Kulmahuoneen kirjeenvaihtaja

Jukka Hakala 27.9.2018 08:36

Missä viipyy hanaviini-emoji?

Jukka Hakala

Luku- ja kirjoitustaito rapistuvat samalla kun palaamme hieroglyfien aikaan.

Viiniä juova maailma pidättää hengitystään, kun Unicode-konsortio päättää ensi keväänä uusista kansainväliseen standardiin hyväksyttävistä emojeista. Nykyisin virallisia viini-emojeita ovat vain punaviinilasi sekä samppanjalasit ja -pullo.

Valkoviinituottaja Kendall-Jackson haluaa korjata tämän huutavan vääryyden ja kampanjoi voimakkaasti valkoviini-emojin puolesta. Unicodelle lähetetyissä perusteluissa todetaan muun muassa, miten ”totuuden jälkeisessä ajassa ihmiset odottavat selkeää viestintää”.

Luit aivan oikein. Kalustetuissa huoneissa työskentelee joukko korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka keskustelevat ja päättävät siitä, mitä yksittäisiä sanoja voidaan kuvata pikkuruisilla symboleilla. Kokevatkohan he työnsä merkitykselliseksi?

Maailma ei ole kuitenkaan valmis, vaikka saisimmekin valkoviini-emojin näppäimistöömme. Itse pidän roseesta,. Pitääkö minun jatkossakin vaivautua kirjoittamaan tuo vaikea viisikirjaiminen sana? Entä hanaviinit? Eikö toksisen maskuliinisuuden hengessä tonkkaviineillekin pitäisi saada oma symbolinsa?

Vai – esitän nyt kerettiläisen ajatuksen – voisiko olla niin, että jokaiselle sanalle ei tarvitakaan omaa kuvaketta? Siksihän meillä nimenomaan ovat kieli ja sanat.

Kun viisituhatta vuotta sitten keksityistä nuolenpääkirjoituksesta ja hieroglyfeistä edettiin erilaisiin aakkosjärjestelmiin, pääsimme entistä tehokkaammin luomaan yhteisiä merkityksiä. Pystyimme viestimään paremmin, mikä puolestaan vei sivilisaatioitamme vauhdilla eteenpäin.

Nyt haluamme tieten tahtoen kääntää kehitystä taaksepäin.

Lukukeskuksen mukaan alle 25-vuotiaiden lukutaito on heikompi kuin kymmenen vuotta sitten. Joka kymmenes suomalainen lukee niin huonosti, että jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottaa heille vaikeuksia.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen selvityksen mukaan joka viides poika ei selviydy yksinkertaisenkaan tekstin, kuten kesätyöhakemuksen, laatimisesta (tähän kansallinen hätätila- ja kansallinen häpeä -emojit, jotka saataneen joskus IPA- ja APA-emojien jälkeen).

Miksi kirjoittaa mitään mistään, kun voi peukuttaa, itkunauraa tai kalsarikännäillä?

Samalla kun suomalaiskoululaisten luku- ja kirjoitustaito rapistuvat, maakuvaa rakennetaan emojeilla, joita tähdittävät kotonaan yksin juopottelevat alkoholistit.

Kuten yksi aikamme terävänäköisimmistä filosofeista, DJ Ibusal toteaa: medialukutaito pilalla, pelkkää paskaa tilalla.

Ehkä maailma ei tuhoudukaan ydinsotaan tai ilmaston lämpenemiseen. Se tuhoutuu, kun emme enää kykene viestimään toisillemme mitään syvällisempää. Viimeinen sammuttakoon valot, kunhan on ensin lähettänyt itku-emojin.

Kirjoittaja Jukka Hakala on viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö