Kommentti

Ismo Virta 13.9. 09:38

Saatanan tunarit, emätunarit, HSL

Ismo Virta

Myynti on vaikea asia.  Etenkin HSL:n matkalippujen myynti.

Myynti on vaikea asia. Etenkin Helsingin seudun liikenteen HSL:n matkalippujen myynti.

Liikenne ja viestintäministeriö vaatii, että HSL:n on parannettava matkustajien mahdollisuuksia hankkia matkalippuja. HSL ei siis ole itse hoksannut, että myynnissä oleva palvelu pitäisi oikeasti olla kaikille myös helposti ostettavissa.

Tilanne on täysin absurdi. Ministeriön on kehotettava myyjää myymään.

Yksityisten palvelujen myyjät sentään ovat yleensä aika kiinnostuneita juuri myynnistä. Mutta HSL ei myykään yksityistä palvelua vaan puoliksi verovaroilla rahoitettavaa liikennepalvelua. Myynti on näemmä sivuseikka.

Ministeriön vaatimus perustuu HSL:n käsittämättömään sekoiluun lähijunien lipunmyynnissä. HSL lopetti lähijunissa konduktöörien lipunmyynnin, vaikka monilta asemilta puuttuivat vielä lippuautomaatit. Se ei ole ongelma vakikäyttäjille, mutta satunnaisemmille on.

Konduktöörit kyllä kulkevat edelleen junissa, mutta eivät saa myydä lippuja, vaikka haluaisivat. HSL:n selitykset oikeasti toimettomien konduktöörien uudelle palvelutehtävälle liikkuvat surkuhupaisan ja  säälittävän välimaastossa.

”Nyt konduktöörit ottavat aktiivisesti ihmisiin yhteyttä ja konduktööriltä on helpompaa kysyä kysymyksiä. Konduktöörin työ tulee näkyvämmäksi”, selitti lähiliikennejohtaja Teemu Sipilä Helsingin Sanomien jutussa.

Aha.

Aiemmin siis konduktööriltä oli kamalan vaikea kysyä kysymyksiä vaikkapa reiteistä tai aikatauluista, mutta nyt se on onneksi helppoa. Kunhan ei kysele lippua.

Ministeriön patistus liittyy kannanottoon siitä, saako HSL periä tarkastusmaksuja liputtomilta matkustajilta, vaikka se on tehnyt lipun hankinnan satunnaiselle matkaajalle hyvin vaikeaksi. Ministeriön mukaan saa, mutta lippujen myyntiä siis pitää parantaa.

Eikä ole ensimmäinen kerta

Se on laiha lohtu, että HSL:n tunarointi ei ole ensimmäinen kerta. Itse asiassa koko älykortteihin siirtyminen matkustajien rahastuksessa sekä kortinlukulaitteiden hankinta, uusiminen ja parantelu on ollut loputon farssi.

Älykortteihin siirtymisen perustelu kai oli rahan säästö. Ennen vanhaan kuukausikorttien tarrojen ja niksnaks -korttien painaminen ja mekaanisten leimauslaitteiden huolto tuottivat kaiketi ihan valtavat kulut.

Tarkkaankaan muistia pinnistämällä ei kuitenkaan tule mieleen esihistoriasta yhtään kertaa, jolloin niksnaks kortteja raksuttava laite olisi ollut epäkunnossa. Sehän toimi kuin junan vessa kaikilla keleillä ja kaikissa liikennevälineissä.

Mutta tietenkin ne olivat ihan kivikautista tekniikkaa. Uudet älykortit ovat tätä päivää, todella upeita.

Älykorttien lukulaitteissa on kuitenkin jatkuvasti pahoja ongelmia. Bussikuskit menettävät hermonsa toimimattomien tai huonosti toimivien lukulaitteiden kanssa. Samoin matkustajat, joiden matka-aikoja uusi upea älytekniikka on pidentänyt.

Pelkästään kortin näyttäminen lukulaitteelle ja kuittauksen odottamien vie enemmän aikaa kuin aiemman käytännön mukainen kortin vilautus ohikävellessä kuskille. Vaikka ero olisi vain sekunnin tai kaksi, se kertautuu joka ikisen matkustajan noustessa bussiin.

Ja jos tottumattomampi yrittää maksaa arvolla, siihen vasta aikaa ja hermoja aamukiireisiltä ihmisiltä palaakin. Vanhalla kunnon niksnaksilla homma hoitui niin, että edes kävelyä ei tarvinnut hidastaa. Bussit täyttyivät nopeasti, matka jatkui ja kaikkien hermot lepäsivät.

Nykyisistä korteista ei näe ilman lukulaitteita mitenkään, onko arvoa jäljellä vai ei. Ja lukulaitteidenkin pikaisista välähdyksistä on tosi vaikea rekisteröidä sitä, tuliko matka oikeasti edes maksetuksi ja paljonko sitä arvoa vielä onkaan jäljellä. Kaikkiaan laitteiden käyttö on hidasta mutta kankeaa.

Kyllä ennen oli kaikki paljon paremmin.

Hinta on arvoitus

Entä sitten uuden älyjärjestelmän taloudellisuus verrattuna siihen idioottivarmaan kivikautiseen?

HSL ei tule koskaan paljastamaan, paljonko matkustajien lipputuloja ja veronmaksajien rahoja on kokonaisuudessaan palanut kelvottomasti toimivien järjestelmien rakentamiseen, paranteluun, uusimiseen ja kaikkeen ylimääräiseen sähellykseen, mitä uusi upea älytekniikka on tuonut mukanaan.

Toimimattomien lukulaitteiden vuoksi HSL on menettänyt paljon  lipputulojakin. Huputettu eli kokonaan toimimaton lukuautomaatti ei ole kovinkaan harvinainen  näky busseissa. Mutta HSL ei taatusti koskaan paljasta tuosta syystä saamatta jääneiden lipputulojenkaan määrää.

Onneksi Laajasalon ja keskustan välillä polkupyörä kulkee idioottivarmasti ilman älykortteja. Ja sateen sattuessa voi pummata kyydin työpaikalle vaimolta. Muuten menisi hermot.

Harmi vaan, että veronmaksajana en pääse mitenkään turvaan HSL:n tunaroinnilta.