Jos Suomen jääkiekkomaajoukkueella on ongelmia, kuten sillä usein tuppaa olemaan, Suomesta löytyy heti pari miljoonaa valmentajaa, joilla on vahva näkemys siitä, keitä joukkueeseen tulisi valita ja miten sitä pitäisi peluuttaa.

Tietokirjailija Yuval Noah Harari kirjoittaa viimeisimmässä kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta osuvasti tietämättömyydestä. Tiedämme yhä vähemmän, mutta siitä huolimatta meillä on yhä useampaan asiaan vankkumaton mielipide.

Harari kertoo, miten eräässä kokeessa ihmisiä pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin he ymmärsivät tavallisen vetoketjun toimintaa. Useimmat koehenkilöt vastasivat ymmärtävänsä sen varsin hyvin. Mutta kun heitä pyydettiin kuvailemaan yksityiskohtaisesti vetoketjun toiminnan eri vaiheet, valtaosalla ei ollut aavistustakaan.

Samalla itsevarmuudella otamme kantaa suurempiinkin aiheisiin. Siksi useimmilla meistä on vahva näkemys esimerkiksi siitä, miten ilmastonmuutosta voi parhaiten hidastaa tai miten pääkaupunkiseudun liikennesuunnittelua tulisi järkeistää.

Työpaikoille tämä besserwisseröinti ei ole vielä laajamittaisesti rantautunut. Jokainen työntekijä osaisi tietysti johtaa koko yritystä huomattavasti nykyjohtoa paremmin, mutta yksittäisten toimintojen osaamista arvostetaan – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Tuo poikkeus on viestintä.

Minkään muun toiminnon ammattilaisten asiantuntemusta ei kyseenalaisteta yhtä rutiininomaisesti kuin viestijöiden ja markkinoijien.

Työntekijöillä on harvoin näkemys siitä, miten rahoitusjohtajan tulisi järjestellä yrityksen pitkäaikaisia lainoja tai miten yrityksen logistinen ketju tulisi optimoida. Viestinnän näkyvillä töillä, esimerkiksi yritysilmeellä, mainoskampanjoilla tai asiakaslehdellä, on sen sijaan yhtä monta asiantuntijaa ja arvostelijaa kuin yrityksessä on työntekijöitä.

Syykin on selvä. Kaikki me viestimme, ja se pätevöittää meidät alan asiantuntijoiksi. Tieteenalana viestintä on vain hitusen arkikokemuksen yläpuolella. Siksi kaikilla reskontran Markusta varaston Pirkkoon on vankka näkemys siitä, miten viestintää tulisi suunnitella.

Ja tässä on yritysviestinnän hieno paradoksi. Viestinnän pitäisikin olla koko organisaation taito: olennainen osa yrityksen kaikkea toimintaa ja johtamista. Ideaalitilanteessa viestinnällinen ajattelu on sisäänrakennettu kaikkeen toimintaan. Tällöin yrityksen jokaista merkittävää tekoa ja päätöstä arvioidaan myös siitä näkökulmasta, mitä tuo teko tai päätös viestii.

Viestintäjohdon tärkein tehtävä onkin oman asiantuntemuksensa pyyteetön jakaminen koko organisaatiolle, niin että henkilöstö ei vain luule tietävänsä, miten viestintää tulisi hoitaa, vaan osaa viestiä taitavasti itsekin.

Tämä on tärkeää, sillä menestyvän yrityksen ja vetovoimaisen brändin rakentaminen lähtee yhä selvemmin yrityksen sisältä, sen toiminnasta ja palveluista. Siksi moderni viestintäjohtaja on entistä enemmän valmentaja, joka jalkautuu eri puolille organisaatiota kehittämään koko henkilöstön viestintätaitoja. Myös reskontran Markun ja varaston Pirkon.

Kirjoittaja Jukka Hakala on viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja.