TOIMITUKSEN KOMMENTTI
Mattias Erkkilä, M&M, 13.10.2005, 10:05Kannattaa varoa mitä toivoo
Päivälehdet levittelevät sivuilleen juttuja siitä, miten H&M :n järjestämää toimittajamatkaa New Yorkiin tutkitaan Ruotsissa mahdollisena lahjontana.
Sivummalta katsottuna asian suurin uutinen näyttäisi olevan syyttäjän tekemisen puute. Valitsemallaan tiellä Christer van der Kwast joutuu nimittäin tutkimaan maan jokaisen yli 100 henkeä työllistävän yrityksen markkinointitoimenpiteet.
Epäiltyjen joukkoon voinee kyselemättä siirtää muotitoimittajien lisäksi mittavan joukon muita toimittajia sekä päätoimittajat, jotka viime kädessä matkapäätökset tekevät. Mitä pienempi lehti, sitä todennäköisemmin ilmaiset lentoliput houkuttavat.
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että Kwast on kaikkien aikojen jutun jäljillä.
Resumé-lehden tietojen mukaan liipasinherkän syyttäjän usuttivat asian pariin ”kriittiset journalistit”. Suomessa kriittisiä journalisteja on viime aikoina löytynyt erityisesti niistä Sanoma Oy:n lehdistä, joissa yritysten maksamien matkojen vastaanottaminen on kiellettyä.
Journalisti-lehdessä päätoimittaja Timo Vuortama puolestaan muistelee, kuinka alalla on perinteisesti pidetty tiukkaa linjaa työmatkojen suhteen, mutta nyt moraali on Vuortaman käsityksen mukaan löystynyt. Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että ilmeisesti aika tosiaan kultaa muistot tai sitten monet vanhemmat kollegat liioittelevat tietoisesti matkajuttujaan.
Heränneen keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että kestitykseen ja erityisesti työmatkoihin toivottaisiin nykyistä tarkempaa sääntelyä ja rajoituksia. Kehottaisin kuitenkin hieman varomaan mitä toivoo, sillä ennen kuin arvaammekaan kulttuuriministeri on säätänyt asiaa koskevan lain.
Tarkempi sääntelykään tuskin poistaisi alalta aitoa korruptiota siinä mitassa kuin sitä nyt ylipäätään esiintyy. Sen sijaan journalistisesti perustellut matkat kyllä karsiutuisivat, sillä on hieman vaikea uskoa lehtien matkabudjettien moninkertaistuvan vaikka lainsäädäntö muuttuisikin.
Ja kyllä, journalistisesti perusteltuja matkoja on olemassa. Merkityksellisen journalismin edellytys on asioiden ja ihmisten tunteminen, ja näiden eteen matkoilla tehdään töitä. Riskitkin ovat tietysti ilmeiset ja niiden tiedostaminen on osa toimittajan ammattitaitoa, joten asiaa on syytä pitää esillä ammatillisessa keskustelussa.
Olisin kuitenkin edelleen sitä mieltä, että päätökset siitä mikä on sopivaa, järkevää ja journalistisesti perusteltua pitää tehdä toimituksissa eikä opetusministeriössä tai syyttäjänvirastossa.
