Viikolla muistiinpanin irrallisia huomioita ja ajatuksia. Epäjärjestyksessä kuten todellisuus:

• Musiikki tuo lohtua ja iloa. Meillä on tyttärien kanssa disco joka ilta. LP-soittimessa soi kasaria, Whitney Houston tuntuu toimivan. Näytämme hölmöiltä, mutta silmät kostuvat naurusta, vaikka maailma ikkunan takana huolettaa.

• Mietin nyt mihin euroni käytän, kelle raha menee, voiko se pelastaa yrittäjän tai työpaikan. Moni toimii samoin ja harva tilaa enää rojua maailmalta. Paikallisuus on kasvavasti valintaperuste. Jos vähenevä rahavirta suuntautuu isossa kuvassa harkinnan eikä mielivaltaisen kulutuksen perustein, kaiken jälkeen selviytyy ne brändit, joilla on paikka ihmisten sydämissä.

• Kaikki ovat huolissaan eri syistä fyysisestä terveydestä. Liikuntaneuvoja jaetaan, kotijumpataan. Niin teen minäkin. Tasapaino ja hyvinvointi lähtee silti psyykeestä. Jos mieli sairastuu, lopulta luhistuu hyväkuntoisinkin. Miten ihmisiä voitaisiin terapioida? Ja ymmärtäisivätkö sitä ottaa vastaan ne, jotka sitä tarvitsevat? Eli kaikki.

• Läheisyys on ydintarpeemme. Jos vauva ei saa halauksia ja syliä tarpeeksi pienenä, tälle jää pysyviä traumoja ja tunnevammoja. Sama pätee aikuisiin, kukaan ei kestä loputtomasti ilman kosketusta. Mitä tapahtuu jos pidämme etäisyyttä ja olemme eristyksiä kuukausia, vuoden, kaksi?

• Mitä pelkäämme, kun pelkäämme koronaa. Odottamatonta? Hallitsematonta? Omia ajatuksia? Poikkeustilaa? Sairastumista? Omaa kuolemaa? Läheisten? Haluaisin nähdä ihmisten mieliin, ymmärtää, kannustaa.

• Kaiken keskellä näen ja koen paljon hyvää. Ihmiset välittävät, puhuvat tunteistaan, lähestyvät rakkaitaan. Se mikä on jäänyt sanomatta, sanotaan. Puheet, jotka on säästetty muistotilaisuuksiin, pidetään eläville. Tuntemattomia kohdellaan hyvin, kaveria autetaan, harva urputtaa jonninjoutavasta. Hyvien joukko kasvaa. Ego ja narsismi näyttäytyy entistäkin säälittävämpänä. Historia tullaan kirjoittamaan ajaksi ennen ja jälkeen pandemian. Ensimmäisestä maailmansodasta on reilut sata vuotta. Tämä on vuosisatamme virstanpylväs.

• Olen ollut huono pitämään yhteyttä. Nyt olen ollut puhelimessa enemmän kuin ikinä ja laittanut viestejä niillekin joita en ole nähnyt aikoihin. Aion alkaa kirjoittamaan kirjeitä, jos tämä jatkuu. Käsinkirjoitettu kirje olisi nyt henkilökohtaisinta mitä voi tehdä.

• Seuraavaa ei varmaan saisi todeta. Omat päivät ovat 16-tuntisia, ne menevät pikakelauksena. Olen energinen, tarmoa täynnä. Koko ajan pitää ratkoa uusia ongelmia, ajatella nopeasti, toimia, luoda ja ehdottaa. Luovuuden Valioliiga on alkanut eikä olla harjoituksissa.

• Tylsyys voi muuttaa arvomaailma, prioriteetteja, kohti hyvää ja syvää. Mutta entä ne kymmenettuhannet kodit, joissa kuningas alkoholi lisää tuskaa tai joissa eletään yksinäisyydessä. Emme näe seinien läpi. Ääritunteet lisäävät aggressiota. Ulkonaliikkumiskielto mietityttää.

• Harmaa talous kasvaa joka päivä. Minulta on kysytty jo kolmasti: ”kuititta käteisellä?” Niin kauan kuin hallitus ei anna mitään takeita pienyrittäjille, mietin onko tämä kansalaistottelemattomuus täysin väärin.

• Koitan hallita somen käyttöä, vaikka se on narkoottinen. Yritän pitää sen tunnissa per päivä. Peukutan kaikkea hyväntahtoista, niin monta peukkua tai sydäntä kun ehdin. En keksi syytä miksi säästää sydämiä.

• Koronasta on mieletön määrä faktaa, mielipiteitä ja suoranaista disinformaatiota. Kukaan ei osaa täydellisesti medialukea ja erotella totuutta fiktiosta. Pitäydyn muutamassa perusfaktassa. 1. Niin kauan kuin virukseen ei ole rokotetta tai immuniteettia, se on täällä. Tämä on siksi pysyvä tila. 2. Kaikki poikkeustoimet tehdään riskiryhmien ja terveydenhuollon ylikuormituksen suojelemiseksi. Siksi niitä pitää kunnioittaa. 3. Perusterve ihminen ei ole välittömässä kuolemanvaarassa. Hysteria ei auta ketään.

• Vielä yksi positiivinen kotirintaman uutinen. Olen soittanut tyttärille 149 Elviksen biisiä. Yhtä niistä Ida pyysi uudelleen. Can’t help falling in love. Jostain on aloitettava.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.