Osuuspankin mukaan keskimääräisellä suomalaisella ruuan rahallinen osuus kulutuksesta on 11 prosenttia. Samaan aikaan Global Food Securityn vuoden 2018 datan mukaan suomalaisten perusruokavalio on EU:n kolmanneksi eniten ympäristöä rasittava, kun päästöjä mitataan yhden henkilön vuosittaisilla hiilidioksidiekvivalenteilla. Kärkisijoja pitävät Portugali ja Ruotsi.

Tuontiruoka ei tätä sijoitusta selitä, vaan enemmänkin suomalaiseen ruokavalioon kiinteästi kuuluvat liha- ja maitotuotteet. Valtioneuvoston RuokaMinimi-hankkeen loppuraportin (2019) mukaan niiden rahallinen osuus suomalaisten ostoskorista on lähes 37 prosenttia. Kun vuonna 2017 suomalaiset ostivat kotiin 13,5 miljardilla eurolla ruokaa, maitoon ja lihaan meni siitä 4,9 miljardia.

Mitä tapahtuu suomalaisen keskimääräiselle ostoskorin hinnalle, jos se siirtyy voimakkaasti kohti ilmastokestävää ruokaa?

Kun Helsingin Sanomat juhannuksena 2019 vertaili kahta eri neljän hengen juhannuskoria, oli tulos varsin tyrmäävä. Kun perinteinen menu maksoi hieman yli 33 euroa, vegaaninen laihdutti lompakkoa yli 76 euroa. Onko tosiaan niin, että kaikki se, mikä on ihmiselle ja ilmastolle parempaa, on pahempaa yksityisen kuluttajan lompakolle?

Se, mistä tulevaisuuden vaihtoehtoinen juhannusmättö koostuu, on kuitenkin äärimmäisen kiinnostava sijoituskohde. Edellä mainitun Valtioneuvoston selvityksen mukaan suurimmat liha- ja maitotuotteille vaihtoehtoisen elintarvikejalostuksen kasvunäkymät ovatkin viljan jatkojalostuksessa sekä vegaanisissa ja runsaasti kalaa sisältävää ruokavaliota tukevissa valmisruuissa.

Samaa kieltä puhuvat markkinat. Fazer on ostanut kauraan keskittyneet Yosan ja Kaslinkin. Paulig osti nyhtökaurastaan tunnetun Gold & Green Foodsin, kun Härkiksen valmistaja Verso Foods vuorostaan myytiin norjalaiselle Kavlille. Kaikkia näitä yhdistää kyky pyytää kuluttajaa maksamaan lisähintaa vastaaviin maito- ja lihatuotteisiin verrattuna, mutta myös päätyminen suuremman elintarvikejätin kylkeen, kun tuotantoon, markkinointiin ja seuraavaan kasvuloikkaan tarvitaan lisäinvestointeja.

Itse uskon, että ilmastonmuutoksen torjunta on brändeille uuden hintapreemion lähde. Ja kun tämä malli toimii, kaikki voittavat. Riskin ottaneet yrittäjät vaurastuvat, kasvuun uskoneet sijoittajat saavat rahoilleen tuottoa ja kuluttaja saa nauttia suuremmasta valinnanvapaudesta ja uusista tuotteista supermarketin hyllyillä.

Mutkana tässä matkassa on reilun siirtymän vaarantuminen vastuullisen ostoskorin korkean hinnan vuoksi. Huonoimmillaan muutos ilmastokestävän ruuan yhteiskunnaksi rokottaa juuri niitä kuluttajia, joiden lompakko on valmiiksi jo ohuempi.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.