Laihon klinikka

Tommi Laiho 18.6.2018 08:32

Jos et toiminnallasi pyri erinomaisuuteen, vaihda alaa

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Joskus huippulaadun tajuaa vain määrittelemällä sen vastakohdan.

Voisin ryhtyä kulmakuppilan pyörittäjäksi, IT-konsultiksi, jonkun sortin valmentajaksi tai terapeutiksi. Ne ovat ilmoittautumisammatteja kuten markkinointialakin. Olisin niissä kaikissa valtavan huono. Yksinkertaiseksi siksi etten osaa näitä ammatteja enkä välitä osata. Palkkaa saattaisin silti niistä saada, ainakin tovin.

Tällä viikolla ala puhuu Cannesista. Myös ne, jotka eivät tule ikinä siellä saavuttamaan mitään. Kivahan niistä on puhua, olla vähän niin kuin hengessä mukana.

Arvostan suuresti Cannesin missiota, ihailen osaa töistä ja tekijöistä. Tietty määrä festivaalin sisällöstä, formaatista ja kasvusta on tosin täysin turhaa rahastusta, joka ei palvele erinomaisuutta. Itse tarkoitus, palkita ja esitellä toisinajattelua sekä ainutkertaista laatua on äärimmäisen tärkeää, jotta ala, ja sitä kautta maailma kehittyy ja muuttuu. Sen ajatuksen tulisi olla periaatteellisesti kaikkien kisojen syvin olemus. 

Erinomaisuus on itseisarvo. Huippulaatuun pyrkiminen tulisi olla kaiken tekemisen tavoite. En ymmärrä mitään muuta tavoitetta, on toimiala tai kilpailukenttä mikä tahansa. Ja vaikka laatu on osin koettu asia, subjektiivinen tunne, silti huippulaadun erotta asiaa tuntematonkin. Siksi - miksi tehdä jotain keskinkertaisesti, sitä en tajua. Miksi ei ole halua tehdä jotain sellaista mistä voi olla ylpeä, jonka takana seistä? Jotain, josta aidosti välittää.

Joskus huippulaadun tajuaa vain määrittelemällä sen vastakohdan. Se ei ole superhuonolaatu. Se on välinpitämättömyys, mukavuuden halu tai ahneus. Se on sitä, että ”tehdään silleen ookoo, eihän sitä kukaan erota”, ”kyllä tälläkin voi tienata” tai ”tärkeintä on tehdä voittoa”.

Mietin, miksi sellaista tehdään, miksi joku on niin laiska, muita halveksiva ja arvoton. Kehnous on usean asian summa. Jos yritys ja sen brändi on rakennettu vain rahastuksen takia, tehdäkseen voittoa säästämällä kustannuksia, lopputulemana ei voi olla kuin roskaa. Valitettavan usein tälläinen strategia toimii liian pitkään.

Toinen asia ovat ihmiset. Kun työkulttuuri sallii, sulkee silmänsä tai toimillaan kannustaa ihmisiä oikaisemaan kaikessa, se tarttuu väkeen. Joihinkin se on myös lähtökohtaisesti sisäänkirjattu. Liian monen ajatuskuplassa seisoo: ”mä oon täällä vaan töissä tai viihtymässä”. Säälittävää. Olet juuri antanut elämästäsi kolmanneksen et mihinkään.

Markkinointiala, vaikuttamisen ammatti, on tyyppiesimerkki kaikesta edellisestä. Puhutaan isoja, annetaan vaikutelma osaamisesta, valitetaan suurista työmääristä, kehutaan miten merkittäviä brändejä palvellaan ja ollaan niin helvetin tärkeitä. Liimaudutaan kiinni muiden menestykseen ja omitaan muiden aikaansaannokset. Kun näen jotain laadukasta kysyn, kuka tai ketkä sen oikeasti tekivät. Melko varmasti se ei ole se koko nippu, jolla on kuohuviinilasit kädessä lavalla.

Tärkein todiste kaikessa on aina toiminta, tekeminen. Työstäsi jää jälki. Se ei valehtele, se on todiste. Jos brändisi ei tee säännöllisesti jotain merkittävää, ole keskustelun aihe, se on merkityksetön tuotemerkki, korvattava. Sama koskee sinua. Jos et ole osa jotain todella vaikuttavaa, kannattaa vakavasti pohtia verokortin noutamista talousosastolta. Tämä ei ehkä ole työsi, se melko varmasti ei ole, ja tiedät sen kyllä. Jokin muu voi olla. Yleensä se on jokin sellainen asia josta palat. Ja silloin kun rakastat asiaasi, sinä teet sen eteen enemmän, kriittisemmin, luovemmin, parempaa. Ja se palvelee lopulta kaikkia.

On todennäköistä, että joka päivä voimme elää tai kuolla. Itsestäänselvää niistä ei ole kumpikaan. Miksi ihmeessä kuluttaisimme päivän siihen mistä emme välitä?

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö