Kulmahuoneen kirjeenvaihtaja

Jukka Hakala 13.9. 08:40

Poikkeus lentosuunnitelmassa

Jukka Hakala

Sovitulla tavalla tuotettua keskinkertaisuutta arvostetaan enemmän kuin luovia onnistumisia.

Jouluna 50 vuotta sitten kuulento Apollo 8:n miehistö otti ensimmäisen värikuvan avaruudessa matkaavasta maapallosta. Tuo kuva, maagisen kaunis Earthrise, sai ihmiset tajuamaan planeettamme ainutlaatuisuuden. Sitä pidetään syystäkin yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista luontokuvista.

Oli kuitenkin lähellä, että kuvaa ei otettu.

Kuvaan johtaneesta tilanteesta on äänitallenne. Kun astronautti Bill Anders huomaa kuun takaa nousevan maan ja alkaa kuvata sitä, lennon johtaja Frank Borman sanoo ”älä ota kuvaa, se ei kuulu lentosuunnitelmaan”. Anders naurahtaa, pyytää miehistön kolmannelta jäseneltä Jim Lovellilta värifilmiä ja ottaa historiaan jääneen kuvan.

Maailma saa olla kiitollinen, että lentosuunnitelmasta poikettiin. Kuva oli tärkeässä roolissa globaalin ympäristöliikkeen synnyssä.

Poikkeuksen pelikirjaan teki myös nuori jääkiekkoilija Mikael Granlund, kun hän lähti vuoden 2011 MM-kisojen välieräottelussa yrittämään suomalaiseen urheiluhistoriaan päätynyttä ilmaveiviään.

Ajatellaanpa, mitä olisi tapahtunut, jos ilmaveivi olisi epäonnistunut – jos siitä olisi tullut pihapelimäinen pannukakku? Antero Mertaranta olisi ehkä edelleen huutanut taivas varjele, mutta lisännyt perään hämmästelyt siitä, miksi noin loistavassa paikassa ruvetaan pelleilemään. Granlund olisi saanut niskoilleen leijonafanien vihan.

Kritiikin ja moitteiden pelko onkin suurin syy, miksi emme uskalla poiketa ennalta laadituista suunnitelmista. Sovitulla tavalla tuotettua keskinkertaisuutta arvostetaan kulttuurissamme yhä enemmän kuin luovasti syntyneitä onnistumisia.

Suunnitelmista poikkeaminen on aina epävarmaa, ja siksi se vaatii paljon rohkeutta. Johtajien tehtävä on luoda organisaatioon ilmapiiri, jossa voi turvallisesti kokeilla – ja kuten kokeiluissa on usein tapana, epäonnistua.

Viestinnässä ja markkinoinnissa tällaisten kokeilujen tulisi olla osa päivittäistä toimintaa. Silti moni yritys on vuosikellonsa vanki. Niitä noudatetaan orjallisesti kuin Neuvostoliitto viisivuotissuunnitelmiaan. Kun mahdollisuus koputtaa olkapäälle, on paljon helpompi jatkaa ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan kuin improvisoida.

Esimerkiksi Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä tarjosi suomalaisille yrityksille ainutlaatuisen mahdollisuuden nostaa brändinsä tänne sulloutuneen kansainvälisen median tietoisuuteen. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tällä rintamalla oli hiljaista kuin Stockmannin sovituskopeissa. Vuosikelloihin oli varmaankin merkitty lomia ja kivoja kesäpromoja.

Poikkeuksien tulisi olla uusi normi, koska viestinnässä eteen tupsahtaviin mahdollisuuksiin tarttumisen riskit ovat lopulta mitättömiä.

Jos me mielikuvakirurgit epäonnistumme, potilas harvemmin kuolee leikkauspöydälle. Avaruusrakettimme ei murskaudu kuun pinnalle, eikä päällemme laskeudu penkkiurheilevan kansan ikuista vihaa. Mitä siis vielä pelkäämme?

Kirjoittaja Jukka Hakala on viestintätoimisto N2 Commsin toimitusjohtaja.