Laihon klinikka

Tommi Laiho 29.7. 08:12

Fomo sapiens, paitsijäävä ihminen

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Aikojen alusta meillä on ollut tarve kokea asioita yhteisesti, kirjoittaa Tommi Laiho.

Olemme laumasieluja. Muista ihmisistä ja vaikutuksista vapaata sekä itsenäistä ihmistä en ole tavannut. Aivojamme ja tunne-elämäämme nykii aina ulkopuoliset vallat. Riitänkö minä? Mitä muut minusta ajattelevat? Mitä minun pitäisi tehdä tullakseni nähdyksi? Kenen seurassa minun kuuluu hengata?

Laumasieluisuuden johdosta omaa ajattelua on vähän. Se on niin poikkeuksellista, että se tulee helposti lauman tuomitsemaksi, vaikkakin kaikki alkuperäinen ja uusi lähtee sieltä missä joku ei enää kulje lauma-ajattelun mukaisesti.

FOMO on lyhenne käsitteestä fear-of-missing-out. Olet saattanut kuulla termin. Itse et missään nimessä ole sitä kokenut. Aikojen alusta meillä on ollut tarve kokea asioita yhteisesti. Sosiaalinen media on miljoonakertaistanut FOMO-kokemuksen. Pelkäämme koko ajan jäävämme jostain paitsi, koemme ettemme kuulu joukkoon, jos emme osallistu.

Oireet ovat niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Jos en nyt avaa Facea, What’s uppia tai Instaa, menetän varmasti jotain tärkeää. Ahdistuksen tunne kasvaa, kun jostakin, josta on tullut kiinteä tapa ja osa rutiineja, jää väliin. Ihminen orjuuntuu.

Tyypillinen FOMA-tarina kertoo henkilöstä, joka on tottunut istumaan kaveriporukassa istumaan säännöllisesti iltaa, mutta jättää jostain syystä illan tai useamman väliin, mutta seuraa kavereiden postailua. Ulkopuolisuuden tunne on valtava ja masentava.

Sama tunne saattaa vallata sinut, kun näet tuttusi tai viiteryhmäsi festivaaleilla, juhlissa tai ulkomailla ilman sinua.  Koet katkeruutta, kateutta tai katumusta. Minun pitäisi olla tuolla. Varsinkin kun kukaan ei ikinä julkaise mitään muuta kuin vaikutelmia siitä miten ainutlaatuisen hienoa juuri tämä annos, ilta tai seura on. Läsnäoleminen tässä tuntuu mahdottomalta.

Edellinen johtaa siihen, että kukaan ei kieltäydy enää mistään. Kaikkeen on sanottava kyllä, jotta ei koe menettämisen pelkoa. Järkyttävä ajatus siitä, että jollain voisi olla kivempaa kuin itsellä valtaa mielen. Kun omaa tahtoa ei ole, lähdetään joukon jatkoksi. Itse tilanteessa ei kuitenkaan siltikään malteta viihtyä, vaan samalla seurataan mitä muualla tapahtuu ja kilpaillaan omilla postauksilla. Kukaan ei ole läsnä missään mutta kaikki ovat alleviivatusti jossain. 

Ei liene kellekään yllätys, että FOMA-ilmiön on tunnistanut, määritellyt ja hyödyntänyt markkinointi sekä brändit. Ensi kertaa aiheesta kirjoitti jo vuonna 1996 markkinointistrategi Dan Herman. Nykyiset interaktioon pyrkivät brändit ja mediat rakennetaan kokonaisuudessaan FOMA-psyykekuvaan. Koko idea on antaa asiakkaille ainutlaatuisuuden kokemus, jota vahvistaa vertaisten läsnäolo sekä jatkuvat reaktiot. "Minä olen olemassa, minut huomataan, minusta tykätään, haluan tätä lisää."

Tässä ympäristössä, asiakaskokemuksessa, ihmiset sitoutuvat tuntemaansa olotilaan ja pelkäävät jäävänsä siitä paitsi. Se on siis ihan puhdas huumekokemus. Markkinoinnissa sitä kutsutaan termillä platform. Brändille tärkeintä on alkuvaiheessa luoda uniikki illuusio, joka vetoaa varhaisiin edelläkävijöihin. Edelläkävijät tuovat perässään massat. Jos brändi ei tavoita ihailtuja, lauma ei kulje perässä.

Mikäli siis haluat luoda todella vetoavan brändin, keskeistä on löytää ensin ne harvat oikeat laumanjohtajat ja vasta sitten alkaa markkinoimaan heidän lampailleen. Markkinoinnissa puhutaan aina suosittelun voimasta, mutta unohdetaan liian usein, että keskeistä on, kuka suosittelee. Se että joku puhuva pää kannustaa vetämään monivitamiinia televisiossa ei ole vaikuttavaa.

Luolista lähtöisin oleva aistimme hakee lauman johtajien hyväksyntää. Ja jokaisella johtajalla on taas joku, jota hän katsoo ylös. Sillä ei tässä kontekstissa ole merkitystä, onko lauman johtaja kannatettava ihminen arvomaailmaltaan. Se on eri blogin aihe.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö