Kulmahuoneen kirjeenvaihtaja

Jukka Hakala 14.3. 08:30

Huulipunaa sialle

Jukka Hakala

Viestintäkriisejä aiheuttavat lähinnä huonot viestijät.

Kovalevyä siivotessani törmäsin erään ulkomaisen suuryrityksen kymmenisen vuotta vanhaan kriisiviestintämanuaalin. Kuten vastaavissa manuaaleissa yleensä, siinä oli listattu, miten viestiä, kun tehtaassa sattuu tulipalo tai muu onnettomuus, mitä tehdä, kun johtohenkilö menehtyy tai kavaltaa varoja, miten suhtautua tuoteväärennöksiin tai erilaisiin toiminnan pysäyttäviin yllättäviin tapahtumiin sekä koko joukko muita ennalta kuviteltavissa olevia kriisejä toimintaohjeineen.

Missään ei ollut viestinnän toimenpideohjeita sille, että yrityksen koko toimintamalli paljastuu vastuuttomaksi ja kestämättömäksi. Ja hyvä niin, sillä toiminnan puutteita ei kriisiviestinnällä paikata. Kriisiviestintä on näissä tapauksissa vain huulipunan laittamista sialle.

Esimerkiksi julkisuuden hampaissa olevat hoivayhtiöt eivät tarvitse niinkään kriisiviestintää, vaan pikemminkin uusia toimintamalleja, uudenlaista johtajuutta ja ehkä myös uusia, entistä vastuullisempia omistajia.

Moni viestintäkriisiksi leimattu asia on itse asiassa toiminnan kriisi. Yritys tai yksittäinen ihminen on toiminut vastuuttomasti, epäeettisesti tai ylipäätään toisin kuin se on julkisuudessa antanut ymmärtää. Siksi se joutuu täysin aiheesta median hampaisiin.

Koska jokainen yrityksen päätös on samalla viesti, päätösten erilaiset mielikuvavaikutukset tulee ottaa huomioon jo osana päätöksentekoprosessia.

Sen miltä aiotut päätökset näyttävät julkisuudessa ja millaista keskustelua ne voivat herättää, tulisi olla yksi tärkeä päätöksenteon kriteeri. Mikäli mielikuvavaikutukset arvioidaan kielteisiksi, päätöstä ei välttämättä kannata tehdä siinä muodossa kuin alun perin ajateltiin.

Varsinaisia viestintäkriisejä aiheuttavat lähinnä huonot viestijät: ihmiset, jotka tulevat julkisuuteen idioottimaisilla lausunnoilla ja yritykset, jotka täyttävät mediat ilman ajatusta kyhätyillä kampanjoillaan.

Usein tällaiset ihmetystä ja paheksuntaa herättävät lausunnot ja kampanjat juontavat juurensa siihen, että niiden esittäjät ja suunnittelijat ovat etääntyneet ihmisten arjesta ja yhteiskunnassa vallitsevista moraalikäsityksistä.

Todellisten mainekriisien kustannukset ovat suuret. Pahimmillaan ne voivat tuhota yksittäisen ihmisen uran tai tappaa koko yrityksen. Pelkällä viestinnällä ei kriisejä hoideta, mutta taitavalla viestinnällä on toki roolinsa. Sillä voidaan ostaa hetkinen lisää aikaa, jotta toiminta saadaan kestävälle pohjalle.

Kirjoittaja Jukka Hakala on viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö