Kulmahuoneen kirjeenvaihtaja

Jukka Hakala 8.11. 09:03

Markkinoinnin ilmastotalkoot

Jukka Hakala

Maailma on hukkumassa kertakäyttöisten sisältöjen ongelmajätteeseen.

Viimeisen puolen vuoden aikana monet brändit ovat kääntäneet selkänsä muoville. Starbucks kertoi hylkäävänsä muovipillit, Sokos Hotellit pistää luiskalle lasten muoviset kylpyoravat ja Ikea aikoo lopettaa fossiilisista raaka-aineista tehtyjen kertakäyttöisten muovituotteiden valmistamisen.

Muoviongelma valtasi median ja ihmisten mielet. Nopealla toiminnallaan yritykset saivat maailman parantamisen ohella napattua itselleen myös toimista seuranneen mainehyödyn. Hyvä niin.

On hienoa, että yhä useampi yritys siirtyy kestämättömällä tavalla valmistetuista kertakäyttötuotteista vastuullisempiin vaihtoehtoihin. Toivoa sopii, että sama trendi ulottuisi myös yritysten viestintään.

Maailma on nimittäin hukkumassa kertakäyttöisten sisältöjen ongelmajätteeseen.

Roskaa on kaikkialla. Ideattomat mainoskampanjat, kännykkäkameralla ilman käsikirjoitusta tehdyt somevideot, väkinäisen hashtagin ympärille kasatut sekavat ajatelmat, kovisten löysät blogit. Julkista tilaa ja ihmismieliä sotkevan sisältöjätteen määrä on paisunut niin suureksi, että sitä ei halua lajitella enää paatuneinkaan semiootikko.

Moni brändi on jo vanhastaan keskittynyt viestinnässään ja markkinoinnissaan määrään, ei laatuun. Sosiaalinen media on vain vahvistanut tätä kehitystä. Yritykset jankkaavat somessa itsestään kuin alkoholisti elämäntarinaansa kolmosen ratikassa. Levy on juuttunut, kuulijat ovat vaivautuneita, ja ainoa vuodatuksen herättämä tunne on sääli.

Suurimmassa vastuussa tästä ovat kiiluvasilmäiset sisältömarkkinointikonsultit, jotka loivat ajatuksen siitä, että brändien on käytävä ihmisten kanssa jatkuvaa dialogia synnytyslaitokselta krematorioon. Seurauksena on tulva yhdentekevää sisältöhöttöä ja yhteisöllisyyden kaapuun puettua kisavisaa.

Kiinalaisten hikipajojen muoviroskaa Suomeen rahdannut Tiimari meni konkurssiin, mutta markkinointiviestinnässä harjoittelijoiden halpatyövoimalla pyörivät sisältötehtaat jatkavat ympäristönsä saastuttamista kuin huomista ei olisikaan.

Uudet viestinnän kanavat ovat samalla siunaus päämäärättömille viestijöille. Kaiken tekemisen perustaa – kuten yrityksen olemassaolon tarkoitusta, strategisia valintoja, aitoa erilaistamista kilpailijoista – ei tarvitse miettiä, kun pitääkin tässä jo juosta tekemään livelähetystä Periscopeen kaikkia niin suuresti kiinnostavasta asiakaslehden ilmeuudistuksen välitsekkauspalaverista.

Sillä tästä kertakäyttökulttuurissa on pohjimmiltaan kyse. Emme tiedä, keitä olemme, ja mitä lopulta haluamme. Sitä etsiessä mikä tahansa käy. Sitä etsiessä tyydymme yhdenyön irtoideoihin.

Avain ikimuistoisiin sisältöihin on paremmassa itsetuntemuksessa. Tiedä, miksi olet olemassa. Tiedä, mikä tekee sinusta ainutlaatuisen ja miten haluat sen ihmisille kertoa.

Ei ole sattumaa, että muistamme ja muistelemme vaikkapa Niken viime vuosituhannen puolella tehtyjä mainosfilmejä. Ne kestävät aikaa, koska niissä on ajatus ja tarina, joka lähtee brändin perusteista. Siksi ne ovat edelleen relevantteja.

Olisiko aika viestinnän ja markkinoinnin omille ilmastotalkoille? Olisiko aika nostaa laatu tekemiemme sisältöjen keskeiseksi arviointikriteeriksi? Olisiko aika käyttää kaikki kertakäyttöviestinnän tuottamiseen kuluva aika ja raha paremmin, kestävää kilpailuetua tuovalla tavalla?

Kirjoittaja Jukka Hakala on viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö