For fox sake

Elina Kettunen 31.5. 12:26

Kuuntele, saatana!

Elina Kettunen

Kuinka paljon työelämässä tehdään päätöksiä ymmärtämättä kunnolla mitä päätetään?

Olen elämäni aikana melonut kaiken sortin vesistöissä. Turhauttavampia ovat tilanteet, kun melaan osuu syvyyksistä jokin ankeriasta muistuttava limanuljaska.

Sitä yrittää melalla työntää takaisin pinnan alle, mutta se tarttuukin tiukasti kiinni. Ja jos siitä yrittää saada otteen, niljake luiskahtaa pois käsistä. Eli et saa siitä kunnolla otetta, mutta et pääse eroonkaan.

Nuljaskoja yhdistää yksi piirre. Syvien vesien eliöiden tapaan heillä ei ole lainkaan korvia. Siksi he eivät kykene kuuntelemaan, vaan roikkuvat lähinnä riesana elämän virroilla.

Korvien puutteen vuoksi heidän kanssaan kommunikointi on tavattoman raskasta. He uivat tahtomattasi elämääsi jostakin roskakalojen suurparvesta, ja kun yrität saada heihin jonkinlaisen yhteyden, niin lompsis vaan sinne luiskahti.

Jostain syystä näitä nuljakkeita osuu melaan erityisesti palavereissa, kun pitäisi käydä jotain asiaa läpi.

Harmittomammat yksilöt häsäävät laitteillaan jotain muka tärkeämpää, keskittyvät epäolennaisuuksiin tai ovat muuten vain pihalla. Toki pihalla olo on toisinaan ihan ymmärrettävää, mutta jos asiaan ei halua tehdä muutosta olemalla läsnä, niin minulla menee kelat umppariin.

Viheliäämmät tapaukset puolestaan ovat korvanneet kuuntelutaidon puutteen itsekeskeisyydellä. He surffaavat egonsa kanssa auringonlaskuun ja sieltä pirteänä uuteen päivään. He keskeyttävät, puhuvat päälle ja suodattavat kaiken kuulemansa jonnekin pimeisiin onkaloihinsa.

Kun ei kuuntele, niin harvemmin ymmärtää mistä puhutaan. Ja kun ei ymmärrä kunnolla, niin on vaikea saada aikaan muuta kuin yhdentekeviä päätöksiä.   

Kuuntelemista pitäisi jokaisen opetella, sillä se on avain niin moneen. Omaan oppimiseen, tuen antamiseen, toisten inspirointiin, parempiin suorituksiin – ja ennen kaikkea parempiin päätöksiin.

Kuitenkin aivan liian usein joutuu tulkitsemaan toisen mikroliikkeistä tai ilmapiirin muutoksista, että ihan sama mitä puhut, niin ohi menee.

Kuuntelu ei vaadi muuta kuin hetkellistä itsensä unohtamista ja vähän psykologisia lihaksia. Silti olen usein haavi auki, että miten se niin monelle on niin tavattoman vaikeaa.

Mistä niitä kuuntelemiseen kykeneviä ihmisiä voi oikein lähteä naaraamaan? Miksi ne ovat niin mahdottoman tiukassa? Miten saada kommunikointitilanteissa käsiinsä muutakin kuin tahmainen jälkituntuma?

Jos joku ystävällismielinen tietää vastauksen, niin ollaan kuulolla!

Kirjoittaja Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö