kommentti

Matti Riitakorpi 26.7. 12:36

Netflixin valinnanvapaus on illuusio

Suoratoistopalvelujen ajassakin joku muu jossain valitsee, mitä voit katsoa.

Olin idiootti, enkä kiirehtinyt elokuviin katsomaan Martin Scorsesen uutuusfilmiä Silence heti, kun se ilmestyi. Kun havahduin asiaan, pätkä pyöri Helsingin teattereissa enää harvoin, ja silloinkin töissä käyvälle sopimattomiin aikoihin. Supersankareita ja 3D-animaatioita olisi kyllä ollut tarjolla.

”Mutta suoratoistopalveluistahan ne elokuvat nykyään katsotaan”, sanoo päässäni rakentamani olkiukko digiuskovaisesta leffafanista. Unelma on, että kuluttaja voi valita mitä katsoo, milloin sitä katsoo ja missä sitä katsoo. Tämä ei kuitenkaan ole vielä totta, sillä Netflix-tunnuksistani ei ole mitään iloa Silence-puutteeseeni.

Vaihtoehdot nähdä kyseinen filmi ovat käsittääkseni seuraavat: Ostan toisen suoratoistopalvelun, josta voin ”vuokrata” elokuvan erillistä 4-5 euron maksua vastaan, jolloin voin katsoa sen tietyn aikarajan sisällä, tai ostan sen kaupasta fyysisellä levyllä noin 16 euron hintaan. Elokuvalippujen hinnat huomioon ottaen hintalaput eivät ole liian suuria. Silti tilanne tuntuu kertovan jotain Netflixin tuoman valinnanvapauden todellisuudesta.

Joku tuntemani vanhempi kertoi laittavansa lapsensa eteen aamulla kahdet itse valitsemansa vaatteet ja antavansa sitten lapsen valita haluamansa. Näin lapsi luulee saavansa pukea mitä haluaa, vaikka todellisuudessa suppeat vaihtoehdot on päättänyt joku muu. Tältä tuntuu elokuvien suoratoistopalveluissa.

Lähes viikoittain käy niin, että jossain keskustelussa, kirjassa tai nettikommentissa mainitaan elokuva, josta kiinnostun. Siirryn Netflixiin katsomaan, josko se olisi tarjolla. Kertaakaan ei ole käynyt niin, että haluamani olisi ollut valikoimassa. Kaikenlaista olisi kyllä, etenkin palvelun itsensä tuottamia elokuvia. Niistä on vaikeaa kiinnostua vain pienen esikatselukuvan ja kahden virkkeen juonikuvauksen avulla. Kaiken kukkuraksi firma vaikuttaa siirtävän painotustaan omasta kalliista draamasta realityyn ja stand up -komediaan.

En halua vain marmattaa, vaan todeta, etteivät suoratoistopalvelut ole vielä niitä täydellisiä piratismintuhoajia, joiksi niitä arveltiin. Suurta osaa elokuvista ei voi vieläkään nähdä kuukausimaksulla maailmanlaajuisesti samaan aikaan ja suhteellisen lyhyen ajan kuluttua alkuperäisestä julkaisusta. Eikä niitä ehkä pitäisikään.

Eikun oikeastaan haluankin marmattaa. Lapsuudessani Ylen, MTV:n tai Nelosen mystiset ohjelmistoihmiset päättivät, mistä elokuvista kodeissa voidaan valita. Nyt asian päättävät puolestamme suoratoistopalvelut. Vapaus valita on pelkkä illuusio. On aika kävellä kauppaan ja kaivaa esiin se 16 euroa, sillä Netflixin hienostunut algoritmi ei arvannut, että haluan keskiviikkona 26.7.2017 nähdä jesuiittapapin uskonkriisin 1600-luvun Japanissa.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö

Kommentti

13.12.2017 11:50

Raha ei Suomessa ole todellakaan halpaa

Pikaluotoille on säädetty korkokatto, mutta säätely koskee vain alle 2 000 euron luottoja. Pikavippiyhtiöt ovat oppineet nopeasti leipomaan paketteja, jolla tuon rajan voi kiertää.