Laihon klinikka

Tommi Laiho 1.4. 08:15

Joutilaisuuden ylivoimatekijät

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Joutilaisuus on äärimmäinen suoritus, tänä päivänä se vaatii yli-inhimillistä luonteenlujuutta, kirjoittaa Tommi Laiho.

Kun palaveri peruuntuu, ensimmäinen reaktiosi on huojennus, eikö. Ei siksi, että palaveri olisi ollut epämiellyttävä vaan koska sait juuri vapaata, tyhjää aikaa.

Aika on arvokasta, mutta me tuhlaamme sen. Täytämme sen velvoitteilla, vastuilla, toiminnalla ja muka-pakoilla. "Mun on pakko, mä lupasin, mun pitää." Ei pidä. Sinun kannattaisi elää, ja jossain vaiheessa sinun pitää kuolla. Kaikki on vapaaehtoista, ei pakollista. Saat päättää aikasi käytön, jos haluat, ymmärrät tai uskallat.

Syntymästä se alkaa. Vauva sovelletaan vanhempien aikatauluun. Kasvettuaan vähän hänelle opetetaan lukujärjestyksen ja tehtävien tärkeys. Siihen päälle tulee vauvalle kohta harrastukset, kaverit ja koukuttava älypuhelin. Jatko-opiskelujen aikaan tulee hetkellinen irrotteluvaihe, mahdollinen pariutuminen, mutta kohta alkaa työt.

Meidät kasvatetaan kiireeseen, aikatauluihin ja to-do –listoihin. Olemme sitä mitä saamme aikaan, meille sanotaan, ja uskomme sen. Ilmiö on tuore, vain 150 vuotta vanha, ennen teollisuutta ja tehtaita ei eletty minuutin tarkassa todellisuudessa. Yläperspektiivistä katsottuna maapallo on täynnä ihmisen näköisiä muurahaisia, jotka kantavat korsiaan kekoon.

Missään vaiheessa, missään iässä, mikään taho ei ota vauvaa syliinsä ja sano, että oma ajattelu ja pysähtyminen, pelkkä oleminen, on tervein tapa ladata ja kehittää itseään. Kun keski-ikäinen romahtaa paineiden alle ja alkaa etsimään eksistentiaalisiin kysymyksiinsä vastauksia, hänelle tarjotaan lääkkeitä, terapiaa ja minuuttimääräisiä pikaharjoituksia. Siinä on ippasen vaikea opetella pois neljäkymmentävuotisista rutiineista ja opituista ajattelumalleista.

Joutilaisuus on äärimmäinen suoritus, tänä päivänä se vaatii yli-inhimillistä luonteenlujuutta.

Olen ollut ihan samanlainen nisti kuin kaikki muutkin. Tehnyt kaikkeni, ettei tarvitse kohdata omia ajatuksiaan - paennut pulloon, pakkoihin, bileisiin ja pelivälineisiin. Jostain syystä, intuitiivisesti, olen kuitenkin aina pitänyt vetäytymisestä, mutta sen todellisen arvon olen hitaasti ymmärtänyt vasta siirryttyäni yrittäjäksi.

Minulla ei olisi enää mitään edellytyksiä kantaa vastuuta, ajatella tuoreita ja antaa muille energiaa ilman joutilaisuuden kausia. Ja nämä kolme asiaa ovat kuitenkin ne joista eniten pidän itsessäni. Sairastuisin vakavasti ensin mieleltäni, sitten fyysisesti, ilman säännöllisiä pysähtymisiä.

Jos ensin tajuaa joutilaisuuden tärkeyden, sitä voi toteuttaa kuten parhaiten itse kokee. Mitään velvoitteita joutilaisuudessa ei ole, siihen ei saisi olla sääntöjä, sen perusidea on juurikin päinvastainen. Jokainen luo omat tavat, jotka toimivat.

Kuvailen lyhyesti omaani. Meditoinnin ajatus on erinomainen. Minulle se kuitenkin kuulostaa terminä toimeksiannolta tai suoritukselta, vaikka sitä se ei tarkoita. Kutsun omaa läsnäoloani suomalaisemmalla sanalla mietiskelyksi tai pohdinnaksi.

En määrittele sen pituutta. Arkisin se tarkoittaa yleensä sitä, että makaan sängyllä ja tuijotan kattoon. Pääosin tämä tapahtuu yöaikaan. Missään olosuhteissa tietokone ei voi olla silloin vierellä. Kännykkä on takin taskussa äänettömällä. Siinä annan ajatusten tulla, poissuljen päässäni työasiat jos voin. Hengitän. Aika ja tila katoaa, saatan maata puolituntia tai tunnin.

Usein ahdistavat ajatukset tulevat ensin mieleen. Hitaasti ne katoavat horisonttiin. Tilalle tulee uusia näkökulmia. Lopuksi mietin mistä ja keistä olen tänään kiitollinen tai mikä ajatus minua inspiroi juuri nyt. Kaava ei ole aina sama, se riippuu fiiliksestä ja aiheista. Väkisin en yritä ratkaista mitään. Jos sellainen tahto tulee mieleen, keskityn ajatukseen, että vain tällä päivällä on merkitystä. Mutta toisinaan luon jonkin mielipiteen, jonka sitten myös toteutan. Joskus kirjoitan ylös mitä mieleeni on noussut, koska kirjoittaminen on ajattelun kiteyttämistä.

Pidempiä vetäytymisiä olen toteuttanut viisi viime vuotta. Olen omillani viikonlopun tai viikon, mökillä tai ulkomailla. Siinä ajassa menen väistämättä syviin keloihin, isojakin mörköjä nousee alitajunnasta, koen yksinäisyyttä ja tuskaa.

Lopulta eteen tulee yleensä jokin niin vahva näky, että sieluni kompassi löytää suunnan, tiedän mitä haluan tehdä, kun palaan takaisin todellisuuteen. Lohdullista on se, että yksinäisyydessä tulee aina rakkaita ihmisiä ikävä. Innostavaa taas se, että joutilaisuus on paras keino tyhjentää pää ja täyttää se luovilla, uusilla ajatuksilla. Se palauttaa minut ytimeeni, muistan taas kuka olin ennen kaikkia vastuita ja aikatauluja.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö