Kommentti

Marjo Ollikainen 16.5. 12:47 päivitetty 16.5. 13:03

Kun julkinen viestintäyhtiö ei osaa kriisiviestintää

Tiina Somerpuro

Marjo Ollikainen pohtii kirjoituksessaan Yleisradion viestinnän kompastelua.

”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” on vanha mutta yllättävän käyttökelpoinen klisee vielä nykyaikana. Tuorein esimerkki omiin jalkoihinsa näyttävästi kompastelevasta organisaatiosta on julkinen viestintäyhtiö Yleisradio, jolla ei toimialastaan huolimatta näytä olevan juuri minkäänlaista kriisiviestinnän osaamista.

Ylen Sipilä-uutisointiin ja riippumattomuuteen liittyvä viestintäkriisi on jatkunut kohta tasan puoli vuotta, ja ihmettelen, jos sitä ei käytetä case-esimerkkinä kriisiviestintäkoulutuksissa.

Useimmat ajattelevat Ylen viestintäkriisin alkaneen marraskuun lopulla Suomen Kuvalehden uutisesta, jonka mukaan päätoimittaja Atte Jääskeläinen vaiensi oman toimituksensa pääministeri Juha Sipilään (kesk) liittyvässä Terrafame-uutisoinnissa pääministerin käskystä. Todellisuudessa Ylen kriisi oli alkanut jo edellisellä viikolla. Tuolloin Yleisradion rivitoimittaja Salla Vuorikoski ryhtyi sähköpostikirjeenvaihtoon Suomen pääministerin kanssa sen sijaan, että olisi siirtänyt vastuun omalle esimiehelleen tai päätoimittajalle.

Hallitus on Suomen poliittisen elämän tärkein instituutio ja pääministeri sen johtaja, jonka ei tulisi sortua alatyyliseen kirjeenvaihtoon yksittäisen rivitoimittajan kanssa. Jos näin tapahtuu, kokenut politiikantoimittaja miettii kaksi kertaa ennen kuin lähtee yksin vastailemaan pääministerille. Toki mahdollisessa kirjeenvaihdossa voi piillä uutinen.

Suomen Kuvalehden uutisen jälkeen suuri yleisö eli pari päivää uskossa, jonka mukaan Suomen pääministeri oli pommittanut yksittäistä Ylen toimittajaa sähköposteilla, johon puolestaan päätoimittaja Atte Jääskeläinen reagoi rajoittamalla Ylen Sipilä-uutisointia. Vuorikoski joutui julkisuuden paineessa kertomaan, että pommitus oli osin Sipilän vastauksia hänen omiin sähköposteihinsa. Sipilä kuitenkin jatkoi pommitusta Vuorikosken lopetettua. Alkuperäinen urpoilija oli ja on Suomen pääministeri, mutta kanveesiin kaatuikin Yleisradio.

SK:n uutisesta alkanut mediamyllytys ja suuren yleisön tyrmistys saivat koko Ylen ja Atte Jääskeläisen housut tutisemaan, mutta jo seuraavana maanantaina mediaa kiinnostivat aivan muut aiheet. Kunnes ensin Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päälliköt ja sitten aluetoimitusten päälliköt julkistivat Jääskeläistä puolustavat avoimet kirjeensä ja ajoivat työnantajansa takaisin kriisiviestinnän keskiöön.

Viestintäsekoilu levisi myös sosiaaliseen mediaan, jossa yleläiset talon ylintä johtoa ja viestintäjohtajaa myöten lähtivät laukalle. Ulospäin näytti yhä enemmän siltä, että koko Ylen kriisi kilpistyi huonoon johtamiseen ja sisäiseen viestintään sekä huonosti johdettuun organisaatiouudistukseen. Ironista sikäli, että Yleisradiolla on erityinen vastuu viranomaistoimintaan ja kansalaisten turvallisuuteen liittyvässä kriisiviestinnässä.

Viime viikolla Yle valmistautui odotetusti hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään Yle-raporttiin sekä Yleä kritisoineen toimittaja Jarno Liskin ja sieltä irtisanoutuneiden Jussi Erosen ja Salla Vuorikosken kirjaan Ylegate. Mäenpään tuomio oli, että Ylen on vahvistettava riippumattomuuttaan sekä neljännen valtiomahdin rooliaan.

Jälleen kerran viestintäyhtiö kompastui kriisiviestinnän osaamiseensa, kun julkisuuteen levisi maanantaina päätoimittaja Jääskeläisen Ylen henkilöstölle lähettämä, marttyyrin kyyneleitä tihkuva sähköpostikirje.

Jääskeläinen kävi kirjeessä läpi koko elämänsä ja kertoi, kuinka hänen kolme sotaa läpikäynyt evakkoisänsä menetti 1950-luvulla jalkansa ennen hänen itsensä syntymää.

”Toivon, että pääsemme kohusta vihdoin eteenpäin ja kohti keskustelua ratkaisuista ja Ylen riippumattomuuden oikeasta turvaamisesta”, hän kirjoitti, ikään kuin itsensä kriisistä ulkoistaen.

Kirje tuo mieleen Nokian toimitusjohtajan Stephen Elopin työntekijöilleen lähettämän kirjeen, jossa todettiin, että ”Nokia, lauttamme on tulessa”.

Elopin kirje päättyi sanoihin ”Palava lautta, jolta mies itsensä löysi, pakotti hänet muuttamaan käyttäytymistään ja ottamaan uhkarohkean askeleen tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mies selviytyi kertomaan tarinansa. Nyt meillä on erinomainen tilaisuus tehdä samoin.”

Pitkäaikaisena taloustoimittajana ja taloustoimituksen esimiehenä Jääskeläinen on mitä todennäköisimmin Elopinsa lukenut ja osasi ennustaa, että kirje päätyy julkisuuteen. Mutta onko tämä hyvää kriisiviestintää – se on jo kokonaan toinen kysymys.

Kriisiin kompastuneen johtajan ja erityisesti journalistin on vaikea tunnustaa, ettei osaisi viestintää. Kaikkihan sitä osaavat! Mutta kun eivät osaa.

Parasta kriisiviestintää on kriisin välttäminen, ei sen pitkittäminen.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö