Kulmahuoneen kirjeenvaihtaja

Jukka Hakala 15.3. 08:00

Medialukutaitoa aikuisille

Jukka Hakala

Lähdekritiikistä kaikkien ikäluokkien kansalaistaito.

Joka vuosi suuri joukko ihmisiä ympäri maailman huolestuu divetymonoksidin laajamittaisesta käytöstä elintarvikkeissa ja muissa päivittäin käyttämissämme tuotteissa.

Vaikka ainetta löytyy niin happosateista, kasvimyrkyistä kuin syöpäpotilaiden kasvaimista, silti käytännössä jokainen elintarvikeyritys vauvanruokavalmistajia myöten jatkaa sen käyttöä kuin mikään ei olisi vialla.

Divetymonoksidi, kemialliselta merkiltään H20, on klassinen huijaus, jolla naureskellaan hyväuskoisille hölmöille.

Se, että huijaus onnistuu vuodesta toiseen masinoimaan suuren joukon ihmisiä vastustamaan suuryritysten vastuuttomia toimintatapoja, kertoo paljon sekä ihmisten tietotasosta että lähdekritiikin puutteesta.

Mediahölmöys on ehtymätön kansallisomaisuus. Iltalehti kertoi hiljattain naisesta, joka oli sen kummemmin analysoimatta tatuoinut käteensä Suomi24-keskustelupalstalta löytämänsä espanjankieliseksi väitetyn ja hölynpölyksi osoittautuneen ”mietelauseen”.

Vakavammaksi lähdekritiikittömyys muuttuu, kun sen seurauksena vaarannetaan muita. Rokotevastaisuus on tästä hyvä esimerkki.

Olen nähnyt muuten hyvinkin täysjärkisten ihmisten jakavan muka-tieteellisiä rokotevastaisia artikkeleita, joiden taustoista avautuu pienellä googlailulla useita tekijöitä, joiden pitäisi herättää terve epäilys niin väitteiden totuudellisuudesta kuin kirjoittajan motiiveista.

Olemme perinteisesti olleet huolissamme lasten medialukutaidosta. Aikuisten lukutaidottomuus ja lähdekritiikin puute on vähintään yhtä karmivaa.

Aikuisväestölle ongelmia tuntuvat aiheuttavan erityisesti mediasisällön muotoon puetut valheet. Yhdysvaltain vaalien aikaan Facebook-syötteeni täyttyi Donald Trumpin vanhasta ”sitaatista”, jossa hän spekuloi, että jos joskus lähtisi ehdokkaaksi niin tekisi sen republikaaneissa, koska he ovat äänestäjistä tyhmimpiä ja uskoisivat kaikki ne valheet, joita Trump heille syöttäisi.

Tokaisu oli liitetty People-lehden vanhan Trump-kannen yhteyteen. Hieno sitaatti, mutta täyttä valetta. Siihen oli helppo uskoa, koska se sopi mainiosti esittäjänsä suuhun.

Me Gutenbergin galaksissa kasvaneet olemme tottuneet siihen, että kaikki mikä on präntätty kunnialliseen lehteen, on totta. Pelonsekaisella tunteella odotan, mitä tapahtuu kun videosisältöjen taidokas manipuloiminen on helposti jokaisen kännykän käyttäjän ulottuvilla.

Lapsuksia sattuu tottuneillekin faktantarkastajille. The New Yorker -lehden mainion satiiripalstan Borowitz Reportin tekstejä on julkaistu uutisina suomalaisessakin laatumediassa. Maailmasta on näköjään tullut niin absurdi, että satiiri ei enää erotu todellisuudesta.

Entä ne nuoret? Kolmekymppisen kollegani tyypillinen vastaus kertomiini uutisotsikoihin ja tarinoihin on ”oikeesti?”. Hän on tottunut kyseenalaistamaan kaikkien tarinoiden totuudenmukaisuuden.

Suppea otos teinien maailmasta kertoo samaa: totuuden jälkeisen ajan nuoret ovat sangen epäluuloisia. He ovat lapsesta asti oppineet siihen, että asiat eivät useinkaan ole sitä, miltä ne näyttävät ja että jossain on aina joku, joka yrittää heihin vaikuttaa.

Lähdekriittisyys tuntuu polarisoituneen. Osa ihmisistä uskoo kaiken, mitä heidän halutaan uskovan, osa suhtautuu kaikkeen epäillen. Jälkimmäinenkin vaihtoehto tuntuu raskaalta. On ahdistavaa, jos mihinkään mediasisältöön ei voi lähtökohtaisesti uskoa.

Tällaisessa tilanteessa perinteiset journalistiset hyveet nousevat entistä suurempaan arvoon. Julkisen sanan neuvoston juuri alkanut Vastuullisen journalismin kampanja on oikealla asialla. Kampanjaa voisi huoletta laajentaa myös kansallisiin medialukutaitotalkoisiin. Kuka lähtee mukaan?

Kirjoittaja Jukka Hakala on viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö