Laihon klinikka

Tommi Laiho 19.2. 08:08

Jokaisella pitäisi olla oma Mäkinen

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Jos Mäkinen olisi puu, se olisi hyvään maahan vähän vinoon kasvanut kynäjalava. Mutta Mäkinen on ihminen, toki vain Mankkaalta ja ruodoltaan ruokkoamaton.

Jokaisella pitäisi olla oma mäkinen. Mäkinen oli ensin minulle vain tuntematon lajitoveri. Häneen ei tutustu hetkessä. Kestää aikansa ennen kuin toisen ihmisen käsittää. Kun tajuaa, että toinen on erilainen, mutta ambitiot, energia ja arvomaailma ovat samansuuntaisia, häneen voi alkaa hitaasti lämmetä. Kun kimpassa naureskellaan aikansa, toisen roolin taakse voi nähdä ja tunnistaa ihmisen, sellaisen jolla on omat pelot ja traumansa. Se johtaa parhaimmillaan luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen, joka on ystävyyden korkein aste. Niin minulle kävi mäkisen kanssa.

Vaikka mäkisen kanssa ollaan toisinaan eri mieltä, lopulta molemmat tulevat kuulluksi. Toisen sanaan luotetaan ja hänen lopullista mielipidettään arvostetaan. Mäkinen on se joka tuo toisen näkökulman ideaan ja siten omaan ajatteluun. Olen vasta iän myötä tajunnut, että mielipiteen vaihtaminen on viisautta, aiemmin ajattelin sen takinkäännöksi.

Olen luonteeltani introvertti, yksityisyyttäni suojeleva, siviilissä jopa hiljainen. Paitsi. Kun puhe kääntyy ideoihin, luovuuteen, mainontaan ja huumoriin, jaksan järmätä hartaasti. Olen ollut etuoikeutettu. Vuosien saatossa olen tavannut lukuisia kohtalotovereita, naisia ja miehiä, hyvin erilaisia persoonia. Oma roolini keskusteluissa vaihtelee, joskus toimin olkapäänä, toisinaan haastajana, toisinaan valmentajana, toisinaan oppilaana. Kuten minulla, myös keskustelukumppanilla on yleensä oma tarve, halu heittää syystä tai toisesta läppää. Montaa heitä kutsun ylpeydellä ystäväkseni.

Harvemmassa ovat kuitenkin ne, joille voi uskoutua. Mäkinen on sellainen. Kun haluan, hänellä ei ole keskustelulle missiota, omaa agendaa. Voin suodattaa hänen kauttaan omaa ajattelua ilman arvolatauksia tai hierarkiaa tai keskinäistä kilpailua. (Viimeisin on tällä alalla yleensä aina piilevästi läsnä, mikä on erittäin jees, koska tämä on kilpailulaji.) Mäkinen kuuntelee, esittää uusia ajatuspolkuja, ja lopulta tukee sitä kelaa, johon itse olen keskustelun jälkeen taipumassa. Se on venttilointia ja terapiaa, tai oli sana mikä hyvänsä, sen jälkeen uskon itseeni tai ideaan enemmän kuin ennen keskustelua. Se on tässä työssä, elämäntavassa, aivan keskeistä. Ilman tukea me emme kasva ja kehity.

Mäkinen ei ole ainoa mäkiseni. Seikkailuni aikana korvinani tai käsivarsinani on toiminut tai yhä toimii muun muassa tynnilöitä, paastoja, vattulaisia, korjuksia, laitisia, kurttiloita ja siilejä.

Huomattavaa on, että mäkiset ovat eri asia kuin muusat. Mutta siitä lisää ensi kerralla, kun avaan ajatustani todellisista kohderyhmistä.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.