiseen viikonloppupäivinä. Aamulla
laitoin mutteripannun porisemaan, valkkasin levyhyllystä noin 10
vinyylialbumia äänimaailmaksi ja aloin naputtelemaan. Levyjen puolenvaihto
toi ansaitun lepotauon ja vanhan macin toistuvasti esiin tuleva rantapallo
piti huolen lopuista breikeistä. Yleensä yhden viikonlopun aikana syntyi
ensimmäinen versio yhdestä luvusta. Joitain levyjä en enää pysty irrottamaan
kirjan kontekstista.
Oheisessa Spotify-soittolistassa on osaltaan jotain kappaleita, joiden levyt
olivat aktiivisessa kuuntelussa kirjoittamisprosessin aikana. Koska
kummatkin kirjan kirjoittajat ovat musiikkimiehiä, on kirjassa myös muutamia
viittauksia bändeihin sekä kappaleisiin. Lisäksi kirjan aihepiiri internet
on innoittanut varsinkin rap-artisteja, joten myös näitä sivuavia kappaleita
on lisätty listaan:
1. Käy läpi käyttämäsi Googlen
mainoshakusanat. Mikäli sinulla ei vielä niitä ole, nyt on
korkea aika määritellä ne.
2. Tarkista perustaso: ovatko kaikki brändiin, tuotteisiin ja palveluihin,
toimialaan ja yrityksen avainhenkilöihin liittyvät hakusanat ostettu? Mikäli
ei, täydennä listaa ja osta sanat.
3. Mieti kontekstiin liittyvä sanoja. Minkälaisessa elämäntilanteessa
asiakkaasi ovat? Voisiko kilpailijoiden tai muiden toimialojen sanoista tai
aihepiireistä löytyä sanoja ja lauseita, jotka ovat olennaisia sinun
toiminnallesi?
5. Mittaa ja tutki millä sanoilla asiakkaat tulevat sivuillesi. Tuoko eniten
liikennettä tuova sana myös parhaita kävijöitä, eli niitä ketkä käyttävät
sivuillasi eniten rahaa tai aikaa?
4. Seuraa ajankohtaisia asioita ja tartu omaan toimialaasi liittyviin
ajankohtaisiin uutisiin.
Sosiaalinen media on liian tärkeä asia, jotta sen voisi laskea pelkästään
markkinointiosaston harteille. Myöskään markkinointiosaston asenne ei
välttämättä ole paras mahdollinen sosiaalisessa mediassa toimimiselle:
Markkinointiosastot ovat tottuneet kampanjamaisiin lähtöihin, jotka
harvemmin toimivat sosiaalisessa mediassa. Markkinointi-ihmiset haluavat
myös luoda 360 asteen strategioita, joissa sama viesti leviää mahdollisimman
monessa kanavassa.
Sosiaalisessa mediassa kyse ei ole 360 asteesta, vaan 365 päivästä. Eli siitä,
miten yritys on läsnä potentiaalisten asiakkaidensa jokaisessa päivässä. Tai
ei välttämättä ihan jokaisessa päivässä, mutta ainakin niissä päivissä,
joihin se saa luvan osallistua. Joskus sosiaalisessa mediassakin saa
pyhittää lepopäivän.
Asiakaspalvelu on 2000-luvun peeärrää, ja jokainen asiakkaan keskustelun avaus
netissä on kuin puhelinsoitto toimistollesi. Jättäisitkö sinä vastaamatta?
Havaitset, että keskustelufoorumilla puhutaan tuotteestasi. Tuotteita koskeva
informaatio on väärää – mitä teet? Jätätkö tekstin huomiotta? Kirjoitatko
salanimellä tökerön vastineen, josta paistaa valovuosien päähän, että
asialla on firman oma mies. Vai korjaatko virheellisen tiedon
suoraselkäisesti ja vastaat omalla nimelläsi ja yrityksen edustajana?
Ei yrityksen nimellä puhuminen ole loppujen lopuksi niin vaikeaa.
Keskustelujen aihepiirit pyörivät hyvin usein samojen asioiden ympärillä:
1. Ongelma
Ihmiset ovat aktiivisempia kirjoittamaan huonosta asiakaspalvelusta tai
huonosti toimivasta tuotteesta. Monesti asiat ovat asiakkaan näkökulmasta
kovin mustavalkoisia, eli pielessä monella tavalla. Aivan kuin muutenkin
asiakaspalvelussa, kannattaisi pitää ohjenuorana valetta ”asiakas on aina
oikeassa” ja korjata tilanne.
2. Yleinen keskustelu
Yleisiä ovat kaikki keskustelut, jotka eivät sisällä suoraa ongelmaa. Monesti
voi olla hyvä kommentoida jotain ja osoittaa, että yritys seuraa siitä
käytävää keskustelua ja jopa välittää asiakkaistaan.
3. Ostopäätöksen suunnittelu
Varsinkin kodinelektroniikkaan liittyy paljon spekulointia ja alkufiilistelyä.
Digikameroista ja kaiuttimista puhutaan brändien nimillä ja keskustelua
käydään puolesta ja vastaan. Mitä jos firmasi valmistaisi juuri kyseisessä
keskustelussa mainittua kaiutinta, kannattaisiko keskustelijoille tarjota
erikoistarjous tuotteesta? Tuote on jo valintajoukossa, joten kyseessä ei
olisi mikään ylimyynti vaan loistavaa asiakkaiden palvelua.
4. Keskustelu, joka ei vaadi reagointia
Reagointi on turhaa silloin, kun keskustelijat esimerkiksi miettivät
yrityksesi johtajan hartioiden leveyttä. Suomi on vapaa maa. Kehota
tarvittaessa pomoasi käymään salilla, mutta älä tuhlaa aikaasi ja osoita
pikkumaisuuttasi osallistumalla keskusteluun.
5. Asiat, joihin ei voi reagoida
Joissakin kriisitilanteissa paras viestintästrategia on olla hiljaa. Tämä on
yleensä vain lyhyen aikavälin toimintamalli. Tulevaisuuden yritys, joka ei
mitenkään reagoi tai vähimmillään kuuntele sosiaalista mediaa, ei tule
menestymään.
Reagoimisen tapa tulisi määritellä firman sosiaalisen median ohjeistuksissa.
Jos olet töissä tyypillisessä suomalaisessa yrityksessä, kyseisiä
ohjeistuksia ei kuitenkaan luultavasti ole.
Hyvästä sisällöstä puhutaan paljon, mutta sitä tuotetaan selkeästi paljon
vähemmin. Innostavaksi sisällön tuottajaksi oppii vain harjoittelemalla.
Oheisen neljän kohdan miettiminen saattaa kuitenkin johtaa oikeaan suuntaan:
1. Sisällön yleisö
Keille sisältö on tarkoitettu? Kirjoitetaanko asiakkaille, omalle
henkilöstölle vai kilpailijoille? Kun sisällön yleisö on tiedossa voidaan
myös määritellä järkevät kosketuspisteet, joissa sisältöä jaetaan ja joissa
siihen halutaan reagoitavan.
2. Sisällön tavoiteltu reaktio
Riittääkö, että yleisö vain näkee sisällön? Halutaanko yleisö sen jälkeen
kauppaan, kommentoimaan, kannustamaan, provosoitumaan tai viemään viestiä
eteenpäin?
3. Sisällön kosketuspisteet
Kosketuspisteen valinnan määrittelevät aina tavoiteltu yleisö
ja sen tavoiteltu reaktio. Jos halutaan madaltaa ihmisten kynnystä
kommentoida viestiin, Facebook voi olla hyvä
kosketuspiste. Mikäli halutaan tavoittaa pelkästään
raskaana olevia naisia tai tuoreita äitejä, Vauva.fi on ehkä
parempi.
4. Sisällön muoto
Onko sisältö tekstiä, kuvaa vai videota? Vai ehkä näitä kaikkia? Vai onko
sisältö vaikkapa peli? Formaatin valinnan vuoro tulee vasta kun yleisö,
toivottu reaktio ja kosketuspisteet on määritelty. Viisas yritys toimii
haluamansa yleisön ehdoilla ja tuottaa sisältöään sellaisessa formaatissa,
joka tavoittaa ja koskettaa halutun yleisön.
Tämän jälkeen onnistuminen onkin pitkälti harjoitteluista ja toistoista
kiinni. Verkossa hieno asia on se, että voi kokeilla ja epäonnistuakin,
kunhan muistaa mitata toimenpiteidensä tuloksia.
