Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 11.9. 08:30

Brändi, kenen joukoissa seisot?

Petteri Lillberg

Huolestuttavaa on uusien superbrändien ääneenlausumaton halu tehdä kompromisseja autoritääristen hallitusten ja valtakoneistojen kanssa, kirjoittaa Demos Effectin Petteri Lillberg.

Talouden ja yrittämisen vapauden historia kulkevat käsi kädessä brändien historian kanssa. Edustavathan brändit valinnanvapautta, tervettä kilpailua ja asiakkaiden etuja. Berliinin muurikin kaatui yhtäältä kommunismin henkiseen konkurssiin kuin Cokiksen puutteeseen.

Tätä edistystarinaa on tietysti aika ajoin ja perustellusti epäilty. Hyvän elämän kutistaminen kulutusonnelaksi ja valinnanvapauden ulottuminen vain globaaleihin megabrändeihin pienten ja paikallisten kustannuksella ovat vain osa laajempaa kritiikkiä. Jo Naomi Klein kysyi, minne logojen rajat oikein vedetään.

Jos janan toisessa päässä onkin brändiutopia, jossa brändit vähitellen korvaavat ja tuottavat asioita, joita olemme tottuneet saamaan esimerkiksi julkisen sektorin toimesta, viivan toisessa päässä on maailma, jossa valtaosa nykyisenkaltaisista brändeistä taantuu anonyymiksi laatikkotavaraksi, joita alexamainen tekoäly ennakoivasti meille tilaa.

Kun yritysten arvonmuodostus perustuukin joka tapauksessa aineettomaan pääomaan, ei tavaroita tuottaviin tehtaisiin, aikamme todellisia superbrändejä ovatkin kokonaisia toimialoja ja kulutuskäyttäytymistä muuttavat teknologiapalvelut ja alustat.

Näiden teknologiajättien suhde liberaalin hyvinvointivaltion ihanteisiin ei ole ongelmaton. Keskustelut vastuullisemmasta yksityisdatan käytöstä, yritysverotuksen globaalista oikeudenmukaisuudesta sekä alustatalouden jatkuvat nyrkkeilymatsit työlainsäädännön kanssa ovat kaikki ilmentymiä tästä.

Vielä huolestuttavampaa on kuitenkin uusien superbrändien ääneenlausumaton halu tehdä kompromisseja autoritääristen hallitusten ja valtakoneistojen kanssa. Pepsin yksinoikeusdiili Neuvostoliiton kanssa saattoi olla tuomittavaa opportunismia, mutta colajuomalla ei vielä valvottu ihmisiä.

Jos totalitarismin muuri murtui aikaisemmin brändien puutteen vuoksi, nyt on itse kunkin pidettävä huoli siitä, että ne eivät pysy pystyssä brändien ansiosta. Brändienkin on aika valita puolensa.

Demos Effectin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö