Jos prosessi sujuu hyvin kuluu pienehköltä koululuokalta käsienpesuun noin kaksitoista minuuttia. Tämä toimitus toistetaan useita kertoja päivässä neljän tunnin koulupäivän aikana. Tämän lisäksi opettajat muistuttavat päivässä lukuisia kertoja, ettei toisiin saa koskea, turvavälit pitää säilyttää, kasvoihin ei saa koskea ja niin edelleen.

Varsinkin pienemmät koululaiset unohtavat ohjeet hetkessä.

Tällainen arki koululaisia ja opettajia odottaa tulevia viikkoina ja tilanne jatkuu samanlaisena syksyllä. Kaikkien turvallisuus on tärkeintä ja koulun perimmäinen tarkoitus on oppiminen. Koulun digitaalisen vanhempainillan jälkeen ryhdyin kuitenkin miettimään koulun tulevaa arkea sekä tehokkuuden että koulussa viihtymisen näkökulmista.

Valtion ja viranomaisten pääroolina on mahdollistaa kaikille yhdenmukaiset mahdollisuudet oppimiseen ja turvalliseen koulunkäyntiin. Juuri nyt heillä on varmasti tarpeeksi miettimistä tavoitetta tukevien prosessien kehittelemisessä.

Miten yritykset voisivat auttaa kouluja, opettajia ja koululaisia uuteen normaaliin opeteltaessa? Kun koulusta puuttuu jotain, syynä on yleensä rahapula tai poliitikkojen erimielisyydet. Miten tähän voi vaikuttaa?

Haluaisinkin haastaa kaikki yritykset miettimään, minkälaista konkreettista apua voisimme tarjota.

Kuka haluaa lahjoittaa kouluihin käsidesiautomaatit? Kuka suunnittelee ja tuottaa turvaväleistä muistuttavat lattiatarrat? Kenen markkinointiosasto ideoi parhaat välituntileikit, joissa turvavälit säilyvät luonnostaan?

Tarpeita on paljon ja ideoita on helppo keksiä nopeastikin. Hienoa olisi, jos koulun tuleva sääntöarki saisi jonkun yrityksen toimesta vähän kevyempiäkin sävyjä. Hauskalla tavalla kommunikoidut säännöt pysyvät paremmin mielessä!

Tehdään vastuullisia tekoja, jotta lapset ja nuoret oppivat syksyllä muutakin kuin pesemään käsiään. Näistä teoista voimme sitten kertoa markkinointiviestinnän keinoin muillekin ja rakentaa samalla positiivista mielikuvaa yrityksestämme. Koulujen ja yritysten välinen yhteistyö ei välttämättä ole helppoa mutta koronakriisi on osoittanut, että mahdottomiakin asioita tapahtuu.