Onko yrityksesi kotisivuilla millainen rooli liiketoiminnassasi? Vai onko
teillä sivut vain koska kaikilla muillakin on. Valitse aseesi tai vaikka
kaksi:
1. Myyntikanava
Ensimmäinen yrityksen internet-strategiassa määriteltävä asia on se, pystyykö
sen tuotetta tai palvelua myymään verkossa. Mikäli verkkomyyminen vaikuttaa
strategisesti järkevältä, kannattaa toimenpiteet aloittaa heti. Se ei
tarkoita, etteikö kauppa toimisi myös brändinrakentamisen välineenä. Amazon
on osoittanut, että internetkauppa voi inspiroida ja rakentaa brändiä
enemmän kuin moni kampanjasivu.
2. Brändin rakentamisen kanava
Asiakasta kiinnostava sisältö ei useinkaan ole yrityksestä lähtevää sisältöä.
Se ei silti tarkoita sitä, etteikö asiakasta pystyisi innostamaan myös
yrityksen kotisivuilla. Voitko esimerkiksi kiteyttää tuotevalikoimasi
johonkin inspiroivaan tuotevalitsimeen, joka suorastaan pakottaa ihmiset
naputtelemaan nippeleitä? Jokaisen yrityksen pitäisi aina puhua vähän
suuremmista tai pienemmistä asioista kuin vain omista tuotteistaan ja
palveluistaan. Mikäli valmistat vauvanruokaa, kannattaa ruokapurkkien sijaan
puhua vaikka niistä vauvoista.
Oman nettiyhteisön perustamista järkevämpää voi olla se, että tutustuu jo
olemassa oleviin alan yhteisöihin ja mahdollisesti tuo niistä materiaalia
omalle sivulle. Fiksu yritys menee sinne missä potentiaalinen yleisö on,
eikä odota, että he saapuisivat yrityksen omaan mediaan.
Esimerkiksi karkkimerkki Skittles
teki saittinsa mielenkiintoisella tavalla, hakemalla kaiken Skittles.comissa
olevan sisällön jostain muualta. Yritystiedot löytyvät Wikipediasta,
keskustelu Twitteristä ja Facebookista ja videot Youtubesta.
Kokeilu herätti ainakin vilkasta keskustelua.
5. Yritysjorinan ja jargonin kanava
Tylsän sisällön määrä yrityksen nettisivuilla on alati paisuva ongelma.
Jokaisella yrityssivulla on aina samat asiat, jotka kiinnostavat hyvin
harvoja. Mikäli omat työntekijätkään eivät tunne yrityksen strategiaa, sitä
tuskin tarvitsee kertoa asiakkaille verkkosivuilla.Oikeasti tärkeät asiat,
kuten yhteystietojen löytäminen, taas on usein tehty todella vaikeaksi.
Mietipä, mitä asioita voisit jättää pois oman yrityksesi nettisivuilta. Poista
osuus kokeesi, ja katso onko sillä mitään merkitystä nettisivuston
liikenteeseen. Luultavasti on. Nimittäin positiivinen vaikutus.
Yritys voi hallita vain omia toimenpiteitään verkossa, eikä aina edes
niitäkään. Tämän takia tiukkojen kieltojen ja hälläväliä-suhtaumisen sijasta
olisi järkevää valita johdonmukainen suhtautuminen sosiaaliseen mediaan.
Ei tietystikään ole yrityksen edun mukaista, että työntekijät jakaisivat
yrityssalaisuuksia netissä. Toisaalta mikäli näin tapahtuu, virhe on
todennäköisesti tapahtunut rekrytoinnissa eikä sosiaalisen median
ohjeistuksissa. Jos ihmisiä kohtelee idiootteina, he alkavat pian käyttäytyä
kuin idiootit.
Yrityksen sosiaalisen median ohjeistuksilla onkin kaksi tärkeää tavoitetta:
1. Määritellä viestinnän tapa, rajoitukset ja kosketuspisteet sosiaalisessa
mediassa.
2. Kannustaa ihmisiä osallistumaan sosiaaliseen mediaan.
”Brändinhallinta” on yksi markkinointikielen ristiriitaisimmista termeistä.
Brändiä voit hallita tasan siihen asti, kun tuote tai palvelu on
asiakkaalla. Sen jälkeen jokainen asiakas muodostaa oman brändikokemuksensa.
Asiakkaat sen brändin loppujen lopuksi luovat.
Paljon turhaa aikaa ja hammasten kiristystä kuluu siihen, kun ylikoulutetut
brändipoliisit hiovat esitteiden ja markkinointimateriaalien värisävyjä.
Nämäkin resurssit voisi käyttää brändin tekemiseksi tutuksi mahdollisimman
monelle ihmiselle.
Koskaan ei pitäisi asioita kiteyttää kieltojen kautta. Senpä takia oheisessa
siitä kuinka välttää asiantuntijuuden vaarat:
Älä yliarvioi lukijoitasi. Kaikki ajatuksistasi kiinnostuneet eivät ole alasi
erikoisasiantuntijoita. Selitä asiat niin, että hekin ymmärtävät.
Älä käytä alan erikoissanastoa, slangista nyt puhumattakaan. Varmin tapa lyödä
ovi lukijoiden nenän edestä kiinni on käyttää monimutkaista teknistä
termistöä. Jos ammattitermejä on pakko käyttää, pyri ainakin selittämään
vaikeimmat.
Älä pyri tekemään vaikutusta muihin asiantuntijoihin. He arvostavat (tai
halveksivat) sinua jo. Keskity asiakkaittesi vakuuttamiseen.
Älä kerro tuotteistasi. Kerro asiakkaittesi ongelmista ja tarjoa ratkaisuja
niihin.
Älä asetu lukijoidesi yläpuolelle. Lukijat eivät ehkä tiedä yhtä paljon kuin
sinä, mutta se ei tee heistä tyhmiä.
Älä monimutkaista yksinkertaisia asioita. Yksikään asia ei muutu tärkeämmäksi
sillä, että se kerrotaan monimutkaisesti. Yritä ennemmin tehdä
monimutkaisista asioista yksinkertaisia ymmärtää.
Ei asiantuntijuudelle, kyllä asian ymmärtämiselle.
Pelkkä hyvä tuote ei yleensä myy itse itseään. Tämän takia olemme pyrkineet
myös pitämään kirjan oman digitaalisen jalanjäljen mahdollisimman leveällä
monissa eri kosketuspisteissä. Myös tarkoituksena on ollut, että jokaisella
kirjan eri kosketuspisteellä on oma funktionsa. Eli, ettei olla Twitterissä
tai Facebookissa vain sen takia, että kaikki muutkin ja Oprah
on siellä.
Kun kirjan nimi oli päätetty, eka homma oli tietysti varata domain kirjan
nimellä. Luultavasti jos verkko-osoitetta ei olisi ollut vapaana, kirjan
nimi olisi ollut erilainen.
Kirjan oman sisällön digitaalinen jalanjälki koostuu tällä hetkellä
seuraavista kosketuspisteistä. Näiden lisäksi ovat tietysti eri myyntipaikat
kirjalle:
Tämän lisäksi olemme suunnitelleet myös jotain muita toimenpiteitä, joilla
evankeliumiamme saataisiin eteenpäin. Katsotaan ehditäänkö toteuttaa
huhtikuuhun mennessä.
Loppujen lopuksi tämänkin kirjan digitaalisen jalanjäljen luovat aivan jotkut
muut kuin me sisällöntuuttaajat. Teidänkin yrityksenne brändin digitaalinen
jalanjälki syntyy pitkälti sisällöstä syntyvistä reaktioista. Joten kaikki
tämän blogin lukijat kysykää, kommentoikaa ja kyseenalaistakaa.
Keskustelusta ja väittelystä syntyy parhaat lopputulokset.
Maailmalla tietysti kaikki on suurempaa. Itse olen ihallen seurannut Seth
Godinin viimeiseen kirjaan Linchpiniinliittyviä
toimenpiteitä. Myös Adam L. Penenbergin Viral
loop -kirjan digitaalinen jalanjälki on rakennettu aika mainiosti.
Kirjan Facebook-applikaatiolla pystyy muun muassa laskemaan
Facebook-ystäviensä rahallisen arvon.