Totuus. Iso sana. Se on helppo kiertää, sivuuttaa, keksiä tekosyitä ja itsepetoksia. Muille voi vielä valehdella, mutta perhana, omaa mieltä on mahdotonta hallita, siellä takaraivossa hakkaa vasara. Ensin ihan vähän ja harvoin, sitten kovempaa ja tiheämpää, kunnes meteli peittää alleen kaikki ajatukset. Olo on paha ja hirvittävän yksinäinen, sairaalloisen surullinen. Totuus, kahlittu, kätketty, turrutettu, ei lakkaa hakkaamasta.

Valhe. Vuosikymmeniä sanoin ylpeästi, vahvana jätkänä, ääneen etten koe häpeää vaikka kuinka muistelisin. Olinhan minäkin kuten kaikki tehnyt kaikenlaista, mutta se oli vain elämää se. Ja kaikkihan minua kehuivat hyväksi mieheksi, hauskaksi, osaavaksi. Ei häpeän häivääkään, koska ei mitään syytä, kehut sen todistaa, ja kaikenlaiset palkinnot, joita suorittamisesta saavutin. Melkein täydellinen tyyppi. Toki jos ihan tarkkaa samaa miestä katsoi sivusta, näkyi jotain muuta.

Valheen kierre. Totuutta voi turruttaa. Se on helppoa. Katso viihdettä ja urheilua tuntitolkulla. Väijy somea tasatunnein, postaa, kerää peukkuja, chattaa. Ota ensin lasi, sitten kaksi, sitten pullo. Hakkaa kalenteri täyteen toimintaa ja tehtäviä. Pelaa verkko- ja rahapelejä, pelaa kaikenlaisia pelejä. Ostele asioita, matkustele, syö ja juo kalliisti, viihdytä itseäsi. Viihtyminen on tärkeintä! Laiminlyö tärkeimmät ihmissuhteet. Tule riippuvaiseksi mistä vain, jotta unohdat. Valehtele vähän kaikesta ja kaikille. Suutu, jos joku on sinusta huolissaan. Puhu näennäisfiksuja ja toimi täysin päinvastoin. Liiku missä hyvänsä piireissä, kunhan et missään olosuhteissa pysähdy. Tee kaikkesi, ettet pysähdy, sillä jos pysähtyy, alkaa tulla omituisia fiiliksiä ja ajatuksia, tunteenkaltaisia olotiloja, kurjia hetkiä, ahdistusta. Älä vain hidasta, vaan nopeuta kaikki edellinen, lisää kaikkea potenssiin kaksi. Ota vähän rauhoittavia lääkkeitä. Turruta, turruta, se on ratkaisu.

Romahdus. Kun tarpeeksi pitkään hyperventiloi elämäänsä, väistämättä, jossain vaiheessa, pohja putoaa. Ehkä ensin vain vähän, sitten lopulta koko paska. Se on kamala, kamala kokemus. Kaikki valo katoaa. Usko, toivo ja rakkaus saavat sydänkohtauksen. Flatline. Mieli ei ole enää se entinen, sitä hallitsee uusi ääni. Se sanoo: sinussa ei ole mikään totta, sinä et ole mitään, sinä olet huijari, sinuun ei voi luottaa.

Mutta lopulta jostain raosta pilkahtaa heikko valo.

Alku. Oivallus. En tunne itseäni. Kuka minä olen? Mikä minä olen? Miksi minä olen? Askel. Askel eteen. Askel vinoon. Askel taakse. Virhe, itsesyytös, omatunto karjuu tärykalvot hajalle. Hetki paikallaan. Tekisi mieli vähän turruttaa. Älä. Myönnä. Nöyrry. Mieti. Kuuntele itseäsi. Ja sitten tulevat tunteet, ne turrutetut, ne hyökyvät läpi, massana. Oivallus. Minä olen täynnä häpeää, itkua, pelkoja, vihaa, herkkyyttä, haavoja, pakonomaista miellyttämistä. Minähän olen heikko ihminen, kaikkea muuta kuin mitä minusta on sanottu ja mihin olen itse uskonut ja minkä mukaan elänyt.

Uusi totuus. Minä en tiedä. Hyväksyn sen. Minä tarvitsen apua. Etsin sitä. Minä tarvitsen ihmisten tukea. Yhteyttä. Kehtaanko myöntää sen? Opin kiitollisuuden alkeita. Yritän olla rehellinen, edes hieman rehellisempi. Yritän keskittyä vähään. Vähän onkin paljon. Annan hitaasti anteeksi itselleni. Yritän pyytää anteeksi muilta. Hyväksyn epävarmuutta ja oman rikkinäisyyteni. Jännä juttu, että se on jotenkin rumankaunista: säröt, virheet. Ne tekevät minusta omintakeisen. Opin arvostamaan itseäni, edes vähän. Valitsen, itse. Valitsen elää enkä kuihtua. Valitsen kokea tunteet kauniista kipeään enkä turruttaa niitä. Annan sydämen vähän näkyä ja kuulua. Jännä juttu, että saan siitä palautetta, mutta se ei ole sama palkinto kuin ennen, se on merkityksellisempää. Se tuntuu paremmalta, rohkaisee. Ihan kuin minä olisin lopultakin vähän nähty. Voiko ollakin niin, että se kaikki, minkä kätkin ja turrutin, nyt paljaana ja näkyvissä, olen minä? Ei läheskään täydellinen tyyppi, mutta ihan siedettävä minä.

Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja tukijoille ja Mömmölle näistä vuosista. Uusia alkuja toivottaen, Tommi. (Tähän joku yksisarvinen-sydänemoji)

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.