Laihon klinikka

Tommi Laiho 13.2. 09:09 päivitetty 13.2. 09:11

Amatöörin opas uusiin mediavälineisiin

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Hei, minä olen Tommi, saa kutsua myös etuliitteellä Sir, mutta Tompsukasta tulee kylmää. Johdatan teidät tänään uusiin mediavälineisiin, osa tosin niistä ei ole moderneja kuten en minäkään."

Tälläiselle mediakoulutukselle tuli tarvetta, kun totesimme Sepon kanssa, että minä sekä lukuisat muut sukupolveni hitaamman oppimiskäyrän janterit ja donnat käyttävät näitä mediavälineitä päin hanuria eli pepaa. Tässä kohtaa halutaan alleviivata ettei koulutuksen pitäjällä ole mitään virallista osaamista aiheeseen vaan edustaa nk. dummies-ryhmää. Eri asia on sitten onko kellään.

Lähdetään alkeista. E-mail, eemeli elikäs sähköposti on tätä nykyä taantunut pelkäksi työvälineeksi. Ensimmäinen virhe on ajatella, että se välittää informaatiota, ja se suurempi virhe on kuvitella sillä olevan vaikutusta. Nope. Sähköposti on vastuunsiirron väline ja satunnaisesti huumorin jakelukanava. Asioita se ei edistä. Jos jotain haluaa saada aikaiseksi; puhuminen, soittaminen ja ajatteleminen ovat tehokkaampia keinoja. Lisäksi eemelissä paljastuu se kiusallinen fakta, että kirjoittaminen on haastavampaa kuin vain sanan tuottaminen, koska mailissa pitäisi ymmärtää myös tekstin vaikutus lukijaan. Mail kelpaa keskinkertaisesti tiedostojen välittämiseen.

Eteenpäin. Tekstiviestit. Suomessa keksitty innovaatio, jonka perusidea on välittää viesti vain tietylle ihmiselle tai ryhmälle, ja siten synnyttää nopeasti keskustelu.  Tekstiviesti on nuorisolle yhtä etäinen kuin lankapuhelin tai faxi. Se on korvattu jo muilla välineillä kuten Messengerillä, WhatsAppilla tai monipuolisemmalla Snapchattilla. (Seminaarin vetäjä toki jaksaa paukuttaa niitä yhä.) Kiinnostava tutkimuksen jyvä kertoo nuoremman väen keskustelevan enemmän keskenään jonkin edellä mainitun välineen kautta kuin kasvotusten.

Face alias Naamakirja. Tässä satunnainen sometöräyttelijä eksyy usein polulta. Face ei ole ystävien keskusteluporukka tai intiimimpi terapiaryhmä. Nk. facekavereihisi kuuluu iso otanta kollegoja, satunnaisia tuttuja tai vieläkin etäämpiä sidosryhmiä. Nyt tarkkana. Jos edellisen unohtaa, saatat tulla epähuomiossa antaneeksi persoonastasi asioita, joita et ehkä halunnut näyttää tuntemattomille. Esimerkiksi jatkuva urputtaminen, sairaalan leikkauskuvat, vihaaminen ja pahamieli, antavat sinusta vaikutelman että olet pissapää tai pöpi. Face on kuin isohkot kutsut alias kekkerit, joskus oikein kivat, toisinaan apeat. Siellä minglataan ja sinusta syntyy mielikuvia. Ja ihminen kun on sillä tavalla sokea henkilö, että uskoo mielikuviin - eikä ehdi, osaa tai halua lukea ihmistä rivien välistä – mielikuvasta syntyy totuus.

LinkedIn on uraihmisten rehvastelukenttä. Sieltä voi löytyä tarvittaessa hyviä kontakteja sekä tietoa. Ja siihen se käy hyvin. Mutta amerikkalaishenkisesti paljolti siellä myös mittaillaan toisia ihmisiä kuten miehet pisuaarilla tai naiset meikkipeilin edessä. Omalla tavallaan se edustaa headhuntingia, jolloin näin globaalisaation aikaan sille lienee rationaalinen oikeutuksensa. Tunnetasolla emmin miksi CV:ni on tärkeämpi kuin vaikka..mitä nyt keksis…sieluni?

Instagram. Siihen seminaarisedällä on napakka subjektiivinen viha-vihasuhde, koska siellä kaikenlaiset hiihtäjät käyvät tarkkailemassa hänen veriperillisiään. Mediana ja viestin välittäjänä Insta edustaa nätitettyä pintatodellisuutta. Mikään ei ole ihan aitoa. Yhtä aikaa sedän on pakko hyväksyä, että ihmisillä on tarve elää sokerikuorrutetussa todellisuudessa, jossa haetaan hyväksyntään tuntemattomilta. Se toki taitaa päteä useampaan uuteen mediaan.

Tähän välitwiitti: mikä erottaa basistin ja kitaristin? Lindholmin tekstiviesti.

Twitsi, twitsi. 

Twitter tuntuu maallikon näkökulmasta ehkä selkeimmältä medialta. Siellä kaikki koittavat ihan simona brändätä itseään nostamalla asioita ja ajatuksiaan julkisuuteen. Joskus se johtaa jopa siihen että jokin asia, ihminen tai epäkohta saa ansaitsemansa huomion, joka maailmankylän perimmäinen ajatus taisi olla.

Ja sitten on tietysti vielä Youtube alias maailman liikkuva kuva.  Suosituin, alati kasvava videokirjasto, josta löytyy oikeastaan lähes kaikkea kuten Spotifystakin….jaahas, yksi kolmesta seminoijasta on vielä hereillä. Sitä minä tässä vaan koitan sanoa, että medialukutaito vaatisi kohta jo oman peruskoululuokan, sen kymppiluokan, koska jokaisessa mediassa on omat niksinsä. Enää ei vaikuta siltä, että väki haluaisi palata virtuaalimaailmasta todellisuuteen, jossa vielä oltiin kasvokkain läsnä. Ei mulla muuta…ne nimilaput saa pitää, mutta viekää kahvimukit roskiin.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö

Innovaatiot

27.03.2017 18:30

Voitto, Helsingin yliopisto ja SEK kehittivät uuden palvelun

Mediatoimisto Voitto ja Helsingin yliopisto ovat kehittäneet yhteistyössä uuden Unibot-palvelun. Kyseessä on Facebook-ympäristössä toimiva automaattinen, vuorovaikutteinen keskusteluohjelma, joka ohjaa nuoria käyttäjiä heitä kiinnostavien koulutusvaihtoehtojen äärelle.

Yrityskaupat

27.03.2017 12:30

Solita ostaa palvelumuotoilutoimisto Palmun

Digitaalisen liiketoiminnan asiantuntijayritys Solita ostaa yrityskaupassa palvelumuotoilutoimisto Palmun koko osakekannan. Solita ilmoitti yrityskaupasta maanantaina julkaisemassaan tiedotteessa.