Jo tämän blogin otsikko on ongelmallinen. Ensinnäkin, ketä kiinnostaa. Toiseksi, kannattaako lukea kenenkään oppeja, kun ei tiedä, onko henkilö ollut johtajana jotenkin esimerkillinen.

Itse suhtaudun kaikkiin oppeihin uteliaana, mutta kaikkiin opettajiin varauksella. Jokainen opettajakin on ihminen, heissä on virheitä ja salattuja puolia. Ihmisiä ei kannata ihailla, heidän sanomiaan ja tekojaan toisinaan kyllä.

Edelliseen liittyy ensimmäinen oma oppini. Johtajan täytyy olla utelias ja oppimishaluinen. Johtajan tulisi osoittaa esimerkillään, miten keskeistä on halu kehittyä ja kyseenalaistaa vallitsevat uskomukset.

Johtaja ei saa kuitenkaan olla johdateltavissa. Se on ihan keskeistä ymmärtää. Itse eksyin hetkeksi pariin kertaan. Omiaan tulee kuunnella, mutta ulkoa tulevat tekijät tai mielipidevaikuttajat eivät saa sanella asioita. Jos johtajalla on taipumus ihailla, mitä hyvänsä uutta agile-metodia, sometähteä tai bisnesgurua, hän kompastuu ydinasioissa ja kadottaa oman ajattelunsa. Ja ilman omaa ajattelua ei ole johtajaa.

Johtajan katse on huomisessa. Hyvin helposti kaikki huomio on päivän tulipaloissa. Yleinen haaste asiantuntijayrityksissä on selviytyä työtehtävissä ja unohtaa, miten menestytään puolen vuoden päästä. Johtajan tehtävä on miettiä kulman taakse.

Jokainen yritys on johtajansa arvomaailman näköinen, vaikka hän ei sitä aina haluaisi. Hänen hyvät ja huonot puolet välittyvät kulttuuriin väistämättä. Toisinaan energian johtaminen on johtajan tärkein tehtävä. Jos johtaja ei ole kiinnostunut ihmisistä, se ei kannusta muitakaan. Jos johtajalle tärkeintä on raha, se on kaiken toiminnan keskiössä. Jos johtaja on liian pelokas ja varovainen, niin on firmakin. Jos johtaja ei ole yhteydessä asiakkaisiin, miksi kenenkään pitäisi.

Minua kiinnostaa syvästi ihmisyys ja luovuus, se vaikutti tekemiseen. Olen kärsimätön, julistava, vihainen ja lempeä, erittäin kilpailuhenkinen, huumorintajuinen ja melankolinen. Ristiriitaisuuteni puolestaan teki kaikesta poukkoilevaa, dramaattista ja intensiivistä. Prosessit ja talouskasvu eivät sytytä minua, ja se oli liiketoiminnan kehittämiselle hidaste. Kuten sanottua, yritys on kuten johtajansa. Ja jos johtajia on vain yksi, se leimaa yritystä, liikaakin.

Tuo taas johtaa siihen, että johtajan ammatillinen velvollisuus on tuntea itsensä ja kehittää itsetuntemustaan koko ajan. Vihje hallituksille kautta maan. Jos näin ei ole, yrityksessänne kytee kaaos, ja ennemmin tai myöhemmin, joka puolella palaa. Jokaisessa meissä on egoa, mutta jos johtajan ego on suurempi kuin hänen tarkoituksensa tai hänen halunsa palvella omaa joukkuettaan, jossain vaiheessa parhaat lähtevät pois. Sen voin taata. Kukaan ei halua palvella itsekkyyttä. Suosittelisin johtajille säännöllistä terapiaa. Se helpottaa myös väistämättömään yksinäisyyteen ja stressiin sekä auttaa teitä kaikissa elämänne suhteissa. Kun sinulla on terve itsetunto, väkesi voi luottaa sinuun. Rajatapaukset kammetaan lopulta ulos.

Suurimpia virheitäni oli vaikeus antaa reklamaatiota. Jos joku vaikka vältti vastuuta tai toimi tiimin etua vastaan, saatoin jäätyä, puhua ohi. Saatoin jutella tuntikaupalla, miten kiehtovaa yleisesti ihmisyys on, mutta tilanteissa jossa sanani loukkaisivat toista, olin vaikeuksissa. Olin väärällä tavalla kiltti. Läheisriippuvuuteni teki minusta puolitotta. Puhumattomuus on syntini. Pystyn kohtaamaan haastavat taloudelliset tilanteet, asiakaskriisit tai ulkoiset uhat, mutta näissä asioissa olin vajakki. Siperia opetti, hinta oli kallis. Pyydän anteeksi, monilta.

Yritin opetella suoraa puhetta. Brene Brownin keskeisimpiä oppeja johtajille on niin kutsuttu jatkuva ”rumble”, vaikeat ja piilevät asiat pitää kohdata keskustelemalla, säännöllisesti ja ennakoiden. Niin yritys välttyy kuppikunnilta ja kuiskuttelulta, ja se luo vastavuoroisesti avoimuuden ilmapiiriä. Se on mahdollista, jos oma väki, kuten minulla kävi, on sydämellisiä ja rohkeita ihmisiä. Helppoahan se ei ole, puhua totuudesta ja paljastaa itsepetoksia. Se sattuu ja saattaa itkettää osallistujia. Itkua ei saa pelätä, se avaa tärkeimmät merkitykset ja lukot. Johtajakin saa itkeä ja hänen täytyy uskaltaa pyytää anteeksi.

Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara on usein kuultu klisee. Se klisee on sataprosenttisesti totta. Mikään strategia tai asiakasvoitto ei taa hyvää tulevaisuutta, jos henkilöstö kipuilee tai ei kehity. Tämä ei tarkoita, etteikö asiakkaat olisi tärkeitä. Mainosalalla yrityksen maine perustuu siihen mitä tehdään ja kenelle. Jos tekee keskinkertaista, on keskinkertainen. Jos tekee vain rahasta, on ahne. Toimistot saavat ne asiakkaat, jotka uskovat samaan. Sama uskomus markkinoinnista on oleellista. Se vaatii keskinäistä välittämistä ja luottamusta. Kuten yleensä ihmissuhteissa, läheskään aina kemiat eivät kaikilla tasoilla kohtaa. Mutta kun ne kohtaavat, pyhä jysäys, voidaan tehdä ihmeitä. Hyvistä asiakkaista täytyy pitää rakkaudella kiinni kuten hyvistä ystävistä. Sen parempaa neuvoa en osaa antaa.

Näissä opeissa mikään ei liittynyt bisnekseen ja strategiaan. Tai sitten tismalleen kaikki. Lukija saa päättää.

Haastattelin kerran Lasse Kurkilahtea. Tämän huippuammattilaisen neuvo johtajille oli: ”Siinä vaiheessa, kun luulet tietäväsi aina muita paremmin, on aika mennä vaihtoon.” Tein niin. Nälkäisemmät ja tuoreemmat ottivat paikan. Peli näyttää katsomosta katsottuna erilaiselta, jännittävältä. Ja sydän sykkii omille.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.