Yleisradio n uutis- ja ajankohtaistoiminnan kansainvälinen maine sai taas kolauksen sunnuntaina, kun saksalainen Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoi pääministeri Juha Sipilä n panneen valtion mediayhtiötä järjestykseen.

FAZ:n jutun kirjoittaneen Jüri Reinveren mukaan on skandaali, että Sipilä on painostanut Yleä ja halunnut ottaa sen "uutis- ja kulttuuritoimituksen omaan valvontaansa".

Painostuksen seurauksena Ylestä on eronnut "poliittisen ajankohtaisohjelman vaikutusvaltainen päällikkö Jussi Eronen", ja hänen vanavedessään useita muita journalisteja.

Lehti vertaa Suomea Puolaan. Ero on kuulemma siinä, ettei Sipilän keskustapuolue ole onnistunut muuttamaan Suomen lainsäädäntöä samaan tapaan kuin johtava Laki ja Oikeus -puolue Puolassa.

Piinallista luettavaa. Jutussa on useita pieniä virheitä: Ylessä ei ole "uutis- ja kulttuuritoimitusta". Eronen ei johtanut poliittista ohjelmaa eikä toimitusta, eikä hänen perässään ollut ainakaan sunnuntaina lähtenyt kuin yksi kollega.

Monikon huolimaton käyttö on vanha journalistinen kikka. Mitä väliä onko esimerkkitapauksia yksi, kaksi vai monta; kukaan ei yleensä huomaa pientä liioittelua.

Vertaus Puolaan on todella paksu, siitä huolimatta että Reinvere yrittää selittää maiden välistä eroa. Hänen mukaansa Sipilän motiivi ei ole ideologinen, vaan hän kuvittelee pystyvänsä ohjaamaan valtiolaivaa kuin liikeyritystä.

Moni kollega on jo ehtinyt toivoa, että keskustelu Ylen journalismista päättyisi ja kansakunta siirtyisi tärkeämpiin aiheisiin. Turha toivo: "skandaalia" on toistaiseksi käsitelty vasta Ruotsissa, Britanniassa, Nigeriassa ja Saksassa. Noin 190 maata on vielä jäljellä.

Sipilä on pannut liikkeelle hidastetun junaonnettomuuden, joka ratkeaa vasta kun tapahtuu jotain todella dramaattista.

Puolalainen ratkaisu

Yksi ratkaisu olisi ottaa mallia Puolasta, kun se nyt kerran tuli puheeksi. Siellähän television ykköskanavasta on tehty propagandaväline, jonka jutut on tehty aina siitä näkökulmasta, että hallitus on oikeassa ja oppositio väärässä.

Kenenkään ei tarvitse ihmetellä, mistä on kysymys. Jos hallituksen linja ei miellytä, kenenkään ei ole pakko katsoa ykköskanavaa. Eikä moni katsokaan: ykkösen ajankohtaisohjelmien katsojaluvut ovat romahtaneet.

Samoin on käynyt Unkarissa, jossa paikallisen yleisradion ykköskanava suoltaa johtavan puolueen Fideszin propagandaa ja katsojaosuudet ovat pudonneet jonnekin viiden prosentin tienoille.

Puolalainen ratkaisu vapauttaisi Ylen sen nykyisestä piinasta, jossa sen on samaan aikaan pakko ymmärtää ja moittia hallitusta. Katsojaluvut tosin putoaisivat, mutta roolit selkiytyisivät ja kriittistä yleisöä vapautuisi meille kaupallisille medioille.

Win-Win.