Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 13.3. 09:03 päivitetty 13.3. 09:39

Arjen bisneskapina

Petteri Lillberg

Toisinajattelu kunniaan, uskoo Petteri Lillberg.

Vallitseva totuus on se, että innovaatiot syntyvät siellä, missä raha, lahjakkuus ja kriittinen massa kohtaavat. Huudammekin keskittymien perään – huippu-urheilusta tieteentekemiseen ja sairaaloista yritysrakenteisiin. Maailmasta tulee parempi, kunhan kaikki hyvä kerätään ja kodifioidaan yhden ja saman katon alle.

On kuitenkin vaikea nähdä, miten sama keskittämisen logiikka toimisi peri-inhimillisellä taiteen tai kulttuurin alueella.

Kuka uskoo, että oikea taktiikka tulevaisuuden kirjallisuuden Nobelin varmistamiseen on koota 25 lahjakkainta suomalaista kirjailijanalkua yhteen mökkiin, ja antaa heille yksi yhteinen brief ja jaettu word-dokumenttipohja. Kuulostaa lähinnä abstraktilta ihmiskokeelta tai pohjoiskorealaiselta todellisuudelta.

Jos taiteessa uusi ja jännittävä syntyykin establishmentin ulkopuolella, miten sitten bisneksessä? Onko toisinajattelija tuomittu ikuiseen linkolaiseen eksistenssiin, marginaalissa huutelijaksi, ilman oikeaa vaikutusta yhtään mihinkään?

Eivät vakiintuneet yritykset, instituutiot tai yhteisöt sinänsä kaihda toisinajattelua.

Päinvastoin, sisäsiistillä kapinallisuudella on usein ravistelun, kivan workshopin tai brändifreesauksen rooli. Kuka ei haluaisi hetkellistä henkistä selfietä seminaarimainoksista tutun gurun tai bisneskapinallisen kanssa.

Harva yhteisö on kuitenkaan valmis jatkuvaan, systemaattiseen ja järjestelmälliseen kyseenalaistukseen tai disruptioon. Jo siitä syystä, että se usein menee vastoin yksilön arjessa selviytymistä, epävarmuuden sietokykyä on jotain, jota olemassaolevat rakenteet eivät yksinkertaisesti tue.

Jos jotain lähihistoria kuitenkin näyttää on, että valtakeskittymät, politiikasta mediaan, markkinajohtajista vaikuttajiin, eivät voi tuudittautua status quohon. Kyseenalaistava idea, joka alkaa internetin reunoilta, mutta kiihtyy pysäyttämättömäksi vyöryksi, jää enää harvoin idealistien, salaliittoteoreetikoiden tai autotalliyrittäjien yksinoikeudeksi tai päähänpinttymäksi. Päinvastoin, se voi räjäyttää joustamattomat, itsetyytyväiset rakenteet tuhansiksi palasiksi nopeamminkin kuin arvaammekaan.

Haastankin meidät kaikki ajattelemaan uudestaan yhteisöjämme, tapaamme organisoitua ja tehdä työtä. Miksi se, mikä tuntuu niin lämpimältä seminaarissa, tuntuu vieraalta ja radikaalilta omalla työpaikalla. Olisiko aika nousta arjen bisneskapinaan?

Demos Effectin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.