Kesän mielipaikkojani ovat kirjakauppojen alelaarit. Niissä yhdistyvät niin löytämisen riemu kuin täydellinen vapaus impulsseihin toimia pelkän kannen perusteella. Jos kuitenkin haluaa elää ja lukea astetta suunnitelmallisemmin, ainakin seuraavat kirjat ovat valikoituneet minulle itseäni fiksumpien ihmisen suositusten perusteella.

Christopher Bookerin uunituore Groupthink: A Study in Self Delusion on ajankohtainen muistutus paitsi siitä, miten joukossa tyhmyys tosiaan tiivistyy, mutta myös siitä, miten vahvat ja äärimmäiset mielipiteet voivat vallata kokonaisia kansakuntia ja ajaa ne hajaannuksen partaalle, usein sosiaalisen median voimalla. Samalla tavalla kriittinen ideologioiden ja joukkojenkin hirmuvaltaa kohtaan on Herbert Marcusen jo vuonna 1964 ilmestynyt Yksiulotteinen ihminen: Teollisen yhteiskunnan tarkastelua, joka kohdistaa kritiikkinsä niin sorron voimaan uskovaan Neuvostoliittoon kuin länsimaista kulutusyhteiskuntaa kohtaan, jossa sirpin ja vasaran sijaan yksilö alistuu mainonnalle ja kulutushyödykkeille. Vapauden saa vain vastustamalla.

The Daily Show’n juontaja Trevor Noahin kirjan Laiton Lapsi - Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa taustatarina on yhtä aikaa uskomaton ja järkyttävän todellinen. Koska Noah syntyi Etelä-Afrikan silloisten lakien mukaan laittomasta suhteesta, hän vietti lapsuutensa sekä sisätiloissa että pyysi naapuriaan esittämään äitiään ulkona. Yhtä henkilökohtainen, mutta samalla vavahduttavan poliittinen on akateemikko Ibram X Kendin How to Be an Antiracist. Kirjan perusväittämä on briljantin yksinkertainen. Kaikki, mitä teemme tai ajattelemme on joko rasistista, toisin sanoen lähtee siitä rodut ovat lähtökohtaisesti epätasa-arvoisia, tai anti-rasistista, toisin sanoen aktiivista rasismin rakenteiden ja historian purkamista. Kendin mukaan mitään neutraalia välimaastoa ei ole olemassa. Pistää ajattelemaan.

Normeista puheenolleen, omaan kesälukemistooni kuuluvat anglo-amerikkalaisesta kulttuurista ponnistavat miesten tyylilehdet kuten Men´s Health, Esquire ja GQ. Niihin on viime vuosina hiipinyt teemoja kuten mielenterveys ruumiinkunnon rinnalle, mutta iso osa niiden sisällöstä on edelleen yhtä tavarataivasta ja sikspäkkiä. Ja kuka ei haluaisi tietää, että sekä James Bondin että ex-pääministeri David Cameronin suosikkiuikkarit ovat Orlebar Brownit.

Ihminen ei kuitenkaan elä pelkästään sivistyksen hengestä tai aspirationaalisesta kuluttamisesta. Ensi kesän Pukki Partya odotellessa olen itse korvannut suuren jalkapallokesän Ylen retrolähetyksillä ja dokkareilla. Ei ole katkeransuloisempaa asiaa maailmassa kuin Marco van Bastenin haamumaali ohi nuoruuteni maalivahti-idolin Rinat Dasajevin.

Myöskään 14 miljoonaa brittiä ei voi olla väärässä, tämän verran nimittäin on parhaimmillaan liimautunut Koko Britannia leipoo -ohjelman ääreen. Itsekin teen niin, ainakin odotellessa seuraavaa kautta MasterChef Australiasta. Ja hei, jos haluaa päästä uudelleen kiinni suureen suomalaiseen koronakevääseen, hallituksen tiedotustilaisuuksien uusintakatselun sijaan suosittelen Temppareita. Mutta miten käykään vapautuvalle suomalaiselle sielulle tulevaisuudessa, jos miljöö ei enää olekaan jalat maasta irroittavan lentomatkan päässä?

Tärkein lukuvinkki tuli kuitenkin LinkedInistä, mistä muualta. Lue luonnossa kesän merkkejä ja kuuntele sen ääniä. Ihan ilman kuulokkeita.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